0.47
Kävimme appiukon kanssa retkellä Maarianhaminassa jo aiemmin kesällä. Matkalla oli mukavaa ja mielenkiintoista joten parempi kirjoitella myöhään kuin ei milloinkaan.
Viikin päällä n. 08.32
Risteilijät rannassa - toivottavasti asiakkaat eivät heränneet kun lentomelusimme yli
Autereisessa aamusumussa suuntasimme kohti Hankoa, joka oli ensimmäinen reittipiste. Olin tsekannut vaara-aluekartan ja Etelä-Suomi oli valkoinen, joten lentelimme rannikkoa pitkin purjevenesatamia tiiraillen. Josko siellä tuttuja..? Porkkalanniemi mentiin meren puolelta R-alueiden välistä - tai niinhän sitä luultiin - ja mukavia saarimaisemia tiirailtiin tarkkaan.
Mä näin meren!
Ihan nättiä!
Hanko lähestyi ja pientä sumumaista pilveä kertyi korkeammalle ja matalammalle. Pahimpia lauttoja väistellen mahduimme hyvin väliin ja horisontissa pilkottava kirkkaus rauhoitti jatkamaan eteenpäin, vaikka välillä meren päällä lennettiin jo 500 jalassakin. Hangossa rannikko oli selkeä ja kävimme tyhjällä kentällä.
Siellä ei pitkään viihdytty. Ois nyt ees ollut kuppila.
Hangon satamassa oli jännän näköinen autolautta. Taisi mahtua aika paljon autoja.
Nakkilaattori ei oikein osannut ohjata seuraavaan kohteeseemme, Genböleen. Jostain syystä piste oli aivan väärin, mutta suunnistusguruille tämä ei ollut ongelma. Kenttä löytyi ja laskussa oli taas sama ongelma: lähestyin liian korkealla eikä meinattu mahtua kentälle. PAH! Ylivetoa en kuitenkaan tehnyt ja kone mahtui kentälle. Lohdutukseksi kiitotie kukki keltaisena merenä, tulipahan parempi mieli.
Genböle national (vai regional?)
Lyhyt pysähdys täälläkin ja kohti Kumlingea. Matkalla tehtiin postikorttitaidetta - Silja ajeli pitkin saarten reunoja.
Tahtoisin ginitonicin, ginitonicin...
Pomppu oli aika lyhyt. Kumlinge tuli näkyviin yhtä nättinä kuin ennenkin
Kumlinge
Oikealla ylhäällä näkyy vanha Kumlingen lentomajakka
Laajalla kierroksella saaren ympäri bongasimme perhetutun. Tuttu purtsikka täristi kohti mannerta. Pari rundia ympäri - kuulimme jälkeenpäin, että kone on about stealth kun ääni ei kuulu maahan asti.
Siellä se on
Kumlingen kenttäfasiliteetteja
PuuC, fillari...tarrasta päätellen tarkoitettu ilmailijoiden käyttöön
Terminaalirakennuksen ikkunassa on monta ilmailukerhotarraa, mm. KuIK.
Purtsikkasatamia bongaillen matka jatkui Maarianhaminaan. Reittikone tuli samoihin aikoihin mutta pyörteilyä ei ollut. Lasku sujui normaalisti...
EFMA apron
..."tulisitko vähän käymään täällä tornissa, ois asiaa". TÄH?!?!
Pähkäiltiin parkkeerauksen aikana, mikä juttu tää on. Liian lähellä laskeutuvaa? Loppuveto liian löysä? Ilmoittautuminen liian myöhään? What? Not?
Kalterit tornin ikkunassa. 20 years, no parole
Tornissa kävi ilmi, että Porkkalanniemen IT-yksikkö oli bongannut meidän lentäneen rajoitusalueella minuutin ajan. R37 ja R35 ovat lähekkäin mutta taitava lentäjä kyllä pääsee välistä. R37 vielä loppuu 2000 jalkaan, mutta näköhavainto kertoi meidän sitä rikkoneen. No, raportti lähti näppärästi illalla netistä mutta kyllähän tuollainen huolimattomuus harmittaa. Kartta kuitenkin löytyy ihan hyvin tästä.
Maarianhamina monopoliaikana, ennen Flybeä.
Harmistuksesta huolimatta tunnelma tornissa oli leppoisa. Siilinjärven mies oli päässyt saarelle Johtajaksi lennättämään meitäkin. Lupsakkoo olj ja keskustaan lähdettiin hampparille hyvillä mielin.
Vähän kuin Kuuba, ei oo uusia autoja, kaikki ajavat vanhoilla jenkeillä
Görans Korv syötti hampurilaisia ja pääkatu oli täynnä turisteja. Emme kuitenkaan jääneet turisteilemaan vaan palasimme kentälle - tornissa plaani Turkuun ja menoksi turkulaisten Cessnan perään.
Maarianhaminan terminaaliin mahtuu
Suuntasimme kohti Kustavia, naapureiden mökkiä. Matkalla otin kuvan merikotkasta.
Tuolta se tuli ja tuonne se meni.
Kuva ei osunut, läheltä piti. Nätti lintu
Se linna siinä .. siinä. No se
Saaristomaisemat häikäisivät. Linnaa, lahtea, salmea, veneitä, laivoja...nättiä!
Lounaissaaristoa.
Tuonnepäin!
Siltoja ja satamia. Taustalla Kihti
Saavuimme Kustaviin ja päätimme lentää Lindholmien mökin päälle. Tuossahan se on...eiku tuo näyttää enemmänkin tuolla siltä...eiku..eiku..samannäköisiä kaikki. No, otinpahan kuvan jostain mökistä.
Mökki Kustavissa.
Myöhemmin kuulimme lentäneemme suoraan möksän yli, mutta koordinaatit olisi tosiaan kannattanut kysyä.
Mietoisten kirkko
Jatkoimme kohti mainiota maamerkkikirkkoa.
Turun lentoasemahan se siellä
Liityimme pitkälle perusosalle ja samalla kuului Turkku-Cessnan ilmoittelu. Mitähäh, mehän kiersimmekin?! No, jotkut lentokoneet ovat hitaampia ja jotkin vain eivät kulje niin kovaa. Olimme ohittaneet kaverit.
Tankkiasema
Ajoimme hakemaan piristykseksi 100LL:ää. Koneita nousi, laskuvarjoja laski.
Mihinkäs sitten?
Lentäjällä pitää olla lentopankkikortti
Iso kenttä ei pitkään kiehtonut. Plaania eteenpäin...mutta! Täällä ei otettu plaaneja vastaan! "Soita sinne Helsinki-Vantaalle..."no joo! Mikäs siinä, tulihan se näinkin ja heti voimaankin. Päästiin lähtemään Oripäähän.
14 h jäljellä
Sää Oripäässä oli mainio. Muutama ihminenkin oli ja vaihdoimme kuulumisia. Rallye hinauskoneena alkoi olla lopussa. Koneita säästeltiin muutenkin, koska taivaalla olisi voinut olla repiviä nostoja.
Se siellä taivaalla on se cumulus
Ypäjä
Kivan juttutuokion jälkene matka jatkui Ypäjän yli kohti Räyskälää. Matkalla tyyni keli huikaisi, Forssanjärvikin oli kuin peili
Kerro kerro...
Voiko tästä sanoa enää mitään?
Olin napannut Turussa Räyskälän infot iPadille, pithän sitä nyt päästä kokeilemaan reissussa. Matti saikin aika hyvin siitä selvää ja opasti kohti laskua.
Kyllä joka koneessa pitää olla ipadi
Kävimme matkalla vielä lyhyellä pysäyksellä Forssassa ja kohta olimmekin purtsikoiden laskukierroksia sotkemassa Räyskälässä.
Räyskälä
Plaani Malmille, kahvi ja munkki NAMI NAMI eikä sen kummempaa. Ilmoitus vaimolle ja menoksi!
Rantaa
Lähestyminen Malmille oli leppoisa eikä muuta liikennettä pahemmin ollut. Koneen pesun jälkeen tosin DC-3 nousi menemään, otin videonkin.
Reissu osui keskiviikolle 27.7., kesäloman keskivaiheille. Hellekesä oli parhaimmillaan ja sääennuste mainio. Illan OFP-rakentelu ja kartan piirtely virittivät hyvään lentotunnelmaan, ja aamulla ahkeruus palkittiin pilvettömällä taivaalla. Soitin ja tavoitin tällä kertaa jopa Tullinkin ja kerroin että tulossa ollaan. "No anna nyt kuitenkin vielä tunnus ja henkilömäärä..." - taitaa olla aika kuollut kirjain tuo ilmoittautumispakko.
Autereisessa aamusumussa suuntasimme kohti Hankoa, joka oli ensimmäinen reittipiste. Olin tsekannut vaara-aluekartan ja Etelä-Suomi oli valkoinen, joten lentelimme rannikkoa pitkin purjevenesatamia tiiraillen. Josko siellä tuttuja..? Porkkalanniemi mentiin meren puolelta R-alueiden välistä - tai niinhän sitä luultiin - ja mukavia saarimaisemia tiirailtiin tarkkaan.
Hanko lähestyi ja pientä sumumaista pilveä kertyi korkeammalle ja matalammalle. Pahimpia lauttoja väistellen mahduimme hyvin väliin ja horisontissa pilkottava kirkkaus rauhoitti jatkamaan eteenpäin, vaikka välillä meren päällä lennettiin jo 500 jalassakin. Hangossa rannikko oli selkeä ja kävimme tyhjällä kentällä.
Hangon satamassa oli jännän näköinen autolautta. Taisi mahtua aika paljon autoja.
Kess siellä
Lyhyt pysähdys täälläkin ja kohti Kumlingea. Matkalla tehtiin postikorttitaidetta - Silja ajeli pitkin saarten reunoja.
Pomppu oli aika lyhyt. Kumlinge tuli näkyviin yhtä nättinä kuin ennenkin
Laajalla kierroksella saaren ympäri bongasimme perhetutun. Tuttu purtsikka täristi kohti mannerta. Pari rundia ympäri - kuulimme jälkeenpäin, että kone on about stealth kun ääni ei kuulu maahan asti.
Purtsikkasatamia bongaillen matka jatkui Maarianhaminaan. Reittikone tuli samoihin aikoihin mutta pyörteilyä ei ollut. Lasku sujui normaalisti...
..."tulisitko vähän käymään täällä tornissa, ois asiaa". TÄH?!?!
Pähkäiltiin parkkeerauksen aikana, mikä juttu tää on. Liian lähellä laskeutuvaa? Loppuveto liian löysä? Ilmoittautuminen liian myöhään? What? Not?
Tornissa kävi ilmi, että Porkkalanniemen IT-yksikkö oli bongannut meidän lentäneen rajoitusalueella minuutin ajan. R37 ja R35 ovat lähekkäin mutta taitava lentäjä kyllä pääsee välistä. R37 vielä loppuu 2000 jalkaan, mutta näköhavainto kertoi meidän sitä rikkoneen. No, raportti lähti näppärästi illalla netistä mutta kyllähän tuollainen huolimattomuus harmittaa. Kartta kuitenkin löytyy ihan hyvin tästä.
Harmistuksesta huolimatta tunnelma tornissa oli leppoisa. Siilinjärven mies oli päässyt saarelle Johtajaksi lennättämään meitäkin. Lupsakkoo olj ja keskustaan lähdettiin hampparille hyvillä mielin.
Görans Korv syötti hampurilaisia ja pääkatu oli täynnä turisteja. Emme kuitenkaan jääneet turisteilemaan vaan palasimme kentälle - tornissa plaani Turkuun ja menoksi turkulaisten Cessnan perään.
Suuntasimme kohti Kustavia, naapureiden mökkiä. Matkalla otin kuvan merikotkasta.
Kuva ei osunut, läheltä piti. Nätti lintu
Saaristomaisemat häikäisivät. Linnaa, lahtea, salmea, veneitä, laivoja...nättiä!
Saavuimme Kustaviin ja päätimme lentää Lindholmien mökin päälle. Tuossahan se on...eiku tuo näyttää enemmänkin tuolla siltä...eiku..eiku..samannäköisiä kaikki. No, otinpahan kuvan jostain mökistä.
Myöhemmin kuulimme lentäneemme suoraan möksän yli, mutta koordinaatit olisi tosiaan kannattanut kysyä.
Jatkoimme kohti mainiota maamerkkikirkkoa.
Liityimme pitkälle perusosalle ja samalla kuului Turkku-Cessnan ilmoittelu. Mitähäh, mehän kiersimmekin?! No, jotkut lentokoneet ovat hitaampia ja jotkin vain eivät kulje niin kovaa. Olimme ohittaneet kaverit.
Ajoimme hakemaan piristykseksi 100LL:ää. Koneita nousi, laskuvarjoja laski.
Iso kenttä ei pitkään kiehtonut. Plaania eteenpäin...mutta! Täällä ei otettu plaaneja vastaan! "Soita sinne Helsinki-Vantaalle..."no joo! Mikäs siinä, tulihan se näinkin ja heti voimaankin. Päästiin lähtemään Oripäähän.
Kalusto suojassa kumpupilviltä
Kivan juttutuokion jälkene matka jatkui Ypäjän yli kohti Räyskälää. Matkalla tyyni keli huikaisi, Forssanjärvikin oli kuin peili
Olin napannut Turussa Räyskälän infot iPadille, pithän sitä nyt päästä kokeilemaan reissussa. Matti saikin aika hyvin siitä selvää ja opasti kohti laskua.
Kävimme matkalla vielä lyhyellä pysäyksellä Forssassa ja kohta olimmekin purtsikoiden laskukierroksia sotkemassa Räyskälässä.
Plaani Malmille, kahvi ja munkki NAMI NAMI eikä sen kummempaa. Ilmoitus vaimolle ja menoksi!
Lähestyminen Malmille oli leppoisa eikä muuta liikennettä pahemmin ollut. Koneen pesun jälkeen tosin DC-3 nousi menemään, otin videonkin.
Heroes!
Mukava keikka ja kuuden jälkeen kotona. Koko päivähän siinä meni mutta kaukana käytiinkin!
Seuraavaksi luvassa juttua Jämin ja Porin suunnilta
0.24
Muutama pyörylä ilmailussa on nyt tullut täyteen. Yhdistelmä purje-, moottoripurje- ja ultrakevytlentoa tuntuu mukavalta ja olen mietiskellyt jatkoakin. Pari tarkennusta nyt kuitenkin noista pyörylöistä.
30
Timo, Jari ja Blanik Rautavaaralla 1981
Sain ensimmäisen lentolupakirjani 30 vuotta sitten. Lensin Rautavaaralla purjelentolupakirjan Kuhmon Ilmailukerhon järjestämällä kurssilla. Kone oli Blanik L-13 OH-433 ja opettajana sotalentäjä Matti Tammilehto (R.I.P.). Mukavia muistoja kuumalta kesältä, 15-vuotiaan innolla taito tarttui helposti ja Rautavaara jäi yhdeksi kotikentäksi.
50
Näin se kallistuu
Vuosien purjelentelyn jälkeen halusin kokeilla jotain muutakin ja lensin moottoripurjelentolupakirjan kesällä 2009. Muutama teoriailta Hyvinkäällä ja n. 8 tuntia lentoa Eväsojan Penan kanssa ja voilà - elokuussa lensin lupakirjan saatuani jo seuraavana päivänä Grobilla pokkaamaan Tapanilan kaupunginosapalkintoa Nilsiästä (tietenkin lentäen Rautavaaralle). 50 tuntia tuli täyteen jo viime kesänä.
100
Takaisin Malmilla Matin kanssa kun se satanen tuli täyteen. Maarianhamina on kiva paikka käydä
Jatkoksi MGPL:lle lensin ultrakevytlupakirjan marraskuussa 2009. Käytännössä tyyppikoulutus ja kouliintuminen Malmin käytäntöihin, 3h17min tiimaa ja lupakirjaan taas yksi uusi rivi UPL. Into kasvoikin kun lentäminen näin helpottui, asummehan kilometrin päässä Malmilta. kesällä 2010 ja 2011 lentelin aika ahkerasti ja niinpä 100 tuntia täyttyikin jo 27.7.2011 Maarianhaminan lentoretkellä (KATSO KUVAT) appi-Matin kanssa. Tarkempi kohta oli siinä vähän ennen Hankoa, menomatkalla.
200
Pari tuntia ennen 200 jossain Lopen päällä
Viime viikolla laskeskelin ja tarkistelin lentotuntejani ja havaitsin, että purtsikkatiimaa oli kertynyt aika tarkkaan 196h34min. Mietiskelin asiaa hetken ja viime perjantaina 5.8. lähdin kokeilemaan pitkästä aikaa purjelentoa. LS-8 on aivan jotain muuta kuin alkuajan Blanikit tai Ka6:t joten viilettelin Etelä-Suomea ristiin rastiin 3h33min. Siinähän se 200h07min täyttyi ja taas yksi satanen oli rikki! Lentoa on hauska katsella Google Earthilla.
Mitä seuraavaksi?
Vaihtoehtoja on paljon. Uusi tulossa oleva lupakirjaluokka LAPL (Light Aircraft Pilot License) helpottaisi peltikoneilla lentämistä, mutta kustannustaso on kuitenkin ultriin ja muihinkin verrattuna korkea. Ehkä ensin kannattaisi kuitenkin hankkia vesilentokelpuutus ultralla?
Matkalentoa olen ultrilla ja mopulla harrastanut aika ahkerasti, mutta vielä Länsi-Suomi, Lappi ja naapurimaat ovat kokeilematta. Ultra on koneena näppärämpi mutta mopulla matka on rauhaisampaa. Parempia ne molemmat silti ovat.
Purjelentopuolella tavoitettavana olisi vielä kulta-c johon tarvitsen vielä 300 km:n matkalennon, määrämaaliin lennettynä se tuottaisi timantti-c:n. Tietenkin purtsikkakisatkin on kokeilematta mutta siihen ei into taida riittää. Ehkäpä sitten purjelentoleiri aalloissa jossain lämpimämmässä tai miksei taas Kebnelläkin?
Omia lentsikoitakin olen miettinyt, pitäisikö taata koneen varaustilanne? Investointina 6000 euron puupurtsikka, 15 tonnin ultravanhus, 60 donan moderni ultra tai jokin osuus (ultra/mopu/jopa purjekonekin) ovat kaikki käyneet mielessä. Olisikohan jo keväällä rahaa tarpeeksi? Pääsisi huoltamaankin...
Monenlaista on siis mielessä ja tarjolla. Perjantain purjelentopäivä kyllä virkisti ja muistutti, miten mukavaa sekin laji on. Ultralla on kiva käydä matkoilla helposti läheltä ja mopullekin löytyy rauhaisa kolosensa - voi sitä majesteetillista liitelyä kun Grobin työntää liukuun! Niin - taivaskaan ei ole rajana, sehän tässä on parasta.
Isän syytä kaikki! Oikealla siipeen nojaamassa, velipoika Tane-setäni polvella maassa ja Riihosen Ahti siellä takana.
30
Timo, Jari ja Blanik Rautavaaralla 1981
Sain ensimmäisen lentolupakirjani 30 vuotta sitten. Lensin Rautavaaralla purjelentolupakirjan Kuhmon Ilmailukerhon järjestämällä kurssilla. Kone oli Blanik L-13 OH-433 ja opettajana sotalentäjä Matti Tammilehto (R.I.P.). Mukavia muistoja kuumalta kesältä, 15-vuotiaan innolla taito tarttui helposti ja Rautavaara jäi yhdeksi kotikentäksi.
50
Näin se kallistuu
Vuosien purjelentelyn jälkeen halusin kokeilla jotain muutakin ja lensin moottoripurjelentolupakirjan kesällä 2009. Muutama teoriailta Hyvinkäällä ja n. 8 tuntia lentoa Eväsojan Penan kanssa ja voilà - elokuussa lensin lupakirjan saatuani jo seuraavana päivänä Grobilla pokkaamaan Tapanilan kaupunginosapalkintoa Nilsiästä (tietenkin lentäen Rautavaaralle). 50 tuntia tuli täyteen jo viime kesänä.
100
Jatkoksi MGPL:lle lensin ultrakevytlupakirjan marraskuussa 2009. Käytännössä tyyppikoulutus ja kouliintuminen Malmin käytäntöihin, 3h17min tiimaa ja lupakirjaan taas yksi uusi rivi UPL. Into kasvoikin kun lentäminen näin helpottui, asummehan kilometrin päässä Malmilta. kesällä 2010 ja 2011 lentelin aika ahkerasti ja niinpä 100 tuntia täyttyikin jo 27.7.2011 Maarianhaminan lentoretkellä (KATSO KUVAT) appi-Matin kanssa. Tarkempi kohta oli siinä vähän ennen Hankoa, menomatkalla.
200
Pari tuntia ennen 200 jossain Lopen päällä
Viime viikolla laskeskelin ja tarkistelin lentotuntejani ja havaitsin, että purtsikkatiimaa oli kertynyt aika tarkkaan 196h34min. Mietiskelin asiaa hetken ja viime perjantaina 5.8. lähdin kokeilemaan pitkästä aikaa purjelentoa. LS-8 on aivan jotain muuta kuin alkuajan Blanikit tai Ka6:t joten viilettelin Etelä-Suomea ristiin rastiin 3h33min. Siinähän se 200h07min täyttyi ja taas yksi satanen oli rikki! Lentoa on hauska katsella Google Earthilla.
Mitä seuraavaksi?
Vaihtoehtoja on paljon. Uusi tulossa oleva lupakirjaluokka LAPL (Light Aircraft Pilot License) helpottaisi peltikoneilla lentämistä, mutta kustannustaso on kuitenkin ultriin ja muihinkin verrattuna korkea. Ehkä ensin kannattaisi kuitenkin hankkia vesilentokelpuutus ultralla?
Matkalentoa olen ultrilla ja mopulla harrastanut aika ahkerasti, mutta vielä Länsi-Suomi, Lappi ja naapurimaat ovat kokeilematta. Ultra on koneena näppärämpi mutta mopulla matka on rauhaisampaa. Parempia ne molemmat silti ovat.
Purjelentopuolella tavoitettavana olisi vielä kulta-c johon tarvitsen vielä 300 km:n matkalennon, määrämaaliin lennettynä se tuottaisi timantti-c:n. Tietenkin purtsikkakisatkin on kokeilematta mutta siihen ei into taida riittää. Ehkäpä sitten purjelentoleiri aalloissa jossain lämpimämmässä tai miksei taas Kebnelläkin?
Omia lentsikoitakin olen miettinyt, pitäisikö taata koneen varaustilanne? Investointina 6000 euron puupurtsikka, 15 tonnin ultravanhus, 60 donan moderni ultra tai jokin osuus (ultra/mopu/jopa purjekonekin) ovat kaikki käyneet mielessä. Olisikohan jo keväällä rahaa tarpeeksi? Pääsisi huoltamaankin...
Monenlaista on siis mielessä ja tarjolla. Perjantain purjelentopäivä kyllä virkisti ja muistutti, miten mukavaa sekin laji on. Ultralla on kiva käydä matkoilla helposti läheltä ja mopullekin löytyy rauhaisa kolosensa - voi sitä majesteetillista liitelyä kun Grobin työntää liukuun! Niin - taivaskaan ei ole rajana, sehän tässä on parasta.
Isän syytä kaikki! Oikealla siipeen nojaamassa, velipoika Tane-setäni polvella maassa ja Riihosen Ahti siellä takana.