Lentopelkoinen lentämään

Vaimollani on ollut onni syntyä ilmailuperheeseen. Hänen isänsä teki pitkän uran lentäjänä Ilmavoimissa ja Finnairilla. Marika pääsikin nuorena matkaamaan paljon sekä perheen kanssa että yksin pitkin maapallon eri puolia. Pienkoneeseen hän ei ollut koskaan päässyt, vaikka isä oli lennonopettajanakin. Ei vaan ollut sattunut osumaan sellaista ajankohtaa.
Convairin puikoissa, sujui jo nuorempana

Jostain syystä lentäminen alkoi kuitenkin hiljalleen pelottaa. Alumiiniputkilon sisään kantautuvat kolinat, surinat, äänet ja ilmassa ollessa yllättävät heilahtelut alkoivat hiljalleen kammottaa. Koneessahan matkustaja ei voi mitenkään vaikuttaa kohtaloonsa. Asiaa pahentaa se, ettei ohjaamoon näy eikä voi yhtään tietää, mitä siellä tehdään tai mitä tapahtuu.
Perillekin näköjään päästiin. Kuva on 70-luvulta. 

Minä taas olen harrastanut nuorena purjelentoa (1981 alkaen). Kun muutimme aikanaan Tapanilaan, Malmin lentoaseman läheisyyteen, kävimme satunnaisesti lasten kanssa kentän kuppilassa istuskelemassa. Siitä alkoi toistakymmentä vuotta kestänyt hivuttautuminen kohti porttia, joka johti lopulta myös vuonna 2009 moottorilentämiseen. Reittikoneillakin olen lentänyt työmatkoja välillä kulta- ja hopeakorteillakin niin, etten ole osannut pelätä niitäkään. 

Oma lentokone

Ilmailun sietämätön keveys hiipi tuntoihini lopulta niin syvälle, että hankimme oman lentokoneen, vaikka sillä ei lisäkseni kukaan muu lentänytkään - lapset nyt käväisivät kyydissä mutta se siitä. Vaikka suurin osa lentämisestä onkin vapaa-ajanmatkailua, ovat työmatkat lähimaissa nopeutuneet ja helpottuneet. Koneemme RV-6 taas on niin järkyttävän mukava, että vuosittaiset lentomäärät ovat nousseet melkoisiksi. 

Miten tästä saisi yhteistä aikaa?

Lentoretkillä ja muuten matkoilla erikseen oleminen on ajan mittaan tylsää eikä ainakaan edistä avio-onnea. Keskustelimme silloin tällöin siitä, lähtisikö Marika mukaan, mutta pelko oli liian iso. Lentopelon syitä on vaikea, jos ei mahdoton selittää: se nyt vain pelottaa. Siksi kaikenlainen vakuuttelu lentämisen turvallisuudesta ja pelon turhuudesta on turhaa, todennäköisesti vain pahentaa tilannetta. Keskustelimme kuitenkin silloin tällöin pienkoneista ja lentoretkistä.

Kesä 2018 oli erityisen hieno

Kesä 2018 oli säiden ja ajankäytön kannalta erinomainen lentomatkailuun. Olin itse lopettanut työt maaliskuun puolivälissä, joten keväällä retkeilin yksin mm. Virossa, Latviassa ja kauimpana Göteborgissa

Heinäkuun alussa sovimme appivanhempien kanssa viikonloppureissun Pärnuun ihan vain oleskelemaan. Appi-Matti oli saanut pitkään vaivanneet jalkansa kuntoon, joten päädyimme lähtemään hänen kanssaan retkelle lentäen, kun vaimot tulisivat vähän myöhemmin laiva-bussi-yhdistelmällä lomailemaan.

Matka-ajan ero on merkittävä

Lähdimme paluumatkalle Pärnusta samaan aikaan, naiset bussilla ja me miehet lentäen. Vähän reilun puolen tunnin päästä olimme jo Suomenlahdella, ja lähetin kuvan vaimojen Viking Linesta. Se oli vielä matkalla Tallinnaan.

Tuolla te kohta pääsette kotia päin

Asiaa vielä selkeyttäkseni lähetin saapumiskuvan Malmiltakin. Naiset olivat vielä puolivälissä Pärnun ja Tallinnan välillä, kun me olimme jo laskeutuneet.
Timo ja Matti jo Malmilla, rouvat vasta Märjamaassa

Myöhemmin Marika kertoi, että tämä oli yksi selvä syy lähteä pienkoneessa ilmaan peloista huolimatta. Matka-aikojen ero on niin merkittävän suuri.

Kuhmossa kaikki on toisin - Fly In rohkaisi 

Kuhmon perinteinen Fly In järjestettiin heinäkuussa, ja Marika oli ensimmäistä kertaa mukana paikan päällä - vielä tosin juna-bussimatkaillen. Kentällä oli paljon lentäjiä, iltaisin oli mukavia juttuja, meininki oli rento ja sää erinomainen.

Kuhmo Fly In kokosi taas perusjengin kokoon. Huom - 2019 on kerhon 50-vuotisjuhlafly-in, ks. www.kuik.fi

Olimme jutelleet yhdessä lentämisestä pariin otteeseen fly inin aikana. Olin saanut jo yhden hieman pelokkaan pikkupojan lauantaina ilmaan, vaikka hän vähän alkoikin arastella katsojien huimasta vakuuttelusta, miten turvallista lentäminen on. Lopulta kabiinin kiinnilaiton jälkeen hänkin rauhoittui ja ilmaan päästyämme suorastaan innostui asiasta.

Jossain vaiheessa lauantai-iltana tyyntä järveä katsellessa Marika lopulta lipsautti, että jos sunnuntaina on yhtä tyyni ilma, voisi hän ehkä mahdollisesti harkita kyytiin lähtemisen arvioinnin suunnittelua. Vähän epävarmaa, mutta kuitenkin

Ilta-aurinkoa Kuhmo Fly Inin iltajuhlapaikalta, Kuhmon keskustasta

Sunnuntailennolle

Sunnuntaina fly in -väki lähti matkoihinsa hiljalleen. Kenttä tyhjeni ja hiljeni. Lopulta paikalla ei enää ollut kuin pari juniori-ilmailijaa ja me. Totesin, että nyt on aika.

Junnut ovat tietenkin aina valmiita lähtemään ilmaan ja Marika yritti tyrkyttää heitä kyytiin. Heille on oma aikansa, vaimo on tietenkin tärkein. Lopulta sovimme, että lähdetään kokeilemaan, miltä ohjaamo tuntuu.

Asettauduimme hiljaisella kentällä kaikessa rauhassa paikalleen. Kiinnitimme turvavyöt, kävimme läpi laitteet ja mittarit. Näytin, miten ohjaan konetta ja mihin ohjainten pitää päästä esteettä.

Sen jälkeen kävin läpi sen, miten edettäisiin. Ensin rullataan kiitotien toiseen päähän niin, että ohjaamon tärinä ja äänet tulevat selkeiksi. Sen jälkeen päätetään, lähdetäänkö ilmaan vai ei.


Hei me rullataan!!

Päästyämme koekäyttöpaikalle juttelimme vielä hetken siitä, miltä ohjaamo tuntui - kaikk ok, näkyvyys on hyvä ja Zulujen aktiivivaimennus peittää äänet. Kävimme siis läpi seuraavat toimet: teen koekäytön, sen jälkeen lähdemme nousukiitoon ja nousemme suoraan eteenpäin rauhallisesti. Jos alkaa tuntua pahalta tai paniikilta, palaamme välittömästi kentälle eli lennämme niin lähellä, että laskeutumaan pääsee vähintään minuutissa. Kerroin myös, että ilmassa saattaa olla pientä termiikkiä kuuman päivän lopuilla, mutta koneen heilahtelu ei ole vaarallista.

Tämä ja yleisön poissaolo rauhoittivat niin, että sain lähtöluvan. En tiedä, kumpaa siinä vaiheessa jännitti enemmän, mutta nousu oli täysin normaali.

Eka kertaa ilmassa pienkoneessa

Ilma oli tyyni ja aurinkoinen. Nousin aivan suoraan kohti länttä, en halunnut kallistaa konetta heti alkuun. Lopulta saavutimme sopivan korkeuden n. 1000 jalkaa maasta. Kerroin, että alan nyt kaartaa hiljalleen kohti Kuhmon keskustaa.

Kaikki hyvin vaikka kallistutaankin?

Kaarto sujui hyvin. Keskustaa lähestyessä oli pienenpientä termiikkiä, mutta se ei tuntunutkaan pahalta. Jutella ei pahemmin tarvinnut, kaikki keskittyminen oli tuntemusten sulattelussa. Hiljalleen kuitenkin Marikan olo alkoi rentoutua, ja katsoimme hieman paikkakuntaa.

Tuli sieltä lopulta pieni hymykin

Lento ei ollut pitkä, 16 minuuttia. Nousimme ilmaan klo 18.04 mikä oli aikana erinomainen: tyyntä, helle oli tappanut kelin eikä enää ollut niin kuumaakaan. Lento meni hyvin, ei tullut paha olo eikä pelko noussut pahasti pintaan. Laskeuduimme 18.20 ja lasku oli tähän mennessä lentourani pehmein ja paras. Aivan mainio kokemus kokonaisuutena!

Kuhmon juniori-ilmailijat olivat vielä odottamassa kentällä, kun palasimme

Yhteenvetona siis:

- rauhallinen valmistautuminen ajoissa, ei kiirettä
- hyvä sää
- mahdollisuus palata heti maahan jos tuntuu siltä
- käydään läpi, mitä koneessa tapahtuu nousun, lennon ja laskun aikana
- ei kallistella pahasti
- ei mennä liian korkealle


Kuhmon lentokentän lentokonehalli

Lentopelkoa hälvensi paljon se, että koko ajan näkyi, mitä tapahtuu ja mitä lentäjä tekee. Heilahdukset ja kolinat olivatkin ymmärrettäviä. Tieto hälventää tuskaa.

Mitäs sitten tapahtui

Aloimme ensilennon jälkeen käydä ilmassa aika usein. Pelko pieneni lento lennolta. Vähänkin pidempi tauko on pahasta. Koostin tähän mitä kaikkea loppukesän aikana teimme.

Valokuvia Helsingin edustalta


Lentoretki Pyhtään uuden lentokentän avajaisiin
Retki Räyskälään
Iltalentoja Stadin edustalla
Kymin avointen ovien päivät
Nummelan ilmailupäivä
Nummelassa mukana oli eväätkin - ruokailimme purjekonehallissa ja tulimme Kiikalan kautta kotiin

Hyvinkäällä sienessä monta kertaa - enpä ollut huomannutkaan että tämä Cessna näyttää kieltä 

Savikossa pyörähtämässä
Hankimme hassut, samanlaiset lippikset. Tuulipukuja ei ole vielä.


Päivälentojakin 
Iltapäiväretki Hankoon, kävimme Makaronitehtaalla syömässä
Hangon kenttä on vähän sivussa, joo

Lentelytunnelma rentoutui koko ajan


Pidempiäkin matkoja päästiin tekemään. Suomessa on kenttiä mukavasti pysähdyksiä varten. Ensimmäinen pidempi keikka vei syyskuussa pohjoiseen.

Sitten lähdimmekin pidemmälle retkelle...
...Woikosken testiradan ohi...
...Varkauteen, jossa kävelimme Jari-Pekkaan syömään ja jatkoimme...
..ylen huimien maisemien kautta Kuhmoon mökille. 


 Kuhmon keskusta

Vanhempani rakensivat mökin Lentua-järven rannalle vuonna 1975, mutta se on ollut käytännössä saavuttamaton 8 tunnin ajomatkan takia. Lentäen matka kestää alle 2 tuntia, joten mökille saattaa tulla enemmänkin käyttöä.

Mökkirantaa - täällä on rauhallista.


Paluumatkalla kävimme Mikkelin golfkerholla syömässä
:)

Syksyisempiä auringonlaskuja katsomassa

Kesän mittaan ehdottelin muutaman kerran retkeä Viroon, lentäähän Rakvereen alle puoli tuntia Malmilta. Lopulta lähdimme kuitenkin DA40:llä Pehun kyytiin käymään Tallinnassa. Kone on vakaa ja moderni, joten tämä kokemus helpotti meripelkoa. Ensi kesänä sitten itsekin.

Meren yli Tallinnaan
Toyota Avensis...eikun Diamond DA-40, OH-WOW


Ummeljoella sienestämässä, Utissa pyörähtämässä
Porin ilmailupäivässä Peuralan Jukkaa moikkaamassa...
....ja paluumatkalla Piikajärvellä grill-inissä kavereiden kanssa!
Tatteja hakemassa Oripäästä kotimatkalla
Syksyllä tarvitaan jo pipo - kabiinissa on lämmitys, heikko sellainen

Forssassa syysretkellä



Miltä nyt tuntuu?

Yhteiset retket ovat olleet aivan erityisiä. Lentokenttätutut alkavat tulla nyt yhteisiksi. Ei ole kiire kotiinkaan kun koti on mukana. On paljon mukavampaa retkeillä ja mennä vaikkapa syömään johonkin uuteen paikkaan, kuten Hangossa teimme. Uusia kokemuksia tulee paljon puolin ja toisin.

Lentopelko pysyy poissa tarpeeksi säännöllisellä ja tiheällä lentämisellä, mutta pienkone ei auta täysin liikennekoneeseen. Isoissa koneissa on edelleen outoja ääniä, selittämättömiä heilahduksia, outoja liikkeitä - eikä pilotteja näe.

Tässä vielä lyhyt video yhdestä syyskuun iltalennosta. Maisemat auttavat kyllä lieventämään sitä pelkoakin paljon ja toivottavasti näistä kokemuksistakin on apua. Ilmailu on ihanaa!




Säve, Göteborgin Malmi

Timo Hyvönen

, , ,

Olin jo pitkään lupaillut vierailla Göteborgissa vanhan työkaverini Peterin luona, kunnes nyt kesäkuussa tuli tilaisuus. Säätiedotus lupasi kirkkaita ja Peter oli saanut lauttasaunansa valmiiksi – lähdin siis testaamaan tuon MarinBastun. 

Sauna on hyvä syy mihin tahansa, mutta toinen syy oli käydä lopultakin tutustumassa Säveen, Göteborgin kaupunkilentokenttään lentämällä. Olin aiemmin käynyt siellä vain maata pitkin. 

Säveäkin on yritetty sulkea

Säven lentokenttä on vanha sotilaskenttä 1940-luvulta, ja sen vieressä on yksi Ruotsin mielenkiintoisimpia ilmailumuseoita Aeroseum. Museo on rakennettu vanhaan ydinpommisuojaan, jossa Drakenit ja Viggenit aikanaan odottelivat kolmatta maailmansotaa. 

Päälentokenttä Torslandan sulkemisen (1977) myötä yleisilmailu siirtyi Säveen, kun Landvetter rakennettiin kauas keskustasta ja varattiin liikennekoneilla. Kenttää kehitettiin raskaammallekin liikenteelle ja 1984 kiitotietä pidennettiin 400 metriä. Swedavian, Volvon ja Göteborgin kaupungin yhteisomistuksessa kenttä sai ympäristöluvan ja nimettiin vuonna 2000 Göteborg City Airportiksi. Ryanair otti kentän tukikohdakseen 2001 ja kohta sieltä lennettiinkin reittilentoja 25 kohteeseen Euroopassa.

Säve airport hotel

Säve oli reittiliikennekäytössä 2001-2015 ja matkustajia oli parhaimmillaan 800 000 vuodessa.. Kenttä suljettiin pikaisesti matkustajaliikenteeltä kun havaittiin, etteivät rullaustiet kestä liikennekoneita. Lopulta kenttä päätettiin sulkea kokonaan ja käyttää maa-alueet ”johonkin muuhun”, yhtenä vaihtoehtona iso moottorirata. 

Vuonna 2016 kentän alueineen kuitenkin osti Serneke-niminen kehitysyhtiö ja jatkoi toimintaa vuonna 2017 valvomattomana kenttänä. Hyvin nopeasti yhtiö pääsi sopimukseen kentän käytöstä tukikohtana poliisi-, pelastus- ja vartiohelikoptereille. Tämän ansiosta kentälle oli taloudellisesti mahdollista palauttaa valvottu ilmatila ja lennonvarmistuspalvelut. 

Nyt kenttä on vilkas, aikatauluttamattoman liikenteen tukikohta lähellä Göteborgin keskustaa. Rakennukset ovat kuin uusia, palvelut liikenneyhteyksiä lukuunottamatta hienot – kentällä on paljon työpaikkoja ja mm. iso kongressihotelli. Lisätietoa löytyy https://www.saveflygplats.com/.

Malmi - Säve

Suunnittelin reitin SkyDemonilla käytännössä suoraan Göteborgiin: Malmi – NOKKA – melunvaimennusalueen ympäri – LUPET – BOHUS ALE – Säve. Kone laskeskeli itsekseen matka-ajat sen hetken tuulien mukaan, kokosi matkan varrelle osuvat lennonjohdot, NOTAMit, kenttätiedot ja piirsi kartan reitistä. Printtasin briefing packin karttoineen mukaan matkalle.


Aika hyvä briefingpaketti


Demoni kokoaa myös karttalehdet matkalle



Lähtövalmiina - matkaan pääsin puolenpäivän jälkeen.

Laitoin lähtiessä viestin Peterille Göteborgiin sovitusti niin, että tapaisimme Säven läheisessä venerannassa. Koneen olin valmistellut jo aiemmin ja pääsin matkaan vikkelästi puoli yhden aikaan.

Kohti NOKKAa. Itä on pilvinen, Ruotsi aurinkoinen

Moikka Stadi

 Moikka Eesti

Sain selvityksen lentopinnalle 75 aikalailla heti Helsingin edustalla. Vastatuuli oli kohtuullinen ja matkanteko normaalia hitaampaa, mutta matka eteni.

Heti kohta korkealle, Vantaan tutka toimii hyvin

 Ahvenanmaan saaristoa


Yleensä olen lentänyt mantereiden välin Ahvenanmaan läheltä RUNGAn kautta. Nyt valitsin kuitenkin reitillä suorempaan olevan LUPETin, jonne matka Malmilta kesti tällä tuulella puolitoista tuntia. Ylitin valtakunnan rajan oikeastaan huomaamatta valvomattomassa.

Jatkoin kohti Tukholmaa kunnes Sweden control kutsui minua. Heti vastattuani kutsuun sain selvityksen ”you are cleared directly to your destination on this altitude”. WHAT?! MITÄ?! Mitä ihmettä se sanoi, siis selvitys suoraan Göteborgiin koko Ruotsin yli tästä rajan läheltä?! Kyllä, kysyin ja sain vahvistuksen, selvä suoraan Säveen. 

Tukholman reunoilla oli kumpupilviä, joita jouduin vähän kiertelemään. Pilvien väleistä vilahteli Tukholman lentokenttiä, käytössä olevia ja lakkautettuja. Lensin aivan Tukholman keskustan yli, Bromman vierestä ja jatkoin kohti järviä. Oikeastaan mitään ihmeellistä ei tapahtunut, lennonjohtajat olivat tyypillisen mukavia ja proaktiivisia. 

 Globen & Stockholm
 Suljettu Tullingen sotilaslentokenttä , ks http://www.forgottenairfields.com/sweden/stockholm/tullinge-s616.html


Eväänä oli vain tölkki kokista, riitti hyvin

Olin suunnitellut lentäväni Vätternin yli aktiivisten rajoitusalueiden välistä, mutta koska lensin koko ajan valvotussa, nappasi lennonjohtaja minut kiinni ja komensi vektorisuuntimaan sotaharjoittelujen ohi vähän kauempaa. Eihän VFR-lentäjä nyt tietenkään ole kunnon koulutusta saanut kompassisuuntiin, mutta elektroniikan ja normaalin ymmärryksen kanssa kaikki onnistui hyvin. Järvien jälkeen sainkin moikat ja saavuin valvomattomaan, Sweden Controlin alueapujen varaan.

Karlsborgissa harjoiteltiin jotain, kiersin kiltisti. https://sv.wikipedia.org/wiki/Karlsborgs_flygplats

Skövden kohdalla tulikin hämmennys. Kenttä oli kyllä kiinni ja ilmatila valvomatonta, mutta kentän radiotaajuudeksi oli merkitty 122.330. Ei siis 122.325 tai 122.350 vaan tommonen epämääräinen. En osannut säätää sitä radiooni, joten Skövden tyhjä ilmatila jäi kuulematta ilmoituksia ohilennostani.

Skövde takana. Siellä yövyimme aikanaan matkalla pohjoiseen, ks. http://ilmailu.blogspot.com/2014/12/rv-6-saksasta-tanskan-kautta-ruotsiin.html 

Jatkoin suoralla reitillä kohti Säveä. Kuuntelin Landvetterin tutkaa, tosi hiljaista. Pyysin ja sain luvan jatkaa korkealla ”or below”. Lennellessä sain tutkalta liikenneilmoituksia poliisikoptereista, jotka kyllä juttelivat tutkan kanssa ruotsia. Ohittelin useampia pikkukenttiä, niitä on Göteborgin ympärillä aika monta. Ilmoitin sitten kuitenkin aikanaan kun lähdin liukuun kohti BOHUS ALE -ilmoittautumispistettä. Vaivuttuani pois Landvetterin ilmatilasta sain edelleen ilmoituksia koptereista, vaikka ne olivatkin vähän sivummalla. En kyllä nähnyt yhtään ilmassa.

Lopulta huutelin Säven taajuudella ilmoitusta ja voila – Säven lennonjohto vastasi! Lennonjohto kentällä avattiin jälleen huhtikuussa.

Vårgårda tai Alingsås

 Tasaista sekä maassa että taivaalla


Tuuli oli alempanakin melkoisen kova mutta suoraan kiitotien suuntainen. Laskeuduin helteiselle Säven kentälle ja rullasin ohjeiden mukaan bensa-asemalle. Lento kesti hurjat 3h43min, oli hiki ja pissitti mutta perillä oltiin ilman oikeasaaan mitään ihmeellistä.

 BOHUS ALEn jälkeen on joki ja Trollhätteleden keskustan suuntaan


 Kenttä on lähellä merta

 Säve 01/19 1085*45m torni 119.055


Platalla tankkaamassa, tuloilmoituskuva kotiin

 
Toteutunut reitti oli aika suora

Parkkeeratessani pari kunnossapitokaveria ajoi paikalle ja kyseli normaalit – mistä oot tulossa, tulitko fly iniin. Kävi ilmi, että viikonloppuna kentällä olisi ollut paikallisen lentokerhon syntymäpäivä fly-in, mutta siihen en ollut varautunut aikataulussani. Lopuksi kaverit viittasivat vielä kentällä pörisevää porukkaa ja yhtä Pipistreliä: ”Tuolla on muuten täysin sähköinen lentokone”. Mitäh, senhän piti tulla ensin Suomeen?!

Sähkölentokone
Kävi ilmi, että tehtaan esittelykone (Italian rekisterissä) oli paikalla jo nyt viikonloppua varten. Kone lensi esittelyjä ja mm. Göteborgin pormestaria käytettiin ilmassa seuraavana päivänä. En valitettavasti ehtinyt jäädä juttelemaan asiasta tarkemmin.

 Laturi

Parkkeerasin ja peittelin koneen, keräsin kamani ja lähdin fillaroimaan taittopyörälläni sovittuun tapaamissatamaan.

Kone parkkiin ja polkemaan satamaan


Vastatuulessa matka-aika oli 3h43 min

Säven lentokenttä on Hisingen ”saarella” ja kaverini asuu toisella, joten auton ollessa varattuna vaimolleen hän tuli hakemaan minut veneellä läheisestä venesatamasta.

 Lentokone - polkupyörä - vene

Vartin fillaroinnin ja puolen tunnin venematkan jälkeen olimmekin perillä saunarannassa. Ilta oli hieno, aurinko laski Pohjanmereen, söimme parasta lihaa ikinä ja saunoimme kunnolla.

Lentokenttä oikealla ylhäällä, vihreä pyöräreitti ja sininen venereitti kohteeseen

Pohjanmeri saunan terassilta, https://marinbastun.se/

Göteborgista Säveen ei oikein pääse julkisilla

Aamulla siirryimme julkisilla Göteborgin keskustaan ja kävimme vanhan firmamme toimistolla moikkaamassa kavereita. Jäin keskusrautatieasemalle etsimään reittiä lentokentälle ja paluumatkalle. 

Valitettavasti julkisen liikenteen yhteydet kentälle oli kutistettu lähes nollille, olihan kenttä sulkemisuhan alla ja poissa toiminnasta muutaman kuukauden. Lopulta päädyin pyöräilemään koko matkan, reilut 14 km. Google opasti läpi lähiöiden pyöräteitä pitkin.  Ehkä olisi pitänyt ottaa taksi.

Göteborg Centralstation

Kone odottelikin kentällä hyvässä seurassa.

Ei oo soirona

Kentällä vietin vielä hetken lentokerholaisten kanssa ihmetellen sähkö-Pipistreliä ja tulevan fly inin mielenkiintoista ohjelmaa. Puhujat olivat todellakin huipulta, Göteborg haluaa olla ”miljövänlig” kaupunki joten myös ilmailun sähköistyminen kiinnostaa.

Electro latauksessa
 Mittaristo


 Fly in -juhlaohjelmaa
 Rouva pormestari juttelee kenttäyhtiö Serneken ihmisten kanssa
 Kerhon edustaja ja tehtaan lentäjä poseeraavat
 Kyllä, tämä Electro on kaksipaikkainen

Reittisuunnittelua

Päätin lentää kotiin jo tutun Stegeborgin kentän kautta. Laitoin Stegeborg-kontakteille varoitukseksi sähköpostin, josko voisin tankata siellä – ei välttämätöntä mutta halvempaa. 

Kyselin vinkkejä paikallisilta – voiko Ruotsissa lentää ilman plaania, pääseekö eteenpäin jos vaan pyytelee aikanaan. He kertoivat, että homma toimii yleensä ihan normaalisti ja joustavasti ottamalla yhteyttä ennen valvottua ilmatilaa lennonjohtoon ja pyytämällä selvitykset. Päätin kokeilla, millaista hässäkkää siitä syntyisi. 


Poimin mukaan myös aurinkolasini, jotka jätin yöksi odottamaan lentokentälle

Kysyin kerholaisilta, millaisella suunnitelmalla Sävestä pääsisi lähtemään. Kaverit neuvoivat kysymään ajankohtaiset neuvot tarkemmin tornista, olihan se ollut toiminnassa uudestaan vasta pari kuukautta.

Soitin lennonjohtoon ja aloin kysellä ruotsiksi, mikä olisi normiproseduuri jolla pääsisin kentältä ilmaan ja BOHUS ALEsta ulos. ”Onnistuisikohan tämä helpommin suomeksi” yllätti housut kintuissa, lennonjohtajahan oli suomalainen! Ei mitään byrokratiaa, pyydä rullata ja lähdet käytössä olevalta kiitotieltä. Hupsis.

Yritin vielä maksaa laskeutumismaksun, mutta toimisto oli tyhjä. Soitin päivystysnumeroon mutta kaverit olivat jossain muualla ja toivottivat hyvää matkaa. Täytin tietolomakkeen ja sainkin myöhemmin postitse laskun kentältä, yöpymisineen n. 50€. Riisuin koneen peitteet, poimin kentältä sinne edellisenä päivänä jättämäni aurinkolasit ja pakkasin pyörän koneeseen. Harmitti vähän lähteä juuri ennen juhlia, mutta halusin kotiin viikonlopuksi. 


 Valmiina nousuun


Sävestä Stegeborgiin http://www.stegeborg.se/

Syötin SkyDemoniin reitin ja sain briefing-packiin matkan radiotaajuudet, NOTAMit ym. Lennonjohto antoi normaalit lähtöilmoitukset ja häivyin pois valtovusta BOHUS ALEn kautta. Matkalla ei ollut mitään ihmeempiä esteitä tai hidasteita. Lensin alkumatkan Landvetterin TMA:n alla valvomattomassa ja nousin sen jälkeen taas 7000 jalkaan. Tällä kertaa olikin myötätuuli, joten matka sujui, maanopeus oli välillä lähes 200 kts.
Kiva keli. Hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää!


Totuuden hetki koitti Visingsön kohdilla, kun aloin lähestyä Östgöta TMA:ta. Ilmoitin aikeeni asiallisesti. Lennonjohtaja kysyi hetken kuluttua, onko minulla lentosuunnitelmaa. Ei oo. ”Cleared to Östgöta Terminal area 7000 ft” tuli vastaus. Okei!

 Linköpingin sotilaskenttä

Kun olin päässyt Linköpingin kenttien ohi, pyysin ja sain luvan lähteä liukuun kohti valvomatonta ilmatilaa. Laskeuduin sinne ennen Norrköpingin TMA:ta ja kiittelin lennonjohtoa. Pääsin perille Stegeborgiin noin tunnissa, nurmikenttä oli taas viimeisen päälle kunnossa.

Stegeborgin hotelli (valkoinen keskellä) on kentän vieressä. Vasemmalla salmessa on lossi ja ravintola.


Suora reitti, suurin osa valvomattomassa
Lentoaika oli vähän yli tunti

Parkkeerasin koneen muiden joukkoon ja yritin soittaa bensamiehelle. Numerosta vastasi ravintolan työntekijä, joka sanoi ettei hän ole juuri nyt paikalla. No, ei tässä kiire, tein plaanin Suomeen Swedavian mainiolla järjestelmällä (rekisteröityminen maksutonta ja nopeaa) valmiiksi tunnin päähän ja lähdin etsimään ruokapaikkaa.

 Ei bensaa tänään. Takana olevan SE-AJA näin myöhemmin Kuressaaressa, vain pari päivää ennen kuin se tuhoutui Latviassa.


 Nurmikenttä on miellyttävä käytössä

Kävelin ensin väärään suuntaan hotellille ja näin hienon kartanonkin, kunnes löysin lossirannan Hamnskrogiin, http://www.stegeborg.se/mat-dryck/stegeborgs-hamnkrog/. Päivän lounas oli tuoretta kalaa lähirannasta ja tarjoilijakin oli suomenkielinen – tosin alkuaan virolainen. Sain respasta bensamiehen suoran numeron, mutta hän vastasikin yllättäen Tukholmasta työmatkalta. Oh well, bensaa oli vielä neljäksi tunniksi, joten ei hätää. Yleensä bensaa kyllä on saanut ajoissa sopimalla.

 Hotelliin on kentältä vain parisataa metriä 


 Lounasta Hamnskrogissa


Etualalla olevan Dynamicin lentäjät lähtivät samoihin aikoihin Trosaan ja kutsuttelivat käymään siellä tankilla. Kenttä olisikin ollut aikalailla matkan varrella, mutta en nyt lähtenyt käymään.

Pikkukenttiä on Ruotsin itärannikollakin useita

Stegeborg-Malmi

Tein tällä kertaa plaanin vielä suorempaan, NISIXin kautta. SkyDemon keräsi ajantasaiset NOTAMit ja herjaili aktiivisista vaara-alueista Hangon tienoilla joten laitoin viivan kiertämään ne. 

Aktivoin plaanin noustuani ilmaan ja pyytelin ja sain nousta korkealle. Tällä kertaa kommunikointitarvekin oli minimaalinen, kun lentelin alueiden ulkopuolella. 

Ruotsinmaa kun taakse jää...

Tiirailin laivoja ja muita maisemia, Ruotsi jäi taakse, Ahvenanmaa ja Viron rannikko pilkottelivat. Ylitin rajan taas huomaamatta. 

Viron rannikko siintää taas

Koska Suomessa ei vaadita tulevalta liikenteeltä ilmoitusta, kuuntelin vain liikennekoneiden jutustelua aluelennonjohdon kanssa.. Olin lentänyt muutaman minuutin Suomen ilmatilassa kun lennonjohtajan hermo petti – ”OH-XTH Tampere” ”OH-XTH” ”Radio check”. Tiedossa oli mutta haluttiin varmistaa, hyvä. 

Rannikkoa pitkin Malmille

Loppumatka oli tasainen, Vantaan tutka selvitti lentämään korkealla kunnes Kirkkonummen kohdilla lähdin liukuun alas kohti kotia. Malmi-PPR:n muistin tehdä vielä kun Ruotsin rannikolta kuului nettiä, ja laskeuduin vähän ennen seitsemää. Tulomatka oli kiertotiestä riippumatta lähes tunnin nopeampi kuin menomatka, tuulet puhaltavat. 

Mukava, mielenkiintoinen reissu, hyvää lennonjohtopalvelua kaikin puolin, hieno Säven kenttä ja erityisesti mainio rantasauna!

Suora reitti Stegeborg-Malmi

Yhteensä matka kotiin itään vei kolmisen tuntia.