0.51
Moottoripurjelentokone! Sehän Grob G-109B on. Outo sekasikiö alitehoisella moottorilla ja hurjan pitkillä siivillä. Kuppilahuhu kertoo, että saksalaiset keksivät tämän lentokonetyypin kiertääkseen jonkin sodan asettamia määräyksiä. Konelajin kantavuus lasketaan jännästi siipien kärkivälistä ja muuta kummallista.
Grob Kajjaanissa
Mukava kone Grob kuitenkin on. Lensin sillä MGPL-kurssin jokunen vuosi sitten. Lupsakka matkakone - touring motor glider - josta on hyvä näkyvyys joka suuntaan. Autobensalla alle 15 l/h ja matkanopeutta n. 180 km/h tilavassa ohjaamossa, jossa on tavaratilaakin.
Maakäsittely on luonut koneelle vaikean mainetta. 18-metriset siivet, iso sivuvakaaja ja 850 kiloa kannuspyörän kanssa vaatii hetken totuttelua. Ennakointi mutkapaikoissa on must, muuten kone kiemurtelee nurmikolle. Muutaman harjoituskerran jälkeen se kyllä sujuu ihan hyvin.
Lokinsiipiovet, iso käyntiaukko, alataso. Koneen tarkastus menossa.
Grobin käynnistysproseduuri on aika yksinkertainen. Normaali koneen tarkastus, käynnistyksessä säätöpotkurin tsekkaus (nousukulmilla), mittarit, bensahana, ryyppy ja kone avaimesta käyntiin. Moottori on Grobin oma kuplaboxerimuunnoksensa (2-litrainen 95hv) ja siinä on vain yksi magneetto. Silti tälläkin on lennetty merien yli, liitolukuhan on huimat 26.
Moottori on kuplamiehille tutun näköinen
Jos rullauksen saa osumaan kiitotien lähtöpaikalle, on normaalien tarkastusten jälkeen edessä omanlaisensa kokemus - kannuspyörälähtö. Vauhdin lähtiessä kiihtymään kannus on syytä saada ylös n. 60 km/h nopeuden jälkeen, muuten kone ei kiihdy kunnolla. Alkuun tuntuu aina siltä, että potkuri osuu asfalttiin mutta ei se yleensä osu. Pyrstö ylhäällä kone kiihtykin paremmin ja nousee ilmaan n. 80 km/h nopeudessa. Paras nousukulma löytyy 100 km/h ja sillä voi noustakin 1000-1500 jalkaan.
Näin se nousee - lentoonlähtö Mikkelistä.
Matkakone ei pitkälle pötkisi nousukulmilla, nopeutta ei vain tule. Potkuri säädetään matkakulmille asettamalla kone n. 120 km/h nopeudessa liukun moottorin kiertäessä n. 2200 rpm. Vaijerivetoinen vaihtokytkin on oikeastaan aika jännä mutta toimii.
Kaartelu on leppoisaa
Matkakulmilla koneen nopeuden houkuttelu on taitolaji. Asettamalla ja trimmaamalla kone matkanopeuteen 170-190 km/h voi moottorin saada kiertämään sen 2800 rpm ja houkutella sitä hiljalleen ylemmäs. Nopeita nousuja ei matkakulmilla tehdä. Moottori ei jaksa vääntää kierroksia kovinkaan helposti, mutta matkanteko on leppoisan mukavaa. Parasta on jos koneen saa saada asetettua "plaaniin" kuin moottorivene, muuten polttoaineen kulutuskin nousee selvästi.
T-pyrstö on Tyylikäs!
MoottoriPURJElentokoneella voi purjelentääkin. Moottori sammuksiin ja potkurinkulmat lepuutukseen ja kone liitää kuin normaali 2-paikkainen purtsikka. Aika raskashan se on vääntää, mutta toimiva. Moottorin käynnistyminen on yhtä varmaa kuin maassakin ja lämmityskäyttöhän tarvitaan jokunen minuutti, mutta kyllä tuolla purtsikkaakin vääntää - olen itsekin noussut sillä yli 2m/s nostossa. Aika harvoin koneella mitään purtsikkaa kuitenkaan lennetään moottorin säästämiseksi, moottori on herkempi lämpötilanvaihteluille kuin nestejäähdytteiset. Onhan se peruspurjelennoksi kerhossamme myös vähän kallista, ilman moottoria ei koneelle ole eri tuntihintaa.
Öljyt on helppo tarkastaa pikku luukun kautta.
Laskeutuminen voisi perusmoottorilentäjää alkuun oudoksuttaa, mutta purjelentäjille se olisi varmasti tutuimpia juttuja tällä koneella. Grobissa on purjekonetyppiset lentojarrut, joilla voi tehdä ihan tavallisen purjelentolaskun. Moottori vain tyhjäkäynnille (nousukulmilla!) ja jarruilla tähdäten asfaltin reunaan.
Toinen vaihtoehto on käyttää lentojarruja laippojen korvikkeena asettamalla ne pienen hahlolirputtimen avulla n. puoliasentoon. Tällöin liukukulmaa voi säätää moottorikonetapaan moottorilla. Laskussa suositellaan käyttämään yleensä imuilman esilämmitystä, ettei moottori jäähdy liikaa.
Lasku tehdään tietenkin kolmelle pisteelle ja jalat on syytä pitää jarrupolkimilla, ihan vain varmuuden vuoksi. Puuska voi muten yllättää helposti. Maassa sitten taas kiemurrellaan hallille. Tuulisella säällä on kannus hyvä saada maahan melko nopeasti hidastamalla nopeutta, vakauttaa paljon. Sama pätee myös lähtökiitoon, tuulessa kannusta ei kannata nostaa liian aikaisin.
Laskussa käytetään potkuria nousukulmilla, tämä mahdollistaa ylösvedon tarvittaessa.
Lentoretket sujuvat koneessa lupsakkaasti. Iso, valoisa ohjaamo, näkyvyyttä eteen, taakse ja jalkatilasta suoraan alaskin. Puuskista Grobi ei kauheasti välitä. Kerhomme Grobin varustus on vähän vanhahtava - A-transponder ja perusradio toki löytyvät, samoin Garmin 195. Kyllä niillä matkaan pääsee ja perille löytää, karttakin mahtuu kokonaan auki ohjaamoon.
Huomaa alaikkuna, se on aika mukava. Tässä myötätuuliosalla tarkkaillaan jo kenttää
Ohjaimina on jo mainittujen varvasjarrupoljinten lisäksi sauva, lentojarrukahva vasemmalla, normaali trimmi ja kaksi kaasuvipua. Toinen kaasuvipu on keskikonsolissa ja toinen nätisti kojelaudan vasemmassa yläreunassa. Näin jarruja ja kaasua voi operoida vuorotellen, jos haluaa pitää oikean käden koko ajan sauvassa. Sähkövipstaakit ja mittarit leviävät koko kojetaulun leveydelle, mutta hyvin ne näkyvät. Kojetaulun reunassa on pari raitisilmatuuletinta ja vähän lämmitystäkin löytyy. Normaali lentokone siis.
Grobin kojetaulu. Voit zoomailla kojetaulua tarkemmin täällä.
Ultraan vertailinkin Grobia joskus aiemmin mutta suurin hyöty on se vakaus: puuskaa saa tulla mutta ei paljon heilauta. Haittana sitten heikompi teho-paino-suhde ja joillekin lentokentille liian pitkät siivet. Kaikkea ei voi saada.
Pakko mahtua kun...on pakko mahtua.
Hyvinkään ilmailukerhon Grobin perustiedot:
Lentoretki Vesivehmaalle - tästä näkee jo jonkin verran miten kone toimii ilmassa.
Mukava kone Grob kuitenkin on. Lensin sillä MGPL-kurssin jokunen vuosi sitten. Lupsakka matkakone - touring motor glider - josta on hyvä näkyvyys joka suuntaan. Autobensalla alle 15 l/h ja matkanopeutta n. 180 km/h tilavassa ohjaamossa, jossa on tavaratilaakin.
Maakäsittely on luonut koneelle vaikean mainetta. 18-metriset siivet, iso sivuvakaaja ja 850 kiloa kannuspyörän kanssa vaatii hetken totuttelua. Ennakointi mutkapaikoissa on must, muuten kone kiemurtelee nurmikolle. Muutaman harjoituskerran jälkeen se kyllä sujuu ihan hyvin.
Grobin käynnistysproseduuri on aika yksinkertainen. Normaali koneen tarkastus, käynnistyksessä säätöpotkurin tsekkaus (nousukulmilla), mittarit, bensahana, ryyppy ja kone avaimesta käyntiin. Moottori on Grobin oma kuplaboxerimuunnoksensa (2-litrainen 95hv) ja siinä on vain yksi magneetto. Silti tälläkin on lennetty merien yli, liitolukuhan on huimat 26.
Jos rullauksen saa osumaan kiitotien lähtöpaikalle, on normaalien tarkastusten jälkeen edessä omanlaisensa kokemus - kannuspyörälähtö. Vauhdin lähtiessä kiihtymään kannus on syytä saada ylös n. 60 km/h nopeuden jälkeen, muuten kone ei kiihdy kunnolla. Alkuun tuntuu aina siltä, että potkuri osuu asfalttiin mutta ei se yleensä osu. Pyrstö ylhäällä kone kiihtykin paremmin ja nousee ilmaan n. 80 km/h nopeudessa. Paras nousukulma löytyy 100 km/h ja sillä voi noustakin 1000-1500 jalkaan.
Näin se nousee - lentoonlähtö Mikkelistä.
Matkakone ei pitkälle pötkisi nousukulmilla, nopeutta ei vain tule. Potkuri säädetään matkakulmille asettamalla kone n. 120 km/h nopeudessa liukun moottorin kiertäessä n. 2200 rpm. Vaijerivetoinen vaihtokytkin on oikeastaan aika jännä mutta toimii.
Kaartelu on leppoisaa
Matkakulmilla koneen nopeuden houkuttelu on taitolaji. Asettamalla ja trimmaamalla kone matkanopeuteen 170-190 km/h voi moottorin saada kiertämään sen 2800 rpm ja houkutella sitä hiljalleen ylemmäs. Nopeita nousuja ei matkakulmilla tehdä. Moottori ei jaksa vääntää kierroksia kovinkaan helposti, mutta matkanteko on leppoisan mukavaa. Parasta on jos koneen saa saada asetettua "plaaniin" kuin moottorivene, muuten polttoaineen kulutuskin nousee selvästi.
MoottoriPURJElentokoneella voi purjelentääkin. Moottori sammuksiin ja potkurinkulmat lepuutukseen ja kone liitää kuin normaali 2-paikkainen purtsikka. Aika raskashan se on vääntää, mutta toimiva. Moottorin käynnistyminen on yhtä varmaa kuin maassakin ja lämmityskäyttöhän tarvitaan jokunen minuutti, mutta kyllä tuolla purtsikkaakin vääntää - olen itsekin noussut sillä yli 2m/s nostossa. Aika harvoin koneella mitään purtsikkaa kuitenkaan lennetään moottorin säästämiseksi, moottori on herkempi lämpötilanvaihteluille kuin nestejäähdytteiset. Onhan se peruspurjelennoksi kerhossamme myös vähän kallista, ilman moottoria ei koneelle ole eri tuntihintaa.
Laskeutuminen voisi perusmoottorilentäjää alkuun oudoksuttaa, mutta purjelentäjille se olisi varmasti tutuimpia juttuja tällä koneella. Grobissa on purjekonetyppiset lentojarrut, joilla voi tehdä ihan tavallisen purjelentolaskun. Moottori vain tyhjäkäynnille (nousukulmilla!) ja jarruilla tähdäten asfaltin reunaan.
Toinen vaihtoehto on käyttää lentojarruja laippojen korvikkeena asettamalla ne pienen hahlolirputtimen avulla n. puoliasentoon. Tällöin liukukulmaa voi säätää moottorikonetapaan moottorilla. Laskussa suositellaan käyttämään yleensä imuilman esilämmitystä, ettei moottori jäähdy liikaa.
Lasku tehdään tietenkin kolmelle pisteelle ja jalat on syytä pitää jarrupolkimilla, ihan vain varmuuden vuoksi. Puuska voi muten yllättää helposti. Maassa sitten taas kiemurrellaan hallille. Tuulisella säällä on kannus hyvä saada maahan melko nopeasti hidastamalla nopeutta, vakauttaa paljon. Sama pätee myös lähtökiitoon, tuulessa kannusta ei kannata nostaa liian aikaisin.
Lentoretket sujuvat koneessa lupsakkaasti. Iso, valoisa ohjaamo, näkyvyyttä eteen, taakse ja jalkatilasta suoraan alaskin. Puuskista Grobi ei kauheasti välitä. Kerhomme Grobin varustus on vähän vanhahtava - A-transponder ja perusradio toki löytyvät, samoin Garmin 195. Kyllä niillä matkaan pääsee ja perille löytää, karttakin mahtuu kokonaan auki ohjaamoon.
Ohjaimina on jo mainittujen varvasjarrupoljinten lisäksi sauva, lentojarrukahva vasemmalla, normaali trimmi ja kaksi kaasuvipua. Toinen kaasuvipu on keskikonsolissa ja toinen nätisti kojelaudan vasemmassa yläreunassa. Näin jarruja ja kaasua voi operoida vuorotellen, jos haluaa pitää oikean käden koko ajan sauvassa. Sähkövipstaakit ja mittarit leviävät koko kojetaulun leveydelle, mutta hyvin ne näkyvät. Kojetaulun reunassa on pari raitisilmatuuletinta ja vähän lämmitystäkin löytyy. Normaali lentokone siis.
Ultraan vertailinkin Grobia joskus aiemmin mutta suurin hyöty on se vakaus: puuskaa saa tulla mutta ei paljon heilauta. Haittana sitten heikompi teho-paino-suhde ja joillekin lentokentille liian pitkät siivet. Kaikkea ei voi saada.
Hyvinkään ilmailukerhon Grobin perustiedot:
| Rekisteritunnus | OH-740 |
| Valmistaja | Grob |
| Malli | 109B |
| Kärkiväli | 18m |
| Tyhjäpaino | 600 kg |
| Suurin sallittu lentoonlähtömassa | 850 kg |
Lentoretki Vesivehmaalle - tästä näkee jo jonkin verran miten kone toimii ilmassa.