Ilmailun riemua

Kävimme appiukon kanssa retkellä Maarianhaminassa jo aiemmin kesällä. Matkalla oli mukavaa ja mielenkiintoista joten parempi kirjoitella myöhään kuin ei milloinkaan.
 Viikin päällä n. 08.32


Risteilijät rannassa - toivottavasti asiakkaat eivät heränneet kun lentomelusimme yli

Autereisessa aamusumussa suuntasimme kohti Hankoa, joka oli ensimmäinen  reittipiste. Olin tsekannut vaara-aluekartan ja Etelä-Suomi oli valkoinen, joten lentelimme rannikkoa pitkin purjevenesatamia tiiraillen. Josko siellä tuttuja..? Porkkalanniemi mentiin meren puolelta R-alueiden välistä - tai niinhän sitä luultiin - ja mukavia saarimaisemia tiirailtiin tarkkaan.
 Mä näin meren!
Ihan nättiä!

Hanko lähestyi ja pientä sumumaista pilveä kertyi korkeammalle ja matalammalle. Pahimpia lauttoja väistellen mahduimme hyvin väliin ja horisontissa pilkottava kirkkaus rauhoitti jatkamaan eteenpäin, vaikka välillä meren päällä lennettiin jo 500 jalassakin. Hangossa rannikko oli selkeä ja kävimme tyhjällä kentällä.

Siellä ei pitkään viihdytty. Ois nyt ees ollut kuppila.


Hangon satamassa oli jännän näköinen autolautta. Taisi mahtua aika paljon autoja.

 Nakkilaattori ei oikein osannut ohjata seuraavaan kohteeseemme, Genböleen. Jostain syystä piste oli aivan väärin, mutta suunnistusguruille tämä ei ollut ongelma. Kenttä löytyi ja laskussa oli taas sama ongelma: lähestyin liian korkealla eikä meinattu mahtua kentälle. PAH! Ylivetoa en kuitenkaan tehnyt ja kone mahtui kentälle. Lohdutukseksi kiitotie kukki keltaisena merenä, tulipahan parempi mieli.
Genböle national (vai regional?)

 Lyhyt pysähdys täälläkin ja kohti Kumlingea. Matkalla tehtiin postikorttitaidetta - Silja ajeli pitkin saarten reunoja.
 Tahtoisin ginitonicin, ginitonicin...


Pomppu oli aika lyhyt. Kumlinge tuli näkyviin yhtä nättinä kuin ennenkin
 Kumlinge
 Oikealla ylhäällä näkyy vanha Kumlingen lentomajakka


Laajalla kierroksella saaren ympäri bongasimme perhetutun. Tuttu purtsikka täristi kohti mannerta. Pari rundia ympäri - kuulimme jälkeenpäin, että kone on about stealth kun ääni ei kuulu maahan asti.
 Siellä se on


 Kumlingen kenttäfasiliteetteja
 PuuC, fillari...tarrasta päätellen tarkoitettu ilmailijoiden käyttöön
 Terminaalirakennuksen ikkunassa on monta ilmailukerhotarraa, mm. KuIK.


Purtsikkasatamia bongaillen matka jatkui Maarianhaminaan. Reittikone tuli samoihin aikoihin mutta pyörteilyä ei ollut. Lasku sujui normaalisti...
 EFMA apron


..."tulisitko vähän käymään täällä tornissa, ois asiaa". TÄH?!?!

Pähkäiltiin parkkeerauksen aikana, mikä juttu tää on. Liian lähellä laskeutuvaa? Loppuveto liian löysä? Ilmoittautuminen liian myöhään? What? Not?

 Kalterit tornin ikkunassa. 20 years, no parole


Tornissa kävi ilmi, että Porkkalanniemen IT-yksikkö oli bongannut meidän lentäneen rajoitusalueella minuutin ajan. R37 ja R35 ovat lähekkäin mutta taitava lentäjä kyllä pääsee välistä. R37 vielä loppuu 2000 jalkaan, mutta näköhavainto kertoi meidän sitä rikkoneen. No, raportti lähti näppärästi illalla netistä mutta kyllähän tuollainen huolimattomuus harmittaa. Kartta kuitenkin löytyy ihan hyvin tästä.
 Maarianhamina monopoliaikana, ennen Flybeä.


Harmistuksesta huolimatta tunnelma tornissa oli leppoisa. Siilinjärven mies oli päässyt saarelle Johtajaksi lennättämään meitäkin. Lupsakkoo olj ja keskustaan lähdettiin hampparille hyvillä mielin.

 Vähän kuin Kuuba, ei oo uusia autoja, kaikki ajavat vanhoilla jenkeillä


Görans Korv syötti hampurilaisia ja pääkatu oli täynnä turisteja. Emme kuitenkaan jääneet turisteilemaan vaan palasimme kentälle - tornissa plaani Turkuun ja menoksi turkulaisten Cessnan perään.

Maarianhaminan terminaaliin mahtuu 

Suuntasimme kohti Kustavia, naapureiden mökkiä. Matkalla otin kuvan merikotkasta.

 Tuolta se tuli ja tuonne se meni.


Kuva ei osunut, läheltä piti. Nätti lintu
 Se linna siinä .. siinä. No se


Saaristomaisemat häikäisivät. Linnaa, lahtea, salmea, veneitä, laivoja...nättiä!

 Lounaissaaristoa. 
 Tuonnepäin!
 Siltoja ja satamia. Taustalla Kihti


Saavuimme Kustaviin ja päätimme lentää Lindholmien mökin päälle. Tuossahan se on...eiku tuo näyttää enemmänkin tuolla siltä...eiku..eiku..samannäköisiä kaikki. No, otinpahan kuvan jostain mökistä.

 Mökki Kustavissa.


Myöhemmin kuulimme lentäneemme suoraan möksän yli, mutta koordinaatit olisi tosiaan kannattanut kysyä.

 Mietoisten kirkko


Jatkoimme kohti mainiota maamerkkikirkkoa.
Turun lentoasemahan se siellä

Liityimme pitkälle perusosalle ja samalla kuului Turkku-Cessnan ilmoittelu. Mitähäh, mehän kiersimmekin?! No, jotkut lentokoneet ovat hitaampia ja jotkin vain eivät kulje niin kovaa. Olimme ohittaneet kaverit.

 Tankkiasema


Ajoimme hakemaan piristykseksi 100LL:ää. Koneita nousi, laskuvarjoja laski.

Mihinkäs sitten?
 Lentäjällä pitää olla lentopankkikortti


Iso kenttä ei pitkään kiehtonut. Plaania eteenpäin...mutta! Täällä ei otettu plaaneja vastaan! "Soita sinne Helsinki-Vantaalle..."no joo! Mikäs siinä, tulihan se näinkin ja heti voimaankin. Päästiin lähtemään Oripäähän.

 14 h jäljellä
Sää Oripäässä oli mainio. Muutama ihminenkin oli ja vaihdoimme kuulumisia. Rallye hinauskoneena alkoi olla lopussa. Koneita säästeltiin muutenkin, koska taivaalla olisi voinut olla repiviä nostoja.
 Se siellä taivaalla on se cumulus


 Ypäjä


Kivan juttutuokion jälkene matka jatkui Ypäjän yli kohti Räyskälää. Matkalla tyyni keli huikaisi, Forssanjärvikin oli kuin peili

 Kerro kerro...
 Voiko tästä sanoa enää mitään?


Olin napannut Turussa Räyskälän infot iPadille, pithän sitä nyt päästä kokeilemaan reissussa. Matti saikin aika hyvin siitä selvää ja opasti kohti laskua.

 Kyllä joka koneessa pitää olla ipadi
Kävimme matkalla vielä lyhyellä pysäyksellä Forssassa ja kohta olimmekin purtsikoiden laskukierroksia sotkemassa Räyskälässä.
 Räyskälä


Plaani Malmille, kahvi ja munkki NAMI NAMI eikä sen kummempaa. Ilmoitus vaimolle ja menoksi!

 Rantaa


Lähestyminen Malmille oli leppoisa eikä muuta liikennettä pahemmin ollut. Koneen pesun jälkeen tosin DC-3 nousi menemään, otin videonkin.