12.25
Kymin ilmailutapahtuma järjestettiin tänä vuonna 18.08. Tapahtuma alkoi ohjelman mukaan klo 10.00 joten riensimme matkaan Malmilta ennen kymmentä naapurini Kimmon kanssa.
Malmilla sää oli aamusella mitä parhain. Aurinko paistoi ja kuumotti. Sää oli tyyntä. OH-PJJ laskeutui siinä odotellessa Nokan suunnalta.
Lähdimme matkaan tarkastusten ja tankkauksen jälkeen ihan Kilan U520 perässä. Tätä ohjasti vanha nettituttava Juha Lampi, jonka nyt näin tunnistaen livenä ensimmäistä kertaa. Vaikka Ikarus lähti matkaan 1-2 min ennen meitä, saimme koneen kiinni jo ennen Degeriä. "Juha, katsos oikealle ja hymyile, otan susta kuvan..."
Valitettavasti kameran säädöt olivat vähän pielessä ja tämä kuva oli otetuista laadukkain. Kyllä se siellä silti hymyilee, kuka ei hymyilisi lentäessään?
Jatkoimme Degerin kautta kohti Kymiä kiihdyttäen vähän rakoa välillemme. Ei törmää niin helpolla. Ja pitihän sitä vähän näyttääkin Ikarusmiehelle.
Zephyr ottaa vaakalennossakin 245 km/h jos huudattaa nousutehoilla (VnE 265 km/h).
Heti matkan alussa tuli selväksi, että keli on huiman hieno. Rannikolla oli aivan tyyntä ja kone kulki hienosti. U635 tuntui menevän tasaisemmin kuin koskaan, potkuri on juuri korjattu.
Erityisen hienoa oli mereltä tunkeva pintasumu. Kastepiste oli aivan lämpötilan tuntumassa, joten rannalla oli pientä harmautta. Jo Porvoon tienoilla alkoi Kymistä kuulua vintturinousuilmoituksia, joten tiesimme kelin olevan siellä ok.
Loviisan ydinvoimala pilkotti pilvien keskeltä. Vai tulivatko pilvet sieltä? Iltis kertokoon. Picasan automaattinen kontrastisäätö sääti kuvan aika dramaattiseksi.
Nousimme vapaan ilmatilan mukana ylemmäs. Suursaarikin pilkotti. Ei se kaukana ole.
Lopulta olimme perillä Kymissä - 35 minuuttia menee matkaan Malmilta.
Jo laskussa yleisömäärä yllätti. Autoja oli parkissa jo neljä rivillistä ja koneitakin monta. Loppuosalla oli hyvä kantava joka nostatteli konetta. Taas sai laskussa hillitä hermojaan - nopeutta alas niin konekin tulee alas kunhan vain odottaa. Lähestymiskulma oli taas melkein kuin purtsikalla.
Maahan päästiin ja parkkiin riviin, jossa oli jo kymmenkunta konetta ja vaikka mitä muuta. Bongailemaan!
Jossain vaiheessa Juhakin laskeutui retkeltään. Ikarus on pikkuisen hitaampi kuin Zephyr, mutta perille sekin tuo.
Paikallisilla lennokkimiehillä oli vaikuttava kokoelma näitä pienen lentsikan kokoisia RC-koneita. Muutamia esityksiä ehdittiin nähdä päivän mittaan, hienoja koneita.
Ihmisten tutustuessa näyttelyyn vintattiin koko ajan pursikoita taivaalle. Keliä ei vielä ollut, joten keikat olivat lyhyitä - koko ajan tapahtui. Olipahan näytillä yksi itselähteväkin.
Kentällä oli paljon ihmisiä. Koneiden eteen oli viritetty selkeä sulkunauha merkiksi yleisö- ja kenttäalueen rajasta. Ihmiset eivät päässeet kovin lähelle koneita, lapset kyllä yrittivät karkailla nauhan alitse. Joissain fly ineissä asia on tehty niin, että koneiden tullessa nauha vedetään koneen muotoja noudatellen lähelle konetta niin, että konetta pääsee kurkkimaan puolen metrin päästä. Jokin rajan näyttäjä on kyllä hyvä, tämän havaitsin Kuhmon fly inissakin - siellähän ihmiset pääsivät tänä vuonna kävelemään parkkialueella melko vapaasti vahdittuna. Vahinkoja ei kyllä tullut.
Pekka Paajasen omistama Pitts Special pyörähti kentälle kivasti kiemurtaen. Näppärän oloinen laite tuo Pitts. Näin tuollaisen ensimmäisen kerran tositoimissa 1978 kun Saario ja Turunen esiintyivät Kuhmon lentonäytöksessä. Hauskaa vanhaa lentonäytösvideota löytyy http://www.youtube.com/watch?v=-7n2sLP59J0&, Pittsit n. 3min25s kohdalla. Vilahdan itsekin kuvissa pikkupoikana n. 3min05s kohdilla. Nyt ei nimittäin tullut otettua videota.
Purjelentotoiminta jatkui koko ajan, ja ahkera traktorimies kuskasi piuhoja vintturille.
Jyrki Laukkanen oli lähtenyt jo aiemmin Gauntletilla vastaan DC-3:sta. Dakota oli hiukan myöhässä ja Jyrki ilmaantuikin kentän päälle verryttelemään.
Jyrki lensi hienon useamman minuutin pituisen taitolennon. Hyvin se Gauntlet taittuu, koneessa näyttää riittävän tehoa mukavasti.
Jyrkillä on ollut 70-vuotissynttärit 13.8., isot onnittelut! Olen monesti todennut, että ilmailu pitää nuorena ja nuorekkaana - tässä jälleen yksi todiste.
Ansaittujen aplodien jälkeen Dakotan odotus jatkui. Kentällä oli myös eestiläinen Robinson-kopteri.
Finskin lentokerhon Debonair saapui juuri ennen DC3:a. Alkuviikosta juttelin Nurmisen Matin kanssa Malmilla, hän muisteli kuinka kone aikanaan tuli Finnairille uutena. Maalaus on säilytetty samanlaisena, vaikka kone on siirtynyt aikanaan kerhokoneeksi.
Lopulta yleisön odottama DC-3 ilmaantui näkyviin. Tämäkin kone näyttää lentävän potkurit pysäytettynä - pitäisi varmaan opetella tuota kameraa lisää ja lisää...
Saattajana pörräsi Malmilta tuttu RV-8 OH-XEZ. On se nopea, pari ohilentoa ja sain kuvista osumaan vain muutaman.
Jouni Teerikorpi rakensi koneen aikanaan ja voitti sillä vuoden 2006 Experimental-rakentajapalkinnon. Valitettavasti tämän vuoden Experimental-matka Kuhmoon katkesi sään takia kesken, myrskyseinä pakotti kääntymään takaisin.
DC teki ohilennon jälkeen laskukierroksen ja tuli laskuun yleisön seuratessa tarkkaavaisena
Kone kääntyy yllättävän ketterästi pienessä tilassa, suorastaan paikallaan.
Spektaakkelin nähtyämme menimme tutustumaan tarkemmin tilaisuuden muuhun tarjontaan. Yleisöä saapui koko ajan lisää. Parkkimaksu 5€, muuten vapaa pääsy - mainio yhdistelmä
Aviation shop oli saapunut paikalle myyntipakullaan. Kauppa näytti käyvän - lennokkeja, T-paitoja, merkkejä - juuri sitä, mitä ilmailutapahtumasta pitää saada mukaan.
Museon kokoelma on edelleen hyvin vaikuttava. Migit, Draken, Gnat, purtsikat...
Kuppilan tarjonta oli riittävä, vain vettä olisi kaivannut kuumana päivänä. Säätila oli tilaisuuden kannalta paras mahdollinen ja toi ihmisiä kapasiteetin ylärajoille asti.
Korjulan Esakin saapui paikalle Cessnallaan. Tälläkään kertaa ei papereita ollut hukassa. Mukavaa juttua olisi riittänyt kentän reunalla varmaan vaikka koko päiväksi.
Lennokkisuihkarit suihkivat esityksiään. Äänikin on kuin oikeassa suihkukoneessa.
Yksi Fox-perheen ilmentymä on Apollofox, ja uudenkarhe U636 oli sekin käymässä. Ultrat ovat kyllä keskimäärin tosi uusia, tämäkin on vm. 2011.
Pari tuntia oli jo vierähtänyt joten lähdimme hiljalleen hiipimään kohti konetta. Aviation shop myi edelleen jonoon asti
Vielä yksi kieputus purtsikalla nähtiin kävellessä koneelle.
Rullailimme laskeutuvia purtsikoita väistellen lähtöpaikalle. Laskuvarjohyppykone lähestyi ja jäimme odottamaan pudotuksia kentän päähän. Hyvä kohta katsella ehjästä koneesta poistuneita...altakin olisi varmaan ehtinyt mutta säästettiin henkiä tai ainakin vaaratilanteita.
..ja sitten pikaisesti matkaan OH-SIS ja DC-3 edestä. Kimmo nappasi Dakotasta muutaman kuvan laskukierroksessa.
Lähdimme kohti Selänpäätä. Purtsikkakeli oli alkanut kukkia, mutta sää oli erikoisen tasainen. Selänpäässä oli tohinaa, radiosta kuultiin että jo 10 koululentoa oli lennetty päivällä ja toiset pitäisi vielä saada aikaan. Purtsikat käyttivät 22:ta mutta mahduimme hyvin 30:n asfalttibaanalle. Kuppilakin näytti olevan auki joten sinne!
Istahdimme kahville ja jätskille. Itsepalvelu toimi hyvin, kurssilaiset näyttivät polttavan makkaraa nuotiopaikallaan. Kohta paikalle pöllähti peruskalustoa, ja pääsimme juttuun Viitasaaren Jyskyn kanssa purjelentokoulutuksesta, experimental-fly-inistä ja ilmailusta yleensä. Selänpään terassi on kyllä mainio paikka, laskuvarjo katteena kahahtelee satunnaisesti ja mäntykangas tuoksuu.
Jysky lähti saattamaan koneelle ja katselmoimme Zephyriä. Yllättäen Jyrki nappasi sankon ja tarjoutui pesemään siivet - polttoaineenkulutus laskee, kone lentää paremmin jne. Mikäs siinä, aikamoista palvelua!
Plaani auki puhelimella alueelle ja matkaan. Keli oli mukavaa kumpupilvistä, vaikka muutamat pilvet alkoivatkin olla aika korkeita. Kuulimme matkalla XEZ:n tekemän WXREPin alueelle - rannan suunnalla oli voimakas CB. Teimme siis sattumalta erinomaisen reittivalinnan, kun kävimme pohjoisen kautta. Katsoin tutkakuvista ja ranta oli aika tukossa - Finnguard 200:kin kuului kiertelevän säitä.
Katselin pilviä auringonvalossa. Nättejä...HETKINEN, mikäs tuolla! Liikennekone lensi pilven viertä pitkin - mahtoi olla matkustamossa mainiot näkymät!
Lähestyimme lähialueita ja kuuntelin ilmatilaloukkauksia, joku oli taas käynyt korkealla ja lähellä. Voi että! Juuri kun tulimme Hki-Vantaan alemman lähestymisen rajalle, bongasin vähän takavasemmalla savua. Voisikohan se olla metsäpalo? Päätin kaartaa takaisin katsomaan.
Metsässä loimotti ihan kunnolla. Palo oli alkanut pienen metsätien reunasta ja edennyt muutaman kymmenen metriä. Puiden juurilla oli ihan kunnon lieskoja.
Olin jo valmistautunut lähestymiseen Malmille, Deger melkein näkyi jo. Tarkan paikan löytäminen vei hetken, mutta GPS:t ja kartat antoivat paikaksi Kerkkoon kylän. Ilmoitin asiasta aluelennonjohtoon, tavailin nimeä ja kerroin etäisyyttä Malmille. Kysäisin vielä, eikös me näytä siinä tutkalla - transuhan oli omalla koodilla. Sainkin kuittauksen että asia on välitetty eteenpäin. Toivottavasti tuhoa ei tullut kovin paljon.
Mukava päiväretki tyynessä, aurinkoisessa kelissä. Kymi suorastaan pursui ilmailuintoa ja Selänpään yllättävän suuri kurssi nosti uskoa purjelennonkin jatkuvuuteen.
Lopuksi laskeuduimme Malmin 27:lle.
Loppuosa EFHF 27 - kuvaaja Kimmo Saares
Lähetä kommentti