14.41
Atec Zephyr 122 on tsekkiläinen ultrakevyt ja tällä hetkellä Mäntsälän Ilmailukerhon ykkösvalinta koulu- ja harjoituskoneeksi. Olen itse suorittanut tällä UPL-kirjani joten kone alkaa olla tuttu. Kävimme naapuri-Timon kanssa kiertämässä sunnuntaina Helsinki-Vantaan lähialueen ja päätin nyt kirjoitella hieman kokemuksia koneesta.
Koneeksi saimme tällä kertaa OH-U635:n joka joutui valitettavaan onnettomuuteen heinäkuussa Hyvinkäällä. Nyt kone on korjattu ja jopa paranneltukin ja vastaa täysin uutta. Koneella oli lennetty nyt yhteensä 139 tuntia. Toinen MILK-Zephyr U585 (vm. 2009) menee kohta jo 1500 tunnin huoltoon.
Koneen rakenne on hieman purjekonemainen. Takarunko on putkimainen lasikuituinen ja siivet puuta/kangasta hiilikuituisella pääsalolla. Koneeseen noustessa tuo siiven kangaspäällyste on syytä huomioida ja osuttaa jalat tarkkaan merkityille astumapinnoille. Olen silloin tällöin katsellut siiven kangasosia lennon aikana ja siinähän ne toimivat - ei lepata. Ulkoisesti identtisen sisarmalli Faetan kova siipi antaa hieman lisää matkanopeutta, mutta on myös painavampi. Puolensa kullakin.
Zephyr on hyvännäköinen kone. Pienissä wingleteissä on LED-strobot ja navivalot. Kaksilapainen potkuri on helppo irrottaa ja kiinnittää, potkurin komposiittirakenne ilman etureunan vahvikkeita vain näyttää kuluvan aika nopeasti asfalttikentilläkin. Korjaaminen onnistuu epoksilla ja tarkalla muotoilulla - onnistui ainakin 585:ssa. Teippiä tai rautaa kaivattaisiin tuohon, ja 100hv malleissa näyttääkin olevan 3-lapainen potkuri joita saa vahvistettuina.
Nokkapyörä kääntyy rullatessa peräsimen mukana, joten maakäsittely on näppärää. Pienet astuintapit siiven etupuolella helpottavat koneeseen nousua, jos ne huomaa. Moottoripeitto on ohutta muovia eli kevyt mutta toimiva. Öljyntarkastusluukku on koneen oikealla puolella, samoin tankki. Tässä yksilössä on 80 hv moottori ja 80 litran tankki. Kulutuksen ollessa 13-15 litraa tunnissa voi sillä lentää jopa viisi tuntia eli 800-900 km niin, että reserviäkin jää. Matkanopeus on 4600-4800 kierroksella 170-200 km/h. Moottori kiertää huudattaen vaakalennossa yli 5200 joten tarvittaessa voi mennä hetken aikaa kovaakin. Pienellä loivalla liu'ulla nopeutta tulee nopeasti lisää, liitäähän Zefiiri 17:1.
Ohjaamo on mukavan leveä, harvoin hartiat kolisevat yhteen. Tämän ovat todenneet myös Eurostar-miehet - tilaa on enemmän. Uusimmissa malleissa ohjaamon takaosaan tehty hattuhylly ja ikkunat avaavat hyvin näköalaa taaksepäin. Päivän tavarat - kamerat, kartat yms. - ovat jopa käytännössäkin käden ulottuvilla. Vanhemmissa malleissa ohjaamon takaseinä oli kiinteä.
Ohjaamossa on perusmittareiden lisäksi hieman hyvää navigointiin ja muuten vaan turvaan. Garmin 495 toimii, näyttö vain on aika pieni. Valaistus riittää aika hyvin auringossakin. ICOMin IC-A210E-dual-mode-radio on ihan ok ja Garminin V/S-transponder nykyaikainen ja helppo.
Tässä koneessa on sähköinen trimmi ja sähköiset laipat. Trimmin ohjainmoottori on pikkuinen servo, jonka kestäminen ihmetyttää. Harvoin niitä rikki menee ja toisaalta, tieto taas muistuttaa ultrakevyen keveydestä. Trimmipotentiometri on helppo käyttää kaasuvivun edessä. Laippavipu on liian lähellä kaasukahvaa ja olen aina hieman arastellut sen tuntumaa - tuntuisi, että aika helposti laipat saattaa läväyttää vahingossa täysille. Käytössä tämä ei ole osoittautunut ongelmaksi.
Kojetaulssa on pieni tavaralokero lentopäiväkirjalle ja eväspusseille. Pelastusvarjon kahva on siirretty vanhoista malleista poiketen lentäjän kohdalle etupaneeliin ja on erinomaisesti tavoitettavissa.
Koneessa on iso tavaratila ja tyhjäpainon ollessa 298 kg, mahtuu jäljelle jäävään 174,5 kiloon hyvinkin kuski, 80 litraa (56 kg) 98E-bensaa ja 40 kg matkatavaraa. Kahdestaan lentäessä näitä saa sitten säädellä tarpeen mukaan.
Lento-ominaisuuksia
Niin no miten se sitten lentää? Kuulostaa kaikin puolin niin hienolta - toimiiko se varsinainen JUTTU?
Toimiihan se. Tämän yksilön nousukiito on melko neutraali, aiemmin moottori väänsi kovastikin sivuun ja oikeaa jalkaa sai painaa kovaa. Kyllä sitä nytkin saa painaa, mutta sivistyneesti. Samoin kierroksia laskettaessa vasenta saa vähän antaa, mutta ilmassa tämä ei tunnu niin selvästi kuin nousukiidossa.
Nousussa käytän yleensä ykköslaippoja ja kone nousee hyvin nopeasti ilmaan vaikka moottori onkin se pienempi Rotax. Nousunopeus on käytännössä n. 5-6 m/s nousutehoilla. Nousussa kone on rauhallinen ja tottelee sauvaa ja trimmiä mukavasti. Paras nousunopeus on 110 km/h ja nousumatka 205 m (nurmella 240 m). Vastatuulessa nousurullaus on joskus tosi lyhyt.
Matkalla tyynessä Zephyr kulkee kuin juna ja nopeutta voi työntää sen minkä viitsii huudattaa, mutta 4600-4800 rpm on tälle koneelle sopiva. Maksimi matkalentonopeus on 220 km/h, sen yli ei suositella lennettävän kuin aivan tyynessä. Vmax varjo asennettuna on 235 km/h ja VnE taas 265 km/h joten ylinopeudelle on vaikea mennä vahingossa.
Ainoa huonompi ominaisuus matkalennossa on koneen taipumus lähteä varsinkin puuskista hieman heilahtelemaan: kone saattaa alkaa kiemurrella havaittavasti. Vaaraa tämä ominaisuus ei aiheuta ja sen voi välttää lentämällä puhtaasti, kuula keskellä. Pituusvakavuus on kuin jyrällä, trimmattu kone lentää tasaisesti.
Laskussa kolmiasentoiset laipat mahdollistavat jyrkänkin lähestymisen purjekonetyyliin. 1-2-laipoilla laskun saa loivemmaksi ja loppuvedon vähän hienostuneemmaksi. Isoilla laipoilla kone on helppo käsitellä mutta tuuli ottaa siihen helpommin. Itse nostan laipat yleensä pian kosketuksen jälkeen ettei kone jää lentelemään pinnoissa: kerran kovalla tuulella pomputtelu jatkui häiritsevän pitkään, kun kone halusi vielä ilmaan. Olenkin sanonut, että Zephyristä saa kolmoslaipoilla Ikaruksen. Vähän sinnepäin, ainakin. Sakkausnopeus laipoilla on 64,9 km/h ja ilman laippoja 76,5 km/h
Lensimme sunnuntaina Hyvinkään ja Nummelan kautta takaisin Malmille. Reissu oli mahtava, sää suosi ja kone surrasi uututtaan ylettömän tasaisesti. Olen joskus havainnut Zephyrillä laskeutumisvaiheessa pientä pituussuntaista värinää, kuin korkeusperäsin ei aivan riittäisi. Tällä koneella en ole tätä huomannut ja reissullakin tuulet olivat tyyniä.
Yhteenveto
- Matkakone, joka mahtuu myös Genböleen
- Mukava kuormattavuus
- Riittävän nopea - jopa 200 km/h matkaa
- Tilava, hyvinvarusteltu ohjaamo
- Heiluttelee joskus puuskissa lillutellen sivuttain, yleisesti hyvä suuntavakaus
- Kestävä koulutuskäytössäkin, turvallinen pienissä onnettomuustilanteissakin
- Ultrakevyiden Toyota Avensis - kaikki toimii, ei mikään raaseri eikä lada
Näin se lentää tyynessä.
Atec Zephyr tositoimissa - matalalähestyminen Helsinki-Vantaalle 2010
Lähetä kommentti