Havaintoja ultralennosta

Timo Hyvönen

,

Mopuilun jälkeen ultrakevyistä nousi esille muutama selkeä ero lentämisessä. Suurin osa moottorilentokokemuksestani on Grobilla, joka on vakaa ja tasainen kuin Lincoln Continental. Tässä muutama huomioni ultralennosta.

Moottorin kiertovaikutus nousussa
Ultrakevyt on kevyt lentokone ja moottori on yleensä tehokas. Moottorin kiertovaikutus nousukiidossa on selvästi suurempi kuin raskaammilla lentsikoilla. Jalkaa saa polkea ihan reilusti.

Suuri kohoamisnopeus
Kone nousee kohti korkeuksia hurjaa vauhtia, varsinkin yksin lentäessä. Jos tarkoitus on lentää laskukierrosta, menee Malmilla se 600 jalkaa helposti rikki. Alkunousun jälkeen voikin moottoria säästää pienentämällä tehoja hieman jolloin nousukulmakin pysyy kohtuullisena.

Herkkää, herkkää
Ultran lentäminen ja ohjaaminen on hyvin kevyttä, ohjaimet ovat hyvin herkät. Tulee mieleen parhaat tehopurtsit, ohjaimet osuvat hyvin käsiin ja kone tottelee tosi herkästi. Jalkaa tarvitsee käyttää hyvin vähän ja kone kääntyy ketterästi. Ilmavirtaukset vaikuttavat koneeseen selvästi ja lento voi tuntua moukkuiselta, jos keli on tuulinen.

Gradientin vaikutus suuri
Laskussa koneen keveys näkyy gradientin suurena vaikutuksena. Massaa on vähän joten lennon jatkuvuutta on syytä tarkkailla hyvin. Nopeus säilyy kyllä moottorilla ja sauvalla, mutta ero esim. Grobilla laskeutumiseen on melkoinen.

Laipat
Mopulla ja purjekoneilla tärvätään kantovoimaa lentojarruilla, ultrissa käytetään laippoja. Ihme ja kumma, kyllä se kone tulee silti alas hallitusti kun laipat laittaa täysille ja surraa kosketuskohdan moottorin avulla oikein. Kosketuksessa nopeus on vain n. 65 km/h joten laskuista saa harjoittelemalla tosi nättejä. Jatkan harjoittelua.

Ultrailmailu on nyt päästänyt minutkin ensimmäistä kertaa talvella lentoon ja kokemukset ovat olleet oikein antoisia. Tältä ultrailu näyttää talvi-iltana auringon jo lähestyessä horisonttia.



0 Responses to "Havaintoja ultralennosta"

Lähetä kommentti