16.40
Kuhmon fly inin jälkeen oli aika väsynyt mutta onnellinen olo. Tilaisuuden tunnelma oli ollut erinomainen ja kaikki sujui ongelmitta, kiitos Kuhmon talkoomiesten säästelemätön urakointi.
Olin hätäpäissään kuitenkin varannut lentsikan seuraavallekin viikonlopulle, kun Ähtärissä oli tyrkyllä ilmailupäivä. Olisi mukava nähdä, miten muualla näitä järkätään. Vähän kaukanahan se on mutta kysäisin appiukolta ja sain houkuteltua matkaseuraa. Kelin mukaan sitten....
...ja kelinhän oli lauantaiaamuna mainio. Valtakunnassa vallitsi CAVOK poislukien Maarianhamina, joka oli peitetty sumuun. Vähän kuumaa oli jo aamusta kun mittari keittiön ikkunassa näytti 27 astetta. Vesipullo tanaan, shortsit jalkaan ja matkaan! Koneen olin punninnut ja tankannut jo perjantai-iltana, joten matkaan lähtö oli helppoa. Aktivoin plaanin puhelimella alueeseen ja lähdimme täystyynestä kohti Degeriä.
Degeriin matkalla kyselin jo tutkalta vähän enemmän korkeuksia sekä myötätuulen että lämpötilan takia. Tutka pyysi odottamaan pienen hetken, joku Arbuusi oli tulossa New Yorkista laskuun. Kohta bongasimmekin sen tulevan pitkät päällä vastaan.
Reittimme menivät suoraan vastakkain, lensimme vähän reilussa 1000 jalassa ja kone lensi suoraan ylitsemme n. 2000 jalassa. Tutka ilmoitteli olemassaolostamme ja Bussi kuittasi että koneemme näkyi heidän TCASissaan. Hyvä.
Otin muutaman valokuvan koneesta, harvoinhan sitä näin läheltä näitäkään näkee ilmassa.
Kone oli trimmattu ja co-pilot tarkkaili että suunta ja korkeus säilyivät. Zoomailut osuivat hyvin. Kun otin silmän pois kameran tähtäimeltä, Airbusin koko hätkäytti. Huhh, tuohonhan mahtuisi vaikka laskeutumaan siiven päälle! No, ohituksen jälkeen tutka antoikin heti selvityksen ylemmäs ja nousimme vähän ylemmäs. Lähestymisalueen rajalla tutkapalvelu loppui ja kiitinkin palvelusta - ilmoitin myös Etelä-Suomen kelin olevan aivan uskomattoman hieno. Aijai, pitäisi hillitä itsensä taajuuksilla ja säästää lennonjohtajatkin tällaisilta mielikuvilta.
Lentelimme Hyvinkään ohi kohti Jämiä, ensimmäistä etappipistettämme. Yllättäen Toijalan kohdilla bongasimme jotain, joka näytti selvästi lentokentältä. Harmittavasti otin kuvat niin, ettei horisonttia tai muita tunnistettavia maisema näkynyt. Onkohan tämä lentokenttä, missä ja miksi?
(Kyseessä on läheisen Arolan kartanon lannoituskenttä - kiitos Jouni tiedosta)
Hämeenlinnassa bongailimme Matin lapsuudenmaisemia, monta paikkaa tunnistettiinkin.
Pirkkalassa oli Ryanairi säätäytymässä matkaan mutta lensimme korkealta yli. Katselimme ilmoittautumispisteet LEMPO ja SIURO maastosta. Näin kirkkaalla ne oli hyvä tutkiskella muistin kätköihin.
Kohta Jämi olikin jo edessä. Toinen ultra lähestyi ja laskeutui juuri 27:lle, itse halusin kerrankin mennä pääkiitotielle. Keli oli tyyni, joten mikä vain toimi. Ultra 559 toivotteli tervetulleeksi Jämille, taas pikku juttu tuli hyvä mieli!
Valitettavasti yritelmämme tavata Äikäksen Tanelin kanssa kariutui aikatauluihimme: Taneli oli juuri käymässä asioilla. Joimme kahvit ja söimme munkit, jotka kyllä taisivat olla eilisiä - aijai! Räyskälän tuoreet pesevät kyllä tämänkertaiset tarjoukset sata-nolla. Ei tuomita ennen kuin testataan seuraavan kerran. Lepohetki 1h20 min lennon jälkeen oli kuitenkin hyvinkin tarpeen.
Katselimme terassilta ympäristöä tarkemmin. Laskeutuessa olimme jutelleet ylämäkilaskusta. Jämin pääkiitotien kumpuilevuus oli kooltaan aika yllättävä, enpä ollut sitä aiemmilla keikoillani ajatellutkaan. Ylämäkeen voi olla vähän hankala laskeutua ja mäki oli tosiaan sellainen, että kiitotien toinen pää peittyi näkyvistä. Ei se haitannut, olipahan vain erilaista.
Kun kävelimme koneelle näimme Comp-airin lähtevän tiputtelemaan ihmisiä taivaalta. Yksi kaveri oli matkalla vastaanottamaan laskeutujia ja mainitsi, että kohta niitä alkaa tulla niskaan. Joudutimmekin siis lähtöä ja lähdimme "myötätuuleen" pitkältä kiitotieltä 33 pois alta. Ehdimmekin jo kauas ennen kuin ukkoja alkoi tippua (ja Taneli tuli asioiltaan). Ensi kerralla sitten..
Jämin ympäristö on aika kumpuilevaa ja on varmasti ollut mainio harjoittelupaikka aikanaan rinnetuulineen kaikkineen. Nättiä siellä on edelleen, vähän hiljaista vain?
Kohti Pohjanmaata
Matka jatkui kohti Kauhajokea, uutta tuttavuutta. Turvesoilta nousi pölyä tyyneen ilmaan. Meri alkoi näkyä lännessä.
Katselimme mahtavia maisemia ja epäilimme jopa näkevämme Ruotsin puolen kukkuloita - eivät ne ainakaan Suomessa olleet. Aivan yhtäkkiä yllättäen huomasimme allamme lentokentän! Mitä ihmettä, kiitotiemaalaukset ja kaikki, rikoimmeko jonkin selvitysrajan, mitä kuka häh?!
Kyseessä oli myöhempien tutkimusten perusteella Nummijärvi, joka on kyllä virallinen kevytlentopaikka mutta ei AIP:ssa oleva EF-koodinen lentokenttä eikä näin ollen ole ilmailukartoissa. Tietoa siitä kyllä löytyy täältä. Kiitotie 10-28 oli tosiaan aika lähellä metsän reunaa mutte kenttä itsessään näytti suurelta ja mahtavalta. Kyllä näidenkin kenttien pitäisi olla kartoissa, ettei sattuisi turhia tilanteita!
Matka jatkui kuitenkin rauhallisesti ja saavuimme kohta Kauhajoelle. Liikenneilmoituksia ei kuulunut hassulla taajuudella 118.45. Kiersimme kentän ja huomasimme muutaman riippuliitimen kentän päässä, joten menimme laskuun 07:lle.
Rullasimme seisonta-alueelle, joka oli autio. Matti soitteli kuulumiset Ahvenanmereltä, sumua siellä oli.
Puhelu piti lopulta keskeyttää ilmoittamalla että "..hyvät matkustajat, lento Seinäjoelle lähtee hetken kuluttua..." ja rullailimme taas 07:lle - kyllä siellä oli porukka aloittelemassa ilmailua. Seuraavavksi oli siis lyhyt pompsaus isolle Seinäjoen kentälle.
Päätimme tankata hieman 100LL:ää, vaikka Alavudella olikin luvassa autobensaa. Siellä tankkaus tosin unohtui, kun mittari näytti vielä riittäviä määriä. Shellin tankki toimi normaalisti, hyvä että jossain on vielä paikkoja tankata kentälläkin.
Kentän toisella puolella näkyi jotain liikettä, mutta emme lähteneet kiertämään sinne vaan jatkoimme kohti Kauhavaa.
Nousun jälkeen näimmekin, että siellähän on purjelentotoimintaa alkamassa! Keli ei ollut vielä alkanut, mutta useampi kone oli jo valmisteltavana. No, tilaa ainakin riittää.
Lensimme Seinäjoen ja Lapuan yli kohti Kauhavaa. Muistelin kesäduunia 1989, kun kiersin Suomea Yleisradion linkkimiehenä. Silloin käytiin Simpsiönvuoren mastossakin ja tehtiin raviradalta suoraa lähetystä keskiyön raveista. Nyt maisemat näkyivät kesäauringossa parhaimmillaan.
Matti on aikanaan 70-luvun alussa ollut kouluttamassa Kauhavalla ja Marika-vaimo on ehtinyt syntymäänkin siellä. Nyt menimme tutkimaan, vieläkö siellä tapahtuu jotakin - onhan varuskuntaa ja toimintaa ajettu alas radikaalisti.
Olihan siellä toimintaa! Yksi ultra oli lähdössä lennolle ja jouduimme ihan säätämään rullausreittejä ettei osunut. Ajoimme parkkiin ja Eurostar lähti johonkin.
Kenttä oli muuten autio ja tyhjä. Nousimme koneesta tutustumaan vähän paikkoihin.
Katselimme vanhoja halleja ja Matti muisteli lentokoulutusaikojaan, näissä halleissa oli toiminut useampikin koulu. Pääsimme tutustumaan vielä paikalliseen kalustoon hallin sisällä.
Kuten arvattua, ei kentällä tapahtunut mitään. Päätimme jatkaa matkaa. Oli tosi hiljaista, aivan tyyntä ja kuuman aurinkoista. Kentän reunalla oli uuden näköinen odotustila.
Matka jatkuu Menkijärvelle
Hiljainen, suuri kiitotie oli taas riittävän iso ja käänsimme Kauhavan yli kohti Menkijärveä, josko siellä tapahtuisi jotain.
Menkijärven taajuudella olikin tohinaa kun purjekoneita hinailtiin ilmaan selkeästi urakkavauhtia. Lähestyimme kenttää ja ilmoittelimme aikeitamme laskeutua 22:lle. Purtsikat olivat kuitenkin siinä jonossa ja hinauskone ehdotti laskua 21:lle, joten pyysin häntä näyttämään mallia niin voisin seurata perässä. Tämähän sopi!
Homma toimikin näin tosi sujuvasti. Rullasimme vielä Hinun ja purtsikoiden ohi seisontapaikalle.
Iloinen yllätys - kentällä oli kunnon kahvila, joka oli vieläpä auki! Sinne siis jätskille.
Rallye-experimental OH-SCC
Kahvit, jätskit, plaania eteenpäin, hengähdys
Kentällä olisi voinut viettää vaikka pari viikkoa, mutta kahvien jälkeen halusimme kuitenkin jatkaa kohti Alavusta ja Ähtäriä, sinnehän olimme matkalla.
Kuppila oli siisti ja kuvat seinillä kiinnostavia. Urkkikin oli käynyt kenttää juhlistamassa erikokoisten kenraalien kanssa.
Sovittauduimme purtsikkahinausten väliin ja lensimme kohti Alavusta. Tyyntä. Aurinkoa. Pientä termiikkiä, joka radioilmoitusten mukaan tuntui nousevan reilusti yli 2 kilometrin. Kaikin puolin mainio ilmailukeli
Laskeuduimme Alavuden kunnostetulle kentälle, kiitotietä on ilmeisesti jatkettu kun uusi asfaltti ulottui metsään asti.
Platalla odotti Cessna laskuvarjohyppääjineen, ilmoitteli lähtevänsä Ähtäriin. Kerroin että seuraamme kohta, mutta jäimme katsomaan koneen lähdön ja toimintaa Alavudella.
Arvelimme toimijoiden lähteneen siinä Cessnassa joten lähdimme heti kohta sen perään. Harmi, näimme jonkun paikallisen kävelevän platalle vasta noustessamme. Olisihan sitä voinut vaihtaa kuulumisia. Jatkoimme siis Ähtäriin.
Ähtärin ilmailupäivä
Kentällä tapahtuikin kovasti. Lennokit esittäytyivät juuri, äsken lähtenyt laskuvarjokone oli jo kentän päällä ja yksi purjekone odotteli korkealla vuoroaan esittelylentoon. Kiilasimme lennokkinäytöksen ja laskuvarjohyppyjen välissä laskuun. Kentällä oli hurjasti ihmisiä.
Onnenpotku, Jouni Tankka oli myös hollilla videokameran kanssa ja sain laskeutumiseni tarkasteltavaksi. No, kyllähän se aika alkupäähän osuu, kone voisi olla suoremmassa ja tuo kosketus ei näytä yhtä pehmeältä kuin normaalisti. En kyllä muista että se olisi pahemmin tärähtänytkään. Loppuveto olisi voinut olla vähän pidempi. Ja pelikorteissa pitäisi olla varret. Jne.
TÖKS sitä tultiin taas ehjänä kentälle
Ajoitus onnistuikin hyvin - pääsimme katsomaan laskuvarjojen laskeutumisen! Kone ohjattiin näppärästi parkkiin jonon jatkoksi ja ehdimme nousta koneesta ennen varjomiehiä. Huimasti ja taitavasti ne kaverit tulivat sieltä kenttään ehjinä ja elävinä.
Kentällä olikin vanhoja ja kohta myös uusia tuttuja. Porukkaa riitti ruuhkaksi asti.
Lähdimme tutustumaan kone- ja palvelutarjontaan. Sitähän riittikin.
Kentällä oli myös Jaskan vanha kunnostettu OH-CAQ joka poistui jossain vaiheessa kohti Jyväskylää. Ei noiden Cessnojen lento taida ikinä loppua, jos niitä vaan jaksaa huoltaa. Rautakanki ei ruostu poikki.
Seinäjoelta lähtenyt AS-W24 esittäytyi kentän päällä ja kävi kastelemassa kiitotien ennen laskuaan. Nätti kone ja hieno lento.
Vesivehmaalta oli saapunut reilun vuoden vanha Faeta, jonka ohjaamo oli varustettu aika täydellisesti. Ipad-teline oli kiinnitetty taksien taksamittarien kiinnittimistä sovellettuun peltiin, näytti tukevalta. Air Navigation Pro toimi siinäkin.
Ostimme lounaaksi limut ja makkarat ja jatkoimme kierrosta. Löysimmekin maanmainion Fly Puggyn!
Tieliikennerekisteriin rekisteröity kuppelo oli esittäytynyt myöhemmin, missasimme kyllä sen. Aika laadukkaan näköinen peli, ilmeisesti liitovarjolla toimiva. Siipihän oli siinä katolla tallessa. Kääk!
Lentokonehallissa oli esillä lennokkeja, kahvia ja jäätelöä.
Erilaisia ilmailuesittelyjä tapahtui jatkuvasti - ei mitään sen ihmeempää, lentämistä vain. Tämä riitti hyvin yleisölle ja oli ihan kiinnostavaa nähdä läheltä esimerkiksi tämä varjoliitimen hinaus.
Löysimmekin lopulta Nortusen Juhan ja rakettipelastusvarjon. Huhh, mitenhän tuossa kävisi - lentäisikö Fiiu taivaalle, räjähtäisikö peräkärry vai kuolisiko vain pari-kolme lentäjää? No kohta esittely olisi vuorossa.
Jännitys tiivistyi, kun Antonov lähti vielä tässä välissä lentämään.
Huiman lyhyt on Antonovin nousikiito - kyllä! Sinne se lähti Ähtärin päälle.
Kohokohta tuli ja Fiat kiihdytti kenttää pitkin. Markun kanssa arvelimme, että kyllä sen pitäisi mennä 130 km/h eikä 30 km/h kuten kuulutus totesi. Lopulta varjo poksahti...ja SEHÄN TOIMII!
Näin se varjo poksahtaa auki
Tässä vaiheessa lähdimme jo valmistautumaan matkan jatkamiseen. Koneita oli vaihtunut ja tullut lisää.
Odotimme Antonovin laskeutumisen, ja Eki tälläsi koneen kolmelle pisteelle kynnykselle. Laskukiito taisi olla alle 50 metriä? Mainio peli esimerkiksi asuntokäyttöön!
Pari konetta lähti vielä ennen meitä 17-päästä - OH-U105 liikehtimään taivaalle ja yksi Eurostar muuten vain.
...ja sitten olikin meidän vuoromme. Uusi asfaltti on kaunista lentokentällä.
Kiittelimme vielä kivasta tapahtumasta ja jatkoimme kohti Hallia, tarkoituksena käydä katsomassa Hallinportin ilmailumuseota.
Kotimatka Halli-Vesivehmaa-Malmi
Matkalla oli ANP:ssä merkattuna Haapamäen lentokenttä EFHI. Ilmoittelimme saapuvamme ilmatilaan ja aloimme bongailla kenttä. Ei näy. Ei kuulu. Ei erotu.
EFHI vasemmassa yläkulmassa
Luulimme tuota keskellä olevaa tietä kentäksi, mutta se oli vain mökkitie. Vanha kenttä on metsittynyt ja näkyy tämän kuvan vasemmassa yläreunassa. Se on poistettukin jo lentokenttälistalta ja ANP:lläkin on nyt tieto - poistuu tietokannasta elokuussa.
Matkalla jo kaukaa näkynyt savutolppa osoittautui tulipaloksi. Talo näytti palaneen jo perustuksiaan myöten ja hehkui jännän punaisena. Paloautot näyttivät olevan sivumpana seuraamassa tilannetta.
Mäntässä näimme vanhan, suljetun kentän. Näytti olevan vielä ihan hyvässä kunnossa, mutta valitettavasti Sassin toiminta on loppunut - http://koti.mbnet.fi/korsu/kevytlentopaikat/wiki/doku.php?id=sassi
Jatkoimme kohti Hallia, puoli tuntia Ähtäristä.
Rullasimme siviiliplatalle. Hiljaista oli. Hys.
Olin edellisestä kokemuksesta viisastuneena tallettanut vartiopäällikön puhelinnumeron kännyyni ja sieltähän löytyikin ystävällistä apua. "Miten pääsisimme täältä ulos.." "No minäpä avaan portin" ja click se aukeni!
Saimme vielä ohjeet museolle. Siinä edessä se punainen rakennus.
Museo oli auki ja kävi ilmi, että täällä on kaksikin museota - tämä Karhumäen veljesten historiaa esittelevä ja varsinainen ilmailumuseo mäen alla. Hetken arvottuamme matkaa lähdimme kävelemään kuumaa kävelytietä sinne.
Matkaa oli lopulta ehkä se 300 metriä ja menimme suoraan lentsikkahalliin MIGin viereen. Hmm...tässäkös se koko museo..
Menimme hallista ulos etsimään lisänäyttelyitä ja löysimme kesäduunarit pelaamasta pleikkaa. Saimme ostettua 4 euron liput ja jatkoimme tekniseen näyttelyyn. Valokuvista löytyi paljon tuttuja.
Näyttely koostui lähinnä erilaisista lentsikoiden osista historiakuvien lisäksi.
Erilaisista kypäristä yksi oli selkeästi se MIG-kypärä, jota käytettiin Eastwoodin Firefox-elokuvassa. Aika retro, kieltämättä! Matti kertoi mm. miten MiG-taktiikka kehitettiin Suomessa aivan uusiksi Janhusen johdolla. Mielenkiintoista.
Kotimatka kuitenkin kihelmöi jo ja lähdimme kohti kenttää. Kuuma päivä vaati virvoketta, joten lähdin käymään vielä kaupassa. Sinne oli reilu puoli kilsaa museolta, kentältä vähän vähemmän.
Kaupan pihalla oli valmiudessa yksi Draken. K-Marketin vieressä oli SEOn kylmäasema, aivan kävelymatkan päässä kentältä. Täällä voi siis tankata autobensaa. Ostin pari kokista ja lähdin kentälle. Rotaxin ääni surisi .. hm kukahan...hetkinen, meneekös tuolla Zephyr, onkos kone varastettu!? Vai lähtikö Matti yksikseen matkaan?
Nappasin nousevasta koneesta kuvan ja zoomailin 3-lapaisen potkurin näkyviin. Aa, varmaankin U638 matkalla kotiin. Huh.
Pääsimme taas puhelimitse kentälle ja sinne saapui Oripäästä siviilivinka OH-VAA. Vaihdoimme kavereiden kanssa pari sanaa - Oripäässä oli ollut vilskettä ja Vinka oli lentänyt Safirin ja Viiman kanssa puljaakin. Hieno kone, hyvä että joku sitä hoitaa.
Kokikset juotiin, hypättiin koneeseen ja lähdettiin matkaan. Bensaa oli vielä 25 litraa eli hyvinkin riittävästi tunnin matkaan Malmille
Usko bensan riittävyyteen kuitenkin vähän rakoili kun bensamittari heilahteli vähän miten sattuu. Päätinkin sitten lentää Vesiksen kautta, sieltähän saa bensaa. Lopulta matkaan tuli 6 minuuttia lisälentoaikaa mutta 15 litraa enemmän tankissa antoi jotenkin paremman olon.
Tankkauspysähdys kesti vartin ja jatkoimme matkaa kulkematta kuppilan kautta. Kentällä oli käynnissä leppoisaa harjoituslentoa mutta melko hiljaista.
Loppumatka meni maisemia katsellen. Rannikkoa lähestyessä vastatuuli alkoi kiihtyä, vaikka meri näytti tyyneltä. Degeristä kuikittiin vielä Hjalliksen aloittamaa rakennusprojektia.
Vielä viimeinen lasku ja tällä kertaa arvosteltuna. Keskelle kiitotietä, kone suorassa, loppuveto päätelineelle...
Lennonopettaja vieressä antoi tästä suorituksesta hyväksytyn - olihan näitä jo harjoiteltu pitkin päivää. Huolellisuus auttaisi kyllä, pitää keskittyä vähän paremmin.
Home sweet home - pyöreä kylpi ilta-auringossa ja rullasimme pesemään koneen. Se lähtikin vielä illalla paikallislennolle - sitä vartenhan se on tehty!
Malmin lentoaseman vanha terminaalirakennus
Reissu ylitti odotukset - sää oli aivan mainio, näimme aivan uusia mielenkiintoisia kenttiä ja varsinkin ihmisiä! Alla vielä OFP, joka tosin muuttui vähän matkalla EFLA-välilaskun verran.
5 Responses to "Ähtärin ilmailupäivä ja muuta Pohjanmaata"
1. elokuuta 2013 klo 19.48
1. elokuuta 2013 klo 20.09
ne on muuten varjoliitimiä, eikä liitovarjoja ne laskuvarjon näköiset liitimet ;)
1. elokuuta 2013 klo 21.29
4. elokuuta 2013 klo 0.53
4. elokuuta 2013 klo 21.55
Lähetä kommentti