23.45
Pimeää ja märkää, kunnon marraskelejä. Välillä on kuitenkin rakosia, joissa voi pyrkiytyä ilmaankin. Eilen sattui tällainen ihme, kun yllättäen kertaheitolla taivas nousi niskasta muutamaan tuhanteen jalkaan (ks. http://www.trafi.fi/filebank/
Harmaata
Perjantain uutissessio mielessä mietiskelin lentoturvallisuutta ja kelin kehittymistä. Aamun pilvirakoilu rohkaisi sen verran, että varasin koneen iltapäiväksi Hyvinkää-keikkaa varten. Tutkiskelin sääpalvelua ja varsinkin AWS-METAReita, miten pilvikorkeus vaihteli eri puolilla Suomea. Olisi ihan mukava käydä vilkaisemassa, onko HyIK-takka lämmin ja kuulemassa viimeisiä uutisia.
Höyrystystä
Ennen puoltapäivää pilvikorkeus etelässä alkoi jo vakiintua vähän korkeammaksi. Hki-Vantaalla oli vielä FEW008 mutta Malmi, Lahti ja ranta-AWS:t olivat korkeita. Säntäsin kentälle fiksaamaan koneen lentokuntoon. Tankkasin vähän varmuusvaraakin, jos vaikka pääsisi käymään Vesivehmaalla!
Tunneli ja valo?
Odotuksessa 18 Bravo kuulin kun koulucessna ilmoitteli kääntymistään perusosalle. Joo tuolla.."jatka lähestymistä". Hmm...siis ehtisinkös alta pois - kokeillaan! Ilmoitin valmiuteni ja saman tien torni antoi lähtöluvan. Ohoh, siksiköhän cessna ei saanut suoraa laskeutumislupaa, olin niin valmiin näköinen?
Nätti Tuusulanjärvi ja uhkaavat pilvet. Näitä tunteita ja näkymiä ei tavallinen kansa voi ymmärtää.
No, matkaan kohti Degeriä ja korkeita pilviä. Heti nousun jälkeen näin Porvoon moottoritien päällä jotain höyrytuhnua - mitäs, pilvienhän piti olla 2200 jalkaa? Lensin pilvien ohi eteläpuolelta. Vastaantuleva Tecnam pyysi Degerin jälkeen SVFR:ää ja saikin sen, näytti menevän noiden höryttelyjen alta. Hmm...aika matalaa, tosin vain yksi pilvi.
Ohutta ylä- ja alapilveä
Degerin jälkeen keli olikin korkeampi ja lähdin kohti pohjoista lähestymisalueita vältellen. Siellä täällä näkyi pieniä höyryhattaria matalalla, mutta muuten keli oli seesteinen ja näkyvyys hyvä. Järvenpään kohdilla ilmoittelin viisi minuuttia kierrokseen Hyvinkäällä ja aloin tiirailla tarkemmin, oliko tuo pilvivyöry ennen vain jälkeen Hyvinkäätä. Yleensähän Salpausselkä auttaa pilviä rakentumaan tiiviiksi, kauniiksi, valkoisiksi seiniksi.
Tukkoinen kuin flunssanenä
Pari minuuttia lennettyäni saavutin Hki-Vantaan lähestymisalueen rajan ja edessä oli seinä. Minuutti-pari ja olisin Hyvinkäällä, tosin ilmeisesti siinä vaiheessa jo kuolleena. Ei auttanut, pyysin Malmilta selvityksen takaisin Degerin kautta ja sen sainkin sujuvasti. Lennonjohto auttaa aina!
Kuka laittoi verhot kiinni? Väliin taitaisi mahtua mutta...
Lentelin takaisinpäin ja matalia pilvenriekaleita oli siellä, täällä ja sivuilla. Kierrellen kaarrellen välillä sateessakin suuntasin tuttujen maamerkkien ja gepsin avulla kohti Degeriä. Kauempaa reitti näytti tukolta, mutta lähempänä solaa ja aukkoa löytyi hyvinkin.
Kauempaa tukkoiselta näyttänyt sumu olikin FEW005 tms.
Lentelin Degeriin ja juuri ennen ilmoittautumispistettä oli höyrynretale jopa 600 jalan korkeudessa. Heti Degerin jälkeen kirkastui ja sanoinkin tornille, että siinä Degerissä on tällainen paikallinen hidaste. Klikklik kuittaus - olisiko pitänyt sanoa wxrep? No ei se niin ihmeellistä kyllä ollut.
Ei toi kivalta näytä. No, onpahan tuolla kauempana.
Perusosaa lähestyessäni kiittelin mielessäni lennonjohtoa avusta, yksittäin jaettavia transponder-koodeja joilla lennonjohto kyllä näkisi jos minä törmäisin johonkin, harkintakykyäni (etten mennyt sinne tuhnuun) ja muuten paitsi Hyvinkään päällä mukavaa lentokeliä. Laskettelin sitten pienillä laipoilla erittäin loivalla liukukulmalla 18 pintaan niin että tuskin huomasin kun renkaat alkoivat pyöriä.
Kohta kotona
Syyskelien muistilistaa taas: jos kastepiste ja lämpötila ovat lähekkäin, voi rannikolla tapahtua muutamassa minuutissa ihan mitä vain. Sumupilviä voi nousta mereltä ja maaltakin ihan yllättäen. Kannattaa ottaa bensaa mukaan sen verran että voi hetken kierrellä etsimässä varalaskupaikkaa (etelä on täynnä peltoja ja moottoriteitä). Kannattaa tarkkailla koko ajan säätä muuallakin kuin reitillä, että on "pakoreitti" yllättävissä tilanteissa. Ja jos se keli tukkeutuu, miksi tunkea sinne? On mukavampaa lentää elävänä kuin kuolleena.
Elävänä vai kuolleena?
Lennonsuunnittelussa nämäkin olivat mielessäni ja riski oli sen Hyvinkää-jätskin odotuksen arvoinen. Harmi, etten päässyt sinne, nyt vein sitten euroni taas kerran mainioon Malmin Hello-cafeeseen. Nähdään siellä!
METARit kertovat nopeasta muutoksesta. Vielä tullessani laskuun (10.40 UCT) kenttä oli kirkas, METAR kertoo vain tuon minuutin tilanteen.
Ennen puoltapäivää pilvikorkeus etelässä alkoi jo vakiintua vähän korkeammaksi. Hki-Vantaalla oli vielä FEW008 mutta Malmi, Lahti ja ranta-AWS:t olivat korkeita. Säntäsin kentälle fiksaamaan koneen lentokuntoon. Tankkasin vähän varmuusvaraakin, jos vaikka pääsisi käymään Vesivehmaalla!
Odotuksessa 18 Bravo kuulin kun koulucessna ilmoitteli kääntymistään perusosalle. Joo tuolla.."jatka lähestymistä". Hmm...siis ehtisinkös alta pois - kokeillaan! Ilmoitin valmiuteni ja saman tien torni antoi lähtöluvan. Ohoh, siksiköhän cessna ei saanut suoraa laskeutumislupaa, olin niin valmiin näköinen?
No, matkaan kohti Degeriä ja korkeita pilviä. Heti nousun jälkeen näin Porvoon moottoritien päällä jotain höyrytuhnua - mitäs, pilvienhän piti olla 2200 jalkaa? Lensin pilvien ohi eteläpuolelta. Vastaantuleva Tecnam pyysi Degerin jälkeen SVFR:ää ja saikin sen, näytti menevän noiden höryttelyjen alta. Hmm...aika matalaa, tosin vain yksi pilvi.
Degerin jälkeen keli olikin korkeampi ja lähdin kohti pohjoista lähestymisalueita vältellen. Siellä täällä näkyi pieniä höyryhattaria matalalla, mutta muuten keli oli seesteinen ja näkyvyys hyvä. Järvenpään kohdilla ilmoittelin viisi minuuttia kierrokseen Hyvinkäällä ja aloin tiirailla tarkemmin, oliko tuo pilvivyöry ennen vain jälkeen Hyvinkäätä. Yleensähän Salpausselkä auttaa pilviä rakentumaan tiiviiksi, kauniiksi, valkoisiksi seiniksi.
Pari minuuttia lennettyäni saavutin Hki-Vantaan lähestymisalueen rajan ja edessä oli seinä. Minuutti-pari ja olisin Hyvinkäällä, tosin ilmeisesti siinä vaiheessa jo kuolleena. Ei auttanut, pyysin Malmilta selvityksen takaisin Degerin kautta ja sen sainkin sujuvasti. Lennonjohto auttaa aina!
Lentelin takaisinpäin ja matalia pilvenriekaleita oli siellä, täällä ja sivuilla. Kierrellen kaarrellen välillä sateessakin suuntasin tuttujen maamerkkien ja gepsin avulla kohti Degeriä. Kauempaa reitti näytti tukolta, mutta lähempänä solaa ja aukkoa löytyi hyvinkin.
Lentelin Degeriin ja juuri ennen ilmoittautumispistettä oli höyrynretale jopa 600 jalan korkeudessa. Heti Degerin jälkeen kirkastui ja sanoinkin tornille, että siinä Degerissä on tällainen paikallinen hidaste. Klikklik kuittaus - olisiko pitänyt sanoa wxrep? No ei se niin ihmeellistä kyllä ollut.
Perusosaa lähestyessäni kiittelin mielessäni lennonjohtoa avusta, yksittäin jaettavia transponder-koodeja joilla lennonjohto kyllä näkisi jos minä törmäisin johonkin, harkintakykyäni (etten mennyt sinne tuhnuun) ja muuten paitsi Hyvinkään päällä mukavaa lentokeliä. Laskettelin sitten pienillä laipoilla erittäin loivalla liukukulmalla 18 pintaan niin että tuskin huomasin kun renkaat alkoivat pyöriä.
Syyskelien muistilistaa taas: jos kastepiste ja lämpötila ovat lähekkäin, voi rannikolla tapahtua muutamassa minuutissa ihan mitä vain. Sumupilviä voi nousta mereltä ja maaltakin ihan yllättäen. Kannattaa ottaa bensaa mukaan sen verran että voi hetken kierrellä etsimässä varalaskupaikkaa (etelä on täynnä peltoja ja moottoriteitä). Kannattaa tarkkailla koko ajan säätä muuallakin kuin reitillä, että on "pakoreitti" yllättävissä tilanteissa. Ja jos se keli tukkeutuu, miksi tunkea sinne? On mukavampaa lentää elävänä kuin kuolleena.
Elävänä vai kuolleena?
Lennonsuunnittelussa nämäkin olivat mielessäni ja riski oli sen Hyvinkää-jätskin odotuksen arvoinen. Harmi, etten päässyt sinne, nyt vein sitten euroni taas kerran mainioon Malmin Hello-cafeeseen. Nähdään siellä!
METARit kertovat nopeasta muutoksesta. Vielä tullessani laskuun (10.40 UCT) kenttä oli kirkas, METAR kertoo vain tuon minuutin tilanteen.
|
Lähetä kommentti