1.49
Tänään oli liukas päivä. Malmin lentoliikenne oli jo uhattuna, kun kiitotien pinta oli lähes Pukinmäen tekojään liukkausluokkaa.
Kävin päivällä lentämässä ja tilanne oli erikoinen. Lennonjohtaja ei antanut selvitystä, koska kiitotien pinnan liukkaudesta ei saanut tarkkaa tietoa. Kentältä sai kyllä lentää, mutta liukkauden epävarmuuden takia selvityksiä ei tullut.
Liikenne olikin hiljaista ja kävin luvalla rullaamassa kiitotietä liukkauden testaamiseksi. Jarruttelin muutaman kerran ja lumipinta oli ihan normaali. Kävin sitten lentämässä lyhyen verryttelyn stadin päällä ja palatessa sama juttu - tuuli- ja liikennetietoja kyllä sai mutta laskeutuminen oli ihan omalla vastuulla.
Tässä lyhyt video lennolta. Alussa tarkistan kiitotien, sitten käyn katselemassa Helsingin maisemia.
Kenttä oli ihan hyvässä talvikunnossa mutta valvottuna kenttänä siltä vaaditaan tietyissä rajoissa olevat kitkamittaustulokset. Kitkamittaus näytti erilaisia lukemia ja keskiarvot olivat juuri ja juuri rajojen yli niin, että kenttää ei tarvinnut sulkea. Lähdön aikaan mittaukset näyttivät arvoja 18-19 ja lennon aikana mitatut arvoja 16-17.
Arvothan näyttävät numeroina ihan hyviltä. Moni lentäjäkään ei tiedä, missä rajat menevät. En minäkään osannut tulkita noita numeroita, lennonjohtajan ääni vain ilmaisi että tämä on varmaan jotenkin huono?
Kävin juttelemassa kunnossapidon kanssa illemmalla ja sain taulukon, jossa kitkatasotkin selkeytettiin. Asia alkoi valjeta.
Kitkakertoimet
15 on johdetun toiminnan raja valvotun lentokentän kiitoteille, ja epävarmoissa tilanteissa lennonjohto ei voi ottaa vastuuta toiminnasta - et siis saa selvitystä "selvä laskun". Lennonjohto kertoo kyllä kysyttäessä nuo kitkatasot suomeksikin, eihän niitä kukaan muista. Huomiseksi harjakoneet pyrkivät nostamaan kitkat riittävälle tasolle.
Kitkakertoimet löytyvät aina SNOWTAMista ja lennonjohto kertoo jos ne poikkeavat paljon hyvistä arvoista alaspäin. Alla esimerkki, josta näkyy kiitotien 18-36 kitkaluvut 17-16-16.
Snowtam ajan tasalla
Laskussa lennonjohto varoitteli samanlailla eikä antanut "virallista" laskulupaa. Tuulet ja kenttä olivat hyvät ja lennon loppuosakin oli normaali.Sain vielä tiedon, että 36:n kynnyksen tienoilla kiitotien länsireuna oli liukas - venyttelin laskua vähän pidemmälle, tilaahan Malmilla kevyelle koneelle on. Isommilla koneilla liukkaassa tilanteessa kannattaisi tähtäillä siihen kynnykselle täysillä laipoilla.
Arvataanko ne luvut vai miten ne mitataan?
Kiinnostuin kovasti siitä, miten nuo kitkat mitataan. Menin juttelemaan kunnossapitoon ja asia selvisi.
Kitkat mitataan auton (yleensä Kunto 19) perässä olevalla vaunulla. Mittausrengas on keskellä ja kertoo tietokoneelle suoraan mittauslukemat. Analoginen käyräkin tulee samalla. Keskellä oleva pyörä on mittari ja sitä jarrutetaan hieman suhteessa nopeuteen niin, että kitkaluku selviää.
Malmin lentokentän mittausvaunu
Mittuspyörä on aika kapea, melkein kuin lentsikan rengas kuitenkin
Mittaustulokset menevät akselilta suoraan tietokoneelle.
Tornissa ja kaikkialla muuallakin tieto näkyy näin
Mittausjärjestelmä prosesseineen oli vaikuttava. Kenttää mitataan liikennetilanteen mukaan. Normipäivänä mittaus riittää aamuisin ja iltaisin, sään vaihdellessa kerran tunnissa. Tämä rippuu täysin päivän säästä.
Nyt tuuli oli lähes suoraan kiitotien suuntainen joten nousu ja lasku sujuivat ongelmitta.
Kenttä oli luminen ja siellä oli valot jo kun viimeinen lentsikka laskeutui.
Muutenkin keli oli ihan ok, käytännössä CAVOK ja lämpötila -6, kastepiste-9. Malmilla keli voi yllättää nopeasti, jos kastepiste on lähempänä lämpötilaa - kirjoittelen tästä myöhemmin.
Tässä vielä tuo kentän kiitotieraportti, jonka yhteenvedon voi ladata tekstimuodossa aina lentosääpalvelustakin.
Tällaisen raportin se ATK sieltä tuottaa.
Tästä raportistakin saa ihan hyvin selvää kun vähän tutustuu
Iltasella Malmi on nätti!
Kävin päivällä lentämässä ja tilanne oli erikoinen. Lennonjohtaja ei antanut selvitystä, koska kiitotien pinnan liukkaudesta ei saanut tarkkaa tietoa. Kentältä sai kyllä lentää, mutta liukkauden epävarmuuden takia selvityksiä ei tullut.
Liikenne olikin hiljaista ja kävin luvalla rullaamassa kiitotietä liukkauden testaamiseksi. Jarruttelin muutaman kerran ja lumipinta oli ihan normaali. Kävin sitten lentämässä lyhyen verryttelyn stadin päällä ja palatessa sama juttu - tuuli- ja liikennetietoja kyllä sai mutta laskeutuminen oli ihan omalla vastuulla.
Tässä lyhyt video lennolta. Alussa tarkistan kiitotien, sitten käyn katselemassa Helsingin maisemia.
Kenttä oli ihan hyvässä talvikunnossa mutta valvottuna kenttänä siltä vaaditaan tietyissä rajoissa olevat kitkamittaustulokset. Kitkamittaus näytti erilaisia lukemia ja keskiarvot olivat juuri ja juuri rajojen yli niin, että kenttää ei tarvinnut sulkea. Lähdön aikaan mittaukset näyttivät arvoja 18-19 ja lennon aikana mitatut arvoja 16-17.
Arvothan näyttävät numeroina ihan hyviltä. Moni lentäjäkään ei tiedä, missä rajat menevät. En minäkään osannut tulkita noita numeroita, lennonjohtajan ääni vain ilmaisi että tämä on varmaan jotenkin huono?
Kävin juttelemassa kunnossapidon kanssa illemmalla ja sain taulukon, jossa kitkatasotkin selkeytettiin. Asia alkoi valjeta.
15 on johdetun toiminnan raja valvotun lentokentän kiitoteille, ja epävarmoissa tilanteissa lennonjohto ei voi ottaa vastuuta toiminnasta - et siis saa selvitystä "selvä laskun". Lennonjohto kertoo kyllä kysyttäessä nuo kitkatasot suomeksikin, eihän niitä kukaan muista. Huomiseksi harjakoneet pyrkivät nostamaan kitkat riittävälle tasolle.
Kitkakertoimet löytyvät aina SNOWTAMista ja lennonjohto kertoo jos ne poikkeavat paljon hyvistä arvoista alaspäin. Alla esimerkki, josta näkyy kiitotien 18-36 kitkaluvut 17-16-16.
Snowtam ajan tasalla
Laskussa lennonjohto varoitteli samanlailla eikä antanut "virallista" laskulupaa. Tuulet ja kenttä olivat hyvät ja lennon loppuosakin oli normaali.Sain vielä tiedon, että 36:n kynnyksen tienoilla kiitotien länsireuna oli liukas - venyttelin laskua vähän pidemmälle, tilaahan Malmilla kevyelle koneelle on. Isommilla koneilla liukkaassa tilanteessa kannattaisi tähtäillä siihen kynnykselle täysillä laipoilla.
Arvataanko ne luvut vai miten ne mitataan?
Kiinnostuin kovasti siitä, miten nuo kitkat mitataan. Menin juttelemaan kunnossapitoon ja asia selvisi.
Kitkat mitataan auton (yleensä Kunto 19) perässä olevalla vaunulla. Mittausrengas on keskellä ja kertoo tietokoneelle suoraan mittauslukemat. Analoginen käyräkin tulee samalla. Keskellä oleva pyörä on mittari ja sitä jarrutetaan hieman suhteessa nopeuteen niin, että kitkaluku selviää.
Mittausjärjestelmä prosesseineen oli vaikuttava. Kenttää mitataan liikennetilanteen mukaan. Normipäivänä mittaus riittää aamuisin ja iltaisin, sään vaihdellessa kerran tunnissa. Tämä rippuu täysin päivän säästä.
Nyt tuuli oli lähes suoraan kiitotien suuntainen joten nousu ja lasku sujuivat ongelmitta.
Muutenkin keli oli ihan ok, käytännössä CAVOK ja lämpötila -6, kastepiste-9. Malmilla keli voi yllättää nopeasti, jos kastepiste on lähempänä lämpötilaa - kirjoittelen tästä myöhemmin.
Tässä vielä tuo kentän kiitotieraportti, jonka yhteenvedon voi ladata tekstimuodossa aina lentosääpalvelustakin.
23.10
Se oli sitten viimeinen lento!
Retki alkoi 10.38, tauolle Hyvinkäälle 11.34 josta lähtö taas Malmille 12.34 ja lasku Malmille 13.02. Vuoden 2011 lennot olivat siis siinä, tänä vuonna tietenkin jatketaan.
Katselin matkakuvia ja mietin, miten paljon enemmän koneessa itsessään kokee. Kuvat antavat vain kalpean aavistuksen siitä, millaisia näkymiä ja kokemuksia noilla retkillä saa. Kokosin nyt kuitenkin tältä retkeltä muutaman kuvan tähän, jospa nämä hieman avaisivat sitä syytä - MIKSI ihmeessä haluan harrastaa tällaista "turhaa" hupilentelyä.
Heräsin aamulla perheen naisväen lähtiessä Lohjalle hevostallille. Meinasin mennä uudestaan nukkumaan mutta satuin vilkaisemaan ulos - taivaassahan näkyy sinistä väriä! Pikatsekki lentosäähän ja ohhoh, CAVOKia ja kaikkee. Konekin sattui olemaan vapaana joten äkkiä varaus sisään ja aamupalalle.
Auto parkkiin Malmille, aurinko paistaa
Tein efpl:n Malmi-Nokka-Lohja-Hyvinkää ja OFP:n mainiolla matkalentoexcelillä. Kymmenen pintaan ajelinkin jo Malmille ja aurinko paistoi peilistäkin silmiin - aika matalalta tosin. Soitin plaanin voimaan matkalla. Kentällä oli hiljaista ja kuuraista.
Kiva aamunäkymä
Kone oli hallissa hollilla ja avasin ovet - valohoitoa koneille vaikka aurinko ei pahemmin lämmitäkään. Tarkastin moottorin, öljyt ja työnsin koneen pihalle tankkausta varten. Lämpötila -2, kastepiste -4, aika kuivaa...ei jäätymisuhkaa.
Tapanila
Kentällä oli hiljaista eikä lennonjohtaja murissut, vaikka epähuomiossa käytinkin tornin taajuutta. Hämääntyi siitä ilmeisesti vähän ja varsinainen selvitys unohtui. Lähtöluvan saatuani kysäisinkin että "olihan se 1000 jalkaa tai alle Nokkaan?". Vasen kaarto sopi poikkeuksellisesti lähdössä 36:lta joten nappasin kuvan Tapanilastakin ohi mennessäni.
Sää oli mainio. Stadi tuli Nokan jälkeen näkyviin kaikessa kauneudessaan. Laivat olivat tähän aikaan satamassa.
Zephyrillä kahtasataa 1000 jalassa.
Ilma oli ihmeellisen kirkas. Pilvien alla ei ilmeisesti kauheasti kosteutta ollut. Tallinnan talot näkyivät, en ollut aiemmin niitä erottanutkaan näin hyvin.
Eesti Eesti Eesti kaipaan sinne...
Maisemia tiiraillen kohti Lohjaa. Kävin etsimässä taas kerran kaverin kämppää Espoon järvien välistä. Kappas, siinä matkalla bongasin Kehä 2:n tunnelin, enpä ollut aiemmin kiinnittänytkään siihen huomiota.
Reikä kalliossa
Kauniaisten Kasavuorta lumetettiin. Aika pitkältä urakaltahan se näyttää vielä..
Kauniaisissa sataa lunta
Suomenlahden takaranta oli kaunis. Aurinko punasi taivaanrannan ja lumisade tummensi välejä.
Mmmmm...
Hetken päästä havaitsin ison lintuauran tulevan vastaan, onneksi alemmalla lentopinnalla. Välillä mietityttää, miten kävisi tuollaiseen törmätessä. Silmät kannattaa pitää auki..
Muodostelmassa
Perässä seurasi vielä pienempiä parvia, kaikki alempana. Kovaa tuntuivat menevän, jokin taito kavereilla on etsiä parhaat tuulet.
Lohjalle ja Nummelaan päin välissä on käytännössä vain erämaata. Savupilvi keskellä metsää kiinnitti huomiota. Ei tähän aikaan kyllä metsäpaloja pitäisi olla mutta kävinpähän tsekkaamassa.
Ei savua ilman tulta
Jotain savuavaa poltettiin tuon hassun näköisen talon pihalla.
Lohja löytyi ja heppamme sijoitustallikin yllättävän helposti. Siellähän se meidän Mitsummekin näytti olevan pihalla, missähän tytöt ja Marella...en nähnyt, he olivat kyllä nähneet minut. Muutaman ympyrän jälkeen jatkoin kohti Hyvinkäätä.
Oma auto siellä pihalla. Heppoja on vaikea tunnistaa tälleen korkeammalta.
Joku hurja oli tulossa Räyskälästä Nummelaan. Itse jätin sen pois reitistä, koska se on virallisesti jo suljettu. Kenttä oli kuitenkin ihan kunnossa ja luntakin vain nimeksi
EFNU Nummela
Juuri kenttää sivuuttaessani Cessna ilmoitti ylösvedosta ja uudesta kierroksesta. Syy taisi olla se trike joka lähti nokan edessä lentoon. Ei tainnut kaverilla olla radiota lainkaan - niin, korpikentälle ei kannata tulla pitkällä finaalilla, edelleenkään.
Nummelassa tuli vietettyä monta kesää
Kenttä oli siisti ja liikettäkin näkyi, joku auto ajeli paikalle ja lentäjiä riitti ilmaan asti. Mukavia purjelentomuistoja tuoltakin.
Lisää tulta
Matkalla Hyvinkäälle näin taas muutamia saunanlämmityksiä. Joet olivat tulvineet pelloille, voi voi..mitenhän ensi kesän sadot. Yhtäkkiä jossain matkan varrella pullahti metsästä näkyviin läjä asuntoautoja. Varmaan jokin leirintäalue.
Kokoontumisajo
Tsekkailin peltoja ja aukeita varalaskupaikoiksi koko ajan. Aika hyvinhän noita on täällä etelässä. Jonkin järven rannalla oli aikamoisia ökylinnoja. Melkein talvista, ei vaan oikeastaan kunnolla lunta.
EFHV Hyvinkää
Tuttu kenttä ilmaantuikin pian näkyviin. Hyvinkäälle oli helppo laskeutua kun tuuli oli hiljainen ja vielä suoraan kiitotien suuntainen. Laskusta tuli tosi hyvä, olisi opettajakin ollut ylpeä. Panin koneen parkkiin, lopetin plaanin puhelimella alueeseen ja menin kerholle kahville.
Pilatuksen moottori lämmittää vanhan Kupla-miehen sydäntä
Ihan lentsikan näköinen
Aika vierähti klubilla nopeasti. Juteltiin lentokeleistä, ensi kesän fly-ineistä, ultrakevytlentämisen sietämättömyydestä ja kaikista muista tärkeistä asioista. Löytyipähän Blue1-lentäjän kanssa yhteisiä tuttuja Rautavaaran kurssin ajoilta. Tein taas e-plaanin iPadilla ja soittelin sen voimaan - lähtö klo 12.30 kohti kotikenttää.
Tällähän lentäis jo ihan vaan sen takia että se on niin nätti
Tsekkasin taas koneen ja öljyt. Tuuli oli kovin tyyntä mutta päätin kuitenkin rullata 22-päähän. Joku Cessna rullaili perässä ja teki radiokokeilua - kolmosena kuuluu. Vaihdetaankohan noihin radioita ikinä?
Lähtöaika 34, tässä jo Talman kohdalla. Vähän enemmän lunta jo täällä
Reitti Malmille alkaa olla jo aika tuttu. Katselin vaimon kotiseutua Järvenpäätä. Tuusulanjärvi ei ollut jäässä. Jaa tuossa se keltainen tolppa jonka takaa kantsii kiertää ettei joudu lähialueelle...Helsinki-Vantaalle olikin menossa jotain isompia lentsikoita. Ne ovat muuten ilmassakin nähtynä aika vaikuttavan näköisiä.
Auringon sormet
Olin päättänyt kiertää Nokan kautta ihan maisemien takia. Merellä oli jänniä valoilmiöitä ja Vuosaaren satamassakin muutamia laivoja. Vuosaari on ilmasta hulppean näköinen torneineen.
Finnlineseja satamassa
Olin laittanut appiukolle viestin että lennän Jollaksen yli. Kadulla olikin iso joukko vilkuttamassa. Harmin paikka, olin ilmoittanut arvion Nokkaan niin tiukaksi että olin jo myöhässä. Olisin päässyt parempiin kuviin kunnon putkiloilla kun olisin tajunnut pyöräyttää tuossa vielä ympyrän
Isot vilkutukset Purjetuulentieltä.
Kenttä häämöttikin jo tonnista Nokassa. Metrohan se siinä päristi alla - hehee, lentäen olisit jo perillä!
Tsugutsugu
Yksinäinen Tecnam oli treenaamassa maaliinlaskuja. Hidastin vähän että pääsi rauhassa kentälle ja sain laskuluvan 27:lle. Tyynellä kelillä poikkikiitotie oli jostain syystä käytössä.
Ihan kivan näköinen kenttä tämäkin on
Seuraava kaveri odottikin jo konetta joten en joutunut sitä edes pakkaamaan halliin. Juteltiin vielä hetki oudosta hajusta, joka tuntui toisessa koneessa, kerroin lentoretkestä ja kasattiin vähän kuppilatiimaa. Harmi, kuppila oli kiinni joten lähdinkin sitten kauppaan ostamaan aattoillan tarpeita.
Kaikenlaista mielenkiintoista ja nättiä noilla lennoilla näkee. Tämäkin oli vain ihan tavallinen lauantailento lähimaastoon ja jutusta tuli näin pitkä. Jospa tämä vähän selkeyttäisi sitä, miksi ihmiset harrastavat ilmailua.
Retki alkoi 10.38, tauolle Hyvinkäälle 11.34 josta lähtö taas Malmille 12.34 ja lasku Malmille 13.02. Vuoden 2011 lennot olivat siis siinä, tänä vuonna tietenkin jatketaan.
Katselin matkakuvia ja mietin, miten paljon enemmän koneessa itsessään kokee. Kuvat antavat vain kalpean aavistuksen siitä, millaisia näkymiä ja kokemuksia noilla retkillä saa. Kokosin nyt kuitenkin tältä retkeltä muutaman kuvan tähän, jospa nämä hieman avaisivat sitä syytä - MIKSI ihmeessä haluan harrastaa tällaista "turhaa" hupilentelyä.
Heräsin aamulla perheen naisväen lähtiessä Lohjalle hevostallille. Meinasin mennä uudestaan nukkumaan mutta satuin vilkaisemaan ulos - taivaassahan näkyy sinistä väriä! Pikatsekki lentosäähän ja ohhoh, CAVOKia ja kaikkee. Konekin sattui olemaan vapaana joten äkkiä varaus sisään ja aamupalalle.
Tein efpl:n Malmi-Nokka-Lohja-Hyvinkää ja OFP:n mainiolla matkalentoexcelillä. Kymmenen pintaan ajelinkin jo Malmille ja aurinko paistoi peilistäkin silmiin - aika matalalta tosin. Soitin plaanin voimaan matkalla. Kentällä oli hiljaista ja kuuraista.
Kone oli hallissa hollilla ja avasin ovet - valohoitoa koneille vaikka aurinko ei pahemmin lämmitäkään. Tarkastin moottorin, öljyt ja työnsin koneen pihalle tankkausta varten. Lämpötila -2, kastepiste -4, aika kuivaa...ei jäätymisuhkaa.
Kentällä oli hiljaista eikä lennonjohtaja murissut, vaikka epähuomiossa käytinkin tornin taajuutta. Hämääntyi siitä ilmeisesti vähän ja varsinainen selvitys unohtui. Lähtöluvan saatuani kysäisinkin että "olihan se 1000 jalkaa tai alle Nokkaan?". Vasen kaarto sopi poikkeuksellisesti lähdössä 36:lta joten nappasin kuvan Tapanilastakin ohi mennessäni.
Sää oli mainio. Stadi tuli Nokan jälkeen näkyviin kaikessa kauneudessaan. Laivat olivat tähän aikaan satamassa.
Ilma oli ihmeellisen kirkas. Pilvien alla ei ilmeisesti kauheasti kosteutta ollut. Tallinnan talot näkyivät, en ollut aiemmin niitä erottanutkaan näin hyvin.
Maisemia tiiraillen kohti Lohjaa. Kävin etsimässä taas kerran kaverin kämppää Espoon järvien välistä. Kappas, siinä matkalla bongasin Kehä 2:n tunnelin, enpä ollut aiemmin kiinnittänytkään siihen huomiota.
Kauniaisten Kasavuorta lumetettiin. Aika pitkältä urakaltahan se näyttää vielä..
Suomenlahden takaranta oli kaunis. Aurinko punasi taivaanrannan ja lumisade tummensi välejä.
Hetken päästä havaitsin ison lintuauran tulevan vastaan, onneksi alemmalla lentopinnalla. Välillä mietityttää, miten kävisi tuollaiseen törmätessä. Silmät kannattaa pitää auki..
Perässä seurasi vielä pienempiä parvia, kaikki alempana. Kovaa tuntuivat menevän, jokin taito kavereilla on etsiä parhaat tuulet.
Lohjalle ja Nummelaan päin välissä on käytännössä vain erämaata. Savupilvi keskellä metsää kiinnitti huomiota. Ei tähän aikaan kyllä metsäpaloja pitäisi olla mutta kävinpähän tsekkaamassa.
Lohja löytyi ja heppamme sijoitustallikin yllättävän helposti. Siellähän se meidän Mitsummekin näytti olevan pihalla, missähän tytöt ja Marella...en nähnyt, he olivat kyllä nähneet minut. Muutaman ympyrän jälkeen jatkoin kohti Hyvinkäätä.
Joku hurja oli tulossa Räyskälästä Nummelaan. Itse jätin sen pois reitistä, koska se on virallisesti jo suljettu. Kenttä oli kuitenkin ihan kunnossa ja luntakin vain nimeksi
Juuri kenttää sivuuttaessani Cessna ilmoitti ylösvedosta ja uudesta kierroksesta. Syy taisi olla se trike joka lähti nokan edessä lentoon. Ei tainnut kaverilla olla radiota lainkaan - niin, korpikentälle ei kannata tulla pitkällä finaalilla, edelleenkään.
Kenttä oli siisti ja liikettäkin näkyi, joku auto ajeli paikalle ja lentäjiä riitti ilmaan asti. Mukavia purjelentomuistoja tuoltakin.
Matkalla Hyvinkäälle näin taas muutamia saunanlämmityksiä. Joet olivat tulvineet pelloille, voi voi..mitenhän ensi kesän sadot. Yhtäkkiä jossain matkan varrella pullahti metsästä näkyviin läjä asuntoautoja. Varmaan jokin leirintäalue.
Tsekkailin peltoja ja aukeita varalaskupaikoiksi koko ajan. Aika hyvinhän noita on täällä etelässä. Jonkin järven rannalla oli aikamoisia ökylinnoja. Melkein talvista, ei vaan oikeastaan kunnolla lunta.
Tuttu kenttä ilmaantuikin pian näkyviin. Hyvinkäälle oli helppo laskeutua kun tuuli oli hiljainen ja vielä suoraan kiitotien suuntainen. Laskusta tuli tosi hyvä, olisi opettajakin ollut ylpeä. Panin koneen parkkiin, lopetin plaanin puhelimella alueeseen ja menin kerholle kahville.
Aika vierähti klubilla nopeasti. Juteltiin lentokeleistä, ensi kesän fly-ineistä, ultrakevytlentämisen sietämättömyydestä ja kaikista muista tärkeistä asioista. Löytyipähän Blue1-lentäjän kanssa yhteisiä tuttuja Rautavaaran kurssin ajoilta. Tein taas e-plaanin iPadilla ja soittelin sen voimaan - lähtö klo 12.30 kohti kotikenttää.
Tsekkasin taas koneen ja öljyt. Tuuli oli kovin tyyntä mutta päätin kuitenkin rullata 22-päähän. Joku Cessna rullaili perässä ja teki radiokokeilua - kolmosena kuuluu. Vaihdetaankohan noihin radioita ikinä?
Reitti Malmille alkaa olla jo aika tuttu. Katselin vaimon kotiseutua Järvenpäätä. Tuusulanjärvi ei ollut jäässä. Jaa tuossa se keltainen tolppa jonka takaa kantsii kiertää ettei joudu lähialueelle...Helsinki-Vantaalle olikin menossa jotain isompia lentsikoita. Ne ovat muuten ilmassakin nähtynä aika vaikuttavan näköisiä.
Olin päättänyt kiertää Nokan kautta ihan maisemien takia. Merellä oli jänniä valoilmiöitä ja Vuosaaren satamassakin muutamia laivoja. Vuosaari on ilmasta hulppean näköinen torneineen.
Olin laittanut appiukolle viestin että lennän Jollaksen yli. Kadulla olikin iso joukko vilkuttamassa. Harmin paikka, olin ilmoittanut arvion Nokkaan niin tiukaksi että olin jo myöhässä. Olisin päässyt parempiin kuviin kunnon putkiloilla kun olisin tajunnut pyöräyttää tuossa vielä ympyrän
Kenttä häämöttikin jo tonnista Nokassa. Metrohan se siinä päristi alla - hehee, lentäen olisit jo perillä!
Yksinäinen Tecnam oli treenaamassa maaliinlaskuja. Hidastin vähän että pääsi rauhassa kentälle ja sain laskuluvan 27:lle. Tyynellä kelillä poikkikiitotie oli jostain syystä käytössä.
Seuraava kaveri odottikin jo konetta joten en joutunut sitä edes pakkaamaan halliin. Juteltiin vielä hetki oudosta hajusta, joka tuntui toisessa koneessa, kerroin lentoretkestä ja kasattiin vähän kuppilatiimaa. Harmi, kuppila oli kiinni joten lähdinkin sitten kauppaan ostamaan aattoillan tarpeita.
Kaikenlaista mielenkiintoista ja nättiä noilla lennoilla näkee. Tämäkin oli vain ihan tavallinen lauantailento lähimaastoon ja jutusta tuli näin pitkä. Jospa tämä vähän selkeyttäisi sitä, miksi ihmiset harrastavat ilmailua.