14.56
Pääsin kertomaan tästä RV-hankinnasta Ilmailuliiton Moottori-ultra-experimental-talvipäiville. Kokosin taustat ja toiminnot nyt yhteen, ja laitan tarvittavat dokumentitkin jakoon.
Niin mistä se lähti?
Isän syy, vei kentälle
Olen lentänyt purjelentolupakirjan 1981 ja moottorikoneilla nyt reilut 5 vuotta (2009), mopulla ja ultralla. Eri kerhoissa on ollut monenlaista erilaista kalustoa ja sen saatavuus on ollut vaihtelevaa. Yleensä koneet ovat olleet käytettävissä hyvin poislukien hyvät kelipäivät.
Kirjoitin jo toisen ultrakesäni jälkeen 2010 artikkelin "Kannattaisiko ostaa oma lentsikka?". Silloin keskityin aika pitkälti kustannuksiin, mutta viime vuonna aloin miettiä muitakin juttuja. Kavereitten kenttäkannustuksen myötä aloin speksata, millainen sen koneen pitäisi olla. Päädyin seuraaviin asioihin:
- nopea
- kannuspyöräkone
- hyvä kantavuus
- omistajahuolto
Näitä sitten plarasin planecheckistä illat ja yöt. Löytyi nopeita, löytyi kannuskoneita, löytyi hyvällä kantavuudella olevia ultria. Ei löytynyt sellaista, jossa nämä kaikki yhdistyisivät.
LAPL tuli apuun
Kun LAPL-muunnos tuli kohtuulliseksi, alkoi potentiaalien koneiden määrä kasvaa exponentiaalisesti. Samaan aikaan Ilmailu-lehti otti yhteyttä ja pyysi kirjoittamaan jutun RV-8:sta. Siitähän tämä sitten lähti.
Kävin tutustumassa RV-8:n Jounin kyydissä. Kone tuntui suorastaan mainiolta, oli hurjan nopea, ketterä, tilava ja kaikkea sitä, mitä olin ajatellutkin. Ainoa arveluttava asia oli se, että koneessa istutaan peräkkäin.
Ilmailussa kirjoitin että RV-8 on aikakone
Aloinkin tutustua Van's RV-koneisiin tarkemmin. Mallejahan olikin useita, ja niistä RV-6 ja RV-7 rinnakkain istuttavia. Selailin Van'sin sivuja, lueskelin foorumeita, tutkiskelin Planecheckiä ja koneitahan löytyi - löytyi silloin kesken jäänyt rakennussarjakin.
RV:eitä myynnissä
Viimeinen liipaisin hankinnalle oli se kerta, kun kuskasin Idaa hevostallille ja hän kertoi Marikan ihmetelleen ääneen, miksei minulla jo ole lentokonetta. Tämä sai minut ryhtymään lopultakin toimeen ja lähettämään kysely tästä SE-XZZ:sta.
Meijän Iita
Kone oli kuitenkin jo myyty, joten etsintä jatkui. Olin muutaman kerran vilkaissut yhtä konetta Espanjasta - haa haa haa, sehän on kauhean kaukana. Lopulta kuitenkin laitoin kyselyn asiasta sinnekin Planecheckin kyselylomakkeella.
Ihan nätti mutta aika kaukana
Vastausta ei kuulunut. Googlettelin ja löysin saman nimisen kaverin mailiosoitteen ja lähetin vielä viikon kuluttua sähköpostia hänelle - ja kas, vastaus tuli. Ostoprosessi lähtikin sitten viuhakkaasti käyntiin.
Pyysin ja sain paljon teknistä detaljitietoa koneesta, sen rakennusprosessista ja rakentajasta. Kysyin saman tien Trafista, miten tällainen käytännössä voidaan toteuttaa. Sain ohjeet ja pari mallia, joiden kanssa koneen hyväksyminen Suomessa ilmailtavaksi voisi onnistua.
Kirjeenvaihto Trafin kanssa oli nopeaa ja sujuvaa
Koska asia tuntui mahdolliselta, aloin valmistella käyntiä tarkastamassa kone. Koneella oli neljä omistajaa, joista yksi oli muuttanut Yhdysvaltoihin, yhden medikaali oli vanhentunut ja yksi oli vain vanha. Koska lentäjiä oli enää yksi, he olivat päättäneet myydä koneen pois. Lähdimme siis Penttilän Matin kanssa tarkistamaan tilanteen ihan paikan päällä Tarragonassa syyskuun loppupuolella.
Tarkastus tehtiin ihan tarkkaan
Kone oli hyvä, tarkasti rakennettu ja päätimme ryhtyä vakaviin neuvotteluihin. Menimme lounaalle ja Matti auttoi tinkimään hinnasta pari tonnia. Pari puhelua, muut myyjät suostuivat ja asia tuli sillä selväksi,
Koneen rakentaja Alfonso toinen oikealta, omistajia mukana tarkastuksen tarkastelussa.
Tarragonan yössä on vilskettä
Viihdyimme iltaa, kävimme syömässä hyvin ja lähdimme seuraavana päivänä kotiin. Käytännön järjestelyihin kuului mm. espanjalaisen N.I.E. -numeron hankkiminen, rahoitusjärjestelyt ja apukuskin hankkiminen siirtolennolle. N.I.E. tuntui viipyvän ja syksy läheni. Lopulta parin viikon päästä kysyin, joko se kohta tulee ja kuinka ollakaan - olihan se tullut, 2 viikkoa aiemmin eli heti seuraavana päivänä hakemuksesta! Oli vain mennyt roskapostiin....
Asiat järjestyivät hyvin ja lentäjäkaverikin löytyi. Lähdimme Kääriäisen Antin kanssa hakemaan konetta 30.10. ja saimme sen tuotua hyvin kotiin Malmille, kuten jo aiemmin kirjoittelinkin tässä artikkelissa.
Kirjoittelen seuraavaksi experimental-koneen maahantuonnista - mitä byrokratiaa, mitä tehtäviä, mitä muuta ihmettä siihen tarvitaan.
Niin mistä se lähti?
Olen lentänyt purjelentolupakirjan 1981 ja moottorikoneilla nyt reilut 5 vuotta (2009), mopulla ja ultralla. Eri kerhoissa on ollut monenlaista erilaista kalustoa ja sen saatavuus on ollut vaihtelevaa. Yleensä koneet ovat olleet käytettävissä hyvin poislukien hyvät kelipäivät.
Kirjoitin jo toisen ultrakesäni jälkeen 2010 artikkelin "Kannattaisiko ostaa oma lentsikka?". Silloin keskityin aika pitkälti kustannuksiin, mutta viime vuonna aloin miettiä muitakin juttuja. Kavereitten kenttäkannustuksen myötä aloin speksata, millainen sen koneen pitäisi olla. Päädyin seuraaviin asioihin:
- nopea- kannuspyöräkone
- hyvä kantavuus
- omistajahuolto
Näitä sitten plarasin planecheckistä illat ja yöt. Löytyi nopeita, löytyi kannuskoneita, löytyi hyvällä kantavuudella olevia ultria. Ei löytynyt sellaista, jossa nämä kaikki yhdistyisivät.
LAPL tuli apuun
Kun LAPL-muunnos tuli kohtuulliseksi, alkoi potentiaalien koneiden määrä kasvaa exponentiaalisesti. Samaan aikaan Ilmailu-lehti otti yhteyttä ja pyysi kirjoittamaan jutun RV-8:sta. Siitähän tämä sitten lähti.
Kävin tutustumassa RV-8:n Jounin kyydissä. Kone tuntui suorastaan mainiolta, oli hurjan nopea, ketterä, tilava ja kaikkea sitä, mitä olin ajatellutkin. Ainoa arveluttava asia oli se, että koneessa istutaan peräkkäin.
Aloinkin tutustua Van's RV-koneisiin tarkemmin. Mallejahan olikin useita, ja niistä RV-6 ja RV-7 rinnakkain istuttavia. Selailin Van'sin sivuja, lueskelin foorumeita, tutkiskelin Planecheckiä ja koneitahan löytyi - löytyi silloin kesken jäänyt rakennussarjakin.
Viimeinen liipaisin hankinnalle oli se kerta, kun kuskasin Idaa hevostallille ja hän kertoi Marikan ihmetelleen ääneen, miksei minulla jo ole lentokonetta. Tämä sai minut ryhtymään lopultakin toimeen ja lähettämään kysely tästä SE-XZZ:sta.
Kone oli kuitenkin jo myyty, joten etsintä jatkui. Olin muutaman kerran vilkaissut yhtä konetta Espanjasta - haa haa haa, sehän on kauhean kaukana. Lopulta kuitenkin laitoin kyselyn asiasta sinnekin Planecheckin kyselylomakkeella.
Ihan nätti mutta aika kaukana
Vastausta ei kuulunut. Googlettelin ja löysin saman nimisen kaverin mailiosoitteen ja lähetin vielä viikon kuluttua sähköpostia hänelle - ja kas, vastaus tuli. Ostoprosessi lähtikin sitten viuhakkaasti käyntiin.
Pyysin ja sain paljon teknistä detaljitietoa koneesta, sen rakennusprosessista ja rakentajasta. Kysyin saman tien Trafista, miten tällainen käytännössä voidaan toteuttaa. Sain ohjeet ja pari mallia, joiden kanssa koneen hyväksyminen Suomessa ilmailtavaksi voisi onnistua.
Koska asia tuntui mahdolliselta, aloin valmistella käyntiä tarkastamassa kone. Koneella oli neljä omistajaa, joista yksi oli muuttanut Yhdysvaltoihin, yhden medikaali oli vanhentunut ja yksi oli vain vanha. Koska lentäjiä oli enää yksi, he olivat päättäneet myydä koneen pois. Lähdimme siis Penttilän Matin kanssa tarkistamaan tilanteen ihan paikan päällä Tarragonassa syyskuun loppupuolella.
Kone oli hyvä, tarkasti rakennettu ja päätimme ryhtyä vakaviin neuvotteluihin. Menimme lounaalle ja Matti auttoi tinkimään hinnasta pari tonnia. Pari puhelua, muut myyjät suostuivat ja asia tuli sillä selväksi,
Viihdyimme iltaa, kävimme syömässä hyvin ja lähdimme seuraavana päivänä kotiin. Käytännön järjestelyihin kuului mm. espanjalaisen N.I.E. -numeron hankkiminen, rahoitusjärjestelyt ja apukuskin hankkiminen siirtolennolle. N.I.E. tuntui viipyvän ja syksy läheni. Lopulta parin viikon päästä kysyin, joko se kohta tulee ja kuinka ollakaan - olihan se tullut, 2 viikkoa aiemmin eli heti seuraavana päivänä hakemuksesta! Oli vain mennyt roskapostiin....
Asiat järjestyivät hyvin ja lentäjäkaverikin löytyi. Lähdimme Kääriäisen Antin kanssa hakemaan konetta 30.10. ja saimme sen tuotua hyvin kotiin Malmille, kuten jo aiemmin kirjoittelinkin tässä artikkelissa.
Kirjoittelen seuraavaksi experimental-koneen maahantuonnista - mitä byrokratiaa, mitä tehtäviä, mitä muuta ihmettä siihen tarvitaan.