1.04
Lentäen Venäjälle? Wot...
Timo Hyvönen
Aivan älytön idea. Täysin toteuttamiskelvoton. Ei tule onnistumaan! Ei käy, ei käy, ei käy! Ja ainakin maksaa miljoonan. Kone jää sinne eikä sitä ikinä saada takaisin. Ja kieliongelma ja navigaattori ja ja ja...
Hankin syyskuussa 2011 iPadiini ohjelmiston Air navigation pro. Kiva pikku kilkutin, hienoja ominaisuuksia enemmän kuin osaan käyttääkään. Siinä tutkiskellessani kesän Kuhmo Fly Iniä varten maisemia huomasin että Kostamuksessa on lentokenttä! Sehän on aivan Kuhmon vieressä. Kentästä löytyy hyvä kuva yandex.ru-palvelusta - tässä.
Kirjoitin aiheesta Flightforumille, ja palautehan oli nyrkki otsaan.
Alkuperäinen viesti Flightforumilla - ks. http://www.flightforum.fi/forum/index.php/topic,100589.0.html
Idea tyrmättiin foorumilla heti alkuunsa, joten päätin selvitellä, miksi ja miten se onnistuisi.
Googlettelin hetken Russia General Aviation ja löysin Venäjän AOPAn yhteystiedot. Yhteys Leonid Kosheleviin lähti näin:
RAOPA-viesti
Leonid vastasi välittömästi: "It is very timely thought. I am absolutely with you on all points. RAOPA will see that you can fly. " Ohoh! Tämähän viittasi siihen, että marraskuussa 2011 G-ilmatilat tulivat Venäjällekin ja yleisilmailu alkoi vapautua. Mikä olisikaan parempi tapa mainostaa asiaa kuin avata lentoyhteys rajan yli! Tätähän kannatti jatkaa.
Sain yhteyden Venäjän AOPAan ja aloimme puuhata asiaa Vladimir Turinin kanssa. Maileja on vaihdeltu ahkerasti ja homma etenee. Myös Karjalan turismivirasto auttoi viesteillä Kostamuksen lentokentän päällikölle.
Lentoretken rinnalla otimme yhteyttä Suomen Ilmailuliittoon. Experimental-väki oli vähän nurissut tapahtumansa kehityksestä ja anoimme SIL:n experimental-tapahtumaa Kuhmoon, koska kuitenkin järjestäisimme sinne Fly Inin. Ilmailuliitto myönsikin tämän Fly Inin Kuhmoon, ja KuIK innostui. Kenttää alettiin kunnostaa, halli rakentui ja kaikkea.
Lentoretken suunnittelu jatkui. Selvitimme Vladimirin kanssa rajanylityspisteitä (GATRI) ja rajamuodollisuuksia. Kostamus ei ole kansainvälinen kenttä...mutta rajamuodollisuudet taitavat onnistua. Juttelin puhelimessa Kuhmon kaupunginjohtaja Eila Valtasen kanssa pitkään ja hän antoi arvokkaita yhteyksiä Kostamukseen. Kostamuksen kaupungin johto halusi heti tukea hanketta.
Soitin Trafiin. Hämmentyneet viranomaiset vahvistivat pitkien puheluiden jälkeen, ettei asialle ole Suomessa mitään esteitä. Normaaleja käytäntöjä! R28-lupa vain ja sitten sinne. Mutta miten se Venäjä vaikka onkin ICAO-maa...
Kainuun rajavartioston komentaja eversti Kurki auttoi myös eteenpäin. Hän otti asian esille rajavaltuutettujen tapaamisessa lähinnä ilmoitusasiana. Ismo oli ryhmäni vänskänä Rajakoululla 1985, joten keskustelu oli suht helppoa. Viranomaisasioita viritellään vielä, mutta onnistuu varmasti.
Kostamuksen lentokentän päällikkö Aleksander Brilko oli heti mukana. Hän haluaisi saada kentälleen lentsikoita. RAOPAn hra Turin työsti asiaa Venäjän päässä ja eilen luvattiin jo englanninkielinen lennonjohtajakin Kostamukseen - tulee Petrozavodskista (Petroskoi). Navigaattoria ei tarvita, vaan lento GATRIsta Kostamukseen menee Kostamuksen lennonjohdon ohjauksessa.
Matkan varrella olin jo kutsunut liikenneministeri Kyllösen tutustumaan ilmailutapahtumaan. Fly In on 20.-22.7. ja osuu samaan Kuhmon Kamarimusiikin kanssa. Merjan sihteeri vahvistikin, että vierailu näyttäisi onnistuvan. Myöhemmin tuli mieleen, että ministerin tuesta voisi olla lentoretkellekin apua. Ministeri Kyllönen lupasikin tukea hanketta ja käyttää nimeään sen markkinoinnissa.
Myöhemmin pyysin ja hän lähettikin kirjeen Venäjän liittovaltion liikenneministeri Levitinille kertoen hankkeesta ja tuestaan sekä pyytäen hra. Levitiniä myös tukemaan lentoretken toteutumista. Myös Karjalan tasavallan suuntaan on oltu yhteyksissä, rajavartiostoa pitää vielä selvittää..
Seuraavaksi aletaan kerätä koneiden tunnuksia, dokumentteja (lentokelpoisuus/lupa ilmailuun) sekä matkustajien passitietoja. Varsinaiset lupahakemukset lähtevät kohta. Jos ei kukaan muu onnistu niin ainakin Tommi, joka aikoo viedä oman purtsikkansa Kostamukseen maakuljetuksena. Lentäen olisit jo perillä vai miten se meni, mutta hanke on jännittävä, jatkuu edelleen ja nyt todennäköisyys näyttää jo paremmalta kuin se 20-80 jonka alkuun arvailin.
Venäjän ilmatila-alueet
Fly iniä varten ja muutenkin tein tällaisen esitteen. Ilmoituksiakin ja ilmoittautuminen löytyy www.kuik.fi ja lentoretkeä varten avattu projektisite osoitteesta https://sites.google.com/site/efkhulpm/
Jatkuu...
Hankin syyskuussa 2011 iPadiini ohjelmiston Air navigation pro. Kiva pikku kilkutin, hienoja ominaisuuksia enemmän kuin osaan käyttääkään. Siinä tutkiskellessani kesän Kuhmo Fly Iniä varten maisemia huomasin että Kostamuksessa on lentokenttä! Sehän on aivan Kuhmon vieressä. Kentästä löytyy hyvä kuva yandex.ru-palvelusta - tässä.
Kirjoitin aiheesta Flightforumille, ja palautehan oli nyrkki otsaan.
Alkuperäinen viesti Flightforumilla - ks. http://www.flightforum.fi/forum/index.php/topic,100589.0.html
Idea tyrmättiin foorumilla heti alkuunsa, joten päätin selvitellä, miksi ja miten se onnistuisi.
Googlettelin hetken Russia General Aviation ja löysin Venäjän AOPAn yhteystiedot. Yhteys Leonid Kosheleviin lähti näin:
RAOPA-viesti
Leonid vastasi välittömästi: "It is very timely thought. I am absolutely with you on all points. RAOPA will see that you can fly. " Ohoh! Tämähän viittasi siihen, että marraskuussa 2011 G-ilmatilat tulivat Venäjällekin ja yleisilmailu alkoi vapautua. Mikä olisikaan parempi tapa mainostaa asiaa kuin avata lentoyhteys rajan yli! Tätähän kannatti jatkaa.
Sain yhteyden Venäjän AOPAan ja aloimme puuhata asiaa Vladimir Turinin kanssa. Maileja on vaihdeltu ahkerasti ja homma etenee. Myös Karjalan turismivirasto auttoi viesteillä Kostamuksen lentokentän päällikölle.
Lentoretken rinnalla otimme yhteyttä Suomen Ilmailuliittoon. Experimental-väki oli vähän nurissut tapahtumansa kehityksestä ja anoimme SIL:n experimental-tapahtumaa Kuhmoon, koska kuitenkin järjestäisimme sinne Fly Inin. Ilmailuliitto myönsikin tämän Fly Inin Kuhmoon, ja KuIK innostui. Kenttää alettiin kunnostaa, halli rakentui ja kaikkea.
Lentoretken suunnittelu jatkui. Selvitimme Vladimirin kanssa rajanylityspisteitä (GATRI) ja rajamuodollisuuksia. Kostamus ei ole kansainvälinen kenttä...mutta rajamuodollisuudet taitavat onnistua. Juttelin puhelimessa Kuhmon kaupunginjohtaja Eila Valtasen kanssa pitkään ja hän antoi arvokkaita yhteyksiä Kostamukseen. Kostamuksen kaupungin johto halusi heti tukea hanketta.
Soitin Trafiin. Hämmentyneet viranomaiset vahvistivat pitkien puheluiden jälkeen, ettei asialle ole Suomessa mitään esteitä. Normaaleja käytäntöjä! R28-lupa vain ja sitten sinne. Mutta miten se Venäjä vaikka onkin ICAO-maa...
Kainuun rajavartioston komentaja eversti Kurki auttoi myös eteenpäin. Hän otti asian esille rajavaltuutettujen tapaamisessa lähinnä ilmoitusasiana. Ismo oli ryhmäni vänskänä Rajakoululla 1985, joten keskustelu oli suht helppoa. Viranomaisasioita viritellään vielä, mutta onnistuu varmasti.
Kostamuksen lentokentän päällikkö Aleksander Brilko oli heti mukana. Hän haluaisi saada kentälleen lentsikoita. RAOPAn hra Turin työsti asiaa Venäjän päässä ja eilen luvattiin jo englanninkielinen lennonjohtajakin Kostamukseen - tulee Petrozavodskista (Petroskoi). Navigaattoria ei tarvita, vaan lento GATRIsta Kostamukseen menee Kostamuksen lennonjohdon ohjauksessa.
Matkan varrella olin jo kutsunut liikenneministeri Kyllösen tutustumaan ilmailutapahtumaan. Fly In on 20.-22.7. ja osuu samaan Kuhmon Kamarimusiikin kanssa. Merjan sihteeri vahvistikin, että vierailu näyttäisi onnistuvan. Myöhemmin tuli mieleen, että ministerin tuesta voisi olla lentoretkellekin apua. Ministeri Kyllönen lupasikin tukea hanketta ja käyttää nimeään sen markkinoinnissa.
Myöhemmin pyysin ja hän lähettikin kirjeen Venäjän liittovaltion liikenneministeri Levitinille kertoen hankkeesta ja tuestaan sekä pyytäen hra. Levitiniä myös tukemaan lentoretken toteutumista. Myös Karjalan tasavallan suuntaan on oltu yhteyksissä, rajavartiostoa pitää vielä selvittää..
Seuraavaksi aletaan kerätä koneiden tunnuksia, dokumentteja (lentokelpoisuus/lupa ilmailuun) sekä matkustajien passitietoja. Varsinaiset lupahakemukset lähtevät kohta. Jos ei kukaan muu onnistu niin ainakin Tommi, joka aikoo viedä oman purtsikkansa Kostamukseen maakuljetuksena. Lentäen olisit jo perillä vai miten se meni, mutta hanke on jännittävä, jatkuu edelleen ja nyt todennäköisyys näyttää jo paremmalta kuin se 20-80 jonka alkuun arvailin.
Venäjän ilmatila-alueet
Fly iniä varten ja muutenkin tein tällaisen esitteen. Ilmoituksiakin ja ilmoittautuminen löytyy www.kuik.fi ja lentoretkeä varten avattu projektisite osoitteesta https://sites.google.com/site/efkhulpm/
Jatkuu...
16.52
Päivähoitopaikoista on aina ollut pulaa. Lentäjillä pula on ollut välillä suurikin, mutta nyt niitä on alkanut ilmaantua eri puolille Suomea. Räyskälässä, Vesiksellä, Selänpäässä on aktiivista toimintaa vähän vuodenajan mukaan. Minulle on saatu paikka Malmin lentokentän kuppilasta, Hello Cafesta. Se toimii vuoden ympäri.
Näin siistiä siellä on!
Tarhakaverini Kalle totesi kerran parin tunnin tarinatuokion päälle että "tämä on kyllä paras päivähoitopaikka, jossa olen ikinä ollut". Kuppilassa tapaakin usein yllättäviä tuttuja, vanhoja ja uusia.
Punaista Helloa
Malmin vakiopeikkoihin kuuluu monenlaisia lentäjiä. Useimmiten pöydästä löytyy tavallisia kerholentäjiä, joiden kanssa voisi vaihtaa kokemuksia vaikka loputtomiin. Kuppilassa pp-lentäjien ja ultrailijoiden jutut ja kokemukset sopivat hyvin ristiin, samanlaillahan ne lentsikat ilmassa menevät.
Silloin tällöin paikalle eksyy oikeita ammattilaisia, liikennelentäjiä. Näistä tulee aina mukava tunne, sillä kuppilaan vaivautuville ilmailu ei liene vain työ vaan jotain muutakin. Joskus pöytään eksyy vähän vanhempiakin staroja, joiden kokemuksesta voi ammentaa paljon. Kauhavan aikoja on muisteltu, vanhoja yhteisiä tuttuja löytyy melkein aina. Usein näitä löytyy appiukon ja perhetuttumme kautta, molemmat Finskiltä vapautettuja, toisinaan taas eri ilmailukerhojen ja lentopaikkojen tienoilta - Kuhmo, Rautavaara, Hyvinkää, Räyskälä ja muut.
Näkymä pyöreän aulaan - perinteitä
Lennonjohtajiakin käy tornista välillä tavallisen kansan keskuudessa ja heiltä saa monesti hyviä vinkkejä kun vain kysyy. Viime viikonloppuna juteltiin pitkään Lappeenrannan yhdistystoiminnasta.Kaikkea ja kaikenlaista.
Mukavaahan täällä on hyvässä seurassa. Max oli tietenkin minun seurassani.
Kirjoittelen tätä nytkin täältä tarhasta. Max tuli juuri mutustamaan munkkia ja Arto kömpi portaita kahvipannulle. Kallekin saapui ja saatiin taas lompakon paksuus ja iPad-päivityskeskustelut käyntiin. Täytynee siis alkaa keskittyä taas asiaan, kuppilatiimaa...
Minä poseeraan, Arto tutkii Airnav Prota, Max säätää kännyään ja Kalle kahvittelee. Maailma parani taas - neljältä tarha meni kiinni, huomenna uudestaan.
Näin siistiä siellä on!
Tarhakaverini Kalle totesi kerran parin tunnin tarinatuokion päälle että "tämä on kyllä paras päivähoitopaikka, jossa olen ikinä ollut". Kuppilassa tapaakin usein yllättäviä tuttuja, vanhoja ja uusia.
Punaista Helloa
Malmin vakiopeikkoihin kuuluu monenlaisia lentäjiä. Useimmiten pöydästä löytyy tavallisia kerholentäjiä, joiden kanssa voisi vaihtaa kokemuksia vaikka loputtomiin. Kuppilassa pp-lentäjien ja ultrailijoiden jutut ja kokemukset sopivat hyvin ristiin, samanlaillahan ne lentsikat ilmassa menevät.
Jaana ja Julia pitävät huolen että kahvia riittää. Lounaalla käy päivittäin reilut 100 enemmän tai vähemmän ilmailuihmistä
Näkymä pyöreän aulaan - perinteitä
Lennonjohtajiakin käy tornista välillä tavallisen kansan keskuudessa ja heiltä saa monesti hyviä vinkkejä kun vain kysyy. Viime viikonloppuna juteltiin pitkään Lappeenrannan yhdistystoiminnasta.Kaikkea ja kaikenlaista.
Mukavaahan täällä on hyvässä seurassa. Max oli tietenkin minun seurassani.
Kirjoittelen tätä nytkin täältä tarhasta. Max tuli juuri mutustamaan munkkia ja Arto kömpi portaita kahvipannulle. Kallekin saapui ja saatiin taas lompakon paksuus ja iPad-päivityskeskustelut käyntiin. Täytynee siis alkaa keskittyä taas asiaan, kuppilatiimaa...
Minä poseeraan, Arto tutkii Airnav Prota, Max säätää kännyään ja Kalle kahvittelee. Maailma parani taas - neljältä tarha meni kiinni, huomenna uudestaan.
14.40
7.3.2012 The winter is over - official!
moonraker56
Went out to Loppijärvi (Lake Loppi) about 55 km NNW of Helsinki. Clear skies and a steady, gentle southerly wind. By the time we got there, another club was already out on the ice, training new paragliding pilots. We set up our towing line parallel to theirs, and were soon ready to start. First trip of the year - a bit nervous, but the glider seems to handle nicely on the ground before flight: have to stretch the lines and remove the crinkles from the wing, which has been sitting in its bag since last autumn.
Now the tow-line tightens and we are in the air; around unfolds the clean clear white of the snowy landscape, with dark forest patches here and there. Soon it's time to cast off the line - over 600 m, not too bad!
After a little playing, turns to the right and left, speed up, slow down, hey, this is just as it should be! Now to carve out a nice landing pattern - downwind, then across, along the little ridge and back again to drop off some height, and now to turn in towards the landing spot, always such a satisfying experience. The last few metres, hold off, and a soft step onto the snow-covered ice. Done! Video of take-off and landing.
After most of us had flown three or four flights, the sun had already dipped down to the horizon and it was time to pack up our wings and equipment, and head off home, tired but very contented. Markus' flight video.
Now the tow-line tightens and we are in the air; around unfolds the clean clear white of the snowy landscape, with dark forest patches here and there. Soon it's time to cast off the line - over 600 m, not too bad!
After a little playing, turns to the right and left, speed up, slow down, hey, this is just as it should be! Now to carve out a nice landing pattern - downwind, then across, along the little ridge and back again to drop off some height, and now to turn in towards the landing spot, always such a satisfying experience. The last few metres, hold off, and a soft step onto the snow-covered ice. Done! Video of take-off and landing.
After most of us had flown three or four flights, the sun had already dipped down to the horizon and it was time to pack up our wings and equipment, and head off home, tired but very contented. Markus' flight video.