23.59
Vampulan kenttä täytti kymmenen vuotta 30.6. ja samana päivänä kentän rakentaja/omistaja Leevi piti 80-vuotisjuhlansa. Kutsun kuulleena päätin hoitaa päivähoito-ongelman näppärästi. Lähdin Aaron kanssa matkaan
Reissuun. Lattialla jo lentokenttäkartat, missäs vielä skeittilauta ja ja ja ja...
Tein plaanin Poriin ja sieltä takaisinpäin. En ole koskaan käynyt ilmailuopistopaikkakunnalla ja olisi ollut mukava nähdä sekin kenttä. Lähtö viivästyi 25 minuuttia mutta Espoon loppupuolella Helsingin tutka päästi jo nousemaan 3000 jalkaan. Kyllä plaanin teko tietenkin kannattaa, pääsee ylemmäs.
Pelottaa-aaaaa....
Lähdin valvomattomassa nousemaan vielä korkeammalle, tuuli tuntui suosivan siellä. 4000 jalassa kuitenkin Aaro alkoi vaatia korkeutta alemmas. Jännitys alkoi vaivata ja hetken päästä tulikin paha olo. Mitäs sitten tehtäisiin?
Kalpeana Oripäässä
Kartta kertoi että kohta olisimme Oripäässä. Pori kiehtoi mutta...ei, paha olo pitää ottaa vakavasti. Vessahätäkin oli. Oripäähän siis.
EFOP
Oripää Camp oli juuri menossa! Lentokeskus suorastaan pursusi purtsikoita. Vähän laajentamalla kierrosta pääsimme kuitenkin hyvin laskuun kiitotielle 14 (14/32 - 940 x 16 m - öljysoraa) ja äkkiä kerhotalolle.Harmitellen soitin Tre-Alueeseen ja lopetin plaanin. No, ensi kerralla....
Ilmoitustaulu ja Kuhmo Fly-In-mainos
Turkkulaisten kerhotalo
Kerhotalo oli siisti ja porukkaa paljon. Jätin pari Kuhmo Fly-In-mainosta jos joku uskaltaisi Turusta Kainuuseen.
Erilaisia lentsikoita Oripäässä
Matkan piti kuitenkin jatkua. Reipastunut Aarokin karkasi koneelle kipin kapin.
U635
Kävin vielä kuitenkin pyörähtämässä purtsikkarykelmässä. Vaihdoin muutaman sanan Nikkasen Raimon kanssa edellisestä räpsystäni joitain vuosia sitten silloin autioon Oripäähän. Kun kauneimmatkin koneet oli tarkastettu, lähdimme jatkamaan matkaa.
Tuulia
Kello ei ollut vielä niin paljon että olisi kannattanut mennä Vampulaan. Tähtäsimmekin viereiselle Euran kentälle. Mars.
Matkalla on Pyhäjärvi ja iso tehdas
Eura EFEU
Yllättäen kuuulimme, että Eurassa käynnisteltiin uutta ilmailutoimintaa. Yksi lento-oppilas itsuskeli kentän reunalla ja kuulimme, että Eurassakin on nykyään ultrakoulutusta. Mukava kuulla että kenttä on virkistymään päin! CTLS oli käymässä jossain joten jatkoimme matkaa nyt Vampulaan. Matkalla kuulimme Oripäähän menossa olevan Arcuksen huhuilua - esittelykone tähtäili Oripään 24:lle (06/24 - 900 x 10 m - öljysoraa).
Juhla alkakoon
Lähestyminen Vampulaan piti vielä tehdä pohjoisen kautta D61 aktiivisuuden takia (joka tosin olikin loppunut jo klo 12), tosin kiitotie 10 oli käytössä ja laskukierros meni muutenkin näin (10/28 - 900 x 20 m - asfalttia).
Vampulassa oli oikea kansainvaellus. Satoja ihmisiä ja kymmeniä lentsikoita oli kokoontunut juhlistamaan tilaisuutta. Kävi ilmi, että Leevi oli kutsunut koko kylän juhliin mukaan! Ja minä kun luulin että kyseessä on vain ilmailutapahtuma...
Tupa täynnä
Parkkauksen jälkeen havaitsin, että tulimme paikalle juuri oikeaan aikaan. Leevin onnittelupuhe oli mainio ja suorastaan liikuttava, niin paljon ihmisiä oli häntä juhlistamassa. Lahja kuitenkin oli jotain aivan uskomatonta, ikioma, tulipunainen Messerschmitt!
Look out, Messerchmitt!!
Kyseessä ei tällä kertaa ollut lentsikka vaan 2-paikkainen pienoisauto, samanlainen kuin Leevin ensimmäinen aikanaan. Hurjan hieno laite päristeltiin paikalle ja rekisteritunnuskin oli osunut kohdalleen.
LKL-31
Muutakin ohjelmaa oli. Kuumailmapalloa viriteltiin ja puheen loppuvaiheessa kentälle pyyhälsi Pitts Special OH-XPA. Ihmettelin myöhemmin juhlatilassa lentäjä Nikkaselle, että olen itse nähnyt tuon saman koneen 1. kerran jo 1978. Mukava pieni taitolentonäytös!
Osui! Pääskynen lensi näköjään kuviota Pittsin kanssa.
OH-XPA löytyy myös kuik-videolta, www.kuik.fi
Lopuksi vielä poltettiin kumia
Kentälle saapui jatkuvasti koneita. Yksi hellikopteri halusi parkkeerata aivan eturiviin. En olisi osunut kyllä osumatta tuohon bensatankkiin.
Toiset osaavat lentää helikoptereitakin.
Aikaisen aamulähdön nälkä alkoi jo kurnia ja sisältä löytyi hyvää soppaa. Aarolle se ei tosin kelvannut, koska tarjolla oli myös pullaa! Tämä osoittautui hetken päästä virheeksi..
Tarjoilut kohdillaan
Jutustelimme ja viihdyimme vielä hetken kentällä. Kuvattelin laskeutujia ym. kun Aaro treenasi
Skeittiheebo
Ois siinä ollut lampikin...
Piper, Piper ja Piper
Konevaraus, matka ja toive maukkaasta ranskalaisperuna-ateriasta (Aarolle) Räyskälässä ajoivat meidät taas matkaan. Vampulan kenttä on kyllä sikasiisti!
Vimpan päälle
Etelä-Suomi on nätti. Ajelimme kohti Räyskälää. Hiljaista vähän oli, kuumaa, aurinkoa...ja sitten yhtäkkiä - "iskä, mulla on paha olo".
Kaunista, kyllä. Loimaan seutuvilta
Paha olo. Pidätellään...
Räyskälään oli enää vartti matkaa, mutta ei voinut mitään. Lupasin juuri laskeutua Forssaan (04/22 - 820 x 32 m - asfalttia) kun pussi alkoi täytyä pullasta ja suklaasta. Harmin paikka, koskaan aiemmin ei ole ollut edes pahaa oloa. Onnea sinänsä, että oli pussi ja turvaistuin, kone säilyi puhtaana. Laskeuduin 04:lle ja rullasin kentän päähän. Pikapesu pahimmista sattumista Forssan kentän ojissa ja uikkarit jalkaan - onneksi olimme varautuneet. Soitin samalla plaanin Malmille Räyskälästä, koska en halunnut siellä päässä joutua missään nimessä holdingiin.
Paha olo vei voimat, mutta uni auttaa...
Räyskälässä oli käytössä kiitotie 12 ja jono odotti kelin alkamista (12L/30R - 1270 x 18 m - asfalttia). Pikapysähdyksessä hain lisää pusseja ja join yhden kokiksen. Osa lentäjistä oli jo luopunut toivosta ja ryhtynyt tekemään keliä terassilla. Koneelle palatessa Aaro jo melkein nukkuikin. Vanhana purjelentäjänä ja pääsin kiilaamaan hyppykoneen ja hinausyhdistelmän välistä taivaalle kohti Malmia.
Unen jälkeen olo oli jo paljon parempi. Huom. aurinkosuoja.
Aaro heräsi Espoossa kun matkaa oli jäljellä enää minuutteja. Meren päällä oli yllättävän voimakas tuuli verrattuna maahan, ja pääsimme Nokkaan muutaman minuutin myöhässä.
Vähän ennen Nokkaa tuli vielä yksi ylläri: HURJA puuska nosti siipeä ihan kallelleen, siinä Laajasalon öljysäiliöiden kohdalla. Liekö ollut merituulen tekemä aalto vai muu termiikki, mutta uusi kokemus tämäkin niin korkealla. Loppuliuku Malmille olikin jo rutiinia.
Kaikkine kommelluksineen reissu oli taas kerran mukava ja antoi uskoa yrittämiseen - paljon oli Leevi saanut aikaan sekä ilmailun että muunkin saralla. Juhlaväen määrästä voi päätellä, ettei homma ole mennyt pahasti pieleen. Eikä lentokenttiä ole koskaan liikaa.
Tein plaanin Poriin ja sieltä takaisinpäin. En ole koskaan käynyt ilmailuopistopaikkakunnalla ja olisi ollut mukava nähdä sekin kenttä. Lähtö viivästyi 25 minuuttia mutta Espoon loppupuolella Helsingin tutka päästi jo nousemaan 3000 jalkaan. Kyllä plaanin teko tietenkin kannattaa, pääsee ylemmäs.
Lähdin valvomattomassa nousemaan vielä korkeammalle, tuuli tuntui suosivan siellä. 4000 jalassa kuitenkin Aaro alkoi vaatia korkeutta alemmas. Jännitys alkoi vaivata ja hetken päästä tulikin paha olo. Mitäs sitten tehtäisiin?
Kartta kertoi että kohta olisimme Oripäässä. Pori kiehtoi mutta...ei, paha olo pitää ottaa vakavasti. Vessahätäkin oli. Oripäähän siis.
EFOP
Oripää Camp oli juuri menossa! Lentokeskus suorastaan pursusi purtsikoita. Vähän laajentamalla kierrosta pääsimme kuitenkin hyvin laskuun kiitotielle 14 (14/32 - 940 x 16 m - öljysoraa) ja äkkiä kerhotalolle.Harmitellen soitin Tre-Alueeseen ja lopetin plaanin. No, ensi kerralla....
Kerhotalo oli siisti ja porukkaa paljon. Jätin pari Kuhmo Fly-In-mainosta jos joku uskaltaisi Turusta Kainuuseen.
Matkan piti kuitenkin jatkua. Reipastunut Aarokin karkasi koneelle kipin kapin.
Kävin vielä kuitenkin pyörähtämässä purtsikkarykelmässä. Vaihdoin muutaman sanan Nikkasen Raimon kanssa edellisestä räpsystäni joitain vuosia sitten silloin autioon Oripäähän. Kun kauneimmatkin koneet oli tarkastettu, lähdimme jatkamaan matkaa.
Kello ei ollut vielä niin paljon että olisi kannattanut mennä Vampulaan. Tähtäsimmekin viereiselle Euran kentälle. Mars.
Yllättäen kuuulimme, että Eurassa käynnisteltiin uutta ilmailutoimintaa. Yksi lento-oppilas itsuskeli kentän reunalla ja kuulimme, että Eurassakin on nykyään ultrakoulutusta. Mukava kuulla että kenttä on virkistymään päin! CTLS oli käymässä jossain joten jatkoimme matkaa nyt Vampulaan. Matkalla kuulimme Oripäähän menossa olevan Arcuksen huhuilua - esittelykone tähtäili Oripään 24:lle (06/24 - 900 x 10 m - öljysoraa).
Juhla alkakoon
Lähestyminen Vampulaan piti vielä tehdä pohjoisen kautta D61 aktiivisuuden takia (joka tosin olikin loppunut jo klo 12), tosin kiitotie 10 oli käytössä ja laskukierros meni muutenkin näin (10/28 - 900 x 20 m - asfalttia).
Vampulassa oli oikea kansainvaellus. Satoja ihmisiä ja kymmeniä lentsikoita oli kokoontunut juhlistamaan tilaisuutta. Kävi ilmi, että Leevi oli kutsunut koko kylän juhliin mukaan! Ja minä kun luulin että kyseessä on vain ilmailutapahtuma...
Tupa täynnä
Parkkauksen jälkeen havaitsin, että tulimme paikalle juuri oikeaan aikaan. Leevin onnittelupuhe oli mainio ja suorastaan liikuttava, niin paljon ihmisiä oli häntä juhlistamassa. Lahja kuitenkin oli jotain aivan uskomatonta, ikioma, tulipunainen Messerschmitt!
Kyseessä ei tällä kertaa ollut lentsikka vaan 2-paikkainen pienoisauto, samanlainen kuin Leevin ensimmäinen aikanaan. Hurjan hieno laite päristeltiin paikalle ja rekisteritunnuskin oli osunut kohdalleen.
Muutakin ohjelmaa oli. Kuumailmapalloa viriteltiin ja puheen loppuvaiheessa kentälle pyyhälsi Pitts Special OH-XPA. Ihmettelin myöhemmin juhlatilassa lentäjä Nikkaselle, että olen itse nähnyt tuon saman koneen 1. kerran jo 1978. Mukava pieni taitolentonäytös!
Kentälle saapui jatkuvasti koneita. Yksi hellikopteri halusi parkkeerata aivan eturiviin. En olisi osunut kyllä osumatta tuohon bensatankkiin.
Aikaisen aamulähdön nälkä alkoi jo kurnia ja sisältä löytyi hyvää soppaa. Aarolle se ei tosin kelvannut, koska tarjolla oli myös pullaa! Tämä osoittautui hetken päästä virheeksi..
Jutustelimme ja viihdyimme vielä hetken kentällä. Kuvattelin laskeutujia ym. kun Aaro treenasi
Konevaraus, matka ja toive maukkaasta ranskalaisperuna-ateriasta (Aarolle) Räyskälässä ajoivat meidät taas matkaan. Vampulan kenttä on kyllä sikasiisti!
Etelä-Suomi on nätti. Ajelimme kohti Räyskälää. Hiljaista vähän oli, kuumaa, aurinkoa...ja sitten yhtäkkiä - "iskä, mulla on paha olo".
Räyskälään oli enää vartti matkaa, mutta ei voinut mitään. Lupasin juuri laskeutua Forssaan (04/22 - 820 x 32 m - asfalttia) kun pussi alkoi täytyä pullasta ja suklaasta. Harmin paikka, koskaan aiemmin ei ole ollut edes pahaa oloa. Onnea sinänsä, että oli pussi ja turvaistuin, kone säilyi puhtaana. Laskeuduin 04:lle ja rullasin kentän päähän. Pikapesu pahimmista sattumista Forssan kentän ojissa ja uikkarit jalkaan - onneksi olimme varautuneet. Soitin samalla plaanin Malmille Räyskälästä, koska en halunnut siellä päässä joutua missään nimessä holdingiin.
Räyskälässä oli käytössä kiitotie 12 ja jono odotti kelin alkamista (12L/30R - 1270 x 18 m - asfalttia). Pikapysähdyksessä hain lisää pusseja ja join yhden kokiksen. Osa lentäjistä oli jo luopunut toivosta ja ryhtynyt tekemään keliä terassilla. Koneelle palatessa Aaro jo melkein nukkuikin. Vanhana purjelentäjänä ja pääsin kiilaamaan hyppykoneen ja hinausyhdistelmän välistä taivaalle kohti Malmia.
Aaro heräsi Espoossa kun matkaa oli jäljellä enää minuutteja. Meren päällä oli yllättävän voimakas tuuli verrattuna maahan, ja pääsimme Nokkaan muutaman minuutin myöhässä.
Rannassa oli uimareita (Länsisatama).
Voisinkin vielä toistaa lähtötervehdykseni: "Kiitos Leevi hyvistä juhlista mutta varsinkin lentokentästä!"
Ilmailu pitää nuorena. Sen huomasin taas kerran.
1.19
Kävimme Aaron kanssa grobeilemassa TMA:ta ympäri HyIK-valokuvakilpailun kunniaksi. Matkalla tuli taas mieleen ikuisuuskysymys - mopu vai ultra? Harrastelentäjähän saa käytännössä molemmat lupakirjat samalla. Vertailen tässä lähinnä Grobia ja Zephyriä, molemmat alatasoja ja molemmilla olen lentänyt jonkin verran.
Tankkauspaikalla päälle osui pieni sadekuuro
Tankkasimme koneen Hyvinkään uudesta autobensatankista. Grobin tankki vetää n. 90 litraa mutta on aika tarkka tankkausasennon suhteen. Moottori on Grobin oma Porsche-pohjainen vekotin, mutta se on muunnettu sopimaan autobensakäyttöön. Hyötykuormaa kone sallii n. 200 kg joten tankin voisi tällä matkustajakuormalla täyttää vaikka täyteen. Tämähän on se ultrien suurin haaste - miten saada tarpeeksi bensaa mukaan pidemmille lennoille kahdestaan.
Sateen jälkeen päästään liikkeelle. Reittitarkastelua.
Sade kaikkosi vartissa, vettä ei viitsinyt päästää tankkiin. Grobiin kiivetään tasoa pitkin. Kävelyalue on toki paljon isompi kuin esim. Zephyrissä. Yhtä vaikea molempiin on kuitenkin kiivetä - tai helppo. Aiemmin hieman navakahko sivutuuli tyyntyi täysin, joten lentoonlähtö oli mukavan helppo ja tasainen.
Huomio huomio!
Ojajärvi ja kesäpaikkamme Kyöstilä
Ultran jälkeen mopu tuntuu aina laiskalta nousussa. Teho-paino-suhde on jotain aivan toista - 80 hv / 472,5 kg vs. 92 hv / 850 kg. Säätöpotkurilla nousu nyt on kuitenkin turvallista ja riittävän tehokasta, n. 3 metriä sekunnissa. Zephyr nousee parhaimmillaan jopa 5 m/s.
Tummia pilviä
Matkalla kohti Räyskälää lensimme Hyvinkään ylittäneen sadekuuron läpi. Sade ei vaikuta B-Grobiin (Grob 109B) juuri mitenkään, putsaantupahan siivet. Sama juttu pätee ultrista ainakin Zephyriin, riippuu lähinnä konetyypistä. Grobissa oli pientä välystä perämiehen ovitiivisteessä ja muutama tippa tuli housuille - ulkopuolelta.
Kohti aurinkoa!
Matkalento Hyvinkäältä Räyskälään kesti 20 minuuttia. Räyskälässä oli käytössä kiitotie 08 joista Right oli varattu oikeille purtsikoille, motoristit saivat tähtäillä Leftille. Ko. kiitotie on kapea ja vaatii laskussa ja rullauksessa tarkkuutta. Tässä Grob on selvästi hankalampi kuin oikeastaan mikään ultra: kannuskone, raskas, iso sivuperäsin = herkkä sivutuulelle. Toisaalta, tehokkaat päätelineen varvasjarrut ovat hyvät, kunhan niihin totuttelee.
Nurtsille parkkiin
Rullauksessa Grob on selvästi painavampi ja hitaampi käsitellä kuin ultrat. Kannuksen tuoma mauste vaatii ennakointia ja tarkkuutta. Moottorin koppa estää näkyvyyttä eteen ja kurottelemaan joutuu.
Noilla kun ehtisi taas joskus...
Vauhtihirmu!
Räyskälässä sade ei ollut vielä viilentänyt seutua vaan oli tukalan kuuma. Jyri oli jättänyt kauniin Mondeonsa ilahduttamaan seutua häipyen purjelentämään. Aika hiljaista oli, muutama hinaus silloin tällöin.
Grob sivusta
Grob takaviistosta
Grob takaa
Grobin siivet ovat pitkät. Ne ovat tosiaankin pitkät. 17-metrisenä parkkipaikkakin on joskus hankala löytää. Räyskälässä onneksi tilaa riittää, mutta ultran 11 metriä mahtuvat joka paikkaan paljon paremmin. Ei se kyllä haittaa, lentokentät ovat tyypillisesti avaria. Räyskälän varustetaso on vieläpä mainio perhelentäjillekin!
Trampoliini verryttää näppärästi legien välillä
Ravinto on tärkeää, vaikkapa vähän huonompikin sellainen. "TOSI HYVÄÄ!"
Jatkoimme Räyskälästä kohti Malmia. Lentoonlähtö 08L:ltä vaati hetken puliveivausta, kun jotain 2-paikkaista piti siirtää kiitotien päässä Grobin tieltä. Lentoonlähtö oli mukavan haastava, kun kiitoteiden risteyksessä tuulen suunta kääntyi suoraan sivuun - jännä pyörre, kiitokset kahdesta tuulipussista. Ilmassa kone on kuitenkin hyvin rauhallinen ultriinkin verrattuna, eikä käsittely ole hankalaa.
Nousukierre kohti Malmia
Malmin suuntaan lähdettiinkin 40 minuutin matkalennolle kiihdytellen. Ultrahan kiihdytetään rysäyttämällä kaasukahva eteen ja sehän menee. Grobilla homma toimii hieman toisella tavalla.
Grob menee matkaa 180-190 km/h jos oikein onnistaa
Matkalentokorkeuden saavuttaa parhaiten nousemalla potkuri nousukulmilla sopivasti ylös asti. Potkurin kulmat vaihdetaan n. 120 km/h pieni veto päällä - 2200-2300 rpm - jolloin potkuri jää matka-asentoon. Tarkistus on helppoa, jos kierrokset eivät enää nouse ärhäkkäästi, vaihto onnistui.
Matkakulmilla kone ei enää kiihdy kovin hyvin, joten matkalentonopeus pitää hakea työntämällä kone liukuun. Tämä saattaa vaatia pientä houkuttelua, kun moottori pitää saada kiertämään sen verran että kone säilyttää korkeuden. Vaikeampi ja pidempi selittää kuin tehdä, kuvassakin mennään ilmanopeutta 190 km/h ja maassa jopa 202 km/h.
Tarvitsetko neuvoja?
Grobin ohjaamo on tosi tilava. Isokin mies mahtuu sinne mukavasti, samoin pieni. Aarolla oli tällä keikalla korokeistuin joten uloskin näkyi. Ultrien ohjaamojen varustus taas on useimmiten modernimpi kuin tämän vanhan Grobin yksinkertaisesti siksi, että ultrat ovat yleensä uudempia. Grob on valmistettu 1984 eikä ohjaamoon ole tehty suurempia muutoksia, mustavalkoinen GPS on toki toimiva ja perustmittarit ihan ok mutta uudenaikaiset radiot, transponderit ym. ovat useimmiten ultrissa vakiona.
Leveätkin hartiat mahtuvat kolisematta koneeseen
Istuimia voi Grobissa säätää paremmin kuin Zephyrissä. Selkänojan kallistussäätö on ruuvattava portaaton ja polkimet saa vaikka lennonkin aikana säädettyä kohdilleen. Penkit ovat hyvin muotoillut ja mukavat, jotenkin tulee 99-Saabin penkit mieleen. Tässä ne kuitenkin ovat kevet. Ultrissa näkee usein tyynypenkkejä, tosin muovikuppejakin on ollut joissain. Tilaa on joka tapauksessa Grobissa enemmän kuin ultrissa yleensä.
Jotkin veneilykisat, toivottavasti eivät uponneet
Saavuimme Nummelan kautta Espoon rantsuun, jossa hirvittävä lauma purjeveneitä lähinnä lillui paikallaan. Liekö ollut jokin kisa menossa?
Grobin nousuominaisuuksien takia emme menneet kovin alas. Tämä on ultralla paljon helpompaa ja ketterämpää ja moottorin konstruktiosta johtuen myös turvallisempaa. Tosin lentopäivänä oli niin kuuma, ettei esilämmitystä tarvinnut käyttää liukujen aikana lainkaan.
Cafe Carusel
Lensimme Caruselin ja Mattolaiturin ohi kohti Malmia. Tässä vaiheessa tulimme jo alemmas laskua valmistellen.
Mattolaituri
Viking-postikortti
Malmilla oli liikennettä jonkin verrankin ja laskukierrokseen sattui samaan aikaan jokin näkymätön Cessna. Kierreltyäni ja kyseltyäni havaitsin koneen kauempana kierroksessa ja lähdin perään. Cessna laski 09:lle niin, että rullasi lopulta jopa Foxtrotiin asti poistumaan kiitotieltä. Grobilla laskun voi tehdä purjekonetapaan lentojarruilla ja lähestyminen voi olla lyhyt ja jyrkkä. Kone oli kävelyvauhdissa jo kiitoteiden risteyksessä ja rullasimme asematasolle ottamaan turistikuvia.
Grob Malmilla
Pyöreän edessä
Feelings...nothing more than flying...
Perämiehen lentoaika tuli tässä vaiheessa täyteen, ja Marika haki Aaron kotiin kesken matkan. Kävimme vielä tutustumassa koneeseen hieman tarkemmin
Kuljettaja saapui hakemaan perämiehen kotiin
Dynamic duo? Ei kun Grob duo!
Kone piti vielä palauttaa Hyvinkäälle. Kävin kuitenkin ensin palauttamassa unohtuneen MILK-luottokortin hallille. Siellä olikin Saarisen Karin Pipistrel Sinus, joka on ultrakevyt moottoripurjelentokone. Konstruktiona kone on n. 30 vuotta Grobia uudempi, ja ero näkyy sekä ohjaamovarustuksessa että rakenteissa.
Sinus pesussa
Rullatessa 09:n lähtöpaikalle pitkä siipi muistutti taas itsestään hipaisemalla kiitotien opastaulua. Alataso vaappui rullatessa sen verran, että liukupala hipaisi itseensä keltaista maalia. Rullatessa saa olla tarkka.
Ilta-aurinkoa
Matka Hyvinkäälle oli tasainen ja helppo kuumassa illassa. Grobi lentää kyllä paljon vakaammin kuin mikään ultra, täytyhän sen painon näkyäkin jossain.
Kello oli jo yli 21 ja katselin peilityyniä lampia. Päätin, että tsekkaan pari nättiä tarkemmin paluumatkalla.
Nikkilän kirkko paistattelee.
EFHV iltasella
Hyvinkään sääkin oli tyyni ja kentällä kiilteli enää muutama lammikko päivän sateen jäljiltä. Päätin kokeilla tällä kertaa ns. moottorikonelaskua: lentojarrut lukitaan puoliväliin ja liukukulmaa säädetään moottorin avulla. Laskeutuminen oli jopa helpompaa kuin purjekonelaskuna ja muistutti kovasti laippalaskua ultralla. Molempi parempi kuitenkin.
Kenttä, tyyntä, hiljaista...
Perillä Hyvinkäällä
Perillä pääsin vielä vaihtamaan pari sanaa Jonaksen kanssa. Hän oli odottamassa konetta & opettajaa vielä koululennolle.
Ohjaamo on tilava
Moottoritila näyttää ainakin kuplamiehistä tutulta
Säätöpotkuri on jo hieman kulunut
Grob edestä!
Kone lähti siis jatkamaan urakkaansa kohta laskun jälkeen.
Polttoainetta laite kuluttaa n. 15 litraa tunnissa eli käytännössä saman kuin ultratkin. Tyyppihyväksyttynä Grobilla voi lentää vaikkapa työmatkoja vakuutusyhtiönkin hyväksymänä. Huollot ovat harrastehuoltajille sallittuja ja aika helppojakin. Näissä ei liene eroja ultriin nähden, Grobia huolletaan vähän tiheämmin. Hintatasokin on kerhoissa sama, tällä hetkellä lentotunti maksaa minulle molemmilla 70 euroa / tunti.
Molemmilla konetyypeillä on siis sijansa ja varsinkin jos ennustettu LAPL ilmestyy joskus mopumiehiä suosivana, voi lupakirjan hankkimista kyllä suositella.Itse lensin ensin MGPL:n ja sitten UPL:n joista jälkimmäinen kesti 3h17 min eli muutaman koululennon ja tarkkarin.
Koska näiden välillä on niin hankala valita, päädyn tässäkin suosittelemaan näiden lentomuotojen lisäksi kaikille sitä ihan oikeaa purjelentoa!
He eivät lepää koskaan...
Håku lähti lennättämään Jonasta ja minä lähdin kohti kotia. Vasta siinä vaiheessa tajusin, että en minä mitään lampia voi paluumatkalla katsella, minähän tulin kentälle autolla enkä lentäen kuten normaalisti. Voi pettymysten pettymys...no, kotiin pääsi näinkin.
Boring
Tankkasimme koneen Hyvinkään uudesta autobensatankista. Grobin tankki vetää n. 90 litraa mutta on aika tarkka tankkausasennon suhteen. Moottori on Grobin oma Porsche-pohjainen vekotin, mutta se on muunnettu sopimaan autobensakäyttöön. Hyötykuormaa kone sallii n. 200 kg joten tankin voisi tällä matkustajakuormalla täyttää vaikka täyteen. Tämähän on se ultrien suurin haaste - miten saada tarpeeksi bensaa mukaan pidemmille lennoille kahdestaan.
Sade kaikkosi vartissa, vettä ei viitsinyt päästää tankkiin. Grobiin kiivetään tasoa pitkin. Kävelyalue on toki paljon isompi kuin esim. Zephyrissä. Yhtä vaikea molempiin on kuitenkin kiivetä - tai helppo. Aiemmin hieman navakahko sivutuuli tyyntyi täysin, joten lentoonlähtö oli mukavan helppo ja tasainen.
Ultran jälkeen mopu tuntuu aina laiskalta nousussa. Teho-paino-suhde on jotain aivan toista - 80 hv / 472,5 kg vs. 92 hv / 850 kg. Säätöpotkurilla nousu nyt on kuitenkin turvallista ja riittävän tehokasta, n. 3 metriä sekunnissa. Zephyr nousee parhaimmillaan jopa 5 m/s.
Matkalla kohti Räyskälää lensimme Hyvinkään ylittäneen sadekuuron läpi. Sade ei vaikuta B-Grobiin (Grob 109B) juuri mitenkään, putsaantupahan siivet. Sama juttu pätee ultrista ainakin Zephyriin, riippuu lähinnä konetyypistä. Grobissa oli pientä välystä perämiehen ovitiivisteessä ja muutama tippa tuli housuille - ulkopuolelta.
Matkalento Hyvinkäältä Räyskälään kesti 20 minuuttia. Räyskälässä oli käytössä kiitotie 08 joista Right oli varattu oikeille purtsikoille, motoristit saivat tähtäillä Leftille. Ko. kiitotie on kapea ja vaatii laskussa ja rullauksessa tarkkuutta. Tässä Grob on selvästi hankalampi kuin oikeastaan mikään ultra: kannuskone, raskas, iso sivuperäsin = herkkä sivutuulelle. Toisaalta, tehokkaat päätelineen varvasjarrut ovat hyvät, kunhan niihin totuttelee.
Rullauksessa Grob on selvästi painavampi ja hitaampi käsitellä kuin ultrat. Kannuksen tuoma mauste vaatii ennakointia ja tarkkuutta. Moottorin koppa estää näkyvyyttä eteen ja kurottelemaan joutuu.
Räyskälässä sade ei ollut vielä viilentänyt seutua vaan oli tukalan kuuma. Jyri oli jättänyt kauniin Mondeonsa ilahduttamaan seutua häipyen purjelentämään. Aika hiljaista oli, muutama hinaus silloin tällöin.
I'd rather be gliding
Grobin siivet ovat pitkät. Ne ovat tosiaankin pitkät. 17-metrisenä parkkipaikkakin on joskus hankala löytää. Räyskälässä onneksi tilaa riittää, mutta ultran 11 metriä mahtuvat joka paikkaan paljon paremmin. Ei se kyllä haittaa, lentokentät ovat tyypillisesti avaria. Räyskälän varustetaso on vieläpä mainio perhelentäjillekin!
Jatkoimme Räyskälästä kohti Malmia. Lentoonlähtö 08L:ltä vaati hetken puliveivausta, kun jotain 2-paikkaista piti siirtää kiitotien päässä Grobin tieltä. Lentoonlähtö oli mukavan haastava, kun kiitoteiden risteyksessä tuulen suunta kääntyi suoraan sivuun - jännä pyörre, kiitokset kahdesta tuulipussista. Ilmassa kone on kuitenkin hyvin rauhallinen ultriinkin verrattuna, eikä käsittely ole hankalaa.
Malmin suuntaan lähdettiinkin 40 minuutin matkalennolle kiihdytellen. Ultrahan kiihdytetään rysäyttämällä kaasukahva eteen ja sehän menee. Grobilla homma toimii hieman toisella tavalla.
Matkalentokorkeuden saavuttaa parhaiten nousemalla potkuri nousukulmilla sopivasti ylös asti. Potkurin kulmat vaihdetaan n. 120 km/h pieni veto päällä - 2200-2300 rpm - jolloin potkuri jää matka-asentoon. Tarkistus on helppoa, jos kierrokset eivät enää nouse ärhäkkäästi, vaihto onnistui.
Matkakulmilla kone ei enää kiihdy kovin hyvin, joten matkalentonopeus pitää hakea työntämällä kone liukuun. Tämä saattaa vaatia pientä houkuttelua, kun moottori pitää saada kiertämään sen verran että kone säilyttää korkeuden. Vaikeampi ja pidempi selittää kuin tehdä, kuvassakin mennään ilmanopeutta 190 km/h ja maassa jopa 202 km/h.
Grobin ohjaamo on tosi tilava. Isokin mies mahtuu sinne mukavasti, samoin pieni. Aarolla oli tällä keikalla korokeistuin joten uloskin näkyi. Ultrien ohjaamojen varustus taas on useimmiten modernimpi kuin tämän vanhan Grobin yksinkertaisesti siksi, että ultrat ovat yleensä uudempia. Grob on valmistettu 1984 eikä ohjaamoon ole tehty suurempia muutoksia, mustavalkoinen GPS on toki toimiva ja perustmittarit ihan ok mutta uudenaikaiset radiot, transponderit ym. ovat useimmiten ultrissa vakiona.
Istuimia voi Grobissa säätää paremmin kuin Zephyrissä. Selkänojan kallistussäätö on ruuvattava portaaton ja polkimet saa vaikka lennonkin aikana säädettyä kohdilleen. Penkit ovat hyvin muotoillut ja mukavat, jotenkin tulee 99-Saabin penkit mieleen. Tässä ne kuitenkin ovat kevet. Ultrissa näkee usein tyynypenkkejä, tosin muovikuppejakin on ollut joissain. Tilaa on joka tapauksessa Grobissa enemmän kuin ultrissa yleensä.
Saavuimme Nummelan kautta Espoon rantsuun, jossa hirvittävä lauma purjeveneitä lähinnä lillui paikallaan. Liekö ollut jokin kisa menossa?
Grobin nousuominaisuuksien takia emme menneet kovin alas. Tämä on ultralla paljon helpompaa ja ketterämpää ja moottorin konstruktiosta johtuen myös turvallisempaa. Tosin lentopäivänä oli niin kuuma, ettei esilämmitystä tarvinnut käyttää liukujen aikana lainkaan.
Lensimme Caruselin ja Mattolaiturin ohi kohti Malmia. Tässä vaiheessa tulimme jo alemmas laskua valmistellen.
Malmilla oli liikennettä jonkin verrankin ja laskukierrokseen sattui samaan aikaan jokin näkymätön Cessna. Kierreltyäni ja kyseltyäni havaitsin koneen kauempana kierroksessa ja lähdin perään. Cessna laski 09:lle niin, että rullasi lopulta jopa Foxtrotiin asti poistumaan kiitotieltä. Grobilla laskun voi tehdä purjekonetapaan lentojarruilla ja lähestyminen voi olla lyhyt ja jyrkkä. Kone oli kävelyvauhdissa jo kiitoteiden risteyksessä ja rullasimme asematasolle ottamaan turistikuvia.
Perämiehen lentoaika tuli tässä vaiheessa täyteen, ja Marika haki Aaron kotiin kesken matkan. Kävimme vielä tutustumassa koneeseen hieman tarkemmin
Kone piti vielä palauttaa Hyvinkäälle. Kävin kuitenkin ensin palauttamassa unohtuneen MILK-luottokortin hallille. Siellä olikin Saarisen Karin Pipistrel Sinus, joka on ultrakevyt moottoripurjelentokone. Konstruktiona kone on n. 30 vuotta Grobia uudempi, ja ero näkyy sekä ohjaamovarustuksessa että rakenteissa.
Rullatessa 09:n lähtöpaikalle pitkä siipi muistutti taas itsestään hipaisemalla kiitotien opastaulua. Alataso vaappui rullatessa sen verran, että liukupala hipaisi itseensä keltaista maalia. Rullatessa saa olla tarkka.
Matka Hyvinkäälle oli tasainen ja helppo kuumassa illassa. Grobi lentää kyllä paljon vakaammin kuin mikään ultra, täytyhän sen painon näkyäkin jossain.
Kello oli jo yli 21 ja katselin peilityyniä lampia. Päätin, että tsekkaan pari nättiä tarkemmin paluumatkalla.
Hyvinkään sääkin oli tyyni ja kentällä kiilteli enää muutama lammikko päivän sateen jäljiltä. Päätin kokeilla tällä kertaa ns. moottorikonelaskua: lentojarrut lukitaan puoliväliin ja liukukulmaa säädetään moottorin avulla. Laskeutuminen oli jopa helpompaa kuin purjekonelaskuna ja muistutti kovasti laippalaskua ultralla. Molempi parempi kuitenkin.
Perillä pääsin vielä vaihtamaan pari sanaa Jonaksen kanssa. Hän oli odottamassa konetta & opettajaa vielä koululennolle.
Kone lähti siis jatkamaan urakkaansa kohta laskun jälkeen.
Polttoainetta laite kuluttaa n. 15 litraa tunnissa eli käytännössä saman kuin ultratkin. Tyyppihyväksyttynä Grobilla voi lentää vaikkapa työmatkoja vakuutusyhtiönkin hyväksymänä. Huollot ovat harrastehuoltajille sallittuja ja aika helppojakin. Näissä ei liene eroja ultriin nähden, Grobia huolletaan vähän tiheämmin. Hintatasokin on kerhoissa sama, tällä hetkellä lentotunti maksaa minulle molemmilla 70 euroa / tunti.
Molemmilla konetyypeillä on siis sijansa ja varsinkin jos ennustettu LAPL ilmestyy joskus mopumiehiä suosivana, voi lupakirjan hankkimista kyllä suositella.Itse lensin ensin MGPL:n ja sitten UPL:n joista jälkimmäinen kesti 3h17 min eli muutaman koululennon ja tarkkarin.
Koska näiden välillä on niin hankala valita, päädyn tässäkin suosittelemaan näiden lentomuotojen lisäksi kaikille sitä ihan oikeaa purjelentoa!
Håku lähti lennättämään Jonasta ja minä lähdin kohti kotia. Vasta siinä vaiheessa tajusin, että en minä mitään lampia voi paluumatkalla katsella, minähän tulin kentälle autolla enkä lentäen kuten normaalisti. Voi pettymysten pettymys...no, kotiin pääsi näinkin.
