22.47
Lentelin lauantaina Malmilta Pirkkalaan ja iltapäivällä myötätuuleen Pirkkalasta Hyvinkäälle. Myötätuuli olikin suorastaan huomattava: matka EFTP-EFHV sujui alle 35 minuutissa.
Lähtiessä tuuli oli 50 astetta sivusta 11 kts. Grobin sivutuulikomponentti on 11 kts joten hyvin tuohon mahtui. Nousukiidossa kyllä sai kiitellä tehokkaita varvasjarruja päätelineissä ja heti kun kone irtosi maasta, kääntyi nokka sen 50 astetta sivuun, vastatuuleen.
Olin tutkiskellut tuuliennusteita sen verran, että tiesin tuulen olevan voimakkaampi ylempänä ja yritinkin kavuta korkeuksiin. Tuolla välillä Grob ei ehtinyt ihan lakikorkeuteensa mutta kun tuli aika lähteä loppuliukuun, näytti GPS parhaimmillaan jopa 240 km/h maanopeutta. Huimaa!
Olin tutkiskellut tuuliennusteita sen verran, että tiesin tuulen olevan voimakkaampi ylempänä ja yritinkin kavuta korkeuksiin. Tuolla välillä Grob ei ehtinyt ihan lakikorkeuteensa mutta kun tuli aika lähteä loppuliukuun, näytti GPS parhaimmillaan jopa 240 km/h maanopeutta. Huimaa!
Tässä mennään enää 219 km/h maassa - 170 km/h ilmassa!
Hyvinkään lähestyessä alkoi tuulen vaikutus tuntua oikeasti käytännössä. Maa vilisi kovaa vauhtia alla kun lähestyin laskukierrosta. Kone ei oikein meinannut laskeutua normaalissa kulmassa vaan liukui ja liukui vain.
Myötätuuliosalla seuratessani nopeuksia muistinkin yhden Flyingin artikkelin, jossa joku Piperi sakkasi perusosakaarrossa kun kova tuuli hämäsi lentämään liian hitaasti. Pidin reilua nopeutta ja tarkkailin sitä jatkuvasti - kyllä, se yritti koko ajan hiipua liian hitaaksi, koska maanopeusnäkymä kiristi sauvaa vähän turhaan koko ajan.
Perusosakaarroksen ajaksi nostin hieman kierroksia moottorissa ja varmistelin turvallisuutta. Kovasta tuulesta huolimatta loppuosalle kaartaminen oli helpotus, kun lento "normalisoitui". Maa pysyi lähes paikallaan ja käytännösä suora vastatuuli auttoi tuomaan koneen pehmeästi kenttään.
Voimakkaassa tuulessa tarkka lentäminen palkitaan. Laskukierrosnopeuksissa täytyy luottaa nopeusmittariin ja pitää huolta siitä, ettei kone pääse sakkaamaan missään tapauksessa. Moottorikoneilla se on tietenkin helppo hoitaa konevoimalla, mutta purtsissa on syytä tarkkailla tilannetta. Let's be careful up there!
16.36
Kirjoittelin jutun ilmailusta Malmin kentällä sunnuntaina 25.4. Mosa herää -kyläjuhlassa julkaistavaan Tapanila-Albumiin numero 11. Albumin aihepiiri on liikunta ja urheilu Tapanilassa ja ilmailuhan on oleellinen osa tätä aihetta. Albumia saa ostaa ensi viikosta lähtien myös Tapanilan kirjastosta.
20.54
Tuhkapilvi (?) on antanut ainutlaatuisen mahdollisuuden käydä tutustumassa Helsinki-Vantaan lentokenttään pienkoneillakin. Laskeutuminenkin olisi mahdollista, mutta kustannus lienee hyvä varmistaa etukäteen. Ruuhka-aikana laskeutumismaksu on minimissään 55€.
Kävin katsomassa kenttää Malmilta. Malmin torni oli ajankohdasta johtuen vielä kiinni mutta tein lentosuunnitelman kirjallisena EFHF-Hakki-Tuusula-EFHF RMK Low appch EFHK.
Lentosuunnitelma
Aktivoin suunnitelman radiolla Hki-Vantaan torniin (se on Helsingin torni joo...). Sainkin heti aktivoituani selvityksen suoraan 22R perusosalle. Lentelin sitten parinkymmenen metrin korkeudessa laipat levällään 80 km/h ja kenttää tuntui riittävän...ja riittävän.
Sen jälkeen kävin Tuusulassa ja samaa reittiä takaisin (22R yli matalalta). Olisi ehkä kannattanut kysyä, olisiko voinut ottaa vielä toisen 15:tä pitkin. No, kaarroin sit 22R lopusta terminaalialueen yli suoraan Malmille ja kävin vielä pyörimässä Tapanilan päällä, lopetin plaanin tohon Malmin lähialueen rajalle.
Matalalähestyminen eli hiljaa ja matalalla kentän yli
Otin matkalta muutaman kuvan ja lyhyen videonkin.
Lähestymässä kiitotietä 22R
Maisemaa terminaaleille. Hiljaista...
Loppuosa 22R
Matalalähestyminen eli hiljaa ja matalalla kentän yli
MD-rivistö
Hiljainen kenttä
Tässä vielä video ylilennosta.