13.43
Malmin kenttä sijaitsee sen verran lähellä merta, että yllättävä sumu saattaa nousta hyvinkin nopeasti kentälle. Syksyn aikana sumunmuodostus nopeutuu ja yleistyy koko ajan.
Nokkaa kohti
Itäpuolella on jo sumua
Kävin eilen naapurini kanssa lentämässä lyhyen keikan ja näimme tuon sumunmuodostuksen käytännössä. Google kertoi sumun syntymisestä tällaista:
Advektiosumu syntyy kun lämmintä ja kosteaa ilmaa virtaa kylmän, märän alustan yli. Näin tapahtuu etenkin merellä ja rannikolla huhti-kesäkuussa ja syys-marraskuussa. Tästä syystä advektiosumua sanotaan usein merisumuksi.
Tornin sulkeutuessa ilmaan pyrähti parvi lentsikoita jotka lähtivät kohti Nokkaa. Kun rullasimme odotuspaikalle, radioliikenne kertoi että Nokka on tukossa. Edellä lähteneet tuuppasivat kohti Degeriä katselemaan josko sieltä pääsisi. Päätin kuitenkin lähteä katsomaan ilmaan, mikä tilanne on - olinhan saanut Samin houkuteltua ensimmäistä kertaa kyytiini. Ilmatilaluokka G eli vapaata lentoa - eiköhän siitä jonkinlainen keikka tulisi.
Sumu nousee maan päälle. Herttoniemi katoaa näkyvistä.
Kentän päällä oli täysi CAVOK ja kaunis ilta-aurinko. Heti nousun jälkeen näkyikin rannalla yllättävän voimakas sumupilvi.
Harmaata
Sumu liikkui hitaasti sisämaahan päin kerros ei ollut kovin paksu, päälle olisi mahtunut hyvin lentelemään vaikka mihin asti.
Saaristoa, Kulosaaristoa nimittäin
Sumu on ilmasta aika uhkaavan näköistä, kun näkyvyys maahan peittyy. Kyytiläinen epäili, ettemme pääse enää takaisin kentälle. Rauhoitin tiedolla, ettei tuo nyt sekunnissa nouse kentän päälle vaan ehdimme kyllä takaisin jos tarve tulee. Ennen meitä lähteneet kaartelivat Degerin suunnasta jo laskuun, ei vain päässyt mihinkään.
Takaisin kotiin
Maisemat olivat jälleen kerran huiman kauniita. Täysin tyyni meri, nouseva sumu, laskeva aurinko. Tuuli kävi mantereelle päin - sen näki parhaiten GPS-ilmanopeus-erosta. Ennen Nokkaa kaarroin takaisin kohti kenttää, kun vielä joku hurja työnsi sumun seasta Nokka sisään.
Hyvää yötä
Herttoniemi jäi jo pehmeän pumpulipeiton alle.
Onneksi päästään alta pois
The Blob seurasi meitä vierellä. Pohjoinen taivas oli aivan kirkas ja puhdas. Muut koneet pääsivät jo laskuun, joten seurailimme sumuseinämän etenemistä ja lensimme itse kohti kenttää.
Laskeutuessa sumua enää tuskin erottaa
Malmillakin oli kirkasta. Kuten kuvastakin näkyy, ei tuota sumua ole kovinkaan helppo ennakoida ennen lähtöä - eihän sitä edes erotu kuin pienenä tuhnuna taivaanrannassa.
CAVOK! Mutta miten pitkään?
Laskun jälkeen pilvi oli tuskin erottuva. Kentällä oli niin nättiä kuin siellä vain voi olla. Ilma seisoi maan pinnassa niin että laskukin onnistui paremmin kuin normaalisti. Tai ehkäpä se johtui sitä, että nyt tuli keskityttyäkin asiaan paremmin...
Ensilento takana mutta silti hymyilyttää.
Lento oli ensikertalaiselle sopiva 10 minuuttia. Ilma oli mitä mainioin, ja laskun jälkeen kaikki matkustajat applodeerasivat innoissaan. Sain kehujakin - pelotti kuulema vähemmän kuin auton kyydissä minun ajaessani...
Aurinko laskee
Sumu voi yllättää ja henki on silloin hupaa tavaraa, jos hätääntyy. Sumuun ei kannata lentää, takaisin pääsee ja saa kääntyä, Hki-Vantaan alueen näkymätön raja ei ole teräsbetonia vaan sinne saa luvan mennä jos on pakko. Tutka 119.100 tai torni 118.600 auttavat kyllä hätätilanteessa, jos Malmilta ei löydy tukea.
Hienon näköistä se sumu kyllä oli, VAU!
Nokkaa kohti
Itäpuolella on jo sumua
Kävin eilen naapurini kanssa lentämässä lyhyen keikan ja näimme tuon sumunmuodostuksen käytännössä. Google kertoi sumun syntymisestä tällaista:
Advektiosumu syntyy kun lämmintä ja kosteaa ilmaa virtaa kylmän, märän alustan yli. Näin tapahtuu etenkin merellä ja rannikolla huhti-kesäkuussa ja syys-marraskuussa. Tästä syystä advektiosumua sanotaan usein merisumuksi.
Advektiosumun syntymiselle otollisin tuulen nopeus on 3-7 m/s. Advektiosumu saapuu usein havaintopaikalle tiheänä ja korkeana muurina. Näkyvyys on monesti alle 50 metriä ja sumun ollessa oikein paksu (noin 500 metriä) siitä sataa tihkusadetta. Suotuisassa säätilanteessa syksyllä tai keväällä advektiosumu kestää päiväkausia ja voi kattaa puolet Suomesta.
Tornin sulkeutuessa ilmaan pyrähti parvi lentsikoita jotka lähtivät kohti Nokkaa. Kun rullasimme odotuspaikalle, radioliikenne kertoi että Nokka on tukossa. Edellä lähteneet tuuppasivat kohti Degeriä katselemaan josko sieltä pääsisi. Päätin kuitenkin lähteä katsomaan ilmaan, mikä tilanne on - olinhan saanut Samin houkuteltua ensimmäistä kertaa kyytiini. Ilmatilaluokka G eli vapaata lentoa - eiköhän siitä jonkinlainen keikka tulisi.
Sumu nousee maan päälle. Herttoniemi katoaa näkyvistä.
Kentän päällä oli täysi CAVOK ja kaunis ilta-aurinko. Heti nousun jälkeen näkyikin rannalla yllättävän voimakas sumupilvi.
Harmaata
Sumu liikkui hitaasti sisämaahan päin kerros ei ollut kovin paksu, päälle olisi mahtunut hyvin lentelemään vaikka mihin asti.
Saaristoa, Kulosaaristoa nimittäin
Sumu on ilmasta aika uhkaavan näköistä, kun näkyvyys maahan peittyy. Kyytiläinen epäili, ettemme pääse enää takaisin kentälle. Rauhoitin tiedolla, ettei tuo nyt sekunnissa nouse kentän päälle vaan ehdimme kyllä takaisin jos tarve tulee. Ennen meitä lähteneet kaartelivat Degerin suunnasta jo laskuun, ei vain päässyt mihinkään.
Takaisin kotiin
Maisemat olivat jälleen kerran huiman kauniita. Täysin tyyni meri, nouseva sumu, laskeva aurinko. Tuuli kävi mantereelle päin - sen näki parhaiten GPS-ilmanopeus-erosta. Ennen Nokkaa kaarroin takaisin kohti kenttää, kun vielä joku hurja työnsi sumun seasta Nokka sisään.
Hyvää yötä
Herttoniemi jäi jo pehmeän pumpulipeiton alle.
Onneksi päästään alta pois
The Blob seurasi meitä vierellä. Pohjoinen taivas oli aivan kirkas ja puhdas. Muut koneet pääsivät jo laskuun, joten seurailimme sumuseinämän etenemistä ja lensimme itse kohti kenttää.
Laskeutuessa sumua enää tuskin erottaa
Malmillakin oli kirkasta. Kuten kuvastakin näkyy, ei tuota sumua ole kovinkaan helppo ennakoida ennen lähtöä - eihän sitä edes erotu kuin pienenä tuhnuna taivaanrannassa.
CAVOK! Mutta miten pitkään?
Laskun jälkeen pilvi oli tuskin erottuva. Kentällä oli niin nättiä kuin siellä vain voi olla. Ilma seisoi maan pinnassa niin että laskukin onnistui paremmin kuin normaalisti. Tai ehkäpä se johtui sitä, että nyt tuli keskityttyäkin asiaan paremmin...
Ensilento takana mutta silti hymyilyttää.
Lento oli ensikertalaiselle sopiva 10 minuuttia. Ilma oli mitä mainioin, ja laskun jälkeen kaikki matkustajat applodeerasivat innoissaan. Sain kehujakin - pelotti kuulema vähemmän kuin auton kyydissä minun ajaessani...
Aurinko laskee
Sumu voi yllättää ja henki on silloin hupaa tavaraa, jos hätääntyy. Sumuun ei kannata lentää, takaisin pääsee ja saa kääntyä, Hki-Vantaan alueen näkymätön raja ei ole teräsbetonia vaan sinne saa luvan mennä jos on pakko. Tutka 119.100 tai torni 118.600 auttavat kyllä hätätilanteessa, jos Malmilta ei löydy tukea.
Hienon näköistä se sumu kyllä oli, VAU!
Lähetä kommentti