19.37
Skövden aamu tosiaan aukeili taivasta repien ja lähdimme Billy's Pizza -aamiaisen jälkeen siirtymään Norrköpingiin. Lyhyt pätkä mutta aina kotiinpäin. Sää oli semmonen tylsä suttu, ihan siedettävä kyllä. Ohittelimme jotain sotilasalueita ja saimme hyvää palvelua Sweden Controlilta.
Lento oli lyhyt ja sää tylsä. Pääsimme perille nopeasti ja siitä vaan sujuvasti laskuun.
Norrköping on suhteellisen pieni lentoasema teollisuuskaupungin vieressä. Jostain syystä tosiaan Flybe lentää tänne Helsingistä. Tällä kertaa platalla tosin oli vain juuri saapunut charterkone jostain Espanjasta.
Parkkeerasimme koneemme pienen mutkan kautta oikeaan paikkaan. Rullasimme ensin yhden lentokoulun parkkikselle, mutta sieltä joku lennonopettaja neuvoi oikeaan ihmeteltyään sekä konetta että matkaamme. Kone parkkiin ja ihmettelemään - mitäs sit tehtäis?!
Kentältä löytyi briefinghuone, jonne menimme miettimään elämää, maailmankaikkeutta ja kaikkea muutakin.
Pikavilkaisu säihin ja totesimme, että nyt on parempi lähteä syömään. Kentällä ei ollut mitään aukinaista ruokalaa, joten kävelimme läheiselle huoltikselle nappaamaan Varm Korvit!
Palasimme aika pian takaisin briefingiin ja soittelimme säitä sieltä täältä. Matka näytti tyssäävän tähän tällä kertaa.
Tutkin jo hotelleja kun hokasin, että pakkohan tällaisessa paikassa on olla lentokerho. Löysinkin pikapuoliin Norrköpings automobil och flygklubbin, http://www.nafk.se/ ja soitin sinne. "Joo tulkaa tänne vaan, ollaan täällä kentän toisella puolella!"
Rullasimme kentän toiselle puolelle ja voila - siellähän oli hieno klubirakennus ja ystävällinen vanha aktivisti odottamassa meitä. Kerholla oli pöhinää, lentsikoita oli siellä & täällä & lennoillakin. Saimme tarjouksen majoittua tänne klubirakennukseen yöksi ja mikäpäs sen parempaa - sinne siis!
NAFK näytti aika aktiiviselta kerholta, hallit olivat oikein siistissä kunnossa ja muutenkin toiminta sellaista Hyvää.
Kerholta löytyi hyvä lennonsuunnittelupöytä karttoineen. Tutkimme reittejä & säitä & suunnitelmia. Tänään ei mentäisi minnekään kauas.
Kuten Skövdessäkin, täältä löytyi jääkaapista omakustanteista ruokaa & juomaa. Keittiö oli myös käytettävissä.
Sää oli mitä mainioin joten menimme kentälle katselemaan maisemia. Yksi kaveri oli lähdössä harjoituslennolle, mutta koneeseen oli livahtanut jostain hiiri. Yritimme jahdata sitä poljinten takaa mutta ei sitä enää näkynyt.
Kerholla oli tuttu Atec Zephyr, tämä tosin varustettuna tv-ohjaamolla
Air Europa teki lähtöä ja juttelin harjoituslennolle lähtijän kanssa. Lennonjohto oli menossa kiinni. Kysäisin, saako täällä silti lentää - "joo, mä meen treenaan läpäreitä". Ohoh!
Liikennekone lähtee
Päätimme sitten lähteä Antinkin kanssa harjoittelemaan, sää kun oli kaunis & kenttä tyhjä.
Tyhjensimme turhat tavarat koneesta ja kävimme katselemassa seutuja. Treenailimme erilaisia kiemuroita ja menimme sitten kierrokseen. Pääsin kokeilemaan muutamia läpäreitä, ja kone alkoi sopeutua käteen aina vain paremmin. Aurinko alkoi laskea joten lopetimme lentelyt hyvissä ajoin.
Lennon jälkeen laitoimme koneen parkkiin. Saimme paikalliselta aktiivilta kyydin keskustaan syömään. Kerhon oven lukko jätettiin auki, olisimmehan poissa vain pari tuntia.
No, kun tulimme takaisin 23 aikoihin, oli ovi tietenkin lukossa ja kentällä jäätävän kylmä. Onneksi saimme puhelimella kiinni yhden kerholaisen, joka tuli avaamaan oven keskellä yötä. Kuka lienee sulkenut mutta kyllä harmitti ja nolotti pyytää keskellä yötä avaajaa paikalle.
Ensi kerralla pitää muistaa jättää lappu että ÄLÄ LUKITSE OVEA, TÄNNE TULEE FINNJÄVELEITÄ NUKKUMAAN!
Norrköpingistä Suomeen?
Aamulla nousimme sitten tutkimaan taas jatkosäitä. Jonkinlaista saumaa voisi olla. Maarianhaminassa oli VFR, mutta se alkoi tukkiutua ennen kuin ehdimme aamukahvia juoda.
Jonkin aikaa säitä tutkittuamme kävi selväksi, että Pori oli tänään Suomen VFR-kenttä. METAR ja TAF olivat riittävät, joten teimme plaanin, hyppäsimme RV:n selkään ja lähdimme matkaan.
Lensimme Tukholman etelä- ja itäpuolitse merelle. Vähän suttuinen sää muuttui meren päällä hyväksi, meri ja horisontti näkyivät.
Maarianhaminan torni ei antanut lupaa mennä lähestymisalueen läpi, koska kentällä harjoitteli jokin IFR-kone. Sää ja näkyväisyys reitillä olivat täydelliset, mutta ei, kiertäkää alue. Olimme siis tulleet Suomeen.
Sinänsä tapahtumaton lento, Porin rannikolla tuli pilvikerros vastaan ja sujahdimme rannan kohdalla sen alle. Korkeus ja näkyvyys oli ihan ok, saimme selvityksen erityis-VFR. Poriin laskeutuminenkin sujui hyvin, vaikka sivutuuli oli aika voimakas. Tornissakin sattui olemaan vielä Antin SIO-kurssikaveri.
Näin kone siis oli Suomessa, puhh. Oli ihan selvää, ettemme pääsisi täältä eteenpäin.
Ryhdyimme tutkiskelemaan koneelle parkkeeraus- ja sijoitusmahdollisuuksia. Kerhon halli oli täynnä. Räihän Hannalta saimme vinkin soittaa Peuralan Jukalle. Hän olikin juuri hallillaan ottamassa siipiä irti ultrasta ja kehotti rullaamaan kentän toiselle puolelle.
Platallepa ei sitten enää mentykään noin vain, koska kentällä oli reittikone. Turvatarkastuksen sijaan päätimme odottaa että kone lähtee ja rullailimme sitten kentän yli.
Hallilla olikin porukkaa hommissa. Sieltä löytyi myös Reikkojen RV, seiska-serkku.
Tuo RV on uusi ja hieno, mutta mukava nähdä että peruskonstruktio on onnistunut aikanaan ja ratkaisut ovat hyvin samanlaisia edelleen. Pitää laittaa joskus lämpimällä koneet vierekkäin ja vertailla.
Selvittelyjen ja parin puhelun jälkeen kävi ilmi, että halliin ei juuri nyt ollut tulossa lisää koneita joten saimme sovitettua koneeni sinne talteen hetkeksi.
Mukavat jutut, kone parkkiin ja kun vielä saatiin kyyti keskustaan niin alkoi tulla hyvä mieli, tästähän taidetaan päästä kotiin.
Vielä ruokaa ja kännykällä liput Onnibusiin - kotimatkan viimeinen legi mentiin landbussilla.
Oli suorastaan helpotus hypätä Onnibusista omaan autoon Espoossa, Ikean pysäkillä. Haimme vielä Antin auton lentoparkista ja menimme kotiin saunaan. Huh, olikin jo vähän paha haju.
Kone Malmille
Eipä siinä vielä kaikki. Kone oli Jukan hallissa Porissa. Lunta satoi ja räntää tuli. Vettäkin välillä. Viikko oli huono, huonon huono, mutta viikonloppua kohti Pekka P. ja Mette M. lupasivat parempaa. Lauantaiaamuna Marika heitti minut tutulle Ikean pysäkille odottelemaan bussia.
Bussi oli vähän myöhässä ja vähän jo jänskätti, tuleeko se lainkaan. Alunperin Samin piti heittää meidät Cessnalla Poriin mutta aamuyön tiedote oli sumuisa joten otettiin bussi.
Matkan aikana tarkkailin säätä. Höyrypilviä matalalla mutta kaiken kaikkiaan korkea, lennettävä keli. Automaattimetarit peilaavat alinta pilvikerrosta, sää näytti paljon paremmalta kuin säätieto.
Muutaman tunnin matkan jälkeen hyppäsin bussista Porin lentoaseman pysäkillä. En ehtinyt kuin kävellä terminaalin luo niin Jukka pyörähti paikalle. Antti oli missannut bussin vaihdon Tampereella ja joutui ottamaan junan. No, se juna olisi jo tunnin päästä paikalla.
Menimme hallille ja konehan oli siellä kuin herran kukkarossa. Tarkastin koneen ja työnsimme sen ulos tankille. Muutama kymmenen litraa lisää Hjelmcoa menikin tankkeihin.
Hallissa oli koneita nätisti - Lancair oli erityisen linjakkaan näköinen roikkuessaan katossa. Huhujen mukaan tuokin kone voisi olla myytävänä. No, mulla on jo yksi!
Hyvinkäältä ostettu AYF on kunnostettu ja kiilteli kesää odotellen.
Kone oli lähtövalmiina kun Antin junan aika tuli. Kävimme hakemassa heebon kentälle. Pori on mukavan kokoinen kaupunki, kaikki on lähellä, paitsi Helsinki.
Juttua olisi riittänyt vaikka kuinka, mutta sääslottimme oli nyt joten kiittelimme Jukan kaikesta, erittäin arvokkaasta avusta ja kiipesimme viikon tauon jälkeen taas kabiiniin.
Säätiedote oli matkalle kohtuullinen ja Helsingin TAF lupasi lähteä. Nousun jälkeen toivoteltiin vielä radiossa hyvää matkaa ja ehdoteltiin RV-kokoontumisajoja. Ne ovatkin nyt kesällä Kuhmossa, Kuhmo fly inin yhteydessä (www.kuik.fi).
Oli mukava katsella vaihteeksi Suomen tasaisia maisemia. Lunta oli valaisemassa maisemaa. Pilvikorkeus oli paljon korkeampi kuin AWS oli kertonut.
Matka-aika-arvio Malmille oli 55 minuuttia. Piikajärven kohdalla mittari näytti jo normaalia matkalentolukemaa, 153 kts.
Keli oli juuri sellainen kuin bussista oli näkynyt: pilviä eri korkeuksilla, aurinkokin näkyi. Paikoitellen alhaalla näkyi sumutusta, mutta vuorokaudenaika oli juuri kohdillaan - sää oli parhaimmillaan.
Forssassa jokin ultra oli lentelemässä paikallista. Lensimme korkeammalla mutta pari sanaa vaihdettiin ja jatkettiin kohti kotia.
Nummelassa ei ollut tänään toimintaa. Katselimme etumaastoa ja päätimme tulla alapilvien alle Hiidenveden kohdalla. Pilvikatto oli jossain 1500 jalan tienoilla.
Jo Nummelassa gepsi näytti, että lentoaikaa on enää vähän reilut 10 minuuttia. Espoon päällä huutelin Malmia mutta ohhoh - Kivenlahden masto täräytti radiomme tukkoon! Lähetin sokkona tiedon että otan yhteyttä kohta, kunhan radio taas toimii.
Radio alkoi parin minuutin päästä taas toimia ja Hanna antoi selvityksen Nokan kautta loppuosalle 36. Tulimme vauhdilla Nokasta ja Antti muistuttikin, että nyt vois alkaa hidastella. Totta, tuokin väli on RV:llä kovin lyhyt verrattuna normi-ultriin.
Kentän pää alkoikin näkyä ihan kohta ja kierroksessa oleva Ikarus sai luvan jatkaa myötätuulta pidemmälle "nopeamman liikenteen takia". Vedin laipat ulos 110 mph ja laskeskelin että tosiaankin, eihän Ikarus edes mene näin kovaa. Aivan uusi nopeusmaailma!
Tuttu loppuosa ja Hannalta lupa - "Echo Zulu Delta, selvä laskuun - tervetuloa kotikentälle!" Niin, pitkän matkan jälkeen kone nyt saapui uuteen kotiinsa. Rutiinia alkoi näköjään jo kertyä koska tuli ihan normilasku, tosin Antti kehui että ensimmäisen kerran maltoin pitää sauvan vedettynä loppuun asti. Onneksi Miika otti tämän laskun videolle, nyt uskon sen itsekin.
Rullasimme pyöreän eteen ja mikä yllätys siellä odottikaan, perheen lisäksi siellä oli odottamassa 30-40 muuta ilmailututtua! Ihan mieletön fiilis kun jengi vyöryi vastaan juttelemaan ja katsomaan konetta.
Juttelimme siinä sitten porukalla hetken aikaa. Kertoilin reissusta ja koneesta jonkin verran. Sami kävi päristelemässä ihan kabiinissa asti.
Olin saanut jo etukäteen luvan viedä koneen tässä vaiheessa Juhanin halliin ja Lahtis-Timppa auttoi viemään sen suojaan sinne. Ihan mielettömän hieno reissu sai todella hyvän lopun, vastaanotto oli yllättävä ja mieltä lämmittävä - melkein tuli tippa linssiin, kun sain selvityksen Kotikentälle!
Kustannukset
No mitäs tällainen retkeily sitten maksoi?
Kone maksoi vajaat 50 000€ sisältäen notaarit ja muut liittyvät maksut. Bensaa meni se vajaat 30l/h ja bensalitra maksoi keskimäärin vähän yli 2€/litra. Kun koko matkaan meni 11,5h, oli bensakulu jotain 700€. Lennot Espanjaan n 400 ostettuna liian myöhään (kun sää oli selvillä), hotellit matkalla keskimäärin 120e/yö (2hh). Ruokaa ja juomaa sekä tietenkin laskeutumismaksuja 15-30e/kenttä (Mainz, Lüneburg, Randers, Norrköping). Ilmaisiakin kenttiä siis oli.
Seuraavaksi ja jo tällä hetkellä koneen "rakentaminen" on käynnissä. Olen anonut sille rakennusluvan ja saanut ohjeita ja opastusta tarkastuksesta Trafilta. Koneen tarkastus on aloitettu ja laitan sen kevääksi lentokuntoon.
Siitä nähdään lisää sitten sekä täällä blogissa että Suomen - ja varmaan muidenkin maiden - lentokentillä!