11.42
Kesän uutisvirta on asettanut yleis- ja varsinkin ultrakevytilmailun erikoiseen valoon. Olen törmännyt kentillä pettyneisiin kavereihin - ennen niin mukava harraste on julistettu tappajatouhuksi ja sukulaisetkin jo kyselevät, että "hullukonä oot jos ultralla...".
Samaa kysyi vanha koulukaveri chatissa kun mainitsin lähteväni lentopäivälle Mäntsälään ja Hyvinkäälle. "Et kai vaan ultralla?". No silläpä sillä. Pitäisiköhän jo hankkia Mopu käyttöön Malmillekin niin olisi taas arvostettu harrastelentäjä?
Kerhon kone oli tosiaan vapautunut yllättäen lauantaiksi ja lähdin retkeilemän. Olin kuullut huhun, että Mäntsälässä tehtäisiin maanantain A-studiota varten juttua ultrien turvallisuudesta. Siellä oli vieläpä naapurikerho KILAn kerhopäivä, joten uteliaana lähdin paikalle.
Mietiskelin syntyjä syviä odotellessani konetta edelliseltä keikalta. Malmin kentän reunalla oli hiljaista. Oikein ihmetytti hyppy-Porterin kiihdytys, kun moottorista kuuluin vain vaimea vihellys kakkosasematasolle. On se hiljainen.
Seurailin kentän lauantaita. Aika hiljaista, muutama kone lähti silloin tällöin maakuntaan. Lopulta myös U645 tuli koululennolta - PPL-lisäkoulutusta UPL:ään taas kerran.
Tankkasin ja tarkastin koneen. Öljyäkin oli. Radioliikenne on yksi alueista, joista Malmilla kritisoidaan ultralentäjiä. Taitaa olla kuitenkin miehestä kiinni, viitsiikö opetella terminologiaa. Alkuun käytin itsekin muistilappuja pari vuotta, nyt lausahdukset alkavat jo osua kai kohdilleen. Ainakin se lennonjohtaja sanoi mulle morjens kun sanoin sille että "Malmin torni terve OHU645 valmiina mikessa...". Terminologia on tärkeää ja kerhot ovatkin ottaneet siihen terävää otetta.
Siirryin Mäntsälään, reilu vartti hyvässä tuulessa. Kentällä oli paljon vilskettä, koneita oli ilmassa ja maassa toista kymmentä. Hyvin sinne sekaan mahtui, Zephyrinkin sai parkkiin Ikarusten ja Eurostarien rivistöön. Komeeta!
A-studio oli tosiaan kentällä haastattelemassa lentäjiä, opettajia ja muita. Pääsipä toimittaja lennollekin mukaan näkemään, millaista se uhkaava ultrakevytilmailu on.
Tunnelma kentällä oli mainio. KILA oli järjestänyt paikalle grillin, makkaraa, lettuja, kahvia, limua...ja jengiä oli kymmenittäin. Aurinko paistoi ja lentsikoita pörräsi harjoittelemassa läpilaskuja lyhyelle ruohokentälle. Tärkeää ja hyvää harjoittelua.
Suuri osa ilmailuväestä olikin tuttuja Helsingin fly in -järjestelyistä tai muuten vain kentältä. Zephyrin mekaniikkaa ja varustetasoa tarkasteltiin porukalla, onhan se vähän erilainen kuin KILAn koneet. Hyvää juttua eri lentotiloista, koneiden käyttäytymisestä ja viime aikojen vaaratilanteista. Tiedonjako tuo turvaa myös omaan lentämiseen, kun kokemuksia kuulee.
Kentän yksi vakioasukki on Roco, joka ei ollut aivan mahtunut ultrakevytluokkaan. Hirveän hieno lentsikka, kaunis valkoinen, tosi liukkaan näköinen kulkija.
Kentän yli menee jokin Helsinki-Vantaan laskeutumisreiteistä, ja suihkareita menikin satunnaisesti yli. Mäntsälän kentän kohdalla TMA:n alaraja on 2500 jalkaa, joten tilaa harrastukseenkin on.
Aiheita juttuun riitti vesilentämisestä uutisten sävyttelyyn. Koulutusmääristä ja onnettomuuksien syistä juteltiin myös. Tilastollinen arviointi on Suomen kokoluokan yleisilmailumaassa käytännössä mahdotonta. Prosenteilla laskien yksittäisetkin tapaukset nousevat huimiksi - onhan purjelennossakin ylivoimaisesti viime vuosien yleisin kuolinsyy törmäys korppikotkaan ja ammatillisessa lentokoulutuksessa kuolleiden prosenttimäärä on räjähtänyt käsiin. Mikähän olisi se oikea tapa arvioida näitä? Nollatoleranssi ei ole mahdollista maadoittamatta maailmaa
Mainoi lentosää piristi kovasti mieltä ja päätin lähteä Hyvinkäälle. Matkalla oli taas mainiota kattomainontaa, hyvä Tokmanni! Tiedät, missä asiakaskuntasi piilee - köyhät lentäjät ovat hyvää kohderyhmää edulliselle kauppaketjulle.
Hyvinkäällä odotti mukava yllätys - purjelentotoiminta oli täydessä käynnissä! Sinne siis jaarittelemaan.
Hain klubilta jätskin ja rullasin purtsikoita katselemaan täyttä tohinaa, kun purtsikoita vintattiin taivaalle.
Tehokoneet pysyivät vähän heikomman näköisessä kelissä ja koulukone teki nousuja-laskuja viiden minuutin välein. Purjekoneella yksinlennot alkavat 10 kurssitunnin jälkeen, oma purjelentokurssini oli kokonaisuutena 16h21min. Hyvin siinä ajassa oppi ohjaamaan konetta, sen jälkeen on hyvä alkaa oppia lentämään.
Syksyn iltapäivä oli aurinkoinen ja taas löydettiin jutunaiheita. Vinttauksen apumiehen pitää juosta tarpeeksi pitkään, vinttauksessa ei saa vetää liian jyrkkään...nykäisy voi joskus yllättää jne.
Kello lähestyi sopivasti viittä joten Malmille ei enää tarvinnut välttämättä lentosuunnitelmaa. Koska kotiplaani (vaimo tiesi että tulossa ollaan) oli voimassa, lähdin matkaan kohti korpikenttää. Lähtiessä sain vielä napattua kuvan koulukoneen laskusta.
Matkalla mietiskelin vielä, mikä se prosenttiosuus lentäjistä on joka tuhoaa koko yleisilmailun maineen. Onko se 99% kuten joissain tapauksissa vai onko se edes laskettavissa? Toivottavasti uutisanalyysit löytävät jo asiallisia siemeniäkin, ainakin ilmailupiireissä uutisoinnin aiheuttaman alkuhämmästyksen jälkeen on asioita ajateltu ja puhuttu paljonkin.
Eipä siitä mietiskelystä oikein tulosta tullut. Olen nyt aiemman purje- ja moottoripurjelentoharrasteen lisäksi lentänyt ultrilla neljässä vuodessa n. 250 tuntia. Koko ajan opin lisää, nyt alan osata osutella moottorilaskullakin jo hyviä liukukulmia kun aiemmin olen luottanut enemmän tyhjäkäyntilaskuihin purjelentotyyliin.
Oppiminen vaatii harjoittelua ja harjoittelu vaatii rahaa. MILK on pitänyt lentämisen moottorikoneilla esimerkillisen edullisena. Toivottavasti kynnys ja kustannukset eivät tämän hälinän myötä nouse niin, että koko harraste hiipuu. Eipä se nyt kauheasti kannusta eteenpäin, kun lajin maine lyö otsaan hullun leiman. Ehkä sen voi kestää, plussapuoli on niin huima.
Eivät ne lentopäivät ainakaan tänä lauantaina olleet onnettomuuskierteessä suuresta suoritusmäärästä huolimatta. Mielenkiintoista nähdä, miten Yle asian uutisoi.
Lähetä kommentti