Vierailu Karhulan lentomuseoon

Timo Hyvönen

Peruuntuneen Maarianhaminan keikan tilalle piti keksiä jotain joten lähdimme Aaron kanssa itään. Kentällä yksi kaveri mainosti Kymissä olevaa lentomuseota. Olin varmasti kuullut siitä joskus, mutta olin pystynyt aktiivisesti välttämään tiedon, että se on Kymin lentokentällä.

Alkuun odoteltiin vähän keliä...

Teinkin tällä kertaa ihan oikean lentosuunnitelman tuolle 35 minuutin lennolle. Sää oli iltapäivällä jo hieno ja pienten höyrypilvien päällä lentäminen jälleen uusi elämys matkakaverille.

..ja kelihän tuli! Lähdössä.

Tasaisen lennon päätteeksi ihailimme vielä typötyhjän Kymin kentän viereistä autorataa ja pääsimme laskuun 16:lle.


Kymin kenttä ja autorata! Kabiini heijastaa OFP:n polvilevystä.

Lentomuseo oli suorastaan mainio. Kokoelma on harvinainen ja koneet hienossa kunnossa, jokainen näytti siltä että jos ei suoraan niin hyvin pienellä vaivalla ne saisi ilmaan. Olisihan se nostalgista nähdä Drakenin jyrähtävän taivaalle puolustamaan lännen kautta koukkaavaa vihollista vastaan.

Lentomuseo oli yllättäen avoinna

Ja sitten ryntäsimmekin tutustumaan museon tarjontaan


Ka-6 - tällaisella tehokoneella pääsin aikanaan lentämään koulukasin jälkeen. Takana Gauntlet


Folland Gnat oli yllättävän pieni, ilmankos sitä sanottiin hyttyseksi. Tässä ohjaamo.

Ruotsalaista laatutyötä - Drakenin imunielukuilu



Neuvostoliitossa suihkumoottoritkin olivat isompia. Mahtava peräsin - Mig 21

Tällaisella Fougalla se vaari aikanaan väänsi vaaka- ja pysty-ympyröitä


Gauntletin ohjaamo


Utu näyttää säilyvän sisätiloissa siistinpänä kuin SILlin tolpassa

Infotaulu ja sen päällä puhekoroke. KANSALAISET!

Kotimatkalle

Lähdimme sitten kotimatkalle ja lentopaikkakisaa ajatellen suuntasimme tietenin 4 minsan päässä asuvaan Wredebyhyn. Harmi vain, kenttä näytti niin kostealta ettei minunkaan hermoni antanut periksi laskeutua sinne. Hienolla paikalla se kuitenkin oli


Matka jatkui valvomattomassa ilmatilassa. Uttiin olisi voinut tietenin mennä mutta jatkoimme kohti Hyvinkäätä (jätskille tietenkin!). Nousimme vähän korkeammalle katselemaan maailman ihmeitä ja maisemia. Pilvet olivat kauniita, pohjoisessa näkyi matalaa ja edessä iso vesisade.


Kiersimme sateen - kovin oli tiheä mutta ympäri pääsi hyvin. Hyvinkäälläkin oli satanut ja maa oli autio ja tyhjä - jätskien jälkeen painoimmekin vain suoraan takaisin Malmille. Kotimatkalla vielä näimme muutaman työn orjan nousemassa Helsinki-Vantaalta.

Air Berlin

Suosittelen ehdottomasti käyntiä Karhulan lentomuseossa. Museo on todellinen lentäjän museo, sillä museolle pääsee lentäen, hallissa pääsee koneiden lähelle tutkimaan rakenneratkaisuja oikeasti kunnolla ja valikoima on erinomainen.



Lentäjäsankarit Kymin kentällä

Museossa tällä hetkellä:

Gloster Gauntlet II
MiG-21F
MiG-21BIS
Draken
Fouga Magister
Folland Gnat
FW-44 Stieglitz
Harakka I
Harakka II
Muna-Harakka II
PIK-7
Harakka III
PIK-5c
K-8B
UTU
Ka-6CR
Moottoriharakka
SZD-9 bis 1D Bocian
Aimo Suomalan kevythelikopteri



Mikä ilmailussa on parasta?

Timo Hyvönen

Kävin tällä viikolla lentämässä ensikertalaisen kanssa. Ensimmäistä kertaa siis pienkoneessa, toki reissannut paljon suihkareilla.

Olin briiffannut Sepon normaalia paremmin, selitin mittarit ja siivekkeet ja mitä laippoja näissä nykykoneissa nyt onkaan. Kerroin pelastusvarjosta - joo, jos menetän tajuntani, voit vetää siitä punaisesta kahvasta.

Nousimme Malmilta iltapäiväauringon paisteeseen kohti etelää, Nokkaa. Normaalit pintaröykytyksetkin tuntuivat puuttuvan, varmaan aloittelijan kunniaksi? Tuuli oli tyyntä ja aurinko paistoi. Oli mukava kuunnella kaverin pointtereita paikoihin, enhän minäkään nyt jokaista paikkaa tunne. Piti käskeä hiljentymään lennonjohtorukouksen ajaksi - "NOKKA ULOS"

Lentelimme merenrantaa linnunmaidossa länteen. Kaivopuisto Lauttasaari Espoo-halli mitä taloja täällä oikein on. Espoon jälkeen tuli pientä turbulenssia, hyvin pientä. Matkasimme Nummelaan. Metsää.

Radioliikenne Nummelassa oli hiljaista eikä siellä ketään lentänytkään. Lasku 22:lle tuli pesiskentän päältä normaalisti. Hieman liian pieni loppuveto osutti vähän nokkapyörääkin maahan - "oho" kirvoitti matkalaiselta hätäisen "MITÄ?"n. Ei hätää, olisi se lasku vaan vähän nätimpikin voinut olla.

Still alive - Nummela

Laskun jälkeen menimme jätskille AirHotelliin. Aurinkoinen terassi oli kuuma ja mukava. Jätski maistui.

Tässäkö tämä nyt sitten olisi, takaisin Malmille?

No ei.

Päätin esitellä vähän lentokentän toimintaa. Kävimme NLK:n toimistolla, joka oli tyhjänä - kahvipannu oli täynnä, vähän vanhaa? Katselimme karttoja seinällä, esittelin reittejämme. Suuntasimme hallille katsomaan pursikoneita. Joo, olin lentänyt niistä useimmilla, LUIY:n LS-nelkkuja.

Sieltähän löytyi sitten kantapeikkojakin, Huovialan Rami oli parin kaverin kanssa fiksailemassa jotain härveleitä koneeseen. Vaihdettiin kuulumisia Nummelan ASKien pelto- ja kovista laskuista sekä Hyvinkään PIK-telinevammasta.

Lima Uniform nukkumassa

Matkalainen tais jo vähän kyllästyä hienoihin juttuihimme joten kävimme tsekkaamassa hallissa lojuvat Grobin ja Taylorcraftin. Takanurkassa oli hieno punakeltainen Tuulia - joo, sekin on moottoripurjekone. Huomautin vielä lentokonehallin tutusta hajusta -"eihän täällä haise mikään". Niin, ei sitä välttämättä heti huomaa, ennen kuin sitä kaipaa.

Ulkona näytin vielä hienon Hinun ja hiivimme takaisin koneelle. Viritetty pursikonekin siirtyi jo lähtöpaikalle kun rullailimme lähtöön. Retken kunniaksi nousin 600 metriin - tännehän ne purjekoneetkin aina vedetään. Maailma on niin erilainen ylempää.

Hinu OH-YHB

Kotimatka alkoi syöksyllä pintoihin. Matka Espoon telkkarimaston ja Degerin kautta oli antoisa, monta tuttua nähtävyyttä oli reitillä. Degerin jälkeen Hakunila ja Jakis kiinnittivät huomiota, ja laskun jälkeen pesimme koneen, halliin, ovet kiinni.

Tässäkö se sitten oli?

Ei, vaan vielä Hopealintuun. Siellähän istuivatkin Pertti ja Samuli joltain reissuiltaan palanneina. Onneksi olimme jo lopettaneet päivän lentotoiminnan joten tuopposet kourassa liityimme seuraan. Muutama lentojuttu ehdittiin siinä vaihtaa, mietittiin miten kone lentäisi vielä nopeammin ja paremmin ja pitäisikö kabiini pestä mikrokuidulla vai säämiskällä.

Sitten alkoikin olla kauppa-aika ja piti lähteä eteenpäin.

Jäin miettimään, mikä tässä ilmailussa on sitä parasta. Nousuko? Vai lasku? Vai se liitely (tai päristely) siellä ilmassa? Paikasta toiseen siirtyminen? Räyskälän munkit? Airhotellin jätskit? Vai olisiko se sittenkin se hallilla hengailu? Purtsien työntäminen kentän päähän? Siipien peseminen? Tonkasta tankkaus? Lentsikkahallin haju?

Pelkkää lentämistä voi harrastaa Finnairilla, ja sitä olen saanut itse tehdä liikaakin. Kyllä yleisilmailuun kuuluvat kaikki edellisen kappaleen asiat ja paljon muutakin. Mistä löydät yhtä innokasta porukkaa yhden aiheen ympärillä? Asiaa auttaa vielä se, että lentokenttä on "muualla", irti tästä päivästä.

Minulla on tuuria, koska oma lentokenttä löytyy 3 minuutin matkan päästä. Harmi, ettei Malmilla voi purjelentää - vielä. Suosittelen ilmailuharrastetta varauksetta: monipuolista liikuntaa, virikettä aivoille, vielä laajempi skaala uusia kavereita kuin armeijassa ja suorastaan ainutlaatuisia kokemuksia!

Life, the Universe and Everything.
Tässä väreilee Nummelan lentokenttä.

Kesäretki

Timo Hyvönen

, ,

Helluntaina säätiedotus lupaili kapteenin ilmaa (* ja kone oli vapaana joten päätimme lähteä Aaron kanssa kesäretkelle. Tämä olisi hyvää harjoitusta loppukesän retkillekin, katsotaan miten pystyy/jaksaa lentelemään.

Säntäsimme aamusta Hyvinkäälle. Kymmenen aikaan purjelentopäivän valmistelu oli jo pitkällä, vintturia starttailtiin lämpenemään.

Pitää olla veekasi

Tein OFP:n aika monipuoliseksi, laitoin sinne muutaman reitin eri kenttien kautta ristiin rastiin. EFNU, EFIK, EFOP, EFTU, EFKG, EFFO, EFRY...mitäs kenttiä täällä vielä olisikaan lähimaastoissa.

Valmiina lähtöön

Valmistelimme ja pakkasimme Grobin, tankkiin riittävästi bensaa ja etsimään Etelä-Suomen elämyksiä. Lähdössä tarkkailin sivutuulta, joka oli kohtalaisesti vaihteleva. Lähtö sujui normaalisti Hyvinkään kiitotieltä 04.

Ensimmäisenä kohteena oli Nummela, jossa oli yllättäen käytössä kiitotie 22. Koulukone pyöri nostossa kiitotien reunoilla ja meni laskuun juuri ennen meitä - yksi 360-pyörylä antoi tarpeeksi väliä, vaikka eri kiitoteitä käytimmekin.

Yllättäen laskukierroksen aikaan MILKin U585 ilmoittelu rullauksia - konehan oli siis kunnossa! Kyselin kuulumisia ja syy oli löytynyt - lataussäädinhän siinä oli hajonnut, joten pienellä rempalla selvittiin.

U585 Nummelan kiitotiellä 22 lähdössä lentoon.

Nummelassa oli toimintaa. Heti parkkeerauksen jälkeen näimme Hinun OH-YHB nousevan AS-K 21 Punkku OH-678 perässään. Voimakkaasta sivutuulesta huolimatta nousu oli normaali.

Hinausyhdistelmä Grobin nokan takana

Vaikka lento oli kestänyt vain 25 minuuttia, kuuma aurinko ja pieni turbulenssi olivat saaneet Aarolle aikaiseksi vähän pahan olon. Päätinkin, että nyt on hieman pidempi tauko paikallaan. Yllättäen Airmotelin ravintola oli auki. Lounastakin olisi saanut, mutta otimme vain jätskit. On kuulema ollut auki jo pari vuotta, viikonloppuisinkin!

Nummelan Airmotel

Istuimme hetken pursikurssilaisten (4 kpl) kanssa ja katselimme koululentoja. Jyri Raivio oli vetämässä kurssia aika mukavan hiostavassa kelissä.

Tenu OH-768 huollettuna hallissa

Lentokeskuksessa koulutetaan edelleen kahdella ASKilla ja hinauksissa vanha kunnon Hinu on omaa luokkaansa. Kone kiilteli uudessa maalissa ja tuntui vetelevän kuumassakin kelissä tehokkaasti.

Hinu OH-YHB juuri kosketushetkellä

Vaihdoin pari sanaa hinaajan kanssa kuvan 3-pisteisen jälkeen. Hän oli saanut kannusoppinsa aikanaan Vaasan Grobilla, ei ihme että laskeutuminen oli kuin lentosimun demosta.

Matkaa piti kuitenkin jatkaa, joten siirryimme koneelle. Keskustelun ja levon jälkeen Aarokin myönsi, että Räyskälän pullat on käytävä syömässä, menköön sitten vaikka Kiikalan kautta.

Grobin seurana Nummelan seisontapaikalla oli tämä Maule

Kävelimme kiitotien yli koneelle. Oli mukavaa nähdä, että asfaltti on alkanut Nummelassakin pysyä paikallaan.

Kiitotie 22 EFNU

Hiidenveden reuna oli mainiota kartanluvun harjoitteluseutua. Hiidensillat, vanha loppuliu'un aloituspaikka, näyttivät edelleen olevan paikallaan.

Aaro alkaa jo pysyä kartalla

Tähtäilimme kohti Kiikalaa. Huiman myötätuulen viemänä kenttä ilmaantuikin näkyviin nopeasti. Lähestymiskartasta päättelin tuulen sopivan kiitotielle 10. Olin aiemmin käynyt vain 200 metrin päässä Kiikalan kentästä, joten tuttavuus olisi aivan uusi - silloin en räpsähtänyt!

Kiikalan lentokenttä on merkitty maastoon tällaisella asfalttiristillä

Kiikalassa oli hiljaista, tosi hiljaista. Tuulipussikin oli paikalla enää puolikkaana, toimivana kyllä. Lasku 10:lle (600 metriä) sujui hyvin suoraan vastatuuleen.

Tutkiskelimme kentän tilannetta laskun jälkeen.

Aaro lukee kieltotaulua

Turun- ja Porin lääninhallituksen viimeisiä määräyksiä löytyy vielä Kiikalan kentän reunalta. Aaro halusi tietää, onko meillä lupa mennä kentälle - kyllä, olemmehan Lentäjiä eli emme oleskele siellä asiattomasti.

Infotaulu

Infotaulusta kävi ilmi, että ainakin lennokkitoiminta kentällä on jonkin verran aktiivista. Mainio kanavanvaraustaulu oli infokatoksen vieressä.

Tornin alla lienee kerhorakennus

Kerhorakennus näytti sisältä viihtyisältä, vaikka lennonjohtotornin lasit olivatkin rikki. Sisään emme päässeet, koko aikana näkyi kiitotien takana pyöräilemässä joku marjanpoimija tms. - muuten oli hiljaista. Niin hiljaista.

Grob platalla

Parempi lähteä siis ihmisten ilmoille. Kone tulille ja 10 päähän. Lumi, tuuli, vesi tai paikkallinen nuoriso olivat kasanneet kiitotien päähän pienen läjän risuja, männynkäpyjä ja soraa, joten lähtö piti aloittaa vähän kauempaa kiitotien päästä. No problem, tuuli oli hyvä.

Matka kohti Räyskälää oli alkuun metsikköistä. Katselin varalaskupaikkoja Kiikalasta nousun jälkeen, ei oikein löytynyt sellaista selkeää kohtaa. Korkeammalla siirryimme kohti vilkkaan oloista Räyskälää, jossa kuului olevan kiitotie 22 käytössä.

Liityin normaalisti myötätuuleen ja lentelin kierrosta. Hinauskoneita vilahteli oikealta ja vasemmalta laskuun ja ollessamme perusosalla joku IndiaSierrakin huuteli "Korkeaa perusosaa" - syöksyä? Lähestyin ja laskin normaalisti kun yhtäkkiä takaa kuului hämmentyneen kuuloinen ääni - "Laskeksä siihen kiitotielle?!" Ilmeisesti seuraaja ei ollut havainnut, että 740:ssa on se potkuri siinä nokalla. "Pystytkö väistämään vai vedänkö ylös" kysymykseen tsekkasin että pystyin hyvin vetämään nurtsin yli rullaustielle ja kuittasin - kun pääsin sinne, humahtikin jokin turboturbiinikone ohi kiitotietä pitkin.

Parkissa tornin vieressä

Kenttä oli kuivunut jo niin kovaksi, että saimme koneen työnnettyä parkkiin nätisti tornin viereen nurtsille. Viimeksi sain koneen melkein juuttumaan, kun työnsin liian märkään kohtaan.

Cafe 26 kohteeksi ja lounaalle.

Pitkä ranskalainen on aina yhtä iloinen ylläri

Kuppilassa humahtikin pari tuntia äkkiä, kun syötiin, vaihdettiin kokemuksia Veskun ja Sakarin kanssa ja Aaro pomppi trampalla. Valitettavasti kuppilan jätskit olivat vääränmerkkisiä (?) joten kohta pitikin jatkaa matkaa Hyvinkäälle HyIK-jätskien kimppuun.

Puolet Etelä-Suomen hyttysistä liittyivät mukaan retkellemme

Työnsimme koneen nurtsilta rullaustielle ja tuskailimme hyttysmäärää. Samalla kävi ilmi, että kannuspyörä oli taas alkanut vuotaa. Ilmaa kuitenkin oli vielä hyvin joten kotikenttää kohti pumppaamaan.

Lähtöä valmistellessamme katselimme Räyskälän monenlaista toimintaa. Poliisit ajelivat moottoripyöräharjoituksiaan. Pursikone etsi nostoa vielä myötätuuliosalla (tai sitten antoi tilaa edelliselle laskeutujalle).

Halleilla kuhinaa, pilven vieressä kaartaa tehokone

Vielä ennen lähtöä näimme yhden tandemhypyn ja hirvittävän ison hyppykoneen rullailemassa.

Tandem!

Karavaani kulkee? OH-SIS

Lähdimme elämyksettä matkaan kohti Hyvinkäätä. Matkalla iski kuitenkin koneen pohjaan sellainen nosto, että siihen piti jäädä hetkeksi kaartamaan.

MoottoriPURJElentokone OH-740

Hetken tyhjäkäynnillä kaarreltuani totesin noston voimakkuuden suorastaan käskevän sammuttamaan moottorin. Sammutin ja lepuutin potkurin ja kas kummaa - Grobi nousee ilman konettakin! Aaro oli haltioissaan hiljaisuudesta ja käkätteli nousua. Grobin liitoluku on muuten 27 eli kilsan korkeudesta pääsee 27 kilometrin päähän

En kuitenkaan alkanut jäähdyttää konetta aivan kylmäksi (vaikka tällä kelillä se tuskin olisikaan ollut mahdollista) vaan käynnistin ja lähdimme jatkamaan matkaa. Kyllä, se lähti vielä käyntiin!

Kotia kohti posket punaisina

Päivän aikana naamat saivat aika paljon aurinkoa, keli oli kukkeimmillaan ja viimeisellä legillä Aaron pahoinvointikin oli vähäisempää. Täytyy toivoa, että nämä lyhyet retket auttavat häivyttämään sen kokonaan.

Kotona taas! Pollea lentäjä nojaa menopeliin

Kotona Hyvinkäällä odottikin kunnon pesu-urakka, mutta hyvin hyttyset irtosivat kun alettiin heti hommiin. Kannuspyörä oli tosiaan tyhjä laskun jälkeen, ja vasta paikattu sisärengas oli nirhautunut sivuista - ulkorenkaan sisäpuoli oli ajan mittaan karheutunut ja rikkoi sisäkumin nopeasti.

Uusi kumi on Håkun vääntämänä jo kehissä joten uudet seikkailut odottavat!

(* Kapteenin ilma? CAVOK - Captains Veather OK!

Ilmoitus onnettomuudesta, vakavasta vaaratilanteesta ja poikkeamasta

Timo Hyvönen

, ,

Lähdimme tänään iltapäivällä taas Aaron kanssa lennolle. Koneen korjauksen ja huollon valmistuttua molemmilla oli taas into päästä retkeilemään, ja suunnitelma EFHF-EFNU-EFIK-EFFO-EFRY-EFHV-EFHF tuntui melkeinpä liiankin pieneltä.

Olin mukana iltapäivällä viimeistelemässä koneen huoltoa. Laskutelinevaurion jälkeen kone oli jo katsastettu, viimeiset viimeistelyt vielä ja pääsimme koelennolle Pertin kanssa. Kaikki sujui hyvin ja ihmettelimme oikein parikin kertaa ääneen, miten hieno ja tasainen keli oli. Sakkaukset ja nousut ja laskut ja kaikki sujuivat oikein mainiosti, joten koneelle annettiin lentolupa.

Saapuessani kentälle kone oli yllätykseksi häipynyt hallista, vaikka varaukseni alkoi juuri. Yllättäen kone rullasikin hetken kuluttua kiitotieltä sinne ja lentäjä totesi keskeyttäneensä lähtökiidon: kone ei ottanut lähdössä kierroksia normaalisti. Testattaessa moottori toimi kuitenkin normaalisti, ja ilmeiseksi syyksi paljastui käyttötapavirhe: joissain Rotaxeissa bensapumput (mekaaninen ja sähköinen) on asennettu niin, että yhtäaikainen käyttö saattaa aiheuttaa bensiiniputkistoon väliaikaisen höyrylukon joka ilmenee juuri kierroksia kovasti nostettaessa.

Joka tapauksesa kone oli nyt käytössäni, joten pakkauduimme sinne ja lähdimme lentelemään. Kaikki sujui normaalisti, koekäytöt surisivat mukavasti, kohta olimmekin jo kakkosena kiitotiellä. COX häipyi edestä ja kuittasin lähtöluvan. Tässä vaiheessa torni mainitsi huonosta kuuluvuudesta, joten päätin painaa radion tangenttia vielä lujempaa jatkossa. Nousuun ja tyynelle taivaalle, jippiiii!

Epäilys alkoi herätä kun ilmoitin ulkoistuneeni Nokasta, eikä torni kuitannutkaan. Kysyin uudestaan kun väliin mahtui - liikennettä riitti - ei vastausta. Samalla huomasin GPS:n ilmoittavan ulkoisen virtalähteen katoamisesta - täh? Hetken kuluttua radio ja transponderi pimenivät.


Kuva radiosta ja transponderista, GPS yläreunassa.

Hetken hämmästyksen jälkeen kokeilin virtakytkimiä, ne olivat päällä. Sain radion kuulumaan hetken aikaa. Transponderiinkin tuli valo, ja koodasin heti 7600. Radiossa torni pyysi pyöräyttämään 360 astetta minkä teinkin. Sitten radio sammui kokonaan.

Ainoa toimiva sähkölaite oli siis transponderi. Kuulin jälkeenpäin sen häirinneen korkeusasetuksillaan muitakin lähiseudun kenttiä. Onneksi siitäkin loppui hetken päästä virta.

Lensin ympyrää Helsingin edustalla. Muutama hyvä laskupaikka siinä jo olikin silmissä, vaikka moottori toimi normaalisti. Tarkistin kaikki sulakkeet - ehjiä. Kenttä ja Nokka olivat siinä vieressä, mutta en halunnut lähteä punkemaan sinne radiottomana ilman selvitystä.

GSM! Hätätilanteissahan kaikki keinot ovat sallittuja. Kaivoin kännyn ja käynnistin - heikkoa kenttää välillä. Laskeuduin alemmas ja sain sen verran kontaktia että sain kerrottua sähköhäiriön ja Nokan sisään. Yhteys pätki ja kun olin pari kertaa soittanut ja saanut hätäisesti jotain selvää 18-laskusta, päätin myötätuulessa, että nyt keskityn lentämiseen. Muu liikenne näkyi hyvin ja laskeuduin normaalisti.

Poistuin heti kiitotieltä ja ajoin 09:n odotuspaikalle, soitin torniin ja sain selvityksen Juliettiin hallille rullausta varten. Tietenkin känny korvalla ja hätäpäissään siinä lipsautin vielä rullauksen metrin pitkäksi - lopulta pääsin kuitenkin kiitotien yli ja kun ilmoitin poistuneeni liikennealueelta, torni antoi loppuevästykset ja lopetimme puhelun.

Kävin vielä briefingissä tekemässä poikkemailmoituksen

ja kahvilla Hopealinnussa. Vein kopion ilmoituksesta koneeseen ja samalla kerhon sähkömies saapuikin paikalle. Kävimme tilanteen läpi ja asiantuntija jäi tutkimaan tilannetta. Paras arvaus oli laturin hajoaminen - harmi että näissä lentsikoissakin pitää käyttää ihmisten tekemiä laitteita. Ehkäpä koneen 2-3kk seisonta on vaikuttanut, vaikka koelento ja koekäytöt ovat sujuneet normaalisti.

Vaikka tilanne ei ollutkaan miellyttävä, oli se hyvää oppia ja muistutus siitä, että aina pitää olla valmiina poikkeaviin tilanteisiin. Kiitoksia vielä Malmin tornille kohteliaasta ja hyvästä opastuksesta, vaikka tällä tavalla häiriköinkin.

Otsikko on käytettävän ilmoituslomakkeen otsikko

Helsinki City

Timo Hyvönen

,

Helsingin päällä voi lentää - mielellään 2000 jalassa tai yli!

Malmilta lähtiessä selvityksen pyytäminen on helppoa, sen saaminen on sitten monessa muussa kädessä. Ne kaksi kertaa kun olen selvitystä pyytänyt, olen sen saanut: ensimmäisen kerran tuhkapilven alla ja toisella kerralla vappuna radiaalin 190 itäpuolelle. Radiaali 190 oli sinänsä uusi tuttavuus, mutta Helsingin seudun ilmailukartta auttoi tulkitsemaan oikean kohdan eli kantakaupungin päällä.

Ensimmäisellä citylennolla kävimme Aaron (6v) kanssa katsomassa äidin työpaikkaa, stadionia, paria kirkkoa ja muuta mukavaa. Vappulennolla tarkoitus ja toteuma oli tietenkin Ullanlinnanmäen tarkistus - montakos kaveria siellä tänä vuonna oli. Kovan tuulen ansiosta pystyi mäen päällä liihottelemaan melkein paikallaan pikkulaipoillakin, vessajonotkin pystyi melkein laskemaan!

Alla muutama kuva reissulta. Vielä vinkki: se on AVOID flying below 2000 ft.

Pissittää

Kaupunki mereltä päin

Muurahaispesä

Muurahaispesä2


Siinähän on Pekka ja Petri tuossa keskellä tuon varjon vieressä!