10.45
Ajelin Hyvinkäälle ja siellähän se Pilatus lollotti kertausharjoitusta paossa Konekorhosen kulmalla. Siivetkin olivat umpijäässä melkein maahan asti. Onneksi oli jääskraba autossa niin sain siivet puhtaaksi. Peltisiivet, voi siis skrabata, ja tulipahan tarkastettua konekin kunnolla.
Pienellä museokoneiden (= Rallye 4-lapaisella potkurilla ja äänenvaimentimella) hinailulla sain ketterän taitolentokoneeni platalle niin että uskalsin lähteä varsinaisiin lentovalmisteluihin. Kirjojen tsekkaus kertoi ettei edellisestä lennosta ollut kuin vähän reilu viikko. Öljyä oli ja muutenkin kone oli kaunis. Ei kun käyntiin.
Hyvinkään kentällä oli 300 miehen kertausharjoitus, koneet olivat turvassa kiitotien toisella puolella
Ryyppy auki. 12 kierrosta potkurista. Virta ja sytytys päälle. Jalka laskutelineen eteen. Tukeva ote potkurista. Nykäisy. Nykäisy. Nykäisy. Nykäisy. Nykäisy. Nykäisy. Nykäisy. Nykäisy. Nykäisy.
***kele.
Eikö se muka lähde käyntiin. Kaivoin tsekkilistan ja tarkistin mitä ihmettä - perhana joo, ryypytyksen aikana kaasun piti olla auki eikä kiinni! Niin, pitäisi aina lukea tsekkilista ensin. Rajattomasta muististani huolimatta olin muistanut tuon väärin. Äkkiä se kone lähti käyntiin kun oikein väänteli. On muuten pirun viileää seistä potkurivirrassa pakkassäässä (siis cold, ei cool). Hyppäsinkin äkkiä ohjaamoon ja suljin kabiinin. Luurit olivat tietenkin siellä pyllyn alla ja vyöt solmulla ja...no, kabiinissa on juuri sen verran tilaa, että nuo mahtui oikomaan.
Hyvinkään kentällä oli pientä vilskettä, joku treenasi helikopterilla ja joku toinen lensi yli matkalla Arlandaan (?) 1500 jalassa. Siinä vaiheessa kun kone oli lämminnyt sen verran että uskalsi rullailla, ei enää ketään ollutkaan maisemissa. Taisivat pelätä!
Rullauksen aikana moottori lämpeni ja tuli testailtua niin että ei kun lentoon. Joku taitolentäjä oli varannut pinnatkin ettei tarvinnut huolehtia niistä. Pakkasesta huolimatta moottori toimi kivasti nousussa ja lentelin kohti Riihimäkeä. Harmaa katto päättyi lännessä kirkkaaseen punaiseen auringonlaskuun. Porvoossa paloi iso soihtu, nätti.
Riihimäellä on junia
Sen kummempaa tavoitetta lennolle ei ollut, piti vain päästä verestämään sauvajalkatuntumaa. Kaartelin ja kiertelin. Hain hyvää lentoasentoa koneelle, trimmailin, säätelin. Lensin Riksuun ja otin pari kuvaa ratapihasta. Kävin ruuvaamassa vähän lentointoa Myllymäen Samin katon päälle. Sitten takaisin kentälle.
Pilatuksen siipi syksyn muotiväreissä. Taustalla kajastaa aurinkokin
Lähestyessä miettin että voishan näin tyynellä laskea 04:llekin. Ei jaksais ihan sitä koko pitkää laskukierrosta...mutta hetkinen, tehtaan savu on alkanut liikkua! Parempi siis oikoa kohti 22:ta. Krematorio ja hautausmaa on ketterällä Pilatuksella helppo kiertää kentän puolelta, jotkut ultrat ovat lennelleet sieltä niiin kaukaa välillä. Melunvaimennusalueethan on tietenkin hyvä huomioida.
Tasainen, hiljainen tuuli ei paljon haastetta laskuihin tuonut. Laskuasentoa oli hyvä treenata muutaman läpärin verran. Ketään muita ei koko aikana ollut kentän lähiseudulla, mitä nyt sotamiehet ihmettelivät lentotoimintaa. Luulivat varmaan Hornetiksi.
Loppulaskua vääntäessä päätin laskeutua lähemmäs halleja. Siinä finaalissa, tyhjäkäynnillä liidellessä harmittelin tietenkin vähän sitä moottorin pörinää mutta ihastelin myös auringonlaskussa avautuvaa kenttänäkymää. Vaikea sitä tietenkin on sanoin kuvailla muuten kuin että nättihän se on.
Hyvinkään kenttä 22-finaalista aiemmin syksyllä
Kone pääsi laskun jälkeen kertausharjoituksilta vapautuneeseen halliin. Vaikka purjelento onkin tietenkin parasta, on tällä moottoroidulla vaihtoehdolla puolensa. Taas tuli 20 minuuttia tiimaa tymäkelissä!
Pilatuksella kohti auringonlaskua
10.53
Käytin tänään Aaroa ensi kertaa pienkoneella ilmassa.
"Tää on ensimmäinen kerta ikinä kun mä oon tällaisessa kyydissä"
"Kuin korkealla nyt ollaan?"
"Mitä toi INOP tarkoittaa?" (ahtopainemittari tarroitettu)
"No mikäs toi Winter on?" (kuulan valmistaja)
"Kuin korkealla nyt ollaan?"
"Miten kovaa mennään? Autolla ei saisi mennä niin kovaa!"
"No siinä nousussa tuli silleen WOU"
"Oli kyllä kivaa"
Puhelimessa tädille "Joo niiden pilvien alla oli aina nosto"
Kumpi oli kivempi, nousu vai lasku - "Lasku, kun se meni silleen WoOuOOuuu"
"Tää on ensimmäinen kerta ikinä kun mä oon tällaisessa kyydissä"
"Kuin korkealla nyt ollaan?"
"Mitä toi INOP tarkoittaa?" (ahtopainemittari tarroitettu)
"No mikäs toi Winter on?" (kuulan valmistaja)
"Kuin korkealla nyt ollaan?"
"Miten kovaa mennään? Autolla ei saisi mennä niin kovaa!"
"No siinä nousussa tuli silleen WOU"
"Oli kyllä kivaa"
Puhelimessa tädille "Joo niiden pilvien alla oli aina nosto"
Kumpi oli kivempi, nousu vai lasku - "Lasku, kun se meni silleen WoOuOOuuu"
Lisää kuvia myöhemmin
20.02
Syyskesällä 2009 kävin kiertelemässä Hyvinkään Ilmailukerhon Grob G-109B OH-740 -koneella muutamia korpi- tai muuten vain hiljaisempia kenttiä. Tässä muutama kuva retkiltä.
Helsinki-Malmi autiona aamuvarhain (EFHF)
Lahti-Vesivehmaan kenttä (EFLA)
11.02
Tyypitin kerhomme Pilatuksen maanantaina, tässä vähän kokemuksia.
Pilatus on yksipaikkainen experimental-moottoripurjekone. Kone on rakennettu kerholla joskus 80-luvun alussa ja remontoitu täysin muutama vuosi sitten. Kone on erinomaisessa kunnossa.
Runkona on käytetty alumiinikone Pilatus B4:ää, tällaista:
Kone painaa 480 kg ja moottori on Kuplan 1600cm3 moottori, jonka tehot riittävät laitteeseen mainiosti.
Yksipaikkaisena kone on paljon kevyempi kuin Grob, ja siis helpompi käsitellä maassakin. Sopivalla nopeudella ajaen sen saa kääntymään helposti rullausteille ja paikkoihin. Pyöräjarrua ei käytännössä ole, mikä ei kyllä haittaa. Kone pysähtyy nopeasti kun moottorin säätää tyhjäkäynnille.
Käynnistys on oma projektinsa, mutta käsikirjan ohjeitakin noudattaen se on helppoa. Jotenkin alkoi valua heti selkäytimeen että virta on varmasti poissa ryypytyksen aikana ja jalka kannattaa panna telineen eteen varsinaisessa käynnistyksessä. Moottori käynnistetään kytkemällä sytytysvirta päälle ja pyöräyttämällä potkuria - TAKAPUOLELTA.
Kaasuvipu on aika tiukalla ja saattaa sen takia vähän takerrella.
Nousukiito on lyhyt ja kone nousee ilmaan melkein heti kun pyrstön saa nostettua ylös. Nousukulma on vaikuttava, kone menee ylöspäin kuin hissi - yli 3m/s! Täysillä tehoilla moottori kiertää yli 3000rpm mutta jostain syystä tällöin ohjaamoon tulee hieman bensan hajua. Kone nousee hyvin pienemmilläkin kierroksilla. Nousuasento on melko normaali lentoasento, joten jyrkkä nousukulma ei ainakaan tunnu vaaralliselta häiriötilanteitakaan ajatellen.
Ilmassa kone on tietenkin kiikkerämpi kuin Grob, ketterä pikku pirulainen. Konetta on helppo lentää. Sakkauksia tuskin huomaa, kone hidastuu hieman alle 70 km/h ja täristelee vähän - sauvasta löysäämällä lento jatkuu normaalisti jopa ilman moottoritehon lisäystä. Jyrkätkin kaarrot menevät luontevasti molempiin suuntiin, liukuu kuin liidokki.
Melutaso on hieman korkeampi kuin Grobissa.
Lentoasento on aika etupainotteinen ja varsinkin laskussa se totututtaa ainakin yhden laskun ajan. Kun asentoon tottuu, on nättien laskujen tekeminen helppoa. Jarrut ovat hyvin, hyvin tehokkaat, joten koneella voi tulla korkeammalla loppuosallekin. Trimmin askeleet ovat aika pitkät, mutta löysin kyllä sopivat matkalento- ja laskuasennot.
Tavaratilaa koneessa on n. luottokortin verran. No ehkä sinne varakalsarit sopii kun tunkee. Työkalupussissa vähän vähemmän kamaa kuin Grobin vastaavassa - eikä tarvitakaan. Tankin korkin lukko oli aloittelijalle hankala, mutta avautui ja sulkeutui lopulta. Bensamittari on mekaaninen ja tuttu Kuplasta, joten varmistuksen voi tehdä leppä- tai muulla tikulla.
Mukava lähitorjuntahävittäjähän se Pilatus on, pidemmälle matkalle kyllä lähtisin varmaan Grobilla. Pitää käydä varmaan Räyskälässä kokeilemassa sitä retkeilyäkin kunhan nuo kelit taas selkenevät!
Tältä se meidän Pilatuksemme näyttää.
11.25
Mitkä olisivat parhaat aurinkolasit ilmailukäyttöön? Melkein kaikki lentäjät käyttävät jonkinlaisia aurinkolaseja. Valinnassa lasien ulkonäkö on tietenkin tärkeää, mutta on muutama muukin asia, joka kannattaa ottaa huomioon.
Väri ja tyyli
Aurinkolasien linssien väri vaihtelee. Autoillessa käytän itse mielelläni ruskehtavia linssejä, koska ne “valaisevat” maisemaa. Ampujat käyttävät monesti keltaisia tai oransseja laseja. Ilmailuun paras väri on kuitenkin harmaa, koska se vääristää vähiten värejä. Purjehdusvalot ja lennonjohdon valomerkit olisi hyvä havaita oikein.
Liian pienet linssit saattavat päästää valoa silmiin sivuilta aiheuttaen häikäisyä. Liian raskaat kehykset taas saattavat häiritä kuulokkeiden käyttöä. Nämä asiat selviävät kokeilemalla laseja päähän – mikä sopii, mikä ei.
Polarisaatio
Kaikki ovat varmaan kuulleet, että polaroituja laseja ei suositella lentämiseen – mutta miksi?
Polaroidut linssit suodattavat kyllä hyvin heijastuksia vedestä ja lumesta, mutta tama on lentäessä heikkous. Joskus se pieni välähdys vastaantulevasta lentokoneesta auttaa havaitsemaan kaverin ja välttämään vaaratilanteen.
Polaroidut lasit voivat myös vaikeuttaa mittariston näkymistä, varsinkin jos mittarin lasissa on käytetty heijastuksenpoistoa. Joissain tilanteissa myös näkyvyys kabiinin läpi saattaa häiriintyä. Laminoiduissa laseissa saattaa tulla se polarisaatioefekti, jossa näkymä muuttuukin mustaksi.
Väri ja tyyli
Aurinkolasien linssien väri vaihtelee. Autoillessa käytän itse mielelläni ruskehtavia linssejä, koska ne “valaisevat” maisemaa. Ampujat käyttävät monesti keltaisia tai oransseja laseja. Ilmailuun paras väri on kuitenkin harmaa, koska se vääristää vähiten värejä. Purjehdusvalot ja lennonjohdon valomerkit olisi hyvä havaita oikein.
Liian pienet linssit saattavat päästää valoa silmiin sivuilta aiheuttaen häikäisyä. Liian raskaat kehykset taas saattavat häiritä kuulokkeiden käyttöä. Nämä asiat selviävät kokeilemalla laseja päähän – mikä sopii, mikä ei.
Polarisaatio
Kaikki ovat varmaan kuulleet, että polaroituja laseja ei suositella lentämiseen – mutta miksi?
Polaroidut linssit suodattavat kyllä hyvin heijastuksia vedestä ja lumesta, mutta tama on lentäessä heikkous. Joskus se pieni välähdys vastaantulevasta lentokoneesta auttaa havaitsemaan kaverin ja välttämään vaaratilanteen.
Polaroidut lasit voivat myös vaikeuttaa mittariston näkymistä, varsinkin jos mittarin lasissa on käytetty heijastuksenpoistoa. Joissain tilanteissa myös näkyvyys kabiinin läpi saattaa häiriintyä. Laminoiduissa laseissa saattaa tulla se polarisaatioefekti, jossa näkymä muuttuukin mustaksi.
R/T E -tentin kuuntelussa kaveri kuitenkin kertoi käyttävänsä polaroituja, koska sillon maisema näkyy paremmin. Taitaa olla makuasia.
No minkälaiset sitten? Entäs merkki?
Reiskat eli Ray Banit ovat varmaan tunnetuimmat lentäjän aurinkolasit. Niitä on valmistettu 1920-luvulta lähtien Yhdysvaltain ilmavoimien tilauksista. Bausch&Lomb toimitti näitä laseja ensin nimellä “Anti-Glare Aviator Sunglasses” ja niissä oli alusta lähtien metallikehykset ja vihreänharmaat linssit, jotka olivat testien mukaan värinäkyvyyden kannalta parhaat.
Reiskoista tuli Ray Banit 1937, kun niitä alettiin myydä myös tavalliselle kansalle. Kenraali Douglas MacArthur boostasi myyntiä kovasti esiintymällä uutiskuvassa perinteiset pilotit päässään. Myös Top Gunin salaisuus selvisi – Tom Cruise käytti Ray Ban –laseja mallia 3025 filmissä. http://en.wikipedia.org/wiki/Ray-Ban_Aviator
Muitakin hyviä merkkejä on markkinoilla. Serengeti tekee aurinkolaseja lasilinsseillä, samoin American Optics. Suomessakin myydään Randolph Aviator –laseja, jotka olisin itsekin halunnut – harmi, posti hukkasi ja jouduin hankkimaan hyvien sijaan halvat. Hillside turussa myy ja huoltaa näitä (http://www.hillside.fi/).
Halvemmalla selviää yleensä ostamalla muovikehyksiset ja –linssiset urheilulasit. Itse käytän nyt Bollén kevyitä urheilulaseja ja olen ollut tyytyväinen: kevyet, peittävät lasit toimivat hyvin (ja näyttävät hyvältä (minusta)). Oakley on myös ihan hyvä merkki, näitä on paljon. Valinta muodostuu lopulta henkilökohtaisten mieltymysten, ulkonäön – haluatko peittää naamastasi enemmän vai vähemmän – ja rahatilanteen yhdistelmäksi.
Mistä sitten
Paikalliset liikkeet ovat yleensä hieman kalliimpia kuin nettikaupat. Nettikaupat varsinkin jenkeissä mutta myös saksassa (http://friebe.aero/) myyvät laseja halvalla, mutta tuloksena saattaa olla pettymys kun laseja ei pääse testaamaan. Eikä näitä laseja yleensä järjellä osteta vaan tunteella – ei kun optikolle!
No minkälaiset sitten? Entäs merkki?
Reiskat eli Ray Banit ovat varmaan tunnetuimmat lentäjän aurinkolasit. Niitä on valmistettu 1920-luvulta lähtien Yhdysvaltain ilmavoimien tilauksista. Bausch&Lomb toimitti näitä laseja ensin nimellä “Anti-Glare Aviator Sunglasses” ja niissä oli alusta lähtien metallikehykset ja vihreänharmaat linssit, jotka olivat testien mukaan värinäkyvyyden kannalta parhaat.
Reiskoista tuli Ray Banit 1937, kun niitä alettiin myydä myös tavalliselle kansalle. Kenraali Douglas MacArthur boostasi myyntiä kovasti esiintymällä uutiskuvassa perinteiset pilotit päässään. Myös Top Gunin salaisuus selvisi – Tom Cruise käytti Ray Ban –laseja mallia 3025 filmissä. http://en.wikipedia.org/wiki/Ray-Ban_Aviator
Muitakin hyviä merkkejä on markkinoilla. Serengeti tekee aurinkolaseja lasilinsseillä, samoin American Optics. Suomessakin myydään Randolph Aviator –laseja, jotka olisin itsekin halunnut – harmi, posti hukkasi ja jouduin hankkimaan hyvien sijaan halvat. Hillside turussa myy ja huoltaa näitä (http://www.hillside.fi/).
Halvemmalla selviää yleensä ostamalla muovikehyksiset ja –linssiset urheilulasit. Itse käytän nyt Bollén kevyitä urheilulaseja ja olen ollut tyytyväinen: kevyet, peittävät lasit toimivat hyvin (ja näyttävät hyvältä (minusta)). Oakley on myös ihan hyvä merkki, näitä on paljon. Valinta muodostuu lopulta henkilökohtaisten mieltymysten, ulkonäön – haluatko peittää naamastasi enemmän vai vähemmän – ja rahatilanteen yhdistelmäksi.
Mistä sitten
Paikalliset liikkeet ovat yleensä hieman kalliimpia kuin nettikaupat. Nettikaupat varsinkin jenkeissä mutta myös saksassa (http://friebe.aero/) myyvät laseja halvalla, mutta tuloksena saattaa olla pettymys kun laseja ei pääse testaamaan. Eikä näitä laseja yleensä järjellä osteta vaan tunteella – ei kun optikolle!
5.11
Väri ja tyyli
Aurinkolasien linssien väri vaihtelee. Autoillessa käytän itse mielelläni ruskehtavia linssejä, koska ne “valaisevat” maisemaa. Ampujat käyttävät monesti keltaisia tai oransseja laseja. Ilmailuun paras väri on kuitenkin harmaa, koska se vääristää vähiten värejä. Purjehdusvalot ja lennonjohdon valomerkit olisi hyvä havaita oikein.
Liian pienet linssit saattavat päästää valoa silmiin sivuilta aiheuttaen häikäisyä. Liian raskaat kehykset taas saattavat häiritä kuulokkeiden käyttöä. Nämä asiat selviävät kokeilemalla laseja päähän – mikä sopii, mikä ei.
Polarisaatio
Kaikki ovat varmaan kuulleet, että polaroituja laseja ei suositella lentämiseen – mutta miksi?
Polaroidut linssit suodattavat kyllä hyvin heijastuksia vedestä ja lumesta, mutta tama on lentäessä heikkous. Joskus se pieni välähdys vastaantulevasta lentokoneesta auttaa havaitsemaan kaverin ja välttämään vaaratilanteen.
Polaroidut lasit voivat myös vaikeuttaa mittariston näkymistä, varsinkin jos mittarin lasissa on käytetty heijastuksenpoistoa. Joissain tilanteissa myös näkyvyys kabiinin läpi saattaa häiriintyä. Laminoiduissa laseissa saattaa tulla se polarisaatioefekti, jossa näkymä muuttuukin mustaksi.
No minkälaiset sitten? Entäs merkki?
Reiskat eli Ray Banit ovat varmaan tunnetuimmat lentäjän aurinkolasit. Niitä on valmistettu 1920-luvulta lähtien Yhdysvaltain ilmavoimien tilauksista. Bausch&Lomb toimitti näitä laseja ensin nimellä “Anti-Glare Aviator Sunglasses” ja niissä oli alusta lähtien metallikehykset ja vihreänharmaat linssit, jotka olivat testien mukaan värinäkyvyyden kannalta parhaat.
Reiskoista tuli Ray Banit 1937, kun niitä alettiin myydä myös tavalliselle kansalle. Kenraali Douglas MacArthur boostasi myyntiä kovasti esiintymällä uutiskuvassa perinteiset pilotit päässään. Myös Top Gunin salaisuus selvisi – Tom Cruise käytti Ray Ban –laseja mallia 3025 filmissä. http://en.wikipedia.org/wiki/Ray-Ban_Aviator
Muitakin hyviä merkkejä on markkinoilla. Serengeti tekee aurinkolaseja lasilinsseillä, samoin American Optics. Suomessakin myydään Randolph Aviator –laseja, jotka olisin itsekin halunnut – harmi, posti hukkasi ja jouduin hankkimaan hyvien sijaan halvat. Hillside turussa myy ja huoltaa näitä (http://www.hillside.fi/).
Halvemmalla selviää yleensä ostamalla muovikehyksiset ja –linssiset urheilulasit. Itse käytän nyt Bollén kevyitä urheilulaseja ja olen ollut tyytyväinen: kevyet, peittävät lasit toimivat hyvin (ja näyttävät hyvältä (minusta)). Oakley on myös ihan hyvä merkki, näitä on paljon. Valinta muodostuu lopulta henkilökohtaisten mieltymysten, ulkonäön – haluatko peittää naamastasi enemmän vai vähemmän – ja rahatilanteen yhdistelmäksi.
Mistä sitten
Paikalliset liikkeet ovat yleensä hieman kalliimpia kuin nettikaupat. Nettikaupat varsinkin jenkeissä mutta myös saksassa (http://friebe.aero/) myyvät laseja halvalla, mutta tuloksena saattaa olla pettymys kun laseja ei pääse testaamaan. Eikä näitä laseja yleensä järjellä osteta vaan tunteella – ei kun optikolle!
23.51
Tiistai-iltapäivä vapautui hieman yllättäen. Ajellessa kumpupilvitarha viilsi silmää ja vanha harrastus, purjelento, muistui mieleen.
Termiikkiennuste ja säätiedote näyttivät synkiltä: Etelä-Suomessa sataa ja kohta on päällä täysi tymä. Kentän www-kamera taas näytti samanlaista kumpukeliä kuin Helsingissä joten päätin lähteä käymään kentällä.
Kentälle hiljennellessä näin, kuinka yksi hinaus käynnistyi juuri. Rallye lähti viemään PIK20:stä kohti Räyskälää. Kerholla vaihdettujen kuulumisien jälkeen päätös kypsyi: lentämään!
Tappari laskeutui hinauskeikaltaan ja kyselin, kiinnostaisiko toinenkin hinaus – kyllähän se, kunhan heitetään vaimo junalta kotiin. Aloin valmistella LS-7:aa lentokuntoon ja hinailin sen kiitotien 30 päähän. Tuuli oli voimakas mutta keli näytti mainiolta.
Aviovelvotteet eivät pitkään kestäneet ja kohta oltiin jo hinausvalmiita. Kovuudesta huolimatta tuuli oli tasainen ja kone pysyi melko mukavasti Rallyen perässä – no, sehän on narulla kiinni siinä, miten siinä voisi erehtyä. Yhdellä kaarrolla päästiin 500 metriin ja suoraan voimakkaaseen nostoon, yli 2-metristä koko ajan.Tuuli vei kohti alueen rajoja ja lähdin liitämään vastatuuleen. Nostaa vaan. Liito kohti Riihimäkeä sujui pilvijonon alla ja kohta korkeutta oli jo yli 1000 metriä. Aika tavallista paikallislentoa, mukavan virkeitä nostoja – yli nelimetristäkin monta kierrosta. Ajattelin jo, että mahtaa olla Pohjois-Suomessa kova laskeva kun täällä etelässä nostaa kaikkialla.
Jatkoin mukavasti vastatuuleen ohi Riihimäen ja Tervakosken. Välillä vaihdettiin kuulumisia JU:n kanssa ettei nyt ihan törmäiltäisi.
Turengissa taivas oli vähän pilvettömämpi. Katselin että keskustan reunalla olevan hiekkakuopan on pakko nostaa, vaikka päällä oli vain pieniä haituvia…eipä nostanut. No, korkeutta oli yli 1700 joten se ja sama. Kello oli kuitenkin sen verran, että päätin lähteä kohti kenttää että perheen naiset pääsevät vielä shoppailemaan.Liitelin rauhallisesti myötätuuleen. Oli hiljaista. Katselin maisemia. Oli tosi hiljaista. Miksikähän täällä on niin hiljaista? KAPPAS! 3,5 metrin laskeva! Ollaankohan tässä oltu jo pitkään? Korkeutta on..750 metriä, ahaa! Räpistelin siinä lisää vauhtia ja ihmettelin kun laskeva ei lopu. Ei lopu. Äh, sen on pakko olla tämä suo tässä alla. Käänsin 90 astetta kohti Ekokemiä ja suunnittelin jo koottuja selityksiä, miksi laskeuduin Riksuun enkä kentälle.
POKS siitä pilvien altahan se löytyi, taas hyvä 3+-metrinen. Aloin kivuta takaisin liitokorkeuksiin kun kuulin RomeoViktorin ilmoittavan lähdöstä “Riihimäen suuntaan”. Hmm…minähän olen juuri tässä – no, ilmoitinpa radiolla olevani Riksun päällä 600 metrissä. Mainiota, että lentäjä kertoi, mihin on lähdössä! Hetken kuluttua hän ilmoittikin näkevänsä koneeni, tosin olin silloin jo lähes kilometrissä. Turvallisempaa.
Sopivan liitokorkeuden päästä työnsin sitten kahvan keulaan ja lähdin kohti kenttää. Tasaista keliä, 240 km/h, matka taittui…kentän päällä otin vauhdit pois ja katselin alas, hiljaiselta näytti. Kävin vielä lentämässä pääkatua kahtasataa, että ihmiset huomaisivat purjelentokauden alkaneen. Toivottavasti melu ei häirinnyt.Lasku onnistui mukavan pehmeästi, kai sitä alkaa kyllästyä röykytykseen ja keskittyy paremmin. Kova tuuli hidasti vielä kosketusvauhtia ja rullasin koneen kerholle.
Mukava kauden ensimmäinen, tunti ja 15 minuuttia. Yksi asiahan täältä taas muistui mieleen – miksi tätä lajia harrastaa: purjelento on MUKAVAA!