16.10
Jämi fly in & lentonäytös - Suomen ilmailun huipputapahtuma! En ollut aiemmin osallistunut tilaisuuteen ja nytkään ei ollut tarkoitus - miksipä sitä nyt lentonäytökseen lähtisi kun voi lentää itsekin. Näin mietiskellen tsekkasin kesäkuun lopulla, kuka oli varannut kerhon koneita Jämi-päiväksi...joku "Hyvönen"! Jahah, olin joskus huhtikuussa päättänyt toisin - Jämille piti siis lähteä kun oli konekin varattuna.
Aamu valkeni mukavan aurinkoisena ja säätiedote näytti päivälle kohtuullisen hyvää keliä. Olin jutellut reissusta Iiron kanssa, hänelle kun oli myös tullut aiemmin paha olo lennoilla. Tietyllä taloudellisella sopimuksella pääsimme yhteisymmärrykseen ja hän lähti mukaani tälle vähän pidemmälle reissulle.
Olin tehnyt plaanin HF-TP-HM ja siitä eteenpäin ajattelin lennellä villinä ja vapaana. Puhelinaktivointi ja matkaan aurinkoiseen Etelä-Suomeen klo 09.03. Tuusulan-Järvenpään eteläpuolella bongasimme hienon ilmapallon aamulennolla!
Riihimäen jälkeen keli alkoi hieman täyttyä, pilvikatto peitti taivaan ja tuli hieman viileämpääkin. Keli oli aivan tyyni ja bongailimme tuttuja paikkoja. Tervakoskella oli jokunen auto puuhailemassa ja kohta ilmoittelimmekin jo Pirkkalan TMA:ta. Sain selvityksen LEMPOn kautta myötätuuleen 24.
Pirkkalassa OH-BDA teki IFR-lähestymisharjoituksia ja Ryanair kyseli aloitteluohjeita. Pari VFR-konetta lenteli TMA:n reunoilla ja alla ja DC-3 sai selvityksen kohti Jämiä. Yksi kone törmäsi lännempänä tymään ja sai selvityksen Tampereelle. Lempoa lähestyessä hidastin hieman nopeutta ja varmistin vielä lennonjohtajalta, olihan selvitykseni edelleen voimassa normaalina VFR:nä - joku kun oli hetkeä aiemmin saanut erityis-VFR-plaanin. "Voimassa sellaisenaan" - "No, siinä tapauksessa U635 LEMPO sisään".
Jouduimme tekemään pari ympyrää myötätuulessa kun IFR-kone kävi vielä kerran lähestymässä. Huolestuin hieman Iiron voinnista, mutta hätää ei ollut. Jatkoimme kohta lähestymistä.
Harmaan sään takia lennonjohtaja oli sytyttänyt 100% suurtehovalot päälle. WOW, kenttä näytti tosi hienolta! Tyyni keli, kiva laskea - 10.06 perillä.
Olin jo aiemmin pyytänyt delayta jatkoplaaniin Hämeenkyröön ja pyysin lupaa parkkeerata hetkeksi. Sain luvan platalle ja kuuntelimme hetken muiden lentäjien sääilmoituksia alueelta. Pilvet pysyivät yli 1000 jalassa ja raivauskopteri huuteli auringonkin pilkistelevän. Päätin jatkaa matkaa SIURO - EFHM.
Pilviraja alkoikin nousta SIUROa kohti lentäessä, ja ilmoittautumispisteessä horisontti näkyi jo hyvin. Onkohan Tampereen kohdalla jokin pilvikuoppa? Vai miksi siihen oli kertynyt tällaista harmaata? No, Hämeenkyröön päästiin näppärästi, kenttä oli yhtä tyhjä kuin ennenkin.
Lopetin plaanin puhelimitse ja pääsimme hieman jaloittelemaan. Tämä tuli tarpeeseen, olotila helpotti matkustamossakin vaikka ei pahaksi vielä ollut päässytkään.
EFHM hallit
Hallin oven raosta näkyi pari lentolaitetta. Työnsin ovien ali Malmi-julisteen ja ilmoituksen fly inistä. Ripsutteli hieman vettä joten hyppäsimme kabiiniin ja lähdimme jatkamaan kohti Jämiä.
Tässä vaiheessa kysyin Iirolta, haluaisiko hän kokeilla edellispäivänä ostamiani Zuluja. Halusi. Olisi pitänyt antaa ne hänelle vähän myöhemmin, mutta taisi tehdä ihan hyvää hiljentää korvat.
Zulukorva ja kerholentäjä
Lightspeed Zulut olivat osoittautuneet tuolla reilun tunnin pätkällä jo mainoiksi laitteiksi, mutta kirjoittelen niistä erikseen myöhemmin lisää.
Nousun jälkeen otimme yhteyttä Jämin air bossiin ja saimme ohjeet ilmoittautumispisteiden kautta laskukierrokseen. Jyri siellä taisi olla radiossa kun kyseli että "Malmiltakos sitä tullaan, onkos siellä Hyvönen?" "Joo, ja oikein kaksin kappalein!"
Hyvin organisoitua ja selkeää, olin tutkiskellut ilmoittautumispaikat vielä Hämeenkyrössä erikseen.
Muutama minuutti ennen Jämiä ilma kirkastui kuin taikaiskusta. Pilvikatto katosi ja tilalle ilmaantui sinistä ja valkoista. Aiemmin kuulemamme sadekuuro oli häipynyt jonnekin takavasemmalle, mainio ajoitus.
Kierroksessa edellämme lensi Seamax, jonka viereen lopulta parkkeerasimmekin.
Pidensin hieman kierrosta ja katselimme kaukaa, kun amfibio laskeutui.
Maisemat ympärillä olivat nättejä, vehreeä järvimaisemaa. Täällä olimme joskus 70-luvulla koko perheen kanssa katsomassa, kun iskä lenteli purtsikalla. Jossain tuolla olimme mökillä muutaman päivän.
Kaarsin loppuosalle ja tiirailin jo koneitakin, siinähän niitä oli rivistö parkissa. Valokuvaaja ikuisti keskittyneen katseeni.
Laskun jälkeen saimme vielä tervetulotoivotukset ja maahenkilökunta alkoi osoitella heti kohti oikeita paikkoja. Opastajia oli riittävästi ja homma toimi!
Hands up, baby hands up...
Koneita bongasimme jo tässä vaiheessa paljonkin. Työnsimme koneen parkkiin hiekkakankaan reunalle. Tässä vaiheessa Trafin Hannu Ansa tuli tekemään lyhyen ramp-tarkastuksen: kävimme läpi koneen paperit, lupakirjan ja medikaalin. Sen jälkeen vielä koneen lähtöpaikka - niin no, sovittiin että se oli Malmi niinku alun alkaen - lentoaika siis n. 1,5 tuntia.
Vielä merkattiin ylös koneen tyhjäpaino (298 kg) lentäjän paino (80), matkustajan paino (50) ja matkatavarat (EFHF75-julisteita n. 2 kg) sekä tankkausmäärä (60 litraa). Trafi tekee näistä nyt analyysia ja tilastoi toteumaa, lentotapahtumissa datan kerääminen on tehokasta. Rantasalmella lähes puolella ultista oli ollut jonkin verran ylipainoa.
Annoin virkamiehille vielä Kuhmon ja Helsinki-Malmin fly in -esitteet, toivotin tervetulleeksi niihinkin juhliin ja päästimme jatkamaan hommia - lähdimme Iiron kanssa tutustumaan alueeseen. Koneitahan siinä oli rivissä yksi jos toinenkin, laskin että lähes 50 konetta oli sillä hetkellä parkissa.
Ei eksyvä tietä kysy joten pompahtelimme kohti tapahtumapaikkoja. Alakentän konehallilla oli jo menoa ja meininkiä. Tämän hallin perukoilta muistan 70-luvulta hienon V-pyrstöisen purtsikan, liekö ollut Vasama-proto, Libelle vai mikä.
Ilmailukansaa
Hallilla tosiaan oli pari lentsikkaa. Dakotat näkyivät hyvin ja esityskoneet olivat sateensuojassa sisällä.
Jämin hotelli on ollut tuossa kuvassa olevan Reima County Centerin takana (kiitos korjaus :) aina, aikojen alusta asti.
"Lennonjohto"
Air bossilla oli hommaa mutta tornista näkyi koko kenttä. Torni on samaa designia kuin Kuhmossa tällä hetkellä oleva. Hotellin ovella oli menossa kuvaajien ja esittäjien jonkinlainen briefing.
Tapahtumat olivat alkaneet ja alkamassa. ESLA - mikä se sitten lieneekään - kisa oli alkamassa.
Feuer frei!
Möngimme Jämi-hallille jossa olikin monenmoista näyttelyä. Tiira näytti lentsikalta, jolla minäkään en ehkä ihan noin vain lähtisi lentämään. Suomen Ilmailukauppa oli paikalla joten ostinkin seuraavan lentopäiväkirjan saman tien. Hyvä että tuli mieleen.
Hallin takana sai lentäjäsoppaa parilla eurolla, nami makkaraa. Infossa oli hälinää mutta saimme sovittua näistä mainostuksistakin.
Hallin takana oli tuttu hiekkamäki. Täällä varusmiehet aikanaan naljailivat pikkupojalle, luulivat että isä olisi kapiainen vaikka oli PURJELENTÄJÄ! Mitä lie harjoitteita olleet siellä tekemässä.
Sitten alko ilmassa pyöriä jo lentsikoitakin, monenlaisia meni ohi. Kameran autofokus oli pois päältä osan aikaa, onneksi nämä pienennetyt kuvat eivät sitä paljasta liian hyvin.
Yläpihalla oli paljon muutakin nähtävää - pienen pieniä vanhoja autoja.
Kävelimme poitsun kanssa pitkin aluetta. Tuttuja tuli vastaan siellä täällä, pää oli toisilla kipeämpi kuin toisilla. Tuntui riippuvan siitä, oliko tullut paikalle perjantaina vai lauantaina.
Nurmis-Matin kanssa päätimme käydä tutkimassa paikalle saapuneita pienkoneita. Kävelimmekin rivistön läpi.
BDA oli Matille vanha tuttu, se oli tullut Finnairille koulutuskäyttöön hänen aktiiviaikanaan uutena 1964. Siinä se edelleen oli käyttökelpoisena rivissä.
Iiro istahti hetkeksi lepäämään koneeseen ja sai seuraa DC3-yhdistyksen kaverista - kerhon lehti oli mieluinen lahjal
Rivistön tarkastuksen jälkeen siirryimme taas näytösalueelle. Ihmisiä oli sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän.
Lentonäytöksen seuraava osio alkoikin, aluksi lennokki vääntyi aivan mutkalle.
Ilmailuliiton puhis Tapio Pitkänen näytti hienosti, miten OH-TEE vääntyy melkein samoille mutkille kuin edeltävä lennokki. Ilmailua harrastavat liikennelentäjät rauhoittavat kyllä mieltä - toivotaan että osuu aina sellaisten kyytiin.
Sbachin esityksen jälkeen oli pari ylilentoa. Bongasin Habichtin lähdön mutta harmittavasti missasin varsinaisen esityksen.
Järjestäjillä oli kiirettä, askel oli suorastaan vikkelä. Alla Saikkonen.
Fouga tuli Tampereelta Ari Tolosen puikottamana vetämään hienon hienon esityksen.
Monet yleisöstä taisivat missata poistumisen hienot tynnyrit. Aivan mainion näköinen häipyminen taivaanrantaan...!
Olimme juuri menneet taas yläpihalle kun Habicht huomahti siivet pystyssä kentän yli. Höh. No, nähtiin sentään kone vielä uudestaan.
Paikat alkoivat olla jo nähtynä ja kun esitys päättyi, lähdimme kohti konetta ja jatkamaan matkaa.
Näin ensimmäistä kertaa Dynamic-ultrakevyen livenä. Tilavan näköinen laite, Seinäjoelta. Lupaavasti kone lienee tulossa Kuhmoonkin, jos pääsisi tutkailemaan vähän tarkemmin - nyt oli kiire pois ennen seuraava näytöstä.
Keli oli vielä kirkastunut päivän mittaan ja suuntasimme kohti Poria. Suunnitelma oli lennellä pikkukenttien kautta niin, ettei liian pitkiä lentoja tulisi yhteen putkeen.
Rannikon lähestyessä tuuli voimistui ja ilma kirkastui.
Laskeuduimme aika voimakkaaseen vastatuuleen - METAR sanoi 14kt mutta tuntui kovemmalta, tosin suoraan kiitotien suuntaiselta.
Pari bongaria otti kuvia platalta ja yritin huudella radiolla Tapsalle tuulitietoja, kuulin hänen seuraavan meitä. Maasta radio ei kuulunut mutta ilmasta sain kerrottua, että jatkoimme jo Piikajärveä kohti.
Vein Piikajärvellekin EFHF75-julisteen ja pääsimme juttuun paikallisten kanssa. Keskus tuntuu olevan ihan aktiivinen, aina siellä on porukkaa enemmänkin. Falke oli saapunut Jämiltä suoraan vähän ennen meitä. Emme kuitenkaan jääneet kovin pitkäksi aikaa, vaan jatkoimme kohti Euraa.
Eurassakin oli joku paikalla - Lancen omistaja remppaili kiinteistöjä. Kone on tullut aikanaan Ruotsista, kun omistajaporukka vanheni ja kone jäi vähälle käytölle.
Euran kerhokämppä oli juuri viimeisen päälle laitettu, kalustusta vielä puuttui. Hyvältä näytti. Juttelimme muutaman sanan fly ineistä ja hetken päästä jatkoimme kohti Vampulaa.
Vampulaa lähestyessä sain ilmoituksen että OH-PLL oli rullaamassa kiitotielle ja samalla "selvityksen" tulla laskuun. Yllätyksekseni kenttä näytti pidentyneen paljonkin ja reunaesteet olivat kadonneet - ei enää metsää kentän lähellä.
Kentällä oli useampia lentokoneita ja menossa oli pienimuotoinen juhla - kuokkavieraina siis kesken kaiken. Mukavaa juttua kuitenkin ja keskustelimme Malmin kentän tilanteestakin Leevi K. Laitisen kanssa, kun hän palasi lennolta. On mukava nähdä kerta toisensa jälkeen, miten nuorena ilmailu pitää ihmisen!
Juliste meni siis hyvään kotiin ja lähdimme taas vähän hätäisesti jatkamaan matkaa, nyt Oripäähän.
Varoitin Oripään liikennettä melkein heti nousun jälkeen, ja sieltä tulikin varoituksia takaisin. "ERITTÄIN vilkasta hyppytoimintaa". Sovimme, että liityn samaan kierrokseen hyppykoneiden käyttämän kanssa eli oikeaan myötätuuleen 32. Laskin Zephyrin kiitotien päähän täysillä laipoilla ja kone pysähtyi aivan kiitotien alkuun. Rullasin pyrstö telineiden välissä karkuun seisontapaikalle. Siellä olikin jo U645 odottamassa.
Hyppytoiminta oli todella aktiivista. Kaksi Pilatusta rahtasi pannukakkukandidaatteja hirvittävää tahtia yläilmoihin. Alas suihki laskuvarjojääkäreitä enemmän tai vähemmän hallitun näköisesti. Yksikin sai pysäytettyä syöksykierteen juuri ja juuri niin, että jäi selvästi hämmentyneenä seisomaan maahan suorille jaloille laskun jälkeen. Tai sitten se vain osasi.
Tapsa löytyi kahvilta varjopakkaamon edestä.
Oripäässä oli menossa http://www.skyxperience.fi/ järkkäämä laskuvarjohyppytapahtuma ja osallistujia oli todella paljon. Toimisto ja kaikki olivat mallillaan.
Kello tikitti ja lähdimme pyrkiytymään kohti kotikenttää. Iiro hilppasi koneelle merkitsevästi vinkaten, että on aika lähteä. Matkaan siis.
Lensimme Loimaan eteläpuolelta. Siilot ovat mainio maamerkki Etelä-Suomessa, varsinkin purjelentäessä. Myötätuuli työnsi eteenpäin. Räyskälään ei enää ehtinyt kahville, olisimme olleet siellä juuri 18.50 ja kun 19 jälkeen ei saa moottorikoneella lentää, olisi kotona tullut selittelemistä. "Miksi tulitte vasta tänään, eilenhän teidän piti..." Kohteeksi siis Nummela.
Pysähdykset piristivät, eikä matkustamossakaan ollut enää pahan olon tunteita.
Matkanopeus oli aika sopiva, kun länsituuli työnsi ja työnsi. Nummela näytti vähän sateiselta.
Kentän lähellä selvisi kuitenkin, että sade oli jo mennyt ohi. Kenttä oli märkä ja aivan tyyni. Loppuosalla tuli vielä muutama pisara tuulilasiin, mutta muuten vallitsi täysi tyven.
Puolen tunnin lennon jälkeen teki ihan hyvää hengähtää taas hiukan. Motellissa oli jokin häätilaisuus emmekä sitten menneet vonkaamaan eteisestä jätskiä. Otimme sen sijaan pari kuvaa kentän reunalla ennen kuin lähdimme eteenpäin.
Tuulipussiraasu roikkui alaspäin joten päätin antaa sille vähän potkurivirtaa. Ei se varmaan sinne asti yltänyt, mutta lentoonlähtö oli näppärä tehdä 22:lta. Kilan Ikarus ilmoitteli vastaukseksi lähtöilmoomme ohittavansa juuri Nummelaa itäpuolelta.
Hetken kuluttua näinkin Ikaruksen vasemmalla. Zephyr meni hieman kovempaa, joten lensimme ohi ja kohti Nokkaa.
Helsingin alempi TMA alkaa melkein heti Nummelan reunoilta, joten lensimme hiljaa ja matalalla eli reilusti alle rajan 1300ft. Myötätuuli oli tasaista, ei pahemmin töyssytelty.
Nokan jälkeen tuli tietenkin normaalia puuskaa, koska jouduimme olemaan siellä alhaalla alle 700ft. Iiro jo kyseli, onko paljon matkaa - "ei, enää 2 minuuttia." Helpotti.
Liityimme tavanomaisesti finaaliin 36. Vielä muutama kuva loppuosalta...
...ja venytellen sopivasti laskuun kynnykselle. Ikarus oli vielä sen verran kaukana, että rullasin hallille kiitotietä pitkin.
Apumies pesi koneen sillä aikaa kun täytin kirjaset. Taas tuli 10 eri kenttää käytyä - TP, HM, JM, PO, PI, EU, VP, OP, NU ja HF. Tämähän alkaa tulla tavaksi!
Käytämme koneen kannussuojissa tennispalloa suojaamaan muita koneita - terävät tökkäys tekee helposti pahan jäljen. Lentokonepallo!
Päivän reissu päättyi ennen kahdeksaa. Mukava matka poitsun kanssa, hienoa lopultakin tutustua Jämin tapahtumaan ja mukavia tapaamisia taas monella lentokentällä. Voin kyllä suositella tällaista reipasta retkeilyä muillekin!
Lähetä kommentti