20.10
Kevät on kylmä mutta kaunis. Tänään oli aika lähteä vähän kauemmas kuin Hyvinkäälle, keli oli sen verran hieno. Kymiin ja Uttiin siis rannikkoa seuraillen tyynessä CAVOKissa.
Tätä tunnetta on vaikea kuvata - kone lähtövalmiina, keli kohdillaan...
Alunperin tarkoitus oli lähteä jo ennen kymmentä niin ettei plaania tarvitsisi tehdä. Olin ajatellut palloilla pitkin rannikkoa enkä oikein osannut arvata tarkkoja lentoaikoja. Aamu oli kuitenkin hidas ja Malmillakin oli sumua, joten siirsin lähtöaika tunnilla eteenpäin ja lähdin lopulta puoli yhdentoista jälkeen. Hyvä näin.
Plaanin tekemisestä juteltiinkin matkan varrella kentällä: miksi se on niin raskasta, miksi jengi lentelee mieluummin ilman? Maksuton pelastuspalvelu ja...? Niin, itse teen kyllä ihan näppärästi plaanin iPadilla melkein missä vaan ja nyt olen alkanut soittaa lähtöilmoituksen reilusti etukäteen ennen koneeseen nousua niin sekään ei haittaa. Joskus vain sitten olisi mukava retkeillä oman aikataulun mukaan, ilman paineita ilmoittautua johonkin tiettyyn aikaan. Varsinkin vesi- ja suksikoneilla tuo on tavallista.
No, tein kuitenkin tällä kertaa plaanin - pakkohan se on. Tein sen Malmilta Tshetseniaan eli EFHF-DEGER-ZZZZ ja päätin plaanin Degeriin. Saisipahan pyöriä rauhassa.
Lentelin pitkin rantaa Porvooseen ja Nesteen jalostamolle. Kiitos, tehkää lisää öljyä. Rantaviivaa seuraten tarkkailin lasiohjaamoistani etten vain eksynyt ydinvoimalan P-alueelle. Varmaan sitäkin valvotaan tarkkaan.
Jatkoin eteenpäin Pyhtäälle tsekkaamaan Esan ja Eijan jääkiitotien. Melkein missasinkin selvästi näkyvän kentän, kun etsiskelin sitä väärästä niemennokasta. Pari viikkoa sitten käväisinkin siellä Hyvinkäältä Pilatuksella, kun paikalle kokoontui 10 konetta viettämään ex-tempore-fly-iniä, nyt jatkoin kohti Kymiä.
Pari viikkoa sitten Pyhtäällä oli vilskettä!
Kymissä kuumaa kahvia!
Saavuin kohta Kymiin ja tutut puuskat 34:n loppuosalla tervehtivät saapujaa. Olin jo eilen tarkistanut kentän kunnon ja kuivahan se oli tänäänkin. Seisontapaikalla odotti erikoinen vastaanottojoukkio: kahden naisen ja yhden miehen ryhmä tulivat toivottelemaan tervetulleeksi, ottivat valokuvia ja nappasivat ryhmäänsä mukaan. Kahville pitäisi lähteä ja nyt pidetään sitten pidempää taukoa. Mitähh..??!!
Zephyrien kokoontumisajo
Asia selvisi muutaman minuutin kuluttua. Kiikalan Zephyr saapui jälkeeni kentälle, ja häntähän siinä oltiin odottamassa. Samanlaiset lentsikat, aurinkolasit ja lakki niin sekaannus on helppoa. Lentäjät kun ovat kaikki niin komeita.
Hetken keskustelun jälkeen luovutin Malmin 75-v juhlajulisteen laitettavaksi näkyville, jätin oikean lentäjän jatkamaan juttua ryhmän kanssa ja jatkoin matkaa kohti Uttia. Wredeby oli vielä aivan lumen peitossa, Ummeljoen missasin taas kerran. Missä lieneekään.
Wredebyn kenttä on tuossa jossain.
Utti sen sijaan oli paikallaan. Käytin kiitotiestä taas melkein kymmenyksen ja rullailin siviiliplatalle.
Utti on iso
Olin jo soittamassa sotilaspoliiseille kun kuulin laskuvarjokerholta rälläköintiä. Yksi ynnä yksi on yhteensä kaksi: siellähän on joku! Google käteen, UTIN LASKUVARJOKERHO - yhteystiedot ja soitto sisään. Ystävällinen kerholainen tulikin avaamaan portin. Miten ennen voitiinkaan elää ilman taskugooglea.
Kerholla oli kaksi kaveria laittamassa viimeisiä listoja paikalleen. Viime vuonnahan remppa oli juuri alkanut, ei ollut ihan vielä valmis (http://ilmailu.blogspot.fi/2012/04/kevatverryttelya.html)
Toimiiko talkootyö enää nykyaikana?
Talkooväkimäärä oli vuoden aikana tuplaantunut yhdestä kahteen. Varmaan ajan mittaan on ollut muutakin porukkaa tekemässä, mutta juttu kääntyi talkootyön "katoamiseen". Viimeisen 10 vuoden aikana vapaaehtoinen työskentely on hiipunut - mistä apuja?
Utin laskuvarjokerhon pulju on tuossa oikealla. Hieno se nyt on. Heijasteena iPad-lasiohjaamoni
Olen nähnyt päinvastaisiakin esimerkkejä. Kuhmossa on nyt tehty talkoilla halli, kunnostettu kenttä ja näin saatu ilmailu uuteen nousuun - onphana jopa saatu koulutettua toistakymmentä oppilasta lupakirjaan. Yleensä tämä vaatii ainakin yhden tulisielun, joka sytyttää muutkin palamaan kerhotyölle.
Olen kuullut myös esimerkkejä siitä, miten kerhon järjestämälle lupakirjakurssille tuleva odottaa ostaneensa "palvelun" jossa hintaan sisältyy kaikki. Ehkäpä tässä olisikin hyvä tehdä selkeää eroa kaupallisen yrityksen ja kerhotyön luonteesta - edelliseltä on lupa ja syytäkin odottaa luvattua palvelua, jälkimmäisessä sen tekevät kerholaiset itse - myös se kurssilainen.
Utin nähtävyyksiä
Juttutuokion jälkeen piti tietenkin tsekata Mersun varamies ja käydä ABC:lla hakemassa sämpylä. Tällä kertaa Antonov jäi kokeilematta, ei se viimeksikään lähtenyt käyntiin.
iPad-plaani meni sukkana järjestelmään ja puhelinsoitto siiveltä alueelle niin plaani oli aktivoitu.
Tuolta vasemmalta siiveltä soitin plaanin voimaan
Inhottavia tökkeleitä laitettu kynnyksen reunaan. Onneksi Malmilla ei ole tuollaisia.
Baanaa riittää
Kotimatkalla näin vielä yhden metsäpalon, mutta se olikin hakkuuaukean roskien kulotusta valvottuna. Eipä erityistä,
Kaakkois-Suomea
Myötätuulimatka meni ennätysaikaan 40 minuutissa. Loiva liuku Degeriin ja 700 jalkaa tai alle kohti kenttää
Tuo rakennustyömaa ja varsinkin nuo nosturit ovat inhottavasti lentoreitillä.
Laskeuduin pari minuuttia kerhomme toisen koneen jälkeen lievässä sivutuulessa (220 astetta 5 solmua) Malmin 18:lle.
EFHF 18
Naamaa kuumotti ja oli hyvä mieli! Konetta olikin jo odottamassa seuraava lentäjä, joten kirjallisten töiden jälkeen U645 katosi jälleen taivaalle. Ilmailu on riemukasta!
Plaanin tekemisestä juteltiinkin matkan varrella kentällä: miksi se on niin raskasta, miksi jengi lentelee mieluummin ilman? Maksuton pelastuspalvelu ja...? Niin, itse teen kyllä ihan näppärästi plaanin iPadilla melkein missä vaan ja nyt olen alkanut soittaa lähtöilmoituksen reilusti etukäteen ennen koneeseen nousua niin sekään ei haittaa. Joskus vain sitten olisi mukava retkeillä oman aikataulun mukaan, ilman paineita ilmoittautua johonkin tiettyyn aikaan. Varsinkin vesi- ja suksikoneilla tuo on tavallista.
No, tein kuitenkin tällä kertaa plaanin - pakkohan se on. Tein sen Malmilta Tshetseniaan eli EFHF-DEGER-ZZZZ ja päätin plaanin Degeriin. Saisipahan pyöriä rauhassa.
Lentelin pitkin rantaa Porvooseen ja Nesteen jalostamolle. Kiitos, tehkää lisää öljyä. Rantaviivaa seuraten tarkkailin lasiohjaamoistani etten vain eksynyt ydinvoimalan P-alueelle. Varmaan sitäkin valvotaan tarkkaan.
Jatkoin eteenpäin Pyhtäälle tsekkaamaan Esan ja Eijan jääkiitotien. Melkein missasinkin selvästi näkyvän kentän, kun etsiskelin sitä väärästä niemennokasta. Pari viikkoa sitten käväisinkin siellä Hyvinkäältä Pilatuksella, kun paikalle kokoontui 10 konetta viettämään ex-tempore-fly-iniä, nyt jatkoin kohti Kymiä.
Kymissä kuumaa kahvia!
Saavuin kohta Kymiin ja tutut puuskat 34:n loppuosalla tervehtivät saapujaa. Olin jo eilen tarkistanut kentän kunnon ja kuivahan se oli tänäänkin. Seisontapaikalla odotti erikoinen vastaanottojoukkio: kahden naisen ja yhden miehen ryhmä tulivat toivottelemaan tervetulleeksi, ottivat valokuvia ja nappasivat ryhmäänsä mukaan. Kahville pitäisi lähteä ja nyt pidetään sitten pidempää taukoa. Mitähh..??!!
Zephyrien kokoontumisajo
Asia selvisi muutaman minuutin kuluttua. Kiikalan Zephyr saapui jälkeeni kentälle, ja häntähän siinä oltiin odottamassa. Samanlaiset lentsikat, aurinkolasit ja lakki niin sekaannus on helppoa. Lentäjät kun ovat kaikki niin komeita.
Hetken keskustelun jälkeen luovutin Malmin 75-v juhlajulisteen laitettavaksi näkyville, jätin oikean lentäjän jatkamaan juttua ryhmän kanssa ja jatkoin matkaa kohti Uttia. Wredeby oli vielä aivan lumen peitossa, Ummeljoen missasin taas kerran. Missä lieneekään.
Wredebyn kenttä on tuossa jossain.
Utti sen sijaan oli paikallaan. Käytin kiitotiestä taas melkein kymmenyksen ja rullailin siviiliplatalle.
Utti on iso
Olin jo soittamassa sotilaspoliiseille kun kuulin laskuvarjokerholta rälläköintiä. Yksi ynnä yksi on yhteensä kaksi: siellähän on joku! Google käteen, UTIN LASKUVARJOKERHO - yhteystiedot ja soitto sisään. Ystävällinen kerholainen tulikin avaamaan portin. Miten ennen voitiinkaan elää ilman taskugooglea.
Kerholla oli kaksi kaveria laittamassa viimeisiä listoja paikalleen. Viime vuonnahan remppa oli juuri alkanut, ei ollut ihan vielä valmis (http://ilmailu.blogspot.fi/2012/04/kevatverryttelya.html)
Toimiiko talkootyö enää nykyaikana?
Talkooväkimäärä oli vuoden aikana tuplaantunut yhdestä kahteen. Varmaan ajan mittaan on ollut muutakin porukkaa tekemässä, mutta juttu kääntyi talkootyön "katoamiseen". Viimeisen 10 vuoden aikana vapaaehtoinen työskentely on hiipunut - mistä apuja?
Utin laskuvarjokerhon pulju on tuossa oikealla. Hieno se nyt on. Heijasteena iPad-lasiohjaamoni
Olen nähnyt päinvastaisiakin esimerkkejä. Kuhmossa on nyt tehty talkoilla halli, kunnostettu kenttä ja näin saatu ilmailu uuteen nousuun - onphana jopa saatu koulutettua toistakymmentä oppilasta lupakirjaan. Yleensä tämä vaatii ainakin yhden tulisielun, joka sytyttää muutkin palamaan kerhotyölle.
Olen kuullut myös esimerkkejä siitä, miten kerhon järjestämälle lupakirjakurssille tuleva odottaa ostaneensa "palvelun" jossa hintaan sisältyy kaikki. Ehkäpä tässä olisikin hyvä tehdä selkeää eroa kaupallisen yrityksen ja kerhotyön luonteesta - edelliseltä on lupa ja syytäkin odottaa luvattua palvelua, jälkimmäisessä sen tekevät kerholaiset itse - myös se kurssilainen.
Utin nähtävyyksiä
Juttutuokion jälkeen piti tietenkin tsekata Mersun varamies ja käydä ABC:lla hakemassa sämpylä. Tällä kertaa Antonov jäi kokeilematta, ei se viimeksikään lähtenyt käyntiin.
Kotimatkalla näin vielä yhden metsäpalon, mutta se olikin hakkuuaukean roskien kulotusta valvottuna. Eipä erityistä,
Myötätuulimatka meni ennätysaikaan 40 minuutissa. Loiva liuku Degeriin ja 700 jalkaa tai alle kohti kenttää
Laskeuduin pari minuuttia kerhomme toisen koneen jälkeen lievässä sivutuulessa (220 astetta 5 solmua) Malmin 18:lle.
EFHF 18
Naamaa kuumotti ja oli hyvä mieli! Konetta olikin jo odottamassa seuraava lentäjä, joten kirjallisten töiden jälkeen U645 katosi jälleen taivaalle. Ilmailu on riemukasta!
Parikymmentä minuuttia laskuni jälkeen U645 rullaa jo tuolla pyöreän vasemmalla puolella kohti lähtöpaikkaa.
0.23
Lauantai on harrastepäivä. Iirolla on lätkätreenit Hernesaaressa, joka on liikenteellisesti aivan ... kaukana. Tällä kertaa pääsin jo menomatkalla kuvaan vähän toisenlaisen laitteen puikoissa kuin normaalisti.
Treenien ajaksi menen usein Caruseliin kahville, pari minuuttia jäähallilta. Keli oli viime lauantaina aivan mielettömän hieno.
Meri ja aurinko
Ihmisiä oli liikeellä paljon. Mukava pakkassää veti kävelijöitä rannalle ja jäällekin.
Perusharrastelentäjä kaipaa tietenkin samanhenkisten kaveriensa pariin. Tuuri, flaksi ja onni: kone oli iltasella vapaana.
Sain kerhon koneen alleni sopivasti viideltä, ja lähdin retkelle. Kävin kokeilemassa uutta hienoa Helsingin karttaa eli lentämässä lähialueen ympäri. Tässä hieman maisemia matkan varrelta.
Carusel toisesta suunnasta
Olin yrittänyt vongata kaveriani Mikaa mukaan retkelle, mutta hän meni ostamaan uutta telkkaria Verkkokaupasta. Kostoksi otin puljusta kuvan ohi lentäessäni.
Ilmatila oli valvomatonta eikä plaania ollut. Pitäisikö sittenkin lähteä...
Eikä mitä, länteen vain. Kävin pyörähtämässä vanhan työpaikkani päällä. Moi vaan Satakielitalo! Metrokin näyttäisi jo olevan kansitettu, jokohan sinne kohta surraa junakin?
Länsisuunnassa oli mahtava näkymä, kun aurinko kultasi taivaanrantaa. Suomen korkein masto on hyvä maamerkki.
Helsinki-Vantaan lähialueen rajalta näkyy hyvin kiitoteille. Liikenne sinne oli tuohon aikaan aika hiljaista. Isompi kenttähän se on.
Korpia pitkin lennellessä tulee vastaan silloin tällöin tosi vaikuttavia rakennuksia. Tämäkin sairaala pongahtaa metsästä eteen hieman yllättäen.
Auringonlaskuun oli vielä sen verran aikaa, että päätin käydä Hyvinkäällä. Kenttä näkyikin jo ilta-auringon valossa.
En lentänyt suoraan loppuosalle vaan menin kierrokseen. Edelläni meni HotelVictor laskuun.
Laskun jälkeen rullasin parkkikselle odottamaan seuraavaa konetta - MikeUniform oli ilmoitellut juuri Riihimäen ohi. Asematasolla paikalle tallusteli Kimmo ottamaan bongarikuvia harvinaisvieraasta!
Kimmo ottaa kuvaa kun minä otan kuvaa
Sain Kimmolta pari kuvaa tähän:
Kentällä oli muuten aika kylmä, 10 minuutin päästä pää alkoi jäätyä. Lähdin jatkamaan matkaan, että ehtisin Malmille ennen kuin tulisi aivan pimeää.
Aamun kuvauksista tuli mieleen, että pitäähän nyt toisissakin puikoissa saada otettua kuva. <click>
Matka jatkui maisemia ihaillen. Auringonlasku on kaunis ilmasta
Moottoritie tuli vastaan ja käännyin kohti kotikenttää.
Kentällä oli jo valot päällä, vaikka hämärä vasta valtasi alaa. Laskin pitkästä aikaa täysillä laipoilla, ja konehan tosiaan pysähtyi muutaman kymmenen metrin laskukiidon jälkeen. Huvitti ilmoittaa rullausta - "ultra 645 rullaa takaisin Mikeen...heh, kaksikymmentä metriä kiitotietä pitkin"
Turvallisesti maassa
Finavia tarjoaa muuten hyvän auringon nousu- ja laskuaikapalvelun. Kannattaa tsekata ajat etukäteen, niin ei tule ylläreitä.
16.36
Hyvinkää (EFHF) on aktiivinen harrasteilmailukenttä 20 minuuttia Malmilta. Kenttä on korpikenttä ja käytettävissä harjoitteluunkin sivistyneesti ympäristö huomioiden. Kentän käytöstä löytyy hyvää tietoa Hyvinkään Ilmailukerhon sivuilta osoitteesta http://www.hyik.fi/lentokentta/tiedot
Kävimme eilen Harrin kanssa kerhopäivän päälle pyörähtämässä kentällä. Keli oli mitä mainioin, ja kun vuorottelimme lennoissa, sain paluumatkalla dokumentoitua vakiokiintopisteet joita käytän itse suunnistamisessa.
Rullaus lähtöpaikalle 22
Hyvinkään kenttää ylläpidetään talvellakin, mutta auraustilanne on parasta tarkistaa sekä puhelimitse että silmämääräisesti ennen laskeutumista.
EFHV, Mäntsälän Ilmailukerhon halli. Lunta riittää
Tällä kertaa lähdimme 22:lta oikealla kaarrolla kohti Malmia. Hyvinkään keskusta on melunvaimennusaluetta, joten kaikki operaatiot tehdään kentän pohjoispuolella. Laskukierroksetkin ajetaan aina siellä.
Lähtiessä väistelimme vielä Hyvinkäällä asustelevaa OH-CAM SAR-konetta. Tässä Cessna loppuosalla 22. Kentän 04-päässä on talvisin liukkaan kelin harjoittelurata, mutta tilaa riittää.
Etelään lähtiessä kentän 22-päästä näkyykin jo Ridasjärvi, sinne päin siis. Kellokoski jää vasemmalle ja Järvenpää oikealle, Järvenpään lounaispuolella Tuusulanjärvi on puoliksi jo Hki-Vantaan lähialuetta.
Järvenpään eteläreunalla on hyvä merkki, keltainen savupiippu. Se on aika lähellä lähialueen rajaa joten sen itäpuolella on syytä pysyä. Tässä kohtaa myös Malmin säätiedot (122.700) kuuluvat jo kunnolla. QNH:n saa sieltä automaattitiedotteena.
Matkan jatkuessa kohti Malmia on kohta vastassa pikkuinen kumpu jota etelässä kutsutaan laskettelurinteeksi. Talman laskettelukeskus on hyvä jättää oikealle, se on hyvin lähellä lähialueen rajaa.
Talma näkyy kyllä kesälläkin kun oikein tiiraa
Etelään jatkaessa tulee kohta hyvä kiintopiste Nikkilässä. Pikkuisen kylän entiset sairaalarakennukset erottuvat mutta varmistus tulee viimeistään tästä kirkosta - siinä kohtaa on myös hyvä ilmoitella Malmille, että on aikomuksia saapua vierailemaan.
Suoraan etelässä näkyykin jo meri, siitä ei voi erehtyä. Vähän Nikkilän jälkeen on lentäjille tehty viiva Degeriin: sähkölinja joka menee suoraan ilmoittautumispisteelle!
Jos sähkölinjan missaa, tulee vastaan Porvoon moottoritie, jota pitkin pääsee myös Malmille. Varsinainen ilmoittautumispiste on merkitty sillalla, joka menee motarin yli. Reitti kentälle riippuu käytössä olevasta kiitotiestä. Jos 18 on käytössä, yleisimmin ajetaan "oikeanpuoleista liikennettä" eli Malmille päin motarin pohjoispuolta ja itään taas motarin eteläpuolta. Lennonjohto johtaa ja varsinkin Degerissä on syytä olla silmät auki.
Lähestymiseen Degeristä saa yleensä selvityksen 700 jalkaa tai alle QNH. Joskus harvoin ruuhka-aikojen ulkopuolella selvitys voi olla myös 1000 jalkaa. Joka tapauksessa, Malmin kenttä tulee näkyviin aika myöhään. Parhaiten näkyy tornin huipulla vilkkuva valkoinen strobo, sinnepäin siis. Moottoritie vie perille, ei huolta.
Selvitys tulee yleensä pitkälle perusosalle 18, oikeaan myötätuuleen 36 tai jopa perusosalle 36. Tällä kertaa lensimme 18:n kautta ja bongasimme tutun Ikean siinä Kehä 3 reunalla. Kehä 3 on hyvä kiintopiste, sen pohjoispuolelle ei kannata mennä.
Lähestyminen Malmille on mukavaa, kenttähän on tilava ja pitkä. Tässä kuva 18 loppuosalta. Yleensä poistumisreitti on tuosta kentän keskivaiheilta Deltasta, paikalliset voivat pyytää lupaa poistua oikealle ilmoittautumispiste Mikesta. Talvella 09-27 on suljettu mutta ylittämiseen vaaditaan tietenkin selvitys. Lennonjohtajat kyllä sen yleensä antavat ihan automaattisesti - kuin nauhalta! Asematasolta kaksi yleisin selvitys on "Ylitä 18 09 odotukseen Bravo..."
Malmille on mukava lentää ja kun karttoihin (VAC, LDG) tutustuu etukäteen, lennonjohto ohjaa turvallisesti perille. Finavia ilmoitti tekevänsä nyt suuren lentoturvallisuusteon: 5.3.2013 nettiin tulee tulostettavaksi Hki-Vantaan lähiympäristön ilmiailukartta sovitettuna A3-kokoon! Hienoa!
Kartan löytää ensi viikolta täältä http://www.finavia.fi/C/palvelut/Ladattavat_tuotteet
LISÄTTY: Linkki karttaan.
Malmin kenttä on 57 jalkaa merenpinnasta, kuten tästä korkeusmittarista näkyy. QNH siis oli tälläkin kertaa oikein, vaikka muuttuikin parin tunnin keikan aikana 3 pykälää. Nähdään Malmilla!