20.10
Kevät on kylmä mutta kaunis. Tänään oli aika lähteä vähän kauemmas kuin Hyvinkäälle, keli oli sen verran hieno. Kymiin ja Uttiin siis rannikkoa seuraillen tyynessä CAVOKissa.
Tätä tunnetta on vaikea kuvata - kone lähtövalmiina, keli kohdillaan...
Alunperin tarkoitus oli lähteä jo ennen kymmentä niin ettei plaania tarvitsisi tehdä. Olin ajatellut palloilla pitkin rannikkoa enkä oikein osannut arvata tarkkoja lentoaikoja. Aamu oli kuitenkin hidas ja Malmillakin oli sumua, joten siirsin lähtöaika tunnilla eteenpäin ja lähdin lopulta puoli yhdentoista jälkeen. Hyvä näin.
Plaanin tekemisestä juteltiinkin matkan varrella kentällä: miksi se on niin raskasta, miksi jengi lentelee mieluummin ilman? Maksuton pelastuspalvelu ja...? Niin, itse teen kyllä ihan näppärästi plaanin iPadilla melkein missä vaan ja nyt olen alkanut soittaa lähtöilmoituksen reilusti etukäteen ennen koneeseen nousua niin sekään ei haittaa. Joskus vain sitten olisi mukava retkeillä oman aikataulun mukaan, ilman paineita ilmoittautua johonkin tiettyyn aikaan. Varsinkin vesi- ja suksikoneilla tuo on tavallista.
No, tein kuitenkin tällä kertaa plaanin - pakkohan se on. Tein sen Malmilta Tshetseniaan eli EFHF-DEGER-ZZZZ ja päätin plaanin Degeriin. Saisipahan pyöriä rauhassa.
Lentelin pitkin rantaa Porvooseen ja Nesteen jalostamolle. Kiitos, tehkää lisää öljyä. Rantaviivaa seuraten tarkkailin lasiohjaamoistani etten vain eksynyt ydinvoimalan P-alueelle. Varmaan sitäkin valvotaan tarkkaan.
Jatkoin eteenpäin Pyhtäälle tsekkaamaan Esan ja Eijan jääkiitotien. Melkein missasinkin selvästi näkyvän kentän, kun etsiskelin sitä väärästä niemennokasta. Pari viikkoa sitten käväisinkin siellä Hyvinkäältä Pilatuksella, kun paikalle kokoontui 10 konetta viettämään ex-tempore-fly-iniä, nyt jatkoin kohti Kymiä.
Pari viikkoa sitten Pyhtäällä oli vilskettä!
Kymissä kuumaa kahvia!
Saavuin kohta Kymiin ja tutut puuskat 34:n loppuosalla tervehtivät saapujaa. Olin jo eilen tarkistanut kentän kunnon ja kuivahan se oli tänäänkin. Seisontapaikalla odotti erikoinen vastaanottojoukkio: kahden naisen ja yhden miehen ryhmä tulivat toivottelemaan tervetulleeksi, ottivat valokuvia ja nappasivat ryhmäänsä mukaan. Kahville pitäisi lähteä ja nyt pidetään sitten pidempää taukoa. Mitähh..??!!
Zephyrien kokoontumisajo
Asia selvisi muutaman minuutin kuluttua. Kiikalan Zephyr saapui jälkeeni kentälle, ja häntähän siinä oltiin odottamassa. Samanlaiset lentsikat, aurinkolasit ja lakki niin sekaannus on helppoa. Lentäjät kun ovat kaikki niin komeita.
Hetken keskustelun jälkeen luovutin Malmin 75-v juhlajulisteen laitettavaksi näkyville, jätin oikean lentäjän jatkamaan juttua ryhmän kanssa ja jatkoin matkaa kohti Uttia. Wredeby oli vielä aivan lumen peitossa, Ummeljoen missasin taas kerran. Missä lieneekään.
Wredebyn kenttä on tuossa jossain.
Utti sen sijaan oli paikallaan. Käytin kiitotiestä taas melkein kymmenyksen ja rullailin siviiliplatalle.
Utti on iso
Olin jo soittamassa sotilaspoliiseille kun kuulin laskuvarjokerholta rälläköintiä. Yksi ynnä yksi on yhteensä kaksi: siellähän on joku! Google käteen, UTIN LASKUVARJOKERHO - yhteystiedot ja soitto sisään. Ystävällinen kerholainen tulikin avaamaan portin. Miten ennen voitiinkaan elää ilman taskugooglea.
Kerholla oli kaksi kaveria laittamassa viimeisiä listoja paikalleen. Viime vuonnahan remppa oli juuri alkanut, ei ollut ihan vielä valmis (http://ilmailu.blogspot.fi/2012/04/kevatverryttelya.html)
Toimiiko talkootyö enää nykyaikana?
Talkooväkimäärä oli vuoden aikana tuplaantunut yhdestä kahteen. Varmaan ajan mittaan on ollut muutakin porukkaa tekemässä, mutta juttu kääntyi talkootyön "katoamiseen". Viimeisen 10 vuoden aikana vapaaehtoinen työskentely on hiipunut - mistä apuja?
Utin laskuvarjokerhon pulju on tuossa oikealla. Hieno se nyt on. Heijasteena iPad-lasiohjaamoni
Olen nähnyt päinvastaisiakin esimerkkejä. Kuhmossa on nyt tehty talkoilla halli, kunnostettu kenttä ja näin saatu ilmailu uuteen nousuun - onphana jopa saatu koulutettua toistakymmentä oppilasta lupakirjaan. Yleensä tämä vaatii ainakin yhden tulisielun, joka sytyttää muutkin palamaan kerhotyölle.
Olen kuullut myös esimerkkejä siitä, miten kerhon järjestämälle lupakirjakurssille tuleva odottaa ostaneensa "palvelun" jossa hintaan sisältyy kaikki. Ehkäpä tässä olisikin hyvä tehdä selkeää eroa kaupallisen yrityksen ja kerhotyön luonteesta - edelliseltä on lupa ja syytäkin odottaa luvattua palvelua, jälkimmäisessä sen tekevät kerholaiset itse - myös se kurssilainen.
Utin nähtävyyksiä
Juttutuokion jälkeen piti tietenkin tsekata Mersun varamies ja käydä ABC:lla hakemassa sämpylä. Tällä kertaa Antonov jäi kokeilematta, ei se viimeksikään lähtenyt käyntiin.
iPad-plaani meni sukkana järjestelmään ja puhelinsoitto siiveltä alueelle niin plaani oli aktivoitu.
Tuolta vasemmalta siiveltä soitin plaanin voimaan
Inhottavia tökkeleitä laitettu kynnyksen reunaan. Onneksi Malmilla ei ole tuollaisia.
Baanaa riittää
Kotimatkalla näin vielä yhden metsäpalon, mutta se olikin hakkuuaukean roskien kulotusta valvottuna. Eipä erityistä,
Kaakkois-Suomea
Myötätuulimatka meni ennätysaikaan 40 minuutissa. Loiva liuku Degeriin ja 700 jalkaa tai alle kohti kenttää
Tuo rakennustyömaa ja varsinkin nuo nosturit ovat inhottavasti lentoreitillä.
Laskeuduin pari minuuttia kerhomme toisen koneen jälkeen lievässä sivutuulessa (220 astetta 5 solmua) Malmin 18:lle.
EFHF 18
Naamaa kuumotti ja oli hyvä mieli! Konetta olikin jo odottamassa seuraava lentäjä, joten kirjallisten töiden jälkeen U645 katosi jälleen taivaalle. Ilmailu on riemukasta!
Plaanin tekemisestä juteltiinkin matkan varrella kentällä: miksi se on niin raskasta, miksi jengi lentelee mieluummin ilman? Maksuton pelastuspalvelu ja...? Niin, itse teen kyllä ihan näppärästi plaanin iPadilla melkein missä vaan ja nyt olen alkanut soittaa lähtöilmoituksen reilusti etukäteen ennen koneeseen nousua niin sekään ei haittaa. Joskus vain sitten olisi mukava retkeillä oman aikataulun mukaan, ilman paineita ilmoittautua johonkin tiettyyn aikaan. Varsinkin vesi- ja suksikoneilla tuo on tavallista.
No, tein kuitenkin tällä kertaa plaanin - pakkohan se on. Tein sen Malmilta Tshetseniaan eli EFHF-DEGER-ZZZZ ja päätin plaanin Degeriin. Saisipahan pyöriä rauhassa.
Lentelin pitkin rantaa Porvooseen ja Nesteen jalostamolle. Kiitos, tehkää lisää öljyä. Rantaviivaa seuraten tarkkailin lasiohjaamoistani etten vain eksynyt ydinvoimalan P-alueelle. Varmaan sitäkin valvotaan tarkkaan.
Jatkoin eteenpäin Pyhtäälle tsekkaamaan Esan ja Eijan jääkiitotien. Melkein missasinkin selvästi näkyvän kentän, kun etsiskelin sitä väärästä niemennokasta. Pari viikkoa sitten käväisinkin siellä Hyvinkäältä Pilatuksella, kun paikalle kokoontui 10 konetta viettämään ex-tempore-fly-iniä, nyt jatkoin kohti Kymiä.
Kymissä kuumaa kahvia!
Saavuin kohta Kymiin ja tutut puuskat 34:n loppuosalla tervehtivät saapujaa. Olin jo eilen tarkistanut kentän kunnon ja kuivahan se oli tänäänkin. Seisontapaikalla odotti erikoinen vastaanottojoukkio: kahden naisen ja yhden miehen ryhmä tulivat toivottelemaan tervetulleeksi, ottivat valokuvia ja nappasivat ryhmäänsä mukaan. Kahville pitäisi lähteä ja nyt pidetään sitten pidempää taukoa. Mitähh..??!!
Zephyrien kokoontumisajo
Asia selvisi muutaman minuutin kuluttua. Kiikalan Zephyr saapui jälkeeni kentälle, ja häntähän siinä oltiin odottamassa. Samanlaiset lentsikat, aurinkolasit ja lakki niin sekaannus on helppoa. Lentäjät kun ovat kaikki niin komeita.
Hetken keskustelun jälkeen luovutin Malmin 75-v juhlajulisteen laitettavaksi näkyville, jätin oikean lentäjän jatkamaan juttua ryhmän kanssa ja jatkoin matkaa kohti Uttia. Wredeby oli vielä aivan lumen peitossa, Ummeljoen missasin taas kerran. Missä lieneekään.
Wredebyn kenttä on tuossa jossain.
Utti sen sijaan oli paikallaan. Käytin kiitotiestä taas melkein kymmenyksen ja rullailin siviiliplatalle.
Utti on iso
Olin jo soittamassa sotilaspoliiseille kun kuulin laskuvarjokerholta rälläköintiä. Yksi ynnä yksi on yhteensä kaksi: siellähän on joku! Google käteen, UTIN LASKUVARJOKERHO - yhteystiedot ja soitto sisään. Ystävällinen kerholainen tulikin avaamaan portin. Miten ennen voitiinkaan elää ilman taskugooglea.
Kerholla oli kaksi kaveria laittamassa viimeisiä listoja paikalleen. Viime vuonnahan remppa oli juuri alkanut, ei ollut ihan vielä valmis (http://ilmailu.blogspot.fi/2012/04/kevatverryttelya.html)
Toimiiko talkootyö enää nykyaikana?
Talkooväkimäärä oli vuoden aikana tuplaantunut yhdestä kahteen. Varmaan ajan mittaan on ollut muutakin porukkaa tekemässä, mutta juttu kääntyi talkootyön "katoamiseen". Viimeisen 10 vuoden aikana vapaaehtoinen työskentely on hiipunut - mistä apuja?
Utin laskuvarjokerhon pulju on tuossa oikealla. Hieno se nyt on. Heijasteena iPad-lasiohjaamoni
Olen nähnyt päinvastaisiakin esimerkkejä. Kuhmossa on nyt tehty talkoilla halli, kunnostettu kenttä ja näin saatu ilmailu uuteen nousuun - onphana jopa saatu koulutettua toistakymmentä oppilasta lupakirjaan. Yleensä tämä vaatii ainakin yhden tulisielun, joka sytyttää muutkin palamaan kerhotyölle.
Olen kuullut myös esimerkkejä siitä, miten kerhon järjestämälle lupakirjakurssille tuleva odottaa ostaneensa "palvelun" jossa hintaan sisältyy kaikki. Ehkäpä tässä olisikin hyvä tehdä selkeää eroa kaupallisen yrityksen ja kerhotyön luonteesta - edelliseltä on lupa ja syytäkin odottaa luvattua palvelua, jälkimmäisessä sen tekevät kerholaiset itse - myös se kurssilainen.
Utin nähtävyyksiä
Juttutuokion jälkeen piti tietenkin tsekata Mersun varamies ja käydä ABC:lla hakemassa sämpylä. Tällä kertaa Antonov jäi kokeilematta, ei se viimeksikään lähtenyt käyntiin.
Kotimatkalla näin vielä yhden metsäpalon, mutta se olikin hakkuuaukean roskien kulotusta valvottuna. Eipä erityistä,
Myötätuulimatka meni ennätysaikaan 40 minuutissa. Loiva liuku Degeriin ja 700 jalkaa tai alle kohti kenttää
Laskeuduin pari minuuttia kerhomme toisen koneen jälkeen lievässä sivutuulessa (220 astetta 5 solmua) Malmin 18:lle.
EFHF 18
Naamaa kuumotti ja oli hyvä mieli! Konetta olikin jo odottamassa seuraava lentäjä, joten kirjallisten töiden jälkeen U645 katosi jälleen taivaalle. Ilmailu on riemukasta!
Parikymmentä minuuttia laskuni jälkeen U645 rullaa jo tuolla pyöreän vasemmalla puolella kohti lähtöpaikkaa.
Lähetä kommentti