23.28
Ilmatilaloukkaukset ovat nyt ilmailupuheenaihekäyrän huipulla. Vaikka varsinaisia onnettomuuksia ei ole näistä vuosikausiin syntynytkään, on asiaa hyvä korjata tiedotuksella, koulutuksella ja perehtymisellä.
Trafi lähetti jokin aika sitten kirjeen kaikille ilmailijoille muistuttaen asiasta. Kirjeessä toivottiin paneutumista asiaan ja myös kerhojen toimenpiteitä.
Kerhomme (www.milk.fi) panostikin asiaan paljon ja kertauskoulutti toistasataa lentävää kerholaista ilmatila-asioista. Tässä muutamia muistiinpanoja tästä ilmatilaloukkauskoulutuksesta.
Tilastotietoa
Suomessa lennetään tätä nykyä vuosittain n. 23000 tuntia "peltikoneilla" ja 17000 tuntia ultrakevyillä. Kaikki ultralennot ovat harrasteilmailua, peltikoneiden jakoa ei ollut näissä tilastoissa. Ilmatilaloukkauksia on viime vuosina ollut n. 130-140 joista yleisilmailussa reilu 50-60% ja ultrakevyillä 15-20%. Yleisilmailukoneita on Soumessa 581, purje- ja moottoripurjekoneita 400 ja ultria 318 kpl.
Ilmatilajakoa
Yleinen ilmatilajako Suomessa löytyy alla olevasta kartasta. Perusasiat ensin: punaiselle ja keltaiselle alueelle tarvitaan aina selvitys, sinisillekin on oltava kaksisuuntainen radioyhteys. Lisäksi Vantaan C-alueelle vaaditaan transponder. Transponder on pidettävä aina päällä lentäessä, jos koneessa on sellainen.
Ilmatilat sivusta katsottuna (Finavia)
FL95 yläpuolella kaikki ilmatila on valvottua eli selvitys tarvitaan aina.
Helsingin seudulla Hki-vantaan ylempi lähestyminen yltää 2500 jalasta lentopinnalle 245, alempi (lähempänä kenttää) taas on 1300-2500 jalkaa. Tämä on yleisin loukattu alue ja vaarallisin kohta on EFHK 22 lähestymissuunnassa, siinä Nikkilän kirkon pohjoispuolella.
Suurimmat vaarat ovat yhteentörmäyksen rinnalla jättöpyörteen vaara - iso kone voi puhaltaa pienemmän nurin
Malmin lähialue
Malmin lähialue on Helsinki-Vantaan lähestymisalueen alapuolella 0-700 jalkaa. Ruuhkattomina aikoina Malmin liikenne saa monesti käyttöönsä ilmatilan 1000 jalkaan asti. Tornin kiinniollessa nämä selvitykset tarvitaan siis Helsinki-Vantaalta.
Stadin edustan R-alueet ovat aina voimassa, vaikka D-alueet eivät aina olekaan.
Myös tornin kiinni ollessa lennetään CTR:lle pakollisten ilmoittautumispaikkojen kautta.
Kartoista
Ilmailukartassa on NOKKAan merkattu "oikeanpuoleinen" liikenne eli nuolet ilmoittautumispisteen molemmin puolin osoittamaan lentosuuntaa, tämä olisi hienoa saada DEGERinkin kohdalle.
Toinen hyvä idea oli rakentaa kokonaan erilliset sisään- ja uloslentopisteet. Koko ilmatilajakoa ollaan suunnittelemassa uusiksi, ensin IFR, sitten VFR.
Lennon valmistelusta
Lennon valmistelussa muistettavia asioita listattiin, mm. yleinen koneen ja lentäjän valmistelu sekä reittisuunnittelu ml. korkeus, ajan seuranta OFP:n (Operational Flight Plan) avulla.
Suunnitteluun tarvittava data löytyy pääosin vfr.fi pl. jotkin ykkösluokan NOTAMit – puhelimitse (hevan) briefingistä (esim. alle neljän tunnin jaksoissa olevat muutokset tai purjelentoalueet), alueelta radiolla ja Malmin tiskiltä. Tästä en kyllä enää ole varma, mutta kysyähän kannattaa aina.
Suunnittele reitille sopiva lentokorkeus kartalle ja OFP:hen ajan seuranta. Piirrän itse aina poikkiviivat kartalle 5 tai 10 min välein niin on helpompaa seurata etenemistä ja löytää itsensä hätätilanteessakin.
Eksyksissä?
Eksymisestä Etelä-Suomessa keskusteltiin. Joskushan niin käy jokaiselle (paitsi tietenkin minulle? Kävi jo). Aina pitäisi muistella, mikä oli viimeisin tuttu paikka. Jos rannikko ei näy, Hki-Vantaa on todennäköisesti etelässä. Turvallisia lentosuuntia ovat itä-länsi-pohjoinen, vaarallisia etelä-lounas-kaakko. Vantaan tutkalta voi ja pitää kysyä, jos ei paikkaa löydy. Malmin tornikin voi auttaa ja transponder kertoo kyllä koneen sijainnin
Tilaisuudessa käytiin läpi muutamia kerholaisten ilmatilaloukkauksia, niihin johtaneita syitä ja keinoja niiden välttämiseen. Kaiken kaikkiaan erinomainen keskustelutilaisuus ja pätevät kouluttajat!
Trafi lähetti jokin aika sitten kirjeen kaikille ilmailijoille muistuttaen asiasta. Kirjeessä toivottiin paneutumista asiaan ja myös kerhojen toimenpiteitä.
Kerhomme (www.milk.fi) panostikin asiaan paljon ja kertauskoulutti toistasataa lentävää kerholaista ilmatila-asioista. Tässä muutamia muistiinpanoja tästä ilmatilaloukkauskoulutuksesta.
Tilastotietoa
Suomessa lennetään tätä nykyä vuosittain n. 23000 tuntia "peltikoneilla" ja 17000 tuntia ultrakevyillä. Kaikki ultralennot ovat harrasteilmailua, peltikoneiden jakoa ei ollut näissä tilastoissa. Ilmatilaloukkauksia on viime vuosina ollut n. 130-140 joista yleisilmailussa reilu 50-60% ja ultrakevyillä 15-20%. Yleisilmailukoneita on Soumessa 581, purje- ja moottoripurjekoneita 400 ja ultria 318 kpl.
Ilmatilajakoa
Yleinen ilmatilajako Suomessa löytyy alla olevasta kartasta. Perusasiat ensin: punaiselle ja keltaiselle alueelle tarvitaan aina selvitys, sinisillekin on oltava kaksisuuntainen radioyhteys. Lisäksi Vantaan C-alueelle vaaditaan transponder. Transponder on pidettävä aina päällä lentäessä, jos koneessa on sellainen.
Suomen ilmatilajako (Finavia)
Ilmatila on kolmiulotteinen. Alla on sama kuva sivusuunnasta. Malmin alue on selvästi monimutkaisin Suomessa. Sitä kannattaa tutkiskella tarkkaan.
Ilmatila on kolmiulotteinen. Alla on sama kuva sivusuunnasta. Malmin alue on selvästi monimutkaisin Suomessa. Sitä kannattaa tutkiskella tarkkaan.
FL95 yläpuolella kaikki ilmatila on valvottua eli selvitys tarvitaan aina.
Helsingin seudulla Hki-vantaan ylempi lähestyminen yltää 2500 jalasta lentopinnalle 245, alempi (lähempänä kenttää) taas on 1300-2500 jalkaa. Tämä on yleisin loukattu alue ja vaarallisin kohta on EFHK 22 lähestymissuunnassa, siinä Nikkilän kirkon pohjoispuolella.
Suurimmat vaarat ovat yhteentörmäyksen rinnalla jättöpyörteen vaara - iso kone voi puhaltaa pienemmän nurin
Malmin lähialue
Malmin lähialue on Helsinki-Vantaan lähestymisalueen alapuolella 0-700 jalkaa. Ruuhkattomina aikoina Malmin liikenne saa monesti käyttöönsä ilmatilan 1000 jalkaan asti. Tornin kiinniollessa nämä selvitykset tarvitaan siis Helsinki-Vantaalta.
Stadin edustan R-alueet ovat aina voimassa, vaikka D-alueet eivät aina olekaan.
Myös tornin kiinni ollessa lennetään CTR:lle pakollisten ilmoittautumispaikkojen kautta.
Kartoista
Ilmailukartassa on NOKKAan merkattu "oikeanpuoleinen" liikenne eli nuolet ilmoittautumispisteen molemmin puolin osoittamaan lentosuuntaa, tämä olisi hienoa saada DEGERinkin kohdalle.
Toinen hyvä idea oli rakentaa kokonaan erilliset sisään- ja uloslentopisteet. Koko ilmatilajakoa ollaan suunnittelemassa uusiksi, ensin IFR, sitten VFR.
Lennon valmistelusta
Lennon valmistelussa muistettavia asioita listattiin, mm. yleinen koneen ja lentäjän valmistelu sekä reittisuunnittelu ml. korkeus, ajan seuranta OFP:n (Operational Flight Plan) avulla.
Suunnitteluun tarvittava data löytyy pääosin vfr.fi pl. jotkin ykkösluokan NOTAMit – puhelimitse (hevan) briefingistä (esim. alle neljän tunnin jaksoissa olevat muutokset tai purjelentoalueet), alueelta radiolla ja Malmin tiskiltä. Tästä en kyllä enää ole varma, mutta kysyähän kannattaa aina.
Suunnittele reitille sopiva lentokorkeus kartalle ja OFP:hen ajan seuranta. Piirrän itse aina poikkiviivat kartalle 5 tai 10 min välein niin on helpompaa seurata etenemistä ja löytää itsensä hätätilanteessakin.
Eksyksissä?
Eksymisestä Etelä-Suomessa keskusteltiin. Joskushan niin käy jokaiselle (paitsi tietenkin minulle? Kävi jo). Aina pitäisi muistella, mikä oli viimeisin tuttu paikka. Jos rannikko ei näy, Hki-Vantaa on todennäköisesti etelässä. Turvallisia lentosuuntia ovat itä-länsi-pohjoinen, vaarallisia etelä-lounas-kaakko. Vantaan tutkalta voi ja pitää kysyä, jos ei paikkaa löydy. Malmin tornikin voi auttaa ja transponder kertoo kyllä koneen sijainnin
Tilaisuudessa käytiin läpi muutamia kerholaisten ilmatilaloukkauksia, niihin johtaneita syitä ja keinoja niiden välttämiseen. Kaiken kaikkiaan erinomainen keskustelutilaisuus ja pätevät kouluttajat!
Lähetä kommentti