12.53
Aamuherätys Kuhmossa kirkkaaseen auringonpaisteeseen lupasi hyvää Rantasalmi-matkalle. Olin tehnyt OFP:n lähes kaikkien Itä-Suomen lentokenttien kautta. Ensin kuitenkin aamukahville - soitin vielä Pääkkös-Pekalle, ettei kenttäautoa vielä tarvittu kentällä. Kaikilla on monta autoa, ei tarvittu.
Kahvi ja rönttönen löytyivät kuppilasta vaikka tori ammotti tyhjyyttään. Iloista soitantaa kaikui kylällä, kun ryhmä laulajia kehotti katumaan ja tekemään parannusta.
Lähdin siis kentälle valmistautumaan päivän koitokseen. Koulutus olikin jo täydessä käynnissä ja U555 läpilaski toisensa jälkeen.
Kenttä oli viimeistelyä vaille fly in -kunnossa. Hallialuetta ja 12 kentän päätä tasoiteltiin tiekarhulla. Koulutus pyöri koko ajan.
Kiitotien 12 pään metsää oli jo raivattu ja oltiin raivaamassa lisää. Hallia vastapäätä, kentän toiselle puolelle, oli rakennettu pysäköintialue lentokoneille ja autoille. Kentän päätä kiersi vielä oma autotie, ettei kentän poikki tarvitse ajaa. Näiden kuvien ottamisen jälkeen kiitotie päällystettiin kivituhkalla 12-koekäyttöpaikalta jo päällystettyyn kiitotiehen asti - 200 tonnia kivituhkaa hyvään tarkoitukseen! Jyräys, suolaliuos ja tiivistys vielä ja voila.
Kävin vielä hakemassa bensaa pari tonkallista ja pääsin lopulta matkaan. Olisihan tuolla juttua riittänyt vaikka kuinka, mutta kohti Rautavaaraa matka vei.
Matkalla tiirailin mahdollisia vara/pakkolaskupaikkoja. Tämä väli on kyllä sellainen, että suokin on jo kiva ylläri. Korpea, sano.
Parinkymmenen minuutin lennon jälkeen vastaan tuli Valtimo ja heti hetken kuluttua Rautavaara.
Rautavaara on aika korkea vaara ja tosi nätillä paikalla järvien välissä. Kenttä on hieman etelään kylästä ja vihertää heti kohta metsän keskeltä.
Toiminta oli täydessä käynnissä. Pääsin laskuun sopivasti, kun vintturilangat oli molemmat nykäisty kelalle - rullasin vanhalle tutulle hallille. Siellä se Piki edelleen roikkui katossa ja Lysander-taulu vieläkin kunniapaikalla.
Hallilla oli pari kaveria, ja Korhosen Pekka kuskasi minut kuppilalle. Pullakahvit ja mukavaa juttua, tietokonekin oli säitä varten tyrkyllä. CAVOKia sekin lupaili.
Kahvittelujen jälkeen tutkailin vielä Matin Austeria, oli ihan sotaväreissä!
Hallin takana löytyi viime kesän kaputtikone varaosina. Onneksi ei käynyt pahemmin - tutkinta löytyy http://www.turvallisuustutkinta.fi/Etusivu/Tutkintaselostukset/Ilmailu/Ilmailu2012/1330604188190
Lentotoiminnan vilkkaus oli kyllä iloinen yllätys, koneita oli jonoon asti sekä ilmassa että maassa. Sanoinkin, etten ole nähnyt näin vilkasta Rautavaaralla sitten 80-luvun. Olen kyllä käynyt siellä aika harvoin kurssin jälkeen.
Oppilaitakin oli viisi ja kalusto kohdillaan. Skylaunch näytti parastaan, tässä pieni video:
Skylaunch imaisee koneen taivaalle
Katselin hetken purtsikkatoiintaa ja kiilasin lähtöni taas vintturilankojen vedon väliin. Sinne jäi vanha kunnon EFRA.
Jatkoin kohti Joensuuta. Keli oli tyyni, kumpupilviä, kuumaa.
Myöhemmin havaitsin lentäneeni Vehmersalmen pohjoispuolelta hieman ennen surullista vesikoneonnettomuutta. Keli oli peilityyni, vaikka termiikkiä olikin jonkin verran. Lähestyin tässä tyynessä Joensuuta.
Järvillä meni joitain veneitäkin. Leppoisan oloista sekin.
Maisemat olivat aivan mainion hienoja. Joensuussa kuulosti hiljaiselta. Laskuun...
Pähkäilin jatkoreittiä. Kävisinkö Kiteellä vaiko enkö? Vai oikaisisinko Savonlinnaan? Laskukierroksesta alkoi kuulua pörinää, toinen lentsikkako täällä?
Joensuun IK:n 172-Cessna tuli koululennolta. Jäinkin juttelemaan Timo Flinkin kanssa: Joensuussa koulutetaan paljon PPL-lentäjiä ja koulutukseen kuuluu ennemminkin sääntönä kuin poikkeuksena lento Baltiaan. Näin oppilaat oppivat, ettei siellä ole sen kummempaa lentää kuin Suomessakaan. Hmm...pakkohan se itsekin on sitten kokeilla joskus.
CVZ:kin oli lähdössä seuraavalle lennolle mutta pääsin minäkin jatkamaan matkaa. Päätin kohteeksi Savonlinnan. Pyhäselkä oli rauhallinen kuin pyhäpäivä.
Kuten monella muullakin kentällä on Joensuussa poikkikiitotie lakkautettu ja suljettu. Näkyvissä se kuitenkin on. Kentän vieressä on moottoriratakin, viimeksi siellä oli jotkin kisat.
Kuuntelin Kiteen purjelentäjien juttuja. Ilomantsin-Tohmajärven suunnalla oli sadetta ja Kiteen kenttäkin oli juuri pesty. Joensuun suunnalta sade näytti vain pieneltä kuurolta. Uusi 2-paikkainen siellä tuntui olevan ilmassa, kun puhuivat moottorin käytöstä tarpeen vaatiessa.
Trimmasin koneen matkalentoon. Tällä kertaa nopeusmittari näytti 200 km/h, kun lentelin matalammalla.
Ihan kiva matkavauhti tämäkin
Kuurokokoelma jäi itäpuolelle ja tyyni aurinkoinen keli jatkui reitillä.
Helppohan tässä on hymyillä
Kohta Savonlinna jo tulikin näkyviin ja laskeuduin aavemaisen tyhjälle kentälle.
Lähdin jatkamaan matkaa. Nousun jälkeen kuuntelinkin jo Rantasalmenkin liikennettä ja sieltä tuntui olevan vieraita tulossa Savonlinnaankin.
Laskussa radiota säräyttänyt VOR-laite vielä kuvaan (alla vasemmassa reunassa) ja kohti matkan pääkohdetta!
Kun Rantasalmelle oli vielä 7 minuuttia matkaa, kuulin kerhomme muiden koneiden - U585 ja U645 - ilmoitukset saapumisesta paikalle. Alkoi vähän naurattaakin - tulimme eri kentiltä mutta yhtäaikaa! Ilmoitin U635 myös saapuvaksi, tosin vähän heidän jälkeensä.
Lähestyin kenttää ensimmäistä kertaa pohjoisesta, ja metsän reuna onkin aika lähellä kiitotietä. Sitä kuitenkin riittää - onhan kentällä aikanaan lennetty Brewstereilläkin.
Koneita oli paikalla parikymmentä, osa oli lähtenyt ja osa oli vielä tulossa. Kone riviin nurtsille muiden Zephyrien kanssa!
Porukkaa oli paikalla paljon ja iloinen musiikki soi. Makkara ja kahvi lounaaksi ja juttuun kavereiden kanssa. Vähän huolta oli säätilan kehittymisestä sunnuntaina, mutta ennusteita katseltiin ja arvottiin, miten käy.
Kenttä täytti vuosia - 70 - ja juhlan kunniaksi paikalle oli saapunut Ilmavoimien Vinka. Kuumassa kelissä kone ei meinannut oikein käynnistyä, mutta lähti lopulta liikkeelle.
Olin sen verran myöhään kentällä, että porukka alkoi jo siirtyä Rinssieverstille muikunsyöntiin. Katselin koneita ja juttelin vielä hetken. Fly inissä oli käynyt reilut 30 konetta, hyvä menestys ja mukava tunnelma!
Rivistö
Matka jatkui kuitenkin parin tunnin pysähdyksen jälkeen. Hyvän tauon virkistämänä lensin kohti Varkautta ja bongasin vesilentosataman.
Lento Varkaus/Joroisten kentälle kesti vain muutaman minuutin. Kenttä on hulppean iso, ei ole ainakaan reunaesteitä.
Uudehko terminaalirakennus seisoo vähän tyhjän panttina. Jonkin verran yrityksiä on vuokralla kentän kiinteistöissä mutta hil-jais-ta...
Tässä vaiheessa tuli vaimolta viesti, että Kuopiossa on tippunut lentsikka. Soittelin ja kävi ilmi, että vesitaso on mennyt veteen. Ei ollut Rantasalmen kävijöitä...
Vähän mietitytti - miksi näin tyynellä, oliko liian kuumaa? Matka jatkui joka tapauksessa.
Seuraava etappi olisi Mikkeli, olisikohan siellä ketään? Kohtahan se nähdään.
Eipä ollut. Laskeuduin ja menin katselemaan taas tyhjää terminaalia. Enpä tiennytkään, että tässä 300 metrin päässä olisi ollut golf-klubi ja kuppila! Pojat jäivät seuraavana päivänä sinne viettämään tymän selkeytymisen odotteluaikaa.
En sitten jäänyt sinne odottelemaan muita vaan lähdin kohti Selänpäätä
En voinut lopettaa kelin ihailemista - niin tyyntä, niin hienoa! Kunnon kameralla jokaisesta kuvasta voisi tehdä postikortin.
Selänpäätä lähestyessä maasto kallioitui ja armeija-ajat Imatralla muistuivat mieleen - jyrkkiä kalliorinteitä, jylhää mäntymaisemaa.
Selänpäässä ei ollut kuin lennokkitoimintaa käynnissä, alkoi olla jo ilta...
...ja tietenkin mr. Viitasaari pesemässä ja huoltamassa koneita! Jyskyyn voi aina luottaa, päästiin heti juttuun ja sain hienon esittelyn kenttään ja sen kalustoon. Ensin kuitenkin juotiin kahvit ja syötiin jätskit, mietittiin erinäisten kaputtien syitä ja lähdettiin katsomaan hallin sisältöä.
Kerho oli ostanut toisen Puchazin kun joku sen oli hätäpäissään laittanut myyntiin. Mainiota koulutuskalustoa - syöksykierrekin onnistuu.
Hallissa oli kuutosiakin (Ka6) oikein kaksin kappalein.
Hallissa on erinomaiset huoltotilat ja jälleen yksi Blanik-simulaattori (Condor)
Jysky istutti minut puikkoihin. Juteltiin maastolaskulennosta ja reitinvalinnasta - miksi menin tuulen alapuolelle järven rantaan? Hmm...piti tsekata, siinä ja siinä. Hyvä pointti.
Vintturinousu ja laskeutuminenkin onnistuivat ja sain luvan jatkaa matkaa.
Kävelimme vielä toisen hallin kautta, siellä oli yksi kuutonen ja monta muuta konetta lisää.
Myytävänä oleva Phöbuskin oli hallin nurkassa koottuna. Modernin näköinen peli iästään huolimatta.
Jutuissa oli käynyt ilmi, että Ummeljoen kenttä on auki ja sillä on virallinen status. EFKW paikannettiin kartalta ja päätin käydä katsomassa, onko se lentokunnossa.
Kenttä löytyikin juuri sieltä, missä sen piti ollakin. Kuvassa keskellä on lentokonehalli jonka takana on kilometrin kiitotie. Vähän oikealla on poikkikiitotie, jota kaivelee kaivuri - lienee kohta valmis.
Laskeuduin sähkölinjojjen yli - jännä miten ne jännittävät enemmän kuin samankorkuinen metsä, vaikka ovat kaukanakin. Kenttä oli pehmeää mutta hiljan niitettyä nurmea, tasainen ja hieno. Pari paikallista kertoi, että poikkikiitotiekin on tulossa ja siitä tulee 1200-metrinen. Kenttä on siis nyt vielä kevytlentopaikka, AIP:ssa sitä ei vielä mainita.
Ilta hiipi jo niskaan joten jatkoin aika nopeasti matkaa kohti Wredebytä. Siellä olikin taas tutut kaverit hommissa. Ruohon oli päässyt vähän pitkäksi, joten neuvostoliittolaiselle niittosilppurille oli hommaa.
Talkoomiehiin törmää aina eri kentillä, mukavaa että intoa riittää. Lieneekö vain luuloa tai muuta tuntumaa, mutta korpikentät ovat alkaneet vähän vilkastua - eikä vähiten niiden ylläpitäjien ansiosta.
Ruohossa oli sopiva painautunut lähtölinja ja nousukaarron jälkeen otin suunnan kohti Degeriä.
Nesteen jalostamo pilkistikin jo. Iltaa myöten ilma oli aika utuinenkin. Sade oli mennyt aiemmin yli kohti Keski-Suomea.
Malmilla ei ollutkaan pahemmin liikennettä ja laskun jälkeen hinkkasin vain hyttyset pois. Matkalla oli satanut vain pari pisaraa, joten koneessa oli parituhatta hyttystäkin.
Mukava reissu, paljon kohtaamisia kentillä ja hyviä juttuja ilmailuasioista. Ja vieläpä hyvin mielin illaksi kotiin. Päivän saldona oli laskeutuminen 11 eri lentokentälle - hyvää kokemusta ja vaihtelevia ympäristöjä.
Fylli näyttikin jo kotisohvalla mallia loppuillan ohjelmasta.
"Hengähdä nyt hyvä mies hetki.."
Lähetä kommentti