Pilatus-tyypit

Timo Hyvönen

,

Tyypitin kerhomme Pilatuksen maanantaina, tässä vähän kokemuksia.

Pilatus on yksipaikkainen experimental-moottoripurjekone. Kone on rakennettu kerholla joskus 80-luvun alussa ja remontoitu täysin muutama vuosi sitten. Kone on erinomaisessa kunnossa.

Runkona on käytetty alumiinikone Pilatus B4:ää, tällaista:


Kone painaa 480 kg ja moottori on Kuplan 1600cm3 moottori, jonka tehot riittävät laitteeseen mainiosti.

Yksipaikkaisena kone on paljon kevyempi kuin Grob, ja siis helpompi käsitellä maassakin. Sopivalla nopeudella ajaen sen saa kääntymään helposti rullausteille ja paikkoihin. Pyöräjarrua ei käytännössä ole, mikä ei kyllä haittaa. Kone pysähtyy nopeasti kun moottorin säätää tyhjäkäynnille.

Käynnistys on oma projektinsa, mutta käsikirjan ohjeitakin noudattaen se on helppoa. Jotenkin alkoi valua heti selkäytimeen että virta on varmasti poissa ryypytyksen aikana ja jalka kannattaa panna telineen eteen varsinaisessa käynnistyksessä. Moottori käynnistetään kytkemällä sytytysvirta päälle ja pyöräyttämällä potkuria - TAKAPUOLELTA.

Kaasuvipu on aika tiukalla ja saattaa sen takia vähän takerrella. Nousukiito on lyhyt ja kone nousee ilmaan melkein heti kun pyrstön saa nostettua ylös. Nousukulma on vaikuttava, kone menee ylöspäin kuin hissi - yli 3m/s! Täysillä tehoilla moottori kiertää yli 3000rpm mutta jostain syystä tällöin ohjaamoon tulee hieman bensan hajua. Kone nousee hyvin vähän pienemmilläkin kierroksilla. Nousuasento on melko normaali lentoasento, joten jyrkkä nousukulma ei ainakaan tunnu vaaralliselta häiriötilanteitakaan ajatellen.

Ilmassa kone on tietenkin kiikkerämpi kuin Grob, ketterä pikku pirulainen. Konetta on helppo lentää. Sakkauksia tuskin huomaa, kone hidastuu hieman alle 70 km/h ja täristelee vähän - sauvasta löysäämällä lento jatkuu normaalisti jopa ilman moottoritehon lisäystä. Jyrkätkin kaarrot menevät luontevasti molempiin suuntiin, liukuu kuin liidokki.

Melutaso on hieman korkeampi kuin Grobissa. Lentoasento on aika etupainotteinen ja varsinkin laskussa se totututtaa ainakin yhden laskun ajan. Kun asentoon tottuu, on nättien laskujen tekeminen helppoa. Jarrut ovat hyvin, hyvin tehokkaat, joten koneella voi tulla korkeammalla loppuosallekin. Trimmin askeleet ovat aika pitkät, mutta löysin kyllä sopivat matkalento- ja laskuasennot.

Tavaratilaa koneessa on n. luottokortin verran. No ehkä sinne varakalsarit sopii kun tunkee. Työkalupussissa vähän vähemmän kamaa kuin Grobin vastaavassa - eikä tarvitakaan. Tankin korkin lukko oli aloittelijalle hankala, mutta avautui ja sulkeutui lopulta. Bensamittari on mekaaninen ja tuttu Kuplasta, joten varmistuksen voi tehdä leppä- tai muulla tikulla.

Mukava lähitorjuntahävittäjähän se Pilatus on, pidemmälle matkalle kyllä lähtisin varmaan Grobilla. Pitää käydä varmaan Räyskälässä kokeilemassa sitä retkeilyäkin kunhan nuo kelit taas selkenevät!

Tältä se meidän Pilatuksemme näyttää.
1 Response to "Pilatus-tyypit"
15. tammikuuta 2017 klo 11.21
Konetta ei ole tehty kerholla, vaan veljeni Martti Piipponen kunnosti sen tuhoutuneesta koneesta ja muutti sen moottoripurjehtijaksi. T: Jukka Piipponen

Lähetä kommentti