Ilmailun riemua

MILKin Zephyreistä U555 on hieman kevyempi kuin 585. Pystyimmekin tankkaamaan riittävästi bensaa Maarianhaminaan asti. Painoasiahan on ultrakevytilmailussa aika herkkä keskustelunaihe, toivottavasti asia kehittyy hyvään suuntaan - hankkeita painorajojen säätämisestä on huhujen mukaan vireillä.

Ilmaan päästiin Malmin 36:lta klo 12.03 melkein minuutilleen plaanin mukaan ja nokka suunnattiin kohti Nokkaa.

Samaan aikaan Hietsussa järjestettiin beach volleyn BMW Pro Tour, joten lensimme siitä yli. Vanhan beachpelaajan sydäntä lämmitti nähdä nuo nuoret urheilijat pöllyttämässä hiekkaa - korkeutta vain oli niin paljon, ettei numeroita ihan erottunut.

Teemu kusotti oikein luvan kanssa jollain AM-radiollaan pitkin Etelä-Suomea. Itse kuuntelin Helsingin tutkaa. Vaikka olin suunnitellut korkeudeksi A040 eli 4000 jalkaa, päätin lentää TMA:n ali.

Sää oli kuin piimätynnyri, ei turbulenssia, lievä laitamyötäinen antoi vauhtia.

Nousimme TMA:n ulkopuolella 4200 jalkaan. Keli oli samea ja liu'uttelimme Hankoon. Kuuntelin kun possujuna tiputteli pokia ja laski ja nousi eri ratoja käyttäen. Tyyntä siis, ja liityimme aktiivisen D-alueen väistäen myötätuuleen 03 samaan aikaan kun hyppykone ilmoitti laskuvarjohypyn 1500 metristä.


Hanko - EFHN

Kyselin, ehtiikö tästä alta mutta sain vastaukseksi vain toiston tiputuksesta. Hyvin sinne mahtui, patjavarjoilijat räimivät nurmikolle. Katselimme ja ihmettelimme hetken, näytti oikein viihtyisältä ja mukavalta laskuvarjotouhuja tuntemattakin.

Loppuosalle 03

Kabiinin tuuletuksen jälkeen matka jatkui Genböleen. GPS:n listoilta ei löytynyt kenttää joten valitsin kohteeksi Dragsfjärdin ja turvauduin enimmäkseen karttaan.

Tyyntä, nättiä. Hangon saaristoa

Kartanlukija alkoi pysyä ajan tasalla ja yhdessä suunnistaen oikea kohta löytyi, mutta missä kenttä?

Katso isompana

Kenttä löytyi tietä seuravan. Kaartelimme kentän oletettavassa kohdassa ja lopulta bongasin kynnysmerkit eräältä pellolta. Myötätuulessa on GSM-masto joka häiritsi keskittymistä laskeutumiseen, ja maassakin kaverit suosittelivat oikeanpuoleista kierrosta ja matalalla. Loppuosalla harkitsin sekunnin ylösvetoa, mutta täysillä laipoilla tarkasti lentäen sain koneen kuitenkin mahtumaan kentälle. Lähestyminen olisi saanut olla paljon matalampi.

Kentällä vastaan riensi Göran ja lähdimme tutustumaan fasiliteetteihin. Hallissa oli kolme konetta ja kilometrin päässä kellukesatamakin. Olen usein todennut, että ilmailu pitää nuorena - 82-vuotiaan into on vähintään yhtä suuri kuin 15-v pursikurssilaisen. Kuulumisia ja kokemuksia olisi voinut vaihtaa tunteja, mutta horisontista nouseva sadepilvi kannusti matkaan kohti Kumlingea. Lähtiessä Göran toivotteli kaikki kovasti tervetulleiksi tutustumaan.

Matkalla pesimme hyttysiä pienessä tihkussa, pilvet olivat n. 3000 jalassa ja välillä näkyvyys korkeammalla oli vähän heikompaa. Sade loppui kuitenkin pian ja ilma kirkastui.

Korppoon seutuvilla on lossi

Kumlingen punaiselle kentälle oli nautinnollista laskea - nythän oltiin jo siellä "ulkomailla". Kenttä on tosi siisti ja mereltä liuku on tasainen ja helppo.

Kumlinge erottuu selvästi idästä

Valot olisi ehkä saanut päälle 15 sekunnin kantoaallolla - olin unohtanut kunnes kertasin lentopaikat.netistä.

Siistiä siistiä, huomasi että ollaan uuden kulttuurin alueella. Teemu vertasi kentän kuntoa ja ympäristöä aivan oikeutetusti edellisellä lennolla näkemäämme Naarajärveen, jossa rakennukset kaipaisivat hieman maalia.

Terminaalirakennus on vasta maalattu

Ilmoitustaululta luimme mahdollisista ruoka- ja ostospaikoista mutta päätimme kuitenkin mennä Maarianhaminaan syömään.

Matkalla aurinkokin alkoi pilkistellä taivaanrannassa ja saaristo oli ylettömän kaunis.

Aurinko ja sade

Torni oli kiinni mutte lentelimme Lemlan kautta, jokin ultra siellä lähti juuri matkaan ilmoitellen sekä suomeksi että englanniksi. Perusosalle liittyessä näkyi pari hitaampaakin kulkuvälinettä lähdössä matkaan.

Maarianhaminan keskustaa

EFMA 03 oli myös punainen ja liitelin kosketuksen lähelle rullaustietä. Platalla oli jonkun 737 VP-BFT ja tankilla yksi Malmin Cessna, taisi olla Salpauslennon.

Maarianhamina - EFMA 03

Pojat lähtivät kohti nousevaa saderintamaa kun tankkasin Shellistä - oma Visa toimi ihan ok. Sidoimme koneen kunnolla ja kävimme moikkaamassa paikallisia harrastajia - på svenska, naturligtvis. Hallissa oli rakenteilla ultra, jonka on tarkoitus olla esillä Maarianhaminan Beach-turnauksessa ja lentokunnossa ensi kesänä, hienoa!

Tilasimme taksin keskustaan. Säikähdimme ensin taksin väritystä, mutta kyseessä olivatkin vain pari ambulanssia tulossa tallille. Keskustaan pääsi 11,50 eurolla.

Keskustassa on kaunista. Turisteja oli paljon ja kävelimme hetken, ennen kuin istahdimme nauttimaan mainiot, edulliset hampurilaiset Dino'sin terassille. Ruoka teki hyvää, otimme vielä jätskit ja katselimme maisemia. Tänne voisi tulla lomallekin.

Lähdimme kuitenkin kentälle päin ja kuskiksi sattuikin suomenkielinen kaveri, oli muuttanut Sipoosta aikanaan ja viihtynyt. Ihmettelimme siisteyttä ja hän kertoi, että aamuyöllä pari kaupungin työntekijää käy tsekkaamassa paikat ja keräämässä turhat roskat pois. Kulttuurieroja...

Zeipelsin mainos

Kentällä ei ollutkaan enää muita ihmisiä, vain CGX ja COT oman koneemme lisäksi. Kabiiniin kiivetessä auttelin Teemulle vöitä ja laitoin kartat ja kameran odottamaan siivelle.

Kuomu kiinni, kone käyntiin ja...MISSÄ SE KAMERA ON! Perhana siellähän se lojui baanalla mutta onni onnettomuudessa, vastavalonsuoja otti täräyksen vastaan ja laite toimi edelleen. Keräsin kartat pelloilta ja pääsimme matkaan.

Pohjoisessa meni myräkkä, ohitimme sen hienosti

Ohitimme Kumlingen kohti Turkua ja radioin plaanin lähestymisalueelle. Pohjoisessa satoi, mutta Turussa paistoi. Sain selvityksen suoraan perusosalle 26. Perusosalle 26, kartta, hetkinen, mitäs...

Varmistin lähialueen rajalla selvityksen ja kyllä, se oli erhe. Nollakasille piti mennä, ja sinne liityimmekin telakkaa ja Naantalia ihaillen.

Vähän ennen kuin ilmoitin perusosaa, kuulin jonkin vartiokopterin rullailevan baanalle. Pitkä kiitotie, sehän on tuolla päässä, lentelin kierrokseen...ja vähän ennen laskua "Oscar 555 tee ympyrä vasemmalle". Kopteri nouseskeli jo mutta varmuuskerroin oli hieman suurempi kuin Malmilla.

Iso baana helppo lasku suora tuuli (tai no eipä siellä paljon tuullut).

Sain rullausohjeen Alfa kakkoseen...kenttäkartassa ei heti selkeästi moista näkynyt ja tunnustin lennonjohtajalle ensikertalaisuuteni.

Hän neuvoi myös soittamaan lähtöplaani briefingiin, mutta päätimme käydä tutustumassa lentoasemaan. Autiolla kentällä tuli mieleen elokuva Ajan valtiaat, hyrrrr....

Briefingissä oli vielä ihminen! Hän tosin kertoi, ettei ole pitkään, resurssit on jo nyt minimoitu ja kaikki hoidetaan keskitetysti Helsingistä. Olisi jännä nähdä se Excel, jossa tuo kustannus ja laatuvaikutus on laskettu. Jatkossa Turussakin tulee olemaan vain itsepalvelubriefing, vähän niin kuin Kuopiossa jo pidempäänkin.

Tein suunnitelman lähialueen rajalle ja pomppasimme U486:n perässä matkaan kohti Oripäätä.

Olimme ohittaneet Breezerin matkalla ja kävimme tutkimassa tuulitilannetta. Vinkki pitkän kiitotien käytöstä näytti hyvältä ja tuulikin oli tyyntä.

Rullailimme juttelemaan paikallisten kanssa. Päivällä yli oli mennyt yllättävä myrsky tuhansine salamoineen juuri erään pursikurssilaisen yksinlennon alettua. Erinomaisesti harkiten oppilas oli laskeutunut kentän ukkosettomaan päähän heti myrskyn puhjettua, normaali laskukierros olisi vienyt rankkasateeseen. Nyt sää oli mainion leppeä, vesilammikot kiilsivät tyynessä ilta-auringossa.

Vaihdoimme vielä pari sanaa laskeutuneiden ultrakavereiden kanssa mutta riensimme jatkamaan kohti Räyskälää.

Suunnistaminen Suomen harrastelentoytimeen oli helppoa. Loimaan siilot, Forssa...miksikäs radiosta ei kuulu mitään?

Loimaan kirkko

Loimaan siilot

Ypäjän tallit (yleensä tässä on nosto)

Yleensähän Räyskälässä nyt aina joku jotain hoilailee - "hei täällä ei nosta lainkaan..".

Kentän päällä muistinkin NOTAMin: siellähän on mopoilukisat! RR-ajot olivat varanneet kentän ja se oli suljettu. Teemu harmitteli kun ei päästy maahan, edellisen viikon radioamatöörileiriä olisi ollut kiva juhlistaa kuppilavierailulla.

Kaartelimme kuitenkin pari kertaa että kenttä tuli kuvattua tarkkaan, kiitoteillä näkyi pientä moottoripyöräliikennettä. Yhtäkkiä radio heräsi - "Hei ultra, kenttä on suljettu jos ei ole aivan hätätilanne, täällä on moottoripyöräilyä". Vastailin että katselemme radioamatöörileirin maisemat ja lähdemme kohti Malmia, ei hätää mutta "...niin että jos vaikka kahvilla haluatte käydä niin tuo 08R on käytettävissä, olemme jo lopettaneet tältä päivältä". Katse Teemuun vahvisti että kyllä, tauko on paikallaan ja ilmoitin samantien oikean myötätuulen 08R.

Parkkasimme koneen kauas kiitoteiden taakse OH-CWW:n parkkipaikan lähelle ja yhtäkkiä paikalle pamahti iso Mersu. Limusiinikuljetus kuppilalle varmasti ensimmäistä kertaa Räyskälässä!

Yleisö oli hieman erinäköistä kuin normaalisti. Ilta oli kuuma ja nappasimme ravintoa, pysähdyksestä tuli lyhyt. Lähtiessä kiitimme vielä käynnistä ja saimme hyvän matkan toivotukset muistutuksella siitä, että Räyskälässä on etelän parhaat munkit. Näin on!

Helteinen iltapäivä Räyskälässä