21.15
Kerhon maaliinlaskukisoja seurasi tänään osa II - kolmen kerhon kisat. Hyvinkään ilmailukerho, Karhulan ilmailukerho ja Hämeenlinnan ilmailukerho ovat kisanneet keskenään maaliinlaskuissa vuodesta 1963 lähtien keskeytyksettä. Kerhomenestyksen ansiosta minäkin pääsin osallistumaan tähän kisaan uudestaan, jokunen vuosi sitten kävin myös kaatamassa metsää.
HotelBravo
PypyRymeö?
Valmiiseen pöytään on mukava tulla. Maalialue oli jo tehty, tarkastusta vaille valmis.
Tähän pitäisi osua...
...tuolta.
Säännöt käytiin läpi, lähtöjärjestys olikin jo arvottu vahingossa nimiä listattaessa.
Ensimmäinen hinaus
Joukkueessamme Hyvinkäältä lensivät lisäkseni Vesa Forrsten ja Jouko Vuolahti. Kotikisan ykkönen Roger ja kakkonen Hannu estyivät. No problem, sovimme hyvän taktiikan ennen kisaa: lasketaan siihen viivalle!
Kisa alkoi ja suorituksia synnyteltiin.
Ensimmäinen...
...tulee...
..nätisti!
Hinaajana oli Räyskälän OH-PEW ja hinauslentäjä näytti, miten Pawnee tuodaan kolmelle pisteelle aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...kivannäköistä oli sekin.
Piper Pawnee OH-PEW
Joukkueemme ensimmäinen suoritus hieman epäonnistui, puuskainen keli ja huono lentsikka ja kaikkea johti siihen, että lasku jäi lyhyeksi ja metsää kaatui. Eipä hätää, monta suoritusta oli vielä jäljellä.
Tuuli ja puuska ja Astir ja voi perhana
Yleisöä oli paikalla mukavasti. Yksi parhaista asioista näissä kisoissa on se, että saa viettää aikaa muiden lentäjien kanssa. Kokemusten vaihtoa, suoritusten arviointia, oppia ikä kaikki.
Ihan hyvä lasku se oli, ihan naurattaa!
Tuomaristoon vaikuttavaa yleisömassaa
Keli oli kisalle mainio, melkeinpä liiankin hyvä. Suora vastatuuli ja aurinkoista. Naama kiristelee vieläkin.
Aurinkoista!
Osuuko....
...osui!
Oma ensimmäinen vuoroni tuli kierroksen viidentenä. Hyppäsin kymmenen vuoden tauon jälkeen LS-4:n puikkoihin. Konehan on hyvin samanlainen kuin muut LS:t, seiskalla ja kasillahan nykyään pääsen lentämään joka kesä.
Jännässä asennossa se nelonen lentää
No, 1,9. Paras tähän mennessä!
Ennen siimaa iski pieni laskeva ja jouduin lämäämään jarruja kiinni. Heti siiman jälkeen taas sain jarrut heti auki ja voila - 1,9 metriä! OHHOH! Näin kuitenkin sen viivan vilistävän siinä sivussa ja aivan saran lopussa muistin sen kapeuden - siipi meni sitten sen 10 senttiä ohi metsiköstä. Tuuria, taitoa ja kaikkea mutta hyvä!
Vekku iski kanssa mainion laskun, harmittavasti vähän vajaaksi. 70 cm vajaaksi toi 3,5 pistettä joten tasaväkisesti mentiin.
Minusta se oli kyllä nolla, tuomaristo mittasi tarkemmin
Toiselle kierrokselle lähdettiinkin päinvastaisessa järjestyksessä. Auringossa oli mukava katsella lisää suorituksia. Kaikki olivat melkoisen mainioita, koneet säilyivät ehjinä ja osuttelivat baanalle aina vaan paremmin.
Tämä menee vähän pitkäksi
Hyvin tulee!
Rysssskissss....
Toinen kierros oli hyvin tasainen, en oikeastaan seurannut sen etenemistä. Oma vuoroni oli viimeisenä ja tulin vähän varovaisesti viivan taakse, 10,4 metriä = pistettä. HIK:n Matias Laakso vei nyt potin, ensimmäisen kierroksen 3,0 ja toisen melkein-nolla eli 1,4 pistettä olivat ylivoimaiset. Siirryimmekin palkintojenjakoon Cafe 26:n.
Kisakalusto ehjänä kisan jälkeen
Pokaalit!
Henkilökohtaisen kilpailun voitti siis Matias Laakso, toisena olin minä ja kolmanneksi vänkäsi Jukka Kotamäki häviten kakkossijan niukasti.
Jukka, Matias, Timo
Palkintojenjako oli HIK:n juhlaa, kiertopalkinto lähti Hämeenlinnaan. Piste-erot olivat selvät, HIK oli 49,3, Karhula sai reilut 75,9 ja HyIK keräsi 429,1 pistettä. Karhulasta oli vain yksi osallistuja, joten pisteet kerrottiin kolmella - taisi mennä kyllä aika oikein. Mukavat kisat, hyvät koneet, toimivat järjestelyt - kiitos HIK!
Hämeenlinnan voittoisa joukkue, keskellä Riku Rissanen. Liisa ja kaveri edessä.
Tuloslistat
Ilta-auringossa palailtiin takaisin Hyvinkäälle. Grobi oli malttanut odottaa kuppilan vieressä. Kotimatkalla syysmetsä syysauringossa melkein mykisti. Nättiä on maalaismaisema, varsinkin ilmasta!
Grob, vanha sotaratsu
Luonnossa se on vielä nätimpi, tuo maisema siis
Ilmailukisailuun täytyy mennä lentämällä, joten hain Hyvinkäältä Grobin alleni. Muutama sivutuuliläpilasku teki terää, tuntuma palasi kai aikalailla. Lensin kerhomme juniorin Maijan kanssa tuulisessa mutta tasaisessa säässä ja länttäsin Grobin 30Rightille.
Se on kyllä mukava lentopeli
Räyskälän viimeinen munkki kahvin kanssa pohjiksi ja kisaamaan. Kilpailun järjesti HIK ja koneina olivat SUIOn Astir OH-818 ja HIK:n LS-4 OH-755.
Valmiiseen pöytään on mukava tulla. Maalialue oli jo tehty, tarkastusta vaille valmis.
Säännöt käytiin läpi, lähtöjärjestys olikin jo arvottu vahingossa nimiä listattaessa.
Joukkueessamme Hyvinkäältä lensivät lisäkseni Vesa Forrsten ja Jouko Vuolahti. Kotikisan ykkönen Roger ja kakkonen Hannu estyivät. No problem, sovimme hyvän taktiikan ennen kisaa: lasketaan siihen viivalle!
Kisa alkoi ja suorituksia synnyteltiin.
Hinaajana oli Räyskälän OH-PEW ja hinauslentäjä näytti, miten Pawnee tuodaan kolmelle pisteelle aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...kivannäköistä oli sekin.
Joukkueemme ensimmäinen suoritus hieman epäonnistui, puuskainen keli ja huono lentsikka ja kaikkea johti siihen, että lasku jäi lyhyeksi ja metsää kaatui. Eipä hätää, monta suoritusta oli vielä jäljellä.
Tuuli ja puuska ja Astir ja voi perhana
Yleisöä oli paikalla mukavasti. Yksi parhaista asioista näissä kisoissa on se, että saa viettää aikaa muiden lentäjien kanssa. Kokemusten vaihtoa, suoritusten arviointia, oppia ikä kaikki.
Keli oli kisalle mainio, melkeinpä liiankin hyvä. Suora vastatuuli ja aurinkoista. Naama kiristelee vieläkin.
Oma ensimmäinen vuoroni tuli kierroksen viidentenä. Hyppäsin kymmenen vuoden tauon jälkeen LS-4:n puikkoihin. Konehan on hyvin samanlainen kuin muut LS:t, seiskalla ja kasillahan nykyään pääsen lentämään joka kesä.
Ennen siimaa iski pieni laskeva ja jouduin lämäämään jarruja kiinni. Heti siiman jälkeen taas sain jarrut heti auki ja voila - 1,9 metriä! OHHOH! Näin kuitenkin sen viivan vilistävän siinä sivussa ja aivan saran lopussa muistin sen kapeuden - siipi meni sitten sen 10 senttiä ohi metsiköstä. Tuuria, taitoa ja kaikkea mutta hyvä!
Vekku iski kanssa mainion laskun, harmittavasti vähän vajaaksi. 70 cm vajaaksi toi 3,5 pistettä joten tasaväkisesti mentiin.
Minusta se oli kyllä nolla, tuomaristo mittasi tarkemmin
Toiselle kierrokselle lähdettiinkin päinvastaisessa järjestyksessä. Auringossa oli mukava katsella lisää suorituksia. Kaikki olivat melkoisen mainioita, koneet säilyivät ehjinä ja osuttelivat baanalle aina vaan paremmin.
Toinen kierros oli hyvin tasainen, en oikeastaan seurannut sen etenemistä. Oma vuoroni oli viimeisenä ja tulin vähän varovaisesti viivan taakse, 10,4 metriä = pistettä. HIK:n Matias Laakso vei nyt potin, ensimmäisen kierroksen 3,0 ja toisen melkein-nolla eli 1,4 pistettä olivat ylivoimaiset. Siirryimmekin palkintojenjakoon Cafe 26:n.
Henkilökohtaisen kilpailun voitti siis Matias Laakso, toisena olin minä ja kolmanneksi vänkäsi Jukka Kotamäki häviten kakkossijan niukasti.
Palkintojenjako oli HIK:n juhlaa, kiertopalkinto lähti Hämeenlinnaan. Piste-erot olivat selvät, HIK oli 49,3, Karhula sai reilut 75,9 ja HyIK keräsi 429,1 pistettä. Karhulasta oli vain yksi osallistuja, joten pisteet kerrottiin kolmella - taisi mennä kyllä aika oikein. Mukavat kisat, hyvät koneet, toimivat järjestelyt - kiitos HIK!
Ilta-auringossa palailtiin takaisin Hyvinkäälle. Grobi oli malttanut odottaa kuppilan vieressä. Kotimatkalla syysmetsä syysauringossa melkein mykisti. Nättiä on maalaismaisema, varsinkin ilmasta!
Se kulkee
Lähetä kommentti