19.13
Lauantaiaamu Lüneburgissa alkoi aikaisin. Olimme aamiaisella jo ennen aamiaista, keittiöväki viimeisteli juuri tarjouksia. Hotelli oli kyllä tasokas ja myös aamiainen mainio.
Eilinen lennonjohtaja/kerhoaktiivi Frank kävi hakemassa aamutorilta ruokia iltaa varten ja tuli hakemaan meitä hotellilta.
Frank kuskasi meidät kentälle. Hän oli kerhossa aktiivina monin tavoin ja kertoi myös Saksan lentokäytännöistä. Korpikenttä on Saksassa tuntematon käsite, tornissa on aina joku. PPR (etukäteislupa) ei siis ole mikään toive vaan todellakin vaatimus.
Työnsimme koneen ulos raittiiseen ilmaan ja menimme kuppilaan odottelemaan.
Kentän vieressä sijaitsee armeijan tukikohta, joka on tae kentän pysymiselle paikallaan. Jos armeija luopuu parakeistaan, paikalle rakennetaan todennäköisesti asuntoja. Tuttua?
Istuimme kuppilassa ja tutkiskelimme säitä. Paikallinen sää oli tuskallisen hyvä. Katselimme pääsisikö Gotlantiin tai Itä-Ruotsiin. Puolaan ei tästä enää oikein viitsinyt lähteä, vaikka Latviassa olisikin ollut lentojuhlaa tarjolla. Tanskankin metarit näyttivät tymää.
Odottelimme ja katselimme kenttäkuppilan mielenkiintoisia muistoesineitä.
Valmistauduimme joka tapauksessa jatkamaan matkaa eteenpäin. Lähdimme tankkaamaan,
Kentältä sai Avgasia ja autobensaa, nyt päädyimme autotavaraan. Ihan kohtuullinen hinta, 1,85e/litra suoraan hanasta.
Tankkauksen jälkeen Tanskan taivas alkoi aueta. Seurasimme pallukoita Ilmatieteen laitoksen Ilmailusää-palvelusta. Hyvä kokonaiskuva auttoi paljon päättämään, että NYT on lähdön aika.
Olimme jo etsineet Tanskasta sopivan kentän: Randersin lentokerhon vepin mukaan kenttä oli mainio, joten teimme plaanin sinne. Kokeilin lentosuunnitelma-apuria ja soitin Suomen briefingiin, mutta VFR-plaani ei oikein onnistunut näillä aikatauluilla. Antti soitteli sitten plaanin Saksan lennonneuvontaan, ja se oli järjestelmässä parissa minuutissa.
Hieman moukkuinen nurmikenttä oli aivan tyyni. Rullasimme kiitotien päähän ja kahvilasta torniin kiivennyt kaveri kuittasi lentoonlähtömme. Aivan kentän vieressä oli iso Elben sivukanava, josta nappasin tämän kuvan heti nousun jälkeen.
Lensimme Hampurin lähestymisalueen ali. Iso kenttä näkyi kyllä hyvin ihan siinä vieressä, ohitus oli helppo. Kohta alkoikin häämöttää jo Itämeri
Reitti vei rannikkoa pitkin, Flensburgin itäpuolelta. Keli oli mitä mainioin.
Tämä olikin lyhyt ylitys, Tanska näkyi jo Saksan puolelta. Toisenlaista oli tulossa kohta...
Lensimme Aarhusin länsipuolelta ja suljimme plaaninkin jo sinne. Vähän jännitti, millaista toimintaa jos mitään Randersissa oli. Olimme kyllä katsoneet, että kaupunki oli ihan vieressä eli yöpaikka löytyisi kyllä.
Hyvää onnea, kentällä oli kerholaisia! Yleensä lauantaisin kentällä järjestetään ilmailutapahtumia, mutta nyt ne oli juuri lopetettu talveksi - olihan 1.11. Menimme klubille miettimään tulevaisuutta.
Avasimme heti säänetit. Kirkas ilma meni kohti itää ja osa Ruotsista näytti jo puhtaalta. Jossain kohtaa kuitenkin oli vielä punaista eli matalaa ja lentokelvotonta. Saimme myös maksulapun laskeutumismaksusta, 300DKK maksetaan tilille.
Löysimme Ruotsin kartalta hyvännäköisen lentokentän sopivasti reitillä. Soitin Skövden lentokerholle ja sieltä setä vastasi että "tänne vaan, täällä on CAVOK!". Tämä vahvisti nettisäätiedot ja päätimme jatkaa saman tien. Pysähdys oli tosi lyhyt, alle tunnin.
Nyt edessä olikin jo vähän pidempi meren ylitys, leveimmästä kohtaa Tanskan salmia. Kaivoimme pelastusliivit esiin.
Randers sijaitsee hyvin lähellä rannikkoa ja pienen myötätuulen avustamana tulimme meren päälle alta aikayksikön. Siinä vaiheessa tulikin eteen jännä ilmiö: hieman kostea-utuinen ilma, tummansininen meri, vaaleansininen taivas, ei kiintopisteitä. Käytännössä siis ryhdyin lentämään mittarien varassa, koska halusimme pysyä sen verran korkealla että olisi edes aikaa huutaa APUVA jos kone lähtee molskahtamaan.
Lento sujuikin ihan hyvin: hillittyjä liikkeitä, katse kiertäen mittareita.
Kuikin välillä alaspäin ja näin kyllä, että alempana merestä olisi saanut visuaalisen kiintopisteen jos olisi ollut tarve. Erittäin hyödyllinen mittarioppitunti.
Kohta lentelimme jo Varbergin ja Göteborgin puolivälistä mantereelle. Sweden control oli ystävällinen ja avulias. "Station calling, say your callsign again..." :D Harvinaistahan se on, kun ekkotsaarli tulee Skandinaviaan.
Tämä oli selvästi matkan nopein legi - ilmanopeuden suhteen. Myötätuuli auttoi mukavasti. Oppia tuli tietenkin myös siinä, että tällä koneella hidastaminen pitää aloittaa ajoissa, jos meinaa osua kenttään.
Skövdessä tuuli osui mukavasti kentän suuntaisesti ja laskeuduimme normaalisti.
Yksi kerholainen tuli heti auttamaan meitä tankille. Skövdessä ei ole juuri nyt reittiliikennettä, joten kentällä ei peritä laskeutumismaksujakaan. Jutustelimme siinä ja kävi ilmi, että kerhokämpällä voi yöpyä hyvin kohtuullista korvausta vastaan. Kenttä on n. 10 km sivussa kaupungista, joten päätimme jäädä sinne.
Kävimme tutustumassa paikallisiin kerholaisiin ja kalustoon. Ihan siistiä!
Majoituimme tosi hyvin varustellulle kerhokämpälle. Jääkaapista ja pakastimesta sai ostaa ruokaa ja juomaa.
Olkkarissa oli telkka ja internet, mitäpä sitä lentäjä muuta kaipaakaan?
Nukahdimme yöksi jännittämään aamun kelejä. Aamusella otin muutaman kuvan kerhotalon kalustuksesta, säätietojen tiirailujen lomassa.
Keli alkoi aueta ja päätimme etsiä reittiä eteenpäin. Kello oli jo sen verran, ettei kovin kauas ollut asiaa. Mietimme Skavstaa ja Borlängeä mutta päädyimme Norrköpingiin, siellä säätieto oli hyvä.
Sinne jäi sitten Skövde, järkkäsimme paikat ja lähdimme lyhyelle legille Norrköpingiin - reilu puoli tuntia.
Moikka sitten, kerhotalo
Tankit täynnä Hjelmcoa (2,20€/litra) suuntasimme länteen. Arvelutti vähän, pääsemmekö Norrköpingistä koskaan eteenpäin, mutta sieltähän nyt sentään olisi Flyben suora lento Helsinkiin. Tästä sitten lisää ensi kerralla.
Lähetä kommentti