Ilmailun riemua

Helluntaina säätiedotus lupaili kapteenin ilmaa ^(* ja kone oli vapaana joten päätimme lähteä Aaron kanssa kesäretkelle. Tämä olisi hyvää harjoitusta loppukesän retkillekin, katsotaan miten pystyy/jaksaa lentelemään.

Säntäsimme aamusta Hyvinkäälle. Kymmenen aikaan purjelentopäivän valmistelu oli jo pitkällä, vintturia starttailtiin lämpenemään.

Tein OFP:n aika monipuoliseksi, laitoin sinne muutaman reitin eri kenttien kautta ristiin rastiin. EFNU, EFIK, EFOP, EFTU, EFKG, EFFO, EFRY...mitäs kenttiä täällä vielä olisikaan lähimaastoissa.

Valmistelimme ja pakkasimme Grobin, tankkiin riittävästi bensaa ja etsimään Etelä-Suomen elämyksiä. Lähdössä tarkkailin sivutuulta, joka oli kohtalaisesti vaihteleva. Lähtö sujui normaalisti Hyvinkään kiitotieltä 04.

Ensimmäisenä kohteena oli Nummela, jossa oli yllättäen käytössä kiitotie 22. Koulukone pyöri nostossa kiitotien reunoilla ja meni laskuun juuri ennen meitä - yksi 360-pyörylä antoi tarpeeksi väliä, vaikka eri kiitoteitä käytimmekin.

Yllättäen laskukierroksen aikaan MILKin U585 ilmoittelu rullauksia - konehan oli siis kunnossa! Kyselin kuulumisia ja syy oli löytynyt - lataussäädinhän siinä oli hajonnut, joten pienellä rempalla selvittiin.

Nummelassa oli toimintaa. Heti parkkeerauksen jälkeen näimme Hinun OH-YHB nousevan AS-K 21 Punkku OH-678 perässään. Voimakkaasta sivutuulesta huolimatta nousu oli normaali.

Vaikka lento oli kestänyt vain 25 minuuttia, kuuma aurinko ja pieni turbulenssi olivat saaneet Aarolle aikaiseksi vähän pahan olon. Päätinkin, että nyt on hieman pidempi tauko paikallaan. Yllättäen Airmotelin ravintola oli auki. Lounastakin olisi saanut, mutta otimme vain jätskit. On kuulema ollut auki jo pari vuotta, viikonloppuisinkin!

Istuimme hetken pursikurssilaisten (4 kpl) kanssa ja katselimme koululentoja. Jyri Raivio oli vetämässä kurssia aika mukavan hiostavassa kelissä.

Lentokeskuksessa koulutetaan edelleen kahdella ASKilla ja hinauksissa vanha kunnon Hinu on omaa luokkaansa. Kone kiilteli uudessa maalissa ja tuntui vetelevän kuumassakin kelissä tehokkaasti.

Vaihdoin pari sanaa hinaajan kanssa kuvan 3-pisteisen jälkeen. Hän oli saanut kannusoppinsa aikanaan Vaasan Grobilla, ei ihme että laskeutuminen oli kuin lentosimun demosta.

Matkaa piti kuitenkin jatkaa, joten siirryimme koneelle. Keskustelun ja levon jälkeen Aarokin myönsi, että Räyskälän pullat on käytävä syömässä, menköön sitten vaikka Kiikalan kautta.

Kävelimme kiitotien yli koneelle. Oli mukavaa nähdä, että asfaltti on alkanut Nummelassakin pysyä paikallaan.

Hiidenveden reuna oli mainiota kartanluvun harjoitteluseutua. Hiidensillat, vanha loppuliu'un aloituspaikka, näyttivät edelleen olevan paikallaan.

Tähtäilimme kohti Kiikalaa. Huiman myötätuulen viemänä kenttä ilmaantuikin näkyviin nopeasti. Lähestymiskartasta päättelin tuulen sopivan kiitotielle 10. Olin aiemmin käynyt vain 200 metrin päässä Kiikalan kentästä, joten tuttavuus olisi aivan uusi - silloin en räpsähtänyt!

Kiikalassa oli hiljaista, tosi hiljaista. Tuulipussikin oli paikalla enää puolikkaana, toimivana kyllä. Lasku 10:lle (600 metriä) sujui hyvin suoraan vastatuuleen.

Tutkiskelimme kentän tilannetta laskun jälkeen.

Turun- ja Porin lääninhallituksen viimeisiä määräyksiä löytyy vielä Kiikalan kentän reunalta. Aaro halusi tietää, onko meillä lupa mennä kentälle - kyllä, olemmehan Lentäjiä eli emme oleskele siellä asiattomasti.

Infotaulusta kävi ilmi, että ainakin lennokkitoiminta kentällä on jonkin verran aktiivista. Mainio kanavanvaraustaulu oli infokatoksen vieressä.

Kerhorakennus näytti sisältä viihtyisältä, vaikka lennonjohtotornin lasit olivatkin rikki. Sisään emme päässeet, koko aikana näkyi kiitotien takana pyöräilemässä joku marjanpoimija tms. - muuten oli hiljaista. Niin hiljaista.

Parempi lähteä siis ihmisten ilmoille. Kone tulille ja 10 päähän. Lumi, tuuli, vesi tai paikkallinen nuoriso olivat kasanneet kiitotien päähän pienen läjän risuja, männynkäpyjä ja soraa, joten lähtö piti aloittaa vähän kauempaa kiitotien päästä. No problem, tuuli oli hyvä.

Matka kohti Räyskälää oli alkuun metsikköistä. Katselin varalaskupaikkoja Kiikalasta nousun jälkeen, ei oikein löytynyt sellaista selkeää kohtaa. Korkeammalla siirryimme kohti vilkkaan oloista Räyskälää, jossa kuului olevan kiitotie 22 käytössä.

Liityin normaalisti myötätuuleen ja lentelin kierrosta. Hinauskoneita vilahteli oikealta ja vasemmalta laskuun ja ollessamme perusosalla joku IndiaSierrakin huuteli "Korkeaa perusosaa" - syöksyä? Lähestyin ja laskin normaalisti kun yhtäkkiä takaa kuului hämmentyneen kuuloinen ääni - "Laskeksä siihen kiitotielle?!" Ilmeisesti seuraaja ei ollut havainnut, että 740:ssa on se potkuri siinä nokalla. "Pystytkö väistämään vai vedänkö ylös" kysymykseen tsekkasin että pystyin hyvin vetämään nurtsin yli rullaustielle ja kuittasin - kun pääsin sinne, humahtikin jokin turboturbiinikone ohi kiitotietä pitkin.

Kenttä oli kuivunut jo niin kovaksi, että saimme koneen työnnettyä parkkiin nätisti tornin viereen nurtsille. Viimeksi sain koneen melkein juuttumaan, kun työnsin liian märkään kohtaan.

Cafe 26 kohteeksi ja lounaalle.

Kuppilassa humahtikin pari tuntia äkkiä, kun syötiin, vaihdettiin kokemuksia Veskun ja Sakarin kanssa ja Aaro pomppi trampalla. Valitettavasti kuppilan jätskit olivat vääränmerkkisiä (?) joten kohta pitikin jatkaa matkaa Hyvinkäälle HyIK-jätskien kimppuun.

Työnsimme koneen nurtsilta rullaustielle ja tuskailimme hyttysmäärää. Samalla kävi ilmi, että kannuspyörä oli taas alkanut vuotaa. Ilmaa kuitenkin oli vielä hyvin joten kotikenttää kohti pumppaamaan.

Lähtöä valmistellessamme katselimme Räyskälän monenlaista toimintaa. Poliisit ajelivat moottoripyöräharjoituksiaan. Pursikone etsi nostoa vielä myötätuuliosalla (tai sitten antoi tilaa edelliselle laskeutujalle).

Vielä ennen lähtöä näimme yhden tandemhypyn ja hirvittävän ison hyppykoneen rullailemassa.

Lähdimme elämyksettä matkaan kohti Hyvinkäätä. Matkalla iski kuitenkin koneen pohjaan sellainen nosto, että siihen piti jäädä hetkeksi kaartamaan.

Hetken tyhjäkäynnillä kaarreltuani totesin noston voimakkuuden suorastaan käskevän sammuttamaan moottorin. Sammutin ja lepuutin potkurin ja kas kummaa - Grobi nousee ilman konettakin! Aaro oli haltioissaan hiljaisuudesta ja käkätteli nousua. Grobin liitoluku on muuten 27 eli kilsan korkeudesta pääsee 27 kilometrin päähän

En kuitenkaan alkanut jäähdyttää konetta aivan kylmäksi (vaikka tällä kelillä se tuskin olisikaan ollut mahdollista) vaan käynnistin ja lähdimme jatkamaan matkaa. Kyllä, se lähti vielä käyntiin!

Päivän aikana naamat saivat aika paljon aurinkoa, keli oli kukkeimmillaan ja viimeisellä legillä Aaron pahoinvointikin oli vähäisempää. Täytyy toivoa, että nämä lyhyet retket auttavat häivyttämään sen kokonaan.

Kotona Hyvinkäällä odottikin kunnon pesu-urakka, mutta hyvin hyttyset irtosivat kun alettiin heti hommiin. Kannuspyörä oli tosiaan tyhjä laskun jälkeen, ja vasta paikattu sisärengas oli nirhautunut sivuista - ulkorenkaan sisäpuoli oli ajan mittaan karheutunut ja rikkoi sisäkumin nopeasti.

Uusi kumi on Håkun vääntämänä jo kehissä joten uudet seikkailut odottavat!