Savossa ja idässä

Timo Hyvönen

Lauantain lentoretki suuntasi kaverini Teemun kanssa hänen synnyinseuduilleen, Siilinjärven Rissalaan. Tulkkihan oli tietehhiiii miäränpiässä tarpeen mutta matkalle mahtui hyviä kokemuksia ja muutamia huomioita.

Julma pilootti valmistautumassa matkalentoon Malmin odotuksessa

Malmilta matkaan

Oli synkkä ja myrskyinen yö...ei vaan kirkas, hieman tuulinen päivä. Tein briefingissä lentosuunnitelman EFLA-EFPK-Kalla-EFKU ja varasin n. 10 minuuttia läpilaskuihin (RMK/TGL EFLA jne). Tämä osoittautui myöhemmin riittämättömäksi.

Kone palautui Turusta käyttöömme hyvissä ajoin. "Pikkuisen pomppuista, matkanopeus oli välillä vain 125 km/h" totesi lennonopettaja. Meidän reitillämme tuuli oli pääosin sivusta ja pintavoimakkuus oli lähdön aikoihin n. 12 kts. Tankkauksessa lorautimme osan bensasta varmuuden vuoksi ohjaamon puolelle, perr...no, se haihtui ennen lähtöä.
Suora vastatuuli, lähtö kiitotieltä 27 ja 18-36:n kohdalla oltiin jo näin korkealla

Käytössä oli vähän harvemmin käytetty kiitotie 27. Valokuvauslento OH-NEU ohitti odotuspaikalla vauhdinottoon aivan kiitotien päähän. Syy selvisi kun odotimme kakkosena vuoroamme: Cessna kiihdytti pinnassa hurjaan vauhtiin ja polttariseurueen kohdalla kone lähti suorastaan ultrakevytmäiseen nousuun. Sain omaan nousuuni luvan oikeaan kaartoon ja kävimme moikkaamassa koti-tapanilalaisia.

Tapanila-Mosabacka. Kotitalo on kuvan alareunassa keskellä, siinä puiden peitossa.

Lahti-Vesivehmaa

Esittelin Teemulle ilmatilarajoituksia kun porrastuimme 1000 -> 1300 -> 2500 jalkaa lähestymisalueilla, kunnes pääsimme pienempien pomppujen seuraan ylemmäs. Keli oli aika moukkuinen, kunnon purjelentosää pienestä tuulesta huolimatta.

Matka Vesikselle sujui sukkelaan n. 170 km/h maakeskinopeudella tuulesta huolimatta. Vesivehmaalla käytössä oli kuuluisa kiitotie 25.
Vesivehmaan sotamuistomerkki

Lennonjohtotornin näköisen talon seinällä luki "Vesis klubi" ja "Vain jäsenille". Ovet olivat lukossa. Löysimme onneksi vesihanan museon seinustalta, jano.


Vesis-klubin edessä parkissa

Museo oli auki ja on nyt kesällä auki viikonloppuisin klo 11-18 pl. juhannus. Pääsymaksu on vaivainen 3 euroa ja ryhmillekin museon saa auki muina aikoina 20 eurolla.

Vesivehmaan museo

Valitettavasti emme ehtineet tutustua tosi mielenkiintoisen näköiseen tarjontaan kiireisinä turisteina vaan lähdimme jatkamaan matkaa.

OH-NTE oli seurannut meitä Malmilta harjoittelemaan sivutuulilaskuja

Pieksämäki-Naarajärvi

Naarajärvelle edetessä harjoittelimme karttasuunnistusta, ja melko hyvin se onnistuikin. Huomasin, että plaanin aikataulu ei tule onnistumaan - Vesivehmaalla menikin 20 minuuttia - joten otin yhteyttä radiolla Tampereen alueeseen ja lisäsin matka-aikaa etteivät huolestu.

Mikähän vana tuolla on - Obama tule apuun!

Matkalla näytti siltä, että siellä täällä olisi sadekuuroja, mutta ne olivatkin maahan asti ulottuvia sumupilviä. Jännä sääilmiö, jonka Robin varmaan voi selittää.

Pieksämäki-Naarajärvi

Naarajärvellä oli käynnissä motskariharjoittelua uuden näköisellä harjoitteluradalla. Saimme normaalin korpikenttäselvityksen lennonjohdolta laskuun.
Jäyhä lennonjohtaja tarkkaili toimiamme. Selvitykset olivat korpikentän luonteen mukaisia:
" ".

Kentällä oli pirun kylmä. Soitin varmuudeksi jo seuraavan lentosuunnitelman Kuopiosta Varkauteen, ettemme jäisi kentälle turhaan jumiin. Kuopio on sotilaskenttä ja lentosuunnitelma pitää tehdä jo tuntia ennen lähtöä. Vähän käy sääliksi paikallislentäjiä, luulisi että jokin helpompi menetelmäkin toimisi, ei kenttä ihan niin vilkas ole.
Naarajärven sotamuistomerkki

Kuopijo

Kuopion lähestymisalue on laaja ja autio. Melkein heti Naarajärveltä nousun jälkeen aloitimme keskustelun Kuopion tornin kanssa. Saimme selvityksen alueille alle 3500 jalkaa, vaikka unohdin mainita lentokorkeutemme (3250 jalkaa). Mukavaa, että lennonjohtaja vinkkasi asiasta. Hän sanoi myös, että kentän ja keskustan päällä on juuri sadekuuro ja tuuli oli kova ja puuskainen.

Sovimme, että tarkastellaan tilannetta lähempänä, TMA-rajalta on kuitenkin matkaa n. 20 minuuttia matkaa kentälle. Kiertelin sumu/tihkupilviä kohti kaapuntia. Yllättäen erään pilven reunalla oli kunnon puuska. Teemu kiristi puuskan jälkeen lannevyötä. Kabiini ei rikkoutunut, pää lienee tarpeeksi pehmeä.

Jännä sääilmiö. Tuo ei ole sadetta vaan sumua

Sadepilvi väistyi ja tuulikin hieman laantui, pääsimme hyvin laskuun suoraan kaupungin yli kulkematta Kallan kautta. Kosketusnopeus oli GPS:n mukaan n. 64 km/h.

Perillä Kuopiossa

Teemun isä oli vartioinut armeija-aikanaan hartaasti tässä tornissa ollutta tutkakupua - turhaan, se oli nyt varastettu!

Migi lähtövalmiina suoraan toimintaan

Kuopion lentokenttä

Lentokentällä oli hiljaista. Yksi matkustaja odotteli muutaman tunnin päästä lähtevää Lappeenrannan lentoa, vai liekö ollut jatkamassa Riikaan. Järkytys kuitenkin odotti heti terminaalissa: SUIHKARI OLI KIINNI! Hartaasti odotettua kahvia ja pullaa ei siis saataisikaan!

Äh, lauantaisin suljettu

Päätimme käydä briefingissä tsekkaamassa tilanteen. Olin jo kertonut Teemulle että tämä on vain itsepalvelutiski nykyään ja kaikki on keskitetty Helsinkiin mutta yllättäen toimistolla olikin ihmisiä! Keskustelimme sen verran, että kävi ilmi että varsinaista neuvontaa he eivät saa antaa, vaikka ovatkin siellä muuten paikalla. Muita tehtäviä toki on turvassa ja Hki-Vantaalta ulkoistettuna, mutta varsinainen kielto tehdä lennonneuvontaa kun siihen aikaa olisi kuulosti oudolta.

Mukava uutinen oli se, ettei tämä muutos ollut vaikuttanut henkilöstöön, irtisanomisia ei ollut tarvittu.

Turvauduimme kolikkoautomaattiin (varaa kolikoita!) sokeritasapainon palauttamiseksi. Päätimme jatkaa matkaa heti, mutta uhkaava sadekuuro näytti tulevan päälle ja odotimme laskuvarjokerhon terassilla (kiitos sohvasta ja wlanista, älkää nyt sulkeko sitä). 6 astetta (plus) ja pieni ropina alkoi, vilutti raskaasti. Odotimme sadetta. Odotimme.


Kuopion lentoasema

Ei sitä tullutkaan! Vilkaisin kerhon katon yli ja kuuro menikin eri suuntaan. Äkkiä koneeseen ja selvitystä kehiin, rullaten odotukseen ja lentoon. Lennonjohtaja oli hyvin avulias, saimme säätiedot ja suorat selvitykset kohti Varkautta. Aika hiljaistahan siellä oli, muita ei tänä aikana näkynyt tai kuulunut.
Kuopio kylpi jo ilta-auringossa - satamakaupunki tämäkin
Varkaus

Keli alkoi parantua, Kallaves oli uskomattoman kaunis.

Kallavesi itään

Varkauden tehtaiden jälkeen vehreä Joroisten kenttä näkyikin ja huimasi suuruudellaan ja laajuudellaan. Harmi ettei sillä taida nykyisin olla pahemmin oikeastaan mitään käyttöä.

Joroisten kenttä vehreänä

Myötätuuliosa kiitotielle 32 ravisteli metsän päällä hiukan mutta järven yläpuolella oli rauhallista. Jälleen suora vastatuulilasku, n. 13 kts.


Kaunis kenttä kerää turisteja valokuvailemaan

Kentällä oli pari Nesteen Jet-A1-tankkia mutta 100LL:ää ei tarjoiltu. Kävimme tutkimassa hienoa EU(?)-terminaalia, kuin pakasta vedetty! Siirtäisivät vaikka Kuhmoon niin olisi (minulle) enemmän käyttöä.

Parkissa platalla

Teemun astma oli Kuopion jälkeen ahistanut hengitystä niin että jumppailimme hetken availlen hengitystä kunnes jatkoimme Mikkeliin.

Matkalla Mikkeliin näimme myös tällaisen autoradan


Mikkeli

Kenttä on lähes keskustassa. Lähestyminen jäi hieman korkeaksi ja loppuosalla ihmettelin jo että mahdunkohan tuohon lainkaan. Vedin täydet laipat ja laskin nopeuden 80 km/h ja jopas tultiin kuin hissillä alas.
Mikkelin lentoasema

Korkeahko metsä kentän reunoilla aiheutti erittäin voimakkaan gradientin, joten loppuvaiheessa sai nopeuden kanssa olla erittäin tarkkana.


Letkusta kerrankin

Mikkelissä yllätyin: Nesteen 100LL-automaatti oli edelleen paikallaan! Tankkasimme siis lyijyä parikymmentä litraa, vaikka bensa olisikin saattanut riittää perille asti. Ei se reservi haittaakaan.

Neste on lopettamassa jakeluketjuaan. Vielä bensaa kuitenkin saa

Utti

Matkalla Uttiin oli vaara-alue D14A. Bulletinista olin huomannut sen olevan lauantaina aktiivinen, mutta tarkistin asian vielä alueesta - kyllä, siellä oltiin gineksessä ja IT-tykit harjoituksissaan. Päätin siis kiertää alueen, joka muuten on uusimmissa kartoissa isompi kuin vanhemmissa.

Utti lännestä

Utin kenttä on hurjan iso. Liitelimme lähemmäs kiitotien loppupäätä laskussa ja rullasimme laskuvarjokerholle katselemaan. Toimintaa oli kuulema yritelty koko päivän mutta vain neljä pokaa oli onnistunut. Pilvikatto oli häirinnyt korkeita hyppyjä.

Parkkipaikkaa

Saimme ystävälliseltä laskuvarjoilijalta kyydin ABC:lle tutkimaan Antonovia ja Messerschmittiä, samalla tietenkin saimme lopultakin juomaa ja ruokaa. Hän neuvoi myös oikopolun takaisin kerholle.
ABC:n Antonoviin pääsee sisälle

Neuvostoliitossa lentäjät olivat lukittuna ohjaamoon

Suomen Messerschmittien tulokset olivat huimaavia

Oikotie ABC:ltä kentälle menee tästä.

Kentällä tutustuin lähemmin hyppyjuna OH-SIS:n jonka viimeksi tapasin Räyskälässä. Silloin näkymä Grobin takaikkunasta oli tällainen.


MÄ SYÖN SUT!

Lähtiessä vaihdoimme vielä pari sanaa paikallisen lentäjän kanssa ja hän kertoi, että Neste sulkeekin 100LL-asemansa vasta syksyllä. Itä-Suomi jää silloin aika autioksi, kun Shellejä ei siellä pahemmin ole. Minkähän kentän lähiseudulta löytyisi autobensa-asemia?

Utin kiitotie on leveä ja pitkä

Teemu keskittyy nousukiitoon Utin kentällä.

Kouvolan ratapiha kimmeltää

Malmille

Utista suuntasimme suoraan Malmille. Nousimme katsomaan maisemia 6500 jalkaan. Laskeva aurinko ja autereinen Etelä-Suomi suorastaan huimasivat. Huh, Suomi on kaunis.
Suomenmaa

Lähestyimme Hki-Vantaan TMA:ta ja aloin työnnellä korkeuksia pois. Ilmailun kriittinen juttu lähestymisalueiden koosta ja ilmatilarajoituksista pyörivät mielessä, kun Kouvolan jälkeen mentiin alas turvaamaan isojen liikennekoneiden laskeutumispolkuja. Viimeistään kun Porvoon jälkeen jouduttiin alas 1300 jalkaan, alkoi vähän harmittaa. Onko tämä nyt oikeasti aivan välttämätöntä?

Kone pestynä

Helsingin korpikenttä oli tyhjillään ja laskeuduimme suoraan 27:n kautta hallille. Kone puhtaaksi, kirjat kuntoon ja kotiin...paitsi että meidät oli lukittu häkkiin!

Päivystäjä tuli avaamaan asemataso 2:n lukon ja kertoi, että portit suljetaan 21 aikoihin jos liikettä ei näy. Päivystäjähän on paikalla 22.30 asti ja tavoitettavissa radiolla tai puhelimitse. Saimme portin auki ja pääsimme ansaitulle oluelle!

Opetuksia

Ainahan sitä oppii vielä tässäkin iässä. Nämä muutamat jutut jäivät tästä retkestä mieleen.

- tuulisena päivänä kannattaa kokeilla eri korkeuksien tuulioloja säätiedotteen lisäksi ihan käytännössäkin - matkanopeudessa voi olla huomattavia eroja
- pitäisi oikeasti tarkistaa, mistä saa ruokaa TAI pitää sitä mukana. Päähän alkaa jossain vaiheessa muuten sattua
- Nesteen bensaa saa vielä tämän kesän ajan (syyskuuhun asti)
- Shellin automaatteihin sopivat kortit kannattaa tarkistaa, kaikki eivät käykään (kun Shell lakkautti kerhoilta niitä kortteja)
- Reissuun kantsii ilman muuta lähteä kaverin kanssa, reissuista saa näin paljon enemmän irti
- Kannattaa varata aikaa ja välilaskuja paljon, kentillä on yleensä mukavia ihmisiä - lentäjiä!

Dokumentti mukavasta reissusta
3 Responses to "Savossa ja idässä"
Seppo Kyllönen said :
20. heinäkuuta 2010 klo 17.18
"Helsingin korpikenttä oli tyhjillään ja laskeuduimme suoraan 27:n kautta hallille. Kone puhtaaksi, kirjat kuntoon ja kotiin...paitsi että meidät oli lukittu häkkiin!"

Moi, eikös sieltä platalta pääse sisältäkään ulos ilman avainta. Onhan sinulla Timo avain noihin portteihin, vai? Ainaskin mun avain kelpaa kaikkiin Malmin kentänaidan lukkoihin. Siitä isomman ajoportin riippulukostakin selviää minunkin avaimella.
Anonyymi said :
11. heinäkuuta 2012 klo 3.14
ootko lennonope vai onko toi joku ultrajuttu että merkitään tiimaa molemmille vaikka kone on yhden ohjaajan miehistöllä??
10. marraskuuta 2013 klo 20.39
Kas, huomasin tämän kommentin vasta näin vuosien jälkeen. Teemulla ei ole lupakirjaa ja kirjasin virheellisesti nuo nimet (opin sen joskus tuolloin myöhemmin) lentopäiväkirjaan. Joissain muissa kerhoissa matkustajankin nimi kun on kirjoiteltu..mutta vain mulle tästä tuli tunnit, no hätä :)

Lähetä kommentti