Ilmailun riemua

Ensimmäinen pätkä on Malmilta. Odotus asematason 2 odotuspaikalla Mike, rullaus luvalla kiitotielle ja jopa melko suora kiihdytys moottorin kierrosta huolimatta. Normaali nousu kiitotieltä 36 ja riittävän pitkälle ennen oikeaa kaartoa kohti Nokkaa. Muistan näköjään jopa sammuttaa sähköisen bensapumpun siinä 500 jalan tienoilla. Laskukierroskuviohan menee sen Jakiksen ja Tattarisuon välisen metsän päällä melujen vaikutuksen minimoimiseksi joten sitä pitkin Nokkaan.

Paluumatkalla Degeristä lentelen moottoritien oikeaa kaistaa etten törmäisi muihin GPS-lentäjiin. Laskeutumisen tsekkilista on lyhyt mutta kattava. Myötätuulikaarto kohti Ylläshallia josta Kehä 1:tä pitkin perusosaa, loppuosakin sujuu aikalailla oikeaa liukukulmaa. Lasku ja loppuliuku sujuvat mukavasti ja loppuvedossa nopeus on aika tarkkaan 65 km/h (sakkausnopeus) kosketuksen kohdalla mutta...se kosketus jää kymmenisen metriä vajaaksi! Olisi pitänyt lillutella vaikka pienellä moottorivedätyksellä perille asti, etteivät lentokoulujen oppilaat saa huonoja vaikutteita!

Purjelentäjällähän jokainen lasku on maaliinlasku ja moottorilento tuo uuden ulottuvuuden - YLÖSVETO on mahdollista ja liukua voi säätää moottorin energialla. Täytyy ilmeisesti harjoitella hieman lisää tarkkuutta, harmittaa. Ei lennonjohtaja tällä kertaa tästä haukkunut, antoipa vielä luvan rullata hallille suoraan kiitotietä pitkin - niin yllättäen, että piti ihan pyytää toistamaan se komento!

Hyvinkäähän on nykyään "kotikenttäni" sillä lennän eniten purjekoneilla ja Grobulaattorillamme, Grob 109B OH-740. Hyvinkää on korpikenttä eli lennonjohtoa ei ole. Tällä kertaa ei ollut lentäjiäkään (paitsi minä).

Lähestyin kenttää Nummelan suunnalta ja olin liittymässä myötätuuleen kiitotielle 22 läheisen tehtaan savun liikkeiden opastamana. Poikkikiitotien kohdalla kuitenkin huomasin tuulipussista (siinä kerhorakennuksen vieressä) pintatuulen heiluvan enemmän toiseen suuntaan, joten tein nopean päätöksen vaihtaa kiitotietä. Käännyin siis myötätuuleen 04.

Kiitotien alkupäässä on talvisin liukkaan kelin harjoittelurata. En halunnut laskeutua lumiselle alueelle vaan tähtäilin auratulle asfaltille ja taas näköjään loppuveto meni ihan mukavasti.

Kiitotiellä mahtui kääntymään hyvin ja rullasin kolmoshallille parkkiin. Halli on yleisesti eniten käytetty, mutta sen edessä on parkkitilaa hyvinkin.

Lähtöä varten rullasin aivan kiitotien päähän, ajoharjoittelualue oli pakkasessa kova ja tasainen. Lievä sivutuuli ei haitannut vaan kone nousi hyvin nopeasti. Vaaputukset HyIK-kuppilatiimakerholle ja kohti Mäntsälää Ridasjärven kautta. Ridasjärvi on pyöreänä hyvä maamerkki kenttää lähestyessä, samoin nuo savuttavat tehtaat.

Muutama oppi lisää taas, täytynee vielä harjoitella muutama vuosi!