Ilmailun riemua

Waves!
Varmaankin jokainen suomalainen purjelentäjä on kuullut sanan Kebnekaise. Kebne on se tarunhohtoinen, kaukainen paikka Ruotsin Lapissa, jossa tahkotaan timanttinousuja, palellutetaan sormet poikki ja juhlitaan yötä myöten aaltokelejä. Vuosikymmenien sankaritarinat ja mitä hurjimmat huhut innostivat osallistumaan Kebnekaisen Pirtti 2007 -purjelentoleirille huhtikuussa 2007.

Kebnekaise
Kebnekaise on Ruotsin korkein vuori (2111m merenpinnasta) aivan valtakunnan luoteiskulmassa. Se lienee yksi varmimmista lähialueen aaltolentopaikoista. Kölivuoriston optimaalinen suunta ja sijainti saavat aikaan aaltoja lähes kaikissa tuulioloissa, kunhan tuulta vain on. Täältä toteutuu hyvin myös vanha kansantotuus: kyllä lentokone pysyy ilmassa, kunhan vain tuuli ei lopu.

Pikkuruinen Kiirunan lentokerho (SFK Kiruna, www.sfk-kiruna.se) on jo vuosikymmeniä järjestänyt aaltolentoleirin Pirttivuopiossa, 20 kilometrin päässä Kebnekaisesta. Paittasjärven jäälle auratulta laajalta lentokentältä toimitaan lähistön vuoriston hulppeissa maisemissa.

Kevään 2007 tapahtumaan osallistui parikymmentä konekuntaa, joista suurin osa suomalaisia. Paikalla oli purjelentäjiä ainakin Nummelasta, Hyvinkäältä, Joensuusta, Varkaudesta, Vaasasta, Rautavaaralta ja Räyskälästä. Lisäksi tapahtumaan osallistui muutama ruotsalainen seurue, Kiirunan paikallisten lentäjien lisäksi mm. Älvsbyn ilmailukerho oli paikalla.

Yleensä matkaan kannattaa lähteä ainakin 3-5 hengen porukalla, vaikka meitä olikin matkassa vain 2 henkeä. Koneen kokoamiseen ja muihin toimiin löytyi hyvin apua kentältä.

Aaltolento – Wave Soaring
Aaltolento perustuu ilmakehän aaltoliikkeeseen, joka syntyy tuulen osuessa vuorijonoon. Stabiilissa tilassa oleva ilmamassa pakottuu mekaanisesti ylöspäin ja pyrkii fysiikan lakien mukaisesti alaspäin lämpötilansa mukaisesti. Virtaus on niin voimakas, että ilma joutuu jälleen tasapainotilan ohi ja pyrkii uudelleen ylöspäin – syntyy aalto.

Kebnekaisella aaltoja syntyy, kun seuraavat ehdot toteutuvat:

1. Tuulen nopeuden pitää tunturin huipulla olla vähintään 30 km/h
2. Tuulen nopeuden pitää kasvaa ylöspäin mentäessä
3. Tuulen suunta ei saa muuttua ylöspäin mentäessä yli 30 astetta.

Silloin tällöin tuuliolot ovat suotuisat, ja sitten lennetään korkealla, useimmiten jopa 6-8 kilometrin korkeudessa.

Aaltolentäminen on erilaista kuin termiikkilentäminen. Nosto syntyy mekaanisesti tuulen voimasta joten se pysyy yleensä hyvin tarkasti paikallaan. Nostava alue on melko laaja ja nostot ovat nautinnollisen tasaisia: koneessa vallitsee huomattava hiljaisuus verrattuna normaaliin termiikkilentämiseen, jossa vihellys ja pauke vaihtelevat termiikin kupliessa. Aaltolentämiseen kuuluvat myös aaltojen välissä olevat roottorit, joissa ilmavirrat vaihtelevat hurjista laskevista repiviin nostoihin. Varovaisuus on valttia.

Paikan päällä
Kebne-leiri ei pahemmin poikkea muista purjelentoleireistä. Kentällä odotellaan keliä, kerätään kuppilatiimaa ja lennetään. Ympäristö on kuitenkin aivan toista kuin kotosuomessa: vuorenhuiput siintävät ympärillä ja Lapin luonto on karu. Jäälle auratulla kentällä saattaa tulla joskus kylmä tuulessa seistessä ja toisaalta auringon paistaessa nenänvarsi palaa nopeasti. Iltaisin saunotaan, tutkiskellaan seuraavan päivän säätietoja ja nukutaan hyvin . varsinkin, jos päivällä on ollut lisähappea vaativia lentoja. Iltaa voi tietenkin käyttää myös juhlistaen suorituksia ja kelinteossa, mutta näin kauas tuskin kannattaa lähteä urakalla juopottelemaan.

Leirin palvelut ovat mainiot. Paikalla on yleensä kaksi hinauskonetta, kentällä on tukena jatkuvasti miehitetty radioasema ja yleensä jopa nakkikiska, josta saa hodareita (varm korv) ja kahvia. Omia eväitä ei välttämättä päivän aikana tarvitse, vaikka mekin paistelimme makkaroita nuotiolla yhtenä päivänä. Radioasema auttaa tulkkaamaan tarpeita Kiirunan lennonjohdolle, esimerkiksi pintojen loppuessa kesken, kuten tälläkin leirillä muutaman kerran kävi. Pyynnöt välittyvät Kiirunaan puhelimitse paikallisin voimin. Kielimuuri ei pääse olemaan esteenä suorituksille.

Aloittelijan tuurilla pääsin kokeilemaan aaltolentämistä oikein kunnolla 7.4. iltapäivällä. PIK.n hinauslentäjät hehkuttelivat kuinka purjekoneet katoilivat irrotuksen jälkeen huimaa vauhtia kohti stratosfääriä, joten lähdin kokeilemaan onneani.

Hinauskone veti rinnetuulenkin auttaessa koneeni Nikkaluoktan kylän päälle, jossa irroitin 900 metrin korkeudessa suoraan aaltoon. Ihmettelin ja harjoittelin aallossa lentämistä, muistelin teoriaa ja löysinkin sen paikan: tosiaankin, pysyäkseni aallossa, sain lentää kahdeksikkoa ja katsoa maisemaa niin, että pysyin samalla alueella. Alkuun pyrin jatkuvasti joutumaan ulos aallosta vastatuulen puolelle. GPS tietenkin auttaa tässäkin.

Tällä kertaa aaltoilun hankaluus olikin tuossa. Vakaa ja voimakas aalto vei konetta yhä ylöspäin. Harmittelin tietenkin etten käynyt ennen lähtöä vessassa (hallilento….) enkä ottanut mukaan varsinaista kameraa (ihan nopeasti vaan …). Onneksi sentään varakännykässä oli kamera ja sain muutaman suttuisen kuvan koneen noustessa avaruuteen kilometri toisensa jälkeen.

Ilma kylmeni auringonpaisteesta huolimatta ja kone tuntui jäykkenevän. 6 kilometrin jälkeen aloin jo mietiskellä paluuta. Varpaitakin alkoi palella. Varman päälle nousin kuitenkin vielä 250 metriä ja päätin lasketella alas Kebnekaisen kautta.

Muutaman kilometrin liidon jälkeen totesin tehtävän mahdottomaksi: paleli, vessaankin piti päästä eikä kone laskeutunut niin kuin normaalisti! Aalto kannatteli edelleeen, joten lensin laskeutumisalueelle (Nedflygningszon) ja vedin jarrut auki. Spiraalissa alas lentäessä maan radioasema kyseli tavan mukaan huippukorkeuksia, ja varmisti vielä – .6250 meter . BRA!. . Nousuni oli yksi päivän yhdeksästä timanttinoususta.

Maksa – betala!
Kaikella on tietenkin hintansa. Itse päätin jo lähtiessä, että käytän kaiken mahdollisen ajan lentämiseen, joten hurvittelin turistilentojakin aurinkoisissa maisemissa. Lennot ja hinaukset maksettiin käteisellä, ravintolassa kävivät myös normaalit luottokortit. Kiirunasta löytyy lähin pankkiautomaatti.

Kustannuksia voi laskea seuraavan karkean listan avulla:

• matka leirille. Matkaa Oulusta n. 530 km
• Osallistumismaksu 145 euroa
• Mökkimajoitus 3e/vrk (ilman mukavuuksia) tai Nikkaluoktassa 2 hengen perusmökissä 30e/vrk/hlö ja 60e/vrk/hlö (täydet mukavuudet). Hinta henkilöä kohti laskee, jos mökissä on esim. 4 henkeä. Asuntovaunupaikkojakin on järjestetty lentokentän vierestä n. 40e/viikko
• Ruokailu on samanhintaista kuin Suomessa, mökeissä voi valmistaa itse ruokansa tai syödä paikallisessa ravintolassa.
• Hinaukset ovat kohtuuhintaisia ja laskutetaan toteutuneiden minuuttien mukaan. Keskimääräinen hinaus 25-30 euroa keskimäärin 900 metrin korkeuteen. -Purjekoneen kustannukset lentoajan, vakuutusten tms. mukaan
• Happipullon vuokra 50e
• Suihku Nikkaluoktassa 1e/2 min
• Tutustumislento Kiirunalaisten Twin Astirilla 30-40e

KEBNEKAISE 2007
4.4. Matka Kemiin, jossa yövyimme. Vaihtoehtona olisi ollut myös yöpyminen Torniossa tai kerta-ajelu Kiirunaan.

5.4. Loppumatka Pirttivuopioon. Olimme perillä iltapäivällä, mutta emme koonneet konetta sääennusteen takia . luvassa oli yöksi voimakasta tuulta. Lensin ensikertalaisilta vaadittavan tutustumislennon, jolla katsotaan opettajan kanssa maamerkit alaslentoalueineen. Päivän aikana lennettiin useita timanttinousuja. Tutustuimme kentän toimintaan ja majoituimme.

6.4. Kokosimme aamupäivällä koneen ja porasimme ankkuripaikat iltaa varten. Aloimme lentää, vaikka varsinaista kunnon aaltokeliä ei ollutkaan kunnolla. Muutaman sadan metrin nousuja kuitenkin saatiin. Kylmyyden vaikutusta on kovasti liioiteltu, normaaleissa pilkkihaalareissa tarkenee hyvin ja varsinkin DG:n salliessa huopakumpparit ei lentäessäkään tule kylmä.

7.4. Aamupäivällä aloitettiin lentotoiminta normaalisti ja kelikin näytti ihan hienolta, kunnes hyvin yllättävä lumipyry tuli vuorten takaa. Ilmassa oli kaksi konetta, meidän DG-300:mme ja vaasalaisten Twin Astir. Radioasema tiedotti lumipyrystä ja molemmat koneet tulivat nopeasti alas. Molemmat koneet laskeutuivat turvallisesti, vaikka Twini joutuikin turvautumaan GPS-dataan tullessaan lumipyryn läpi. Pyry oli kuitenkin ohi puolessa tunnissa, ja lentotoimintaa jatkettiin.
Iltapäivällä keli alkoi kehittyä ja muodostui suorastaan huimaksi. Tapsa liiteli pari tuntia aalloissa ja hivutteli yli neljään kilometriin. Sen jälkeen lähdin kokeilemaan, miltä aaltolento tuntuu. Eihän siinä vessaan ehtinyt ja kamerakin jäi kentälle, ja tietenkin silloin 900 metrin hinauksesta pääsin nousemaan 6250 metrin korkeuteen! Hieno kokemus kaikenkaikkiaan, ylhäällä meinasi melkein palella ja jarruttelinkin alas reilut 5 km.

8.4. Turistikeli! Eli lähinnä turistiin kentällä ja välillä laskettiin mäkeä. Tapsa tosin lähti etummaisena eli bisnesluokan lennolle – vähän parempi ja paljon kalliimpi? Yllätykseksi hän kuitenkin lensi yhden päivän pisimpiä lentoja – 1h13min. Keli oli sellainen, että lentely oli lähinnä harjoituslentoja – lensin kahdesti, ja kantavaa rinnetuulta tai pikkuaaltoa löytyi. Kentällä kerättiin paljon arvokasta kuppilatiimaa ja aurinko paistoi niin että naamaa kirvelsi.

9.4. Oikein mukava, tyyni, aurinkoinen päivä. Lensin kahdesti ja Tapsa yhden jäähdyttelylennon. Otin itse viimeisen hinauksen Kebnen taakse (29 min) – täytyy myöntää, että vuoren siirtyessä minun ja lentokentän väliin, olo oli hieman epävarma. Irroitinkin heti sen jälkeen, kun pääsimme vuoren huipun ympäri takaisin kentän puolelle (1700 m). Termiikkiä löytyi kentän viereltä, hajanaista 1-2-3 m/s ja lento kesti yhteensä 58 min!

10.4. Sääennusteen luvatessa lumisadetta olimme jo illalla koonneet koneen ja lähdimme aamupäivällä kotimatkalle. Seurueemme jakautui Oulussa, josta lensin Helsinkiin kokeneen purjelentäjän Mauri Hälisen kyydissä . tosin MD90-koneella.

VARUSTEET

LENTSIKKA

• Kone huollettu ja kuitattu – kerran koottu hallissa
• Vakuutus!
• laskuvarjo + laskuvarjokirja
• lentopäiväkirja papereineen
• hätäpakkaus (ensiapupakkaus, pientä purtavaa, lumiluolan kaivamiseen sopiva esim. alumiinilevyn pala, makuupussi, taskulamppu, lumelle levitettävä värijauhe, tulitikut tai sytkäri, suklaata
• kartta
• GPS + kiinnitysvälineet
• happilaite + pullo
• loggeri
• 2 akkua + laturit
• radio (+ vararadio)
• käsiradio + laturi
• koneen peitteet
• todella paljon kumisandumeita peitteiden kiinnitykseen
• paljon sormen paksuista narua koneen ja putken ankkurointiin
• kaljakori peräsimen alle
• kuljetuspyörä
• jääkaira
• teippiä siipiin ja aukkoihin yöksi
• simmilevyjä, vaseliinia, kaikki tapit ym. koneen osat + mahdolliset työkalut
• renkaan täyttöön jatkokappale + kompressori

PUTKI

• rekisteriote
• vararengas (tarkista paineet)
• varoituskolmio, rengasrauta
• pehmusteita

AUTO

• työkaluja
• varapyörä
• tunkki
• lämmitysjohto + pitkä jatkojohto
• lumilapio mm. lumitaiteen harjoittamiseen
• Autoa voi täyttää puutarhakalusteilla, grilleillä yms. mielikuvituksellisilla jäävarusteilla.

HENKILÖKOHTAISET VARUSTEET
Palvelut ovat Kebnellä aika rajoittuneita. Ostoksilla käyntiin ei yleensä ole aikaa ja Kiiruna on kaukana. Nikkaluoktan kioskissa on säilyviä elintarvikkeita ja ravintolassa hyvää ruokaa . mm. vohveleita. Se on kuitenkin auki vain klo 18 asti eikä kelipäivinä ehdi syömään. Pesutilat ovat perustasoa suurelle käyttäjäjoukolle. Suihkun lämmin vesi toimii 10 kr kolikoilla. Leirintämökeissä on perusastiasto (pari kattilaa, lautasia, ruokailuvälineet, mikroaaltouuni). Myös peitot ja tyynyt kuuluvat mökin varustukseen. Lakanat ja/tai makuupussi tarvitaan mukaan, kovalla pakkasella makuupussi on paras. Mökeissä on myös keittolevy ja pieni jääkaappi.

Henkilökohtaisia tarvikkeita:

• makuupussi + lakanat
• yöpuku
• villasukat tai turkistohvelit
• pilkkireppu, puukko, muki-lautanen
• lusikkahaarukkayms. + kertakäyttöastioita
• termospullo+ mehupänikkä hiihtoretkille ja jäälle
• huopakumpparit + lentokengät
• liukuesteet kenkiin , välttämättömät
• villasukat + villapaita + kerrastot
• paitoja, sukkia ja kalsareita
• pilkkihaalari ja untuvatakki sekä karvalakki ja kaulaliina
• parit LÄMPIMÄT käsineet
• hiihtovehkeet
• n.3000 kr
• lupakirja
• lentopäiväkirja
• puhelin
• pesuvehkeet + pyyhe
• lukemista kirja tai kaksi

Muut ajanvietteet
Kebnellä ovat aika vähissä hiihtämisen ohella. Lähin ja pienin laskettelumäki on Kiirunassa, Abiskoon ja Riksgränsenille on matkaa aika paljon. Telemarkkia voi laskea lähelläkin itse kiipeilemällä. 19 km länteen Nikasta on tellun huippupaikka, Kebnen Fjällstation, iso hotelli upealla paikalla. Latuja on tasan 5 km Ladjojaurelle, siellä on kuppilayrittäjä, joka sen ajaa joskus. Hiihtää voi kyllä moottorikelkan jälkiä myöten aivan riittämiin. Umpihankisukset voi jättää suosiolla kotiin.
Koneella on käytävä päivittäin varmistamassa kiinnitysten pitävyys ainakin. Jäällä päivystelee juttelunhaluista ilmailuporukkaa riittävästi ja apua saa aina.