1.02
Jälleen oli tullut aika...niin, Hyvinkään Ilmailukerhon maaliinlaskukilpailut järjestetään joka syksy. Olen ollut viime vuosina muka "kiireinen" mutta nyt viikonlopuna sain aikaiseksi osallistua tähän hauskaan kisailuun.
Maaliinlaskukilpailun perusperiaate on yksinkertainen: laskeudu siihen maahan merkitylle viivalle. Laskeutumisen haastetta nostaa reunaeste, parinkymmenen metrin päähän parin metrin korkeuteen viritetty lippusiima.
Pistelaskukin on yksinkertaista: päätelineen osuessa viivalle saat nolla pistettä, jokainen metri lyhyeksi antaa 2 pistettä ja yli yhden pisteen. Lisäksi bonuspisteitä saa reunaesteisiin osumisesta konerikon takia ja tyylistä, vähän maun mukaan.
Tässä kisassa oli varaa valita, tarjolla oli nimittäin kaksi lentolaitetta. Itse valitsin tietenkin vanhan K-8b-puukoneen, toinen vaihtoehto olisi ollut Astir-harjoituskone. Syynsä oli silläkin, että lensin OH-518:lla ensimmäisen kerran jo 20.6.1982 klo 18.11-18.15 - ensimmäinen yksipaikkaisnousu vintturista!
Radan valmistelun jälkeen kisa alkoi. Sain erityisoikeuden lentää ensimmäisenä (kukaan ei yleensä halua) jotta ehtisin urheilemaan lentopalloturnaukseen. Vintturinousu oli aivan huima, löysäsin vedon 250 metrin jälkeen ja irrotin mutta kone nousi vielä yli 300 metriin. Maisema oli huumaava, höyrypilviä oli jossain alle 200 metrissä ja kenttä tyyni ja nätti.
Laskusuoritus oli suht ok. Laskin korkeutta perusosalla reilusti jarruilla ja liitelin loppuosaa jarrut juuri ja juuri auki. Lippusiiman jälkeen jarrutin enemmän ja loppuvediiiiiinnnn. Peräsinvoima ei täysillä jarruilla hitaassa nopeudessa riittänyt aivan ja lasku osui luokkaan "lentotukialukselle, rysähtäen".
Toinen lasku oli hyvin samanlainen, taisin vetää vähän liikaa jarruja auki lopussa. Tulokset olivat kuitenkin kohtuulliset: ensimmäinen lasku -2 metriä, toinen -2,5 ja päälle Eijan tyylipisteet kiemutelusta ja loppuvetämättömyydestä - NOKU EI SE sauva riittänyt...tuomarin sana on laki.
Lähdin suoritusteni jälkeen suoraa päätä Espooseen lentopalloilemaan. Yllätykseni oli suuri, kun kuulin sijoittuneeni lopulta kolmanneksi ja matka vie kohti uusia kisoja ja maailmanmainetta - 3 kerhon kisoihin Räyskälään! Paras osa kisasta jäi kuitenkin kokematta, hengailu kentällä ja muiden laskujen arvostelu.
Iltapäivällä sain kaveriltani järkyttävän viestin: aamulla lentämäni K-8b oli rysähtänyt metsään iltapäivällä! Kännykkäselaimella sain selvitettyä, että vahingot olivat vain kalustoa, ei ihmisiä. Huh mikä helpotus! Sääli konetta mutta näitä lentolaitteita saa parilla tonnilla, lentäjät ovat kovin paljon arvokkaampia.
Ensi kerralla sitten uudestaan. Alla aiempi kuvaus vuoden 2007 maaliinlaskukisoista - silloinkin oli hauskaa!
Kari rakentaa maaliinlaskukenttää
Maaliinlaskukilpailun perusperiaate on yksinkertainen: laskeudu siihen maahan merkitylle viivalle. Laskeutumisen haastetta nostaa reunaeste, parinkymmenen metrin päähän parin metrin korkeuteen viritetty lippusiima.
Pistelaskukin on yksinkertaista: päätelineen osuessa viivalle saat nolla pistettä, jokainen metri lyhyeksi antaa 2 pistettä ja yli yhden pisteen. Lisäksi bonuspisteitä saa reunaesteisiin osumisesta konerikon takia ja tyylistä, vähän maun mukaan.
K-8b, vanha sotaratsu - no ei nyt sodan ajalta mutta eipä paljon puutukaan
Tässä kisassa oli varaa valita, tarjolla oli nimittäin kaksi lentolaitetta. Itse valitsin tietenkin vanhan K-8b-puukoneen, toinen vaihtoehto olisi ollut Astir-harjoituskone. Syynsä oli silläkin, että lensin OH-518:lla ensimmäisen kerran jo 20.6.1982 klo 18.11-18.15 - ensimmäinen yksipaikkaisnousu vintturista!
Sää oli sopiva, pieni sivutuuli ja nättiä
Radan valmistelun jälkeen kisa alkoi. Sain erityisoikeuden lentää ensimmäisenä (kukaan ei yleensä halua) jotta ehtisin urheilemaan lentopalloturnaukseen. Vintturinousu oli aivan huima, löysäsin vedon 250 metrin jälkeen ja irrotin mutta kone nousi vielä yli 300 metriin. Maisema oli huumaava, höyrypilviä oli jossain alle 200 metrissä ja kenttä tyyni ja nätti.
Siellä se viiva on jossain tossa kiitotien oikealla puolella
Laskusuoritus oli suht ok. Laskin korkeutta perusosalla reilusti jarruilla ja liitelin loppuosaa jarrut juuri ja juuri auki. Lippusiiman jälkeen jarrutin enemmän ja loppuvediiiiiinnnn. Peräsinvoima ei täysillä jarruilla hitaassa nopeudessa riittänyt aivan ja lasku osui luokkaan "lentotukialukselle, rysähtäen".
Tuonne alas siis
Toinen lasku oli hyvin samanlainen, taisin vetää vähän liikaa jarruja auki lopussa. Tulokset olivat kuitenkin kohtuulliset: ensimmäinen lasku -2 metriä, toinen -2,5 ja päälle Eijan tyylipisteet kiemutelusta ja loppuvetämättömyydestä - NOKU EI SE sauva riittänyt...tuomarin sana on laki.
Lähestyminen
Lippusiiman yli
Osuukohan se
Lähdin suoritusteni jälkeen suoraa päätä Espooseen lentopalloilemaan. Yllätykseni oli suuri, kun kuulin sijoittuneeni lopulta kolmanneksi ja matka vie kohti uusia kisoja ja maailmanmainetta - 3 kerhon kisoihin Räyskälään! Paras osa kisasta jäi kuitenkin kokematta, hengailu kentällä ja muiden laskujen arvostelu.
Maaliinlaskukisaravintolat oy:n Hyvinkään toimipiste
Iltapäivällä sain kaveriltani järkyttävän viestin: aamulla lentämäni K-8b oli rysähtänyt metsään iltapäivällä! Kännykkäselaimella sain selvitettyä, että vahingot olivat vain kalustoa, ei ihmisiä. Huh mikä helpotus! Sääli konetta mutta näitä lentolaitteita saa parilla tonnilla, lentäjät ovat kovin paljon arvokkaampia.
Ensi kerralla sitten uudestaan. Alla aiempi kuvaus vuoden 2007 maaliinlaskukisoista - silloinkin oli hauskaa!
Lähetä kommentti