17.21
Tapasin alkukeväästä Tallinnassa Eestin AOPAn puheenjohtaja Priit Palumaan ja Diamond Skyn Ken Koortin. Tasasimme yleisilmailun tilannetta Virossa ja Suomessa. Yllättäen alkukesästä sain kutsun tulla kertomaan suomalaisten näkökulmasta Viroon ilmailumaana seminaarissa, joka järjestettiin Ruhnun saarella 15.7.2020.
Ohjelma oli tällainen (klikkaa auki):
Iltapäivällä puhuttiin englantia
Mikäs siinä, minähän lähdin matkaan!
Keli oli lentopäivänä mitä mainioin. Viron suunta on Viikin päältä katsoen sininen
Manteretta lähestyessä tulikin vastaan ylläri. Tallinnan taajuus oli vaihtunut! Ja vieläpä 8,33kHz-taajuuteen!!
Tajusin, etten ollut käynyt koko aiempana koronavuonna Viron puolella. Tsekkasin OFP:stä ja kyllähän se uusi taajuus sinnekin oli printtautunut. Eipäs siinä mitään - radiosta 8.33-jako päälle ja huutelemaan sitä Tallinnan Reidaria.
Matkalla alue huuteli liikennetiedotteita. Lentelin 5000 jalassa ja huomasinkin edessä vähän ylempänä AN-2 lentelemässä samaan kohteeseen. Alla olevassa kuvassa se Antonov oikeasti näkyy, nyt jo tuolla takavasemmalla,
Liityin jonossa kolmanneksi laskukierrokseen. Päätin kuitenkin vilkaista kentän ennen laskua. Edelläni meni CTLS, jonka takana katselin miten lasku sujuu.
Liityin uudestaan laskukierrokseen ja himmailin AN-2 perässä laskuun. Melko tasainen se kenttä oli, pientä heittelyä loppupäässä.
Kentällä olikin jo useampia koneita. Vähän aiemmin saapunut Seneca oli jo parkissa. Reittikoneena toimiva Islander oli puhkonut nokkapyöränsä, ja se oli väliaikaisesti korvattu Antonovilla. Seuraavana päivänä Islander olikin jo kunnossa.
Kentällä matkatavarat kerättiin vietäväksi majapaikkoihin, ja vierasryhmä siirtyi läheisen venesataman ravintolaan. Ensimmäisenä ohjelmassa oli lounas. Alkupuheet pitivät Ruhnun kunnanvaltuuston puheenjohtaja (vaaleansininen paita) ja Tarton pormestari Urmas Klaas (tummempi sininen).
Kalasoppa oli suorastaan mainio! Ensimmäiset keskustelut saatiin alkuun. Seminaarin alku oli viron kielellä, joten meille kielitaidottomille oli järjestetty kiertokäynti kylän keskustaan. Ruhnun historia on pitkä (alkaen 5200 eKr) ja monipolvinen (mm. 1944 asukkaiden pako Ruotsiin).
Kierroksen jälkeen palasimme seminaaripaikalle, Ruhnun Kultuuriait. Ohjelma oli jonkin verran myöhässä, ja jäin kuuntelemaan esityksiä. Aika hyvin asiasta ymmärsikin sen 70-80%, vaikka kieli on vielä hieman vieras. Debatissa oli mukana kaupunginjohtoa Tarton ja Ruhnun lisäksi Pärnusta, lisäksi Viron ilmailupuolelta oli huippuedustus.
Iltapäivällä kerroin kokemuksia suomalaisen yleisilmailijan näkökulmasta. Meren ylittäminen on tietenkin pelottavaa, mutta Tallinnan handling-maksut vielä pelottavampia. Rakveren uuden kentän rakentaminen on pahasti kesken, mutta muita kenttiä on paljon. SWOTissa nostin Helsinki-Malmin tulevaisuuden uhaksi myös lentoturismille Suomesta Viroon ja päinvastoin, muut kentät kun eivät samanlailla palvele väestökeskittymiä.
Ohjelma ja keskustelu olivat mielenkiintoisia, ja tilaisuus venyi reilun tunnin yli aikataulun. Sen jälkeen kuitenkin lähdimme majoittumaan ja syömään paikalliseen tapaan.
Iltatilaisuudessa keskustelut jatkuivat vilkkaina. Vaihdoimme lentokokemuksia ja juttelimme ihan asiaakin. Tallinnan lentokentän johto oli paikalla, samoin riikikogun puhemies. Vanhemmat virolaiset puhuvat hyvää suomea, mutta nuorempien kanssa on parempi pysyä englannissa.
Illallinen ja sauna jatkuivat yöhön, ja tähtitaivas Ruhnussa oli huimaava. Puhuimme myös harrasteilmailusta, yleisilmailun kasvattamisesta ja maidemme välisistä ilmailueroista. Suomen ilmailuhistoria on pitkä, samoin Viron - valitettavasti CCCP-katko rikkoi sitä pahasti.
Joka tapauksessa, aittayön jälkeen matka jatkui aamiaisen jälkeen.
Ensikokemus saarihyppyihin rakennetusta Britten Norman Islanderista oli hämmästys. No katso itse, miten se lähtee 600 metrin lentokentältä!
Sattumalta vanha lentokaveri Janne Karjanlahti oli veneilemässä Ruhnussa perheineen. Meninkin katsomaan, jokos veneellä oltiin hereillä. No sitten oltiin! Kiitokset pannukahveista, niillä pääsi hyvin eteenpäin.
Ruhnun kentällä on käytetty mielenkiintoista Perfo-vahvistusverkkoa. Tutkiskelimme tätä aikanaan Kuhmonkin kentän vaihtoehdoksi, mutta hiekkakentällä sen hyöty olisi ollut vaikea nähdä. Hintakin on lähes asfaltoinnin luokkaa, tosin pohjatöitähän tähän ei tarvita. Ruhnussa näkyy kyllä tämä vahvike, mutta isompia pomppujahan se ei poista. Toiminee!
Lähdin jatkamaan matkaa, päätin käydä välissä Kuressaaressa syömässä. Ruhnun kylä jäi taakse, heippa!
Vartti lentoa ja Kuressaari oli siinä. Lennonjohtokin heräsi vähän kutsun jälkeen, ja tiedotuksen mukaisesti laskeuduin vastatuuleen.
Kone parkkiin pariksi tunniksi ja kylille.
Otin Boltin keskustaan (5€) ja etsin lounasterassin. Torin remontti oli valmis. Lämmintä, kaunista..mutta kun olin yksin liikkeellä, halusin jatkaa matkaa kotiin. Tein plaanin SkyDemonilla keiton jälkeen, kävin Coopissa ja otin taas Boltin kentälle.
Lennontiedottaja moikkasi "moi taas" ja matkaan pääsi saman tien. Kotimatka oli tapahtumaköyhä, lentelin pinnalla 70 ja katselin maisemia.
Stadiin tullessa jouduinkin jäämään ylös hetkeksi aikaa. Rajavartioston dronet treenailivat alapuolellani. Lopulta kuitenkin pääsin vaara-alueiden ohi ja syöksyin maata kohti hurjassa kulmassa. Osuin kuitenkin NOKKAan ja pääsin normaalisti laskuun.
Kaikin puolin mukava reissu, erittäin antoisa seminaari ja jälleen uusia tuttavia eri puolilta maailmaa. Illaksi pääsimmekin Marikan kanssa omaan pihasaunaan, saunajuomakin oli kohdillaan!
