23.58
Tein hiljattain koneelle vähän isompaa huoltoa, ja konehan piti tyhjentää kaikista tarvikkeista ja tarpeettomista. Samalla tuli katsottua, mitä kaikkea siellä mukana reissuilla nyt kulkeekaan. Koneen dokumentit ym. ovat lentolaukussa (myös kännylaturi, mato-onki ja tulitikut) mutta tällaisia sieltä koneen tavaratilasta löytyi.
Huomioliivit
Vaikka Suomessa en ole kertaakaan törmännyt varsinaiseen vaatimukseen käyttää kenttäalueella huomioliivejä, ovat ne välttämättömät, pakolliset tai ainakin suositellut useilla ulkomaiden kentillä. Liivit eivät paina juuri mitään, koneessa on niitä aina kahdet mukana.
Pyöräkiilat - travel chocks
Tällaiset pikkuiset kiilat ovat söpöt ja yllättävän tehokkaat. Kerran unohdin ne pyöriin eikä kone lähtenyt mihinkään, vaikka kuinka kaasutteli! Seuraavilla kerroilla olen tajunnut heti, mistä on kysymys. Sitomalla kannuspyörän painoon näiden lisäksi, kone pysyy hyvin paikallaan kunhan myrsky ei ole kohtuuton.
Maaruuvit
Nurmikentillä ja reunanurmikoilla aivan mainiot. Nämä voi huoletta unohtaa kiinni koneeseenkin ilman suurta tipahtamisvaaraa. Sitä ei kyllä ole vielä kertaakaan käynyt. Koiratarvikeliikkeistä tai esim. Puuilosta.
Siipisilmukat
RV:n siivissä on tällaiset rinkulat, paitsi jos ne irrottaa. Nämä ovat mukana, jos tarvitsee sitoa kone tiukempaan kiinni maahan.
Suojapeite
Sain koneen mukana muotoon ommellun kankaisen kabiinipeitteen, mutta se ei toimi lainkaan, jos on yhtään kosteaa. Se on käyttökelpoinen lähinnä sisällä hallissa. Ostin Tokmannilta tällaisen vähän kalliimman auton puolipeitteen, jossa on kunnolliset kuminauhat ja joka peittää kunnolla koko ohjaamo-osan. Näyttää pysyvän paikallaankin, kun on vieläkin mukana!
Moottoriaukkojen peitepalaset
Pitot-putken suojus
Nämä suojukset kannattaa pitää tietenkin mukana, ettei tintti pesi pyttyyn eikä muurahainen ryömi pitot-putkeen.
Tankkauslappo
Kaikissa paikoissa ei ole bensahanoja, joten olen pitänyt mukana lappoletkua takaiskuventtiilillä. Metallinen venttiili toimii yleisesti paremmin, mutta kyllä tällä muovisellakin saa bensat valumaan kanisterista tankkeihin. Tämä löytyi Motonetista.
Lasinkirkastussetti
Joskus matkallakin on hyvä putsata ikkunoita ja kuivata siipiä. Tuossa kahvallisessa oli aiemmin kumilasta, jolla sadesiivet sai kuivattua näppärästi. Pitää hankkia jossain vaiheessa ehjä. Räteilläkin kyllä pärjää, Pledge-purkki on lähinnä hifistelyyn jos lasi oikeasti suttaantuu kuolleista eläimistä.
Pelastusliivit
Lentelen sen verran usein tuon kanaalin yli, että pidän pelastusliivejä mukana koneessa aina. Eihän sitä tiedä, milloin joutuu lähtemään Viroon tai Ruotsiin. Nämä ovat Transair.co.uk:n vyölaukkumallit, tilanteen uhatessa läppä auki ja liivi pään yli. Ja täyttöpatruuna laukaistaan vasta koneen ulkopuolella.
Lain vaatimat varasilmät
Yleensä pidän mukana silmälasien lisäksi aurinkolasit vahvuuksilla, mutta ei näistä varalaseista haittaakaan ole.
Varaluurit
Kerran pakkaillessani potkaisin epähuomiossa kuulokkeiden liittimen rikki. Olin yksin liikkeellä, joten suurta haittaa ei ollut, otin vain ne toiset käyttöön. Takaluukussa on nyt kyllä yhdet luurit ihan vaan varalla, vaikka todennäköisyys tarpeelle on aika pieni. Nämä voisi kyllä jättää kotiinkin.
Karttoja!
Sano HEP jos et suunnista GPS:n avulla? AOPA Finland eli www.smll.fi jakoi hiljan näitä karttasarjoja, jotka ovat mukana koneessa. Viron karttakin on, ja pidemmillä matkoilla aina Skydemonista tulostettu reittikartta.
Kumi ja pumppu
Aina ei käy yhtä hyvä tuuri kuin viime kesänä Aeropolen huoltohallin avajaisissa Vesiksellä - rengas puhkesi siinä hallin edessä. Pidän mukana yhtä sisäkumia ja ihan toimivaa Biltema-rengaspumppua. Renkaanvaihto hätätapauksessa kenttäolosuhteissa on todennäköisesti melkoisen haastava ponnistus, mutta ehjä sisäkumi helpottaa sitä merkittävästi.
Muutama työkalu
Nippusiteillä pääsee pitkälle mutta siistimiseen tarvitaan sivuleikkurit. Pari ruuvia, meisseli, papukaijat, puukko ja kiintoavainsatsi riittävät melkein korjaukseen kuin korjaukseen. Rulla lentokoneteippiä on yleensä myös mukana.
Sadetakki ja hanskat
Tällainen hieno Sonera-hikipussi on kulkenut tuhansia kilometrejä koneessa, kevyt kun on. Se pitää siis vettä molempiin suuntiin täydellisesti, mutta pahassa paikassa se auttaisi pysymään lämpimämpänä tai ainakin kuivana. Yhdet työhanskatkin laatikossa on, ettei tule niin isoja haavoja.
Aeroshell 15W50
Yksi purkki öljyä ja pahvinen suppilo on hyvä olla varalta. Kone ei kyllä syö öljyä riittävästi, että tuota tarvitsisi matkan varrella lisäillä. No varalla kuitenkin.
Radioluuriadapteri
Koneessa on kiinteästi vain yksi radio, ja yleensä pidän käsiradiota mukana varsinkin ilmailutapahtumissa. Tällä adapterilla sen saa tarvittaessa kiinni luureihin ja käyttöön vararadioksi. En ole vielä tarvinnut.
Oksennuspussi
Kävin kerran jossain rokotuksessa tms. sairaalassa, ja lykkäsivät sieltä mukaan tällaisen mainion oksennuspussin. Olen pitänyt sitä koneessa piilossa mukana, jos joskus kyytiläinen haluaisi sellaista käyttää. Tämä kyllä alkaa olla jo aika vanha, mutta olisi varmasti paljon toimivampi kuin tavallinen muovipussi.
Esittelytaulu
Varsinkin ilmailutapahtumissa on mukava pitää mukana koneen lyhyttä esittelytaulua. Tämä laminoitu versio alkaa olla aika huonossa kunnossa ja kaipaa muutenkin päivitystä. Voisi vaikka kirjoittaa sen myös englanniksi. Tärkeä varuste joka tapauksessa!
Lentokenttä
Tätähän ei voi pitää mukanaan, siitä pitää pitää vain huolta. Lentoretkillä olen päässyt tutustumaan moniin mielenkiintoisiin lentokenttiin eri maissa. Toivottavasti Helsinkiinkin pääsee tulevaisuudessakin vielä lentäen.
17.21
Tapasin alkukeväästä Tallinnassa Eestin AOPAn puheenjohtaja Priit Palumaan ja Diamond Skyn Ken Koortin. Tasasimme yleisilmailun tilannetta Virossa ja Suomessa. Yllättäen alkukesästä sain kutsun tulla kertomaan suomalaisten näkökulmasta Viroon ilmailumaana seminaarissa, joka järjestettiin Ruhnun saarella 15.7.2020.
Ohjelma oli tällainen (klikkaa auki):
Iltapäivällä puhuttiin englantia
Mikäs siinä, minähän lähdin matkaan!
Keli oli lentopäivänä mitä mainioin. Viron suunta on Viikin päältä katsoen sininen
Manteretta lähestyessä tulikin vastaan ylläri. Tallinnan taajuus oli vaihtunut! Ja vieläpä 8,33kHz-taajuuteen!!
Tajusin, etten ollut käynyt koko aiempana koronavuonna Viron puolella. Tsekkasin OFP:stä ja kyllähän se uusi taajuus sinnekin oli printtautunut. Eipäs siinä mitään - radiosta 8.33-jako päälle ja huutelemaan sitä Tallinnan Reidaria.
Matkalla alue huuteli liikennetiedotteita. Lentelin 5000 jalassa ja huomasinkin edessä vähän ylempänä AN-2 lentelemässä samaan kohteeseen. Alla olevassa kuvassa se Antonov oikeasti näkyy, nyt jo tuolla takavasemmalla,
Liityin jonossa kolmanneksi laskukierrokseen. Päätin kuitenkin vilkaista kentän ennen laskua. Edelläni meni CTLS, jonka takana katselin miten lasku sujuu.
Liityin uudestaan laskukierrokseen ja himmailin AN-2 perässä laskuun. Melko tasainen se kenttä oli, pientä heittelyä loppupäässä.
Kentällä olikin jo useampia koneita. Vähän aiemmin saapunut Seneca oli jo parkissa. Reittikoneena toimiva Islander oli puhkonut nokkapyöränsä, ja se oli väliaikaisesti korvattu Antonovilla. Seuraavana päivänä Islander olikin jo kunnossa.
Kentällä matkatavarat kerättiin vietäväksi majapaikkoihin, ja vierasryhmä siirtyi läheisen venesataman ravintolaan. Ensimmäisenä ohjelmassa oli lounas. Alkupuheet pitivät Ruhnun kunnanvaltuuston puheenjohtaja (vaaleansininen paita) ja Tarton pormestari Urmas Klaas (tummempi sininen).
Kalasoppa oli suorastaan mainio! Ensimmäiset keskustelut saatiin alkuun. Seminaarin alku oli viron kielellä, joten meille kielitaidottomille oli järjestetty kiertokäynti kylän keskustaan. Ruhnun historia on pitkä (alkaen 5200 eKr) ja monipolvinen (mm. 1944 asukkaiden pako Ruotsiin).
Kierroksen jälkeen palasimme seminaaripaikalle, Ruhnun Kultuuriait. Ohjelma oli jonkin verran myöhässä, ja jäin kuuntelemaan esityksiä. Aika hyvin asiasta ymmärsikin sen 70-80%, vaikka kieli on vielä hieman vieras. Debatissa oli mukana kaupunginjohtoa Tarton ja Ruhnun lisäksi Pärnusta, lisäksi Viron ilmailupuolelta oli huippuedustus.
Iltapäivällä kerroin kokemuksia suomalaisen yleisilmailijan näkökulmasta. Meren ylittäminen on tietenkin pelottavaa, mutta Tallinnan handling-maksut vielä pelottavampia. Rakveren uuden kentän rakentaminen on pahasti kesken, mutta muita kenttiä on paljon. SWOTissa nostin Helsinki-Malmin tulevaisuuden uhaksi myös lentoturismille Suomesta Viroon ja päinvastoin, muut kentät kun eivät samanlailla palvele väestökeskittymiä.
Ohjelma ja keskustelu olivat mielenkiintoisia, ja tilaisuus venyi reilun tunnin yli aikataulun. Sen jälkeen kuitenkin lähdimme majoittumaan ja syömään paikalliseen tapaan.
Iltatilaisuudessa keskustelut jatkuivat vilkkaina. Vaihdoimme lentokokemuksia ja juttelimme ihan asiaakin. Tallinnan lentokentän johto oli paikalla, samoin riikikogun puhemies. Vanhemmat virolaiset puhuvat hyvää suomea, mutta nuorempien kanssa on parempi pysyä englannissa.
Illallinen ja sauna jatkuivat yöhön, ja tähtitaivas Ruhnussa oli huimaava. Puhuimme myös harrasteilmailusta, yleisilmailun kasvattamisesta ja maidemme välisistä ilmailueroista. Suomen ilmailuhistoria on pitkä, samoin Viron - valitettavasti CCCP-katko rikkoi sitä pahasti.
Joka tapauksessa, aittayön jälkeen matka jatkui aamiaisen jälkeen.
Ensikokemus saarihyppyihin rakennetusta Britten Norman Islanderista oli hämmästys. No katso itse, miten se lähtee 600 metrin lentokentältä!
Sattumalta vanha lentokaveri Janne Karjanlahti oli veneilemässä Ruhnussa perheineen. Meninkin katsomaan, jokos veneellä oltiin hereillä. No sitten oltiin! Kiitokset pannukahveista, niillä pääsi hyvin eteenpäin.
Ruhnun kentällä on käytetty mielenkiintoista Perfo-vahvistusverkkoa. Tutkiskelimme tätä aikanaan Kuhmonkin kentän vaihtoehdoksi, mutta hiekkakentällä sen hyöty olisi ollut vaikea nähdä. Hintakin on lähes asfaltoinnin luokkaa, tosin pohjatöitähän tähän ei tarvita. Ruhnussa näkyy kyllä tämä vahvike, mutta isompia pomppujahan se ei poista. Toiminee!
Lähdin jatkamaan matkaa, päätin käydä välissä Kuressaaressa syömässä. Ruhnun kylä jäi taakse, heippa!
Vartti lentoa ja Kuressaari oli siinä. Lennonjohtokin heräsi vähän kutsun jälkeen, ja tiedotuksen mukaisesti laskeuduin vastatuuleen.
Kone parkkiin pariksi tunniksi ja kylille.
Otin Boltin keskustaan (5€) ja etsin lounasterassin. Torin remontti oli valmis. Lämmintä, kaunista..mutta kun olin yksin liikkeellä, halusin jatkaa matkaa kotiin. Tein plaanin SkyDemonilla keiton jälkeen, kävin Coopissa ja otin taas Boltin kentälle.
Lennontiedottaja moikkasi "moi taas" ja matkaan pääsi saman tien. Kotimatka oli tapahtumaköyhä, lentelin pinnalla 70 ja katselin maisemia.
Stadiin tullessa jouduinkin jäämään ylös hetkeksi aikaa. Rajavartioston dronet treenailivat alapuolellani. Lopulta kuitenkin pääsin vaara-alueiden ohi ja syöksyin maata kohti hurjassa kulmassa. Osuin kuitenkin NOKKAan ja pääsin normaalisti laskuun.
Kaikin puolin mukava reissu, erittäin antoisa seminaari ja jälleen uusia tuttavia eri puolilta maailmaa. Illaksi pääsimmekin Marikan kanssa omaan pihasaunaan, saunajuomakin oli kohdillaan!
