Ilmailun riemua

Olin briiffannut Sepon normaalia paremmin, selitin mittarit ja siivekkeet ja mitä laippoja näissä nykykoneissa nyt onkaan. Kerroin pelastusvarjosta - joo, jos menetän tajuntani, voit vetää siitä punaisesta kahvasta.

Nousimme Malmilta iltapäiväauringon paisteeseen kohti etelää, Nokkaa. Normaalit pintaröykytyksetkin tuntuivat puuttuvan, varmaan aloittelijan kunniaksi? Tuuli oli tyyntä ja aurinko paistoi. Oli mukava kuunnella kaverin pointtereita paikoihin, enhän minäkään nyt jokaista paikkaa tunne. Piti käskeä hiljentymään lennonjohtorukouksen ajaksi - "NOKKA ULOS"

Lentelimme merenrantaa linnunmaidossa länteen. Kaivopuisto Lauttasaari Espoo-halli mitä taloja täällä oikein on. Espoon jälkeen tuli pientä turbulenssia, hyvin pientä. Matkasimme Nummelaan. Metsää.

Radioliikenne Nummelassa oli hiljaista eikä siellä ketään lentänytkään. Lasku 22:lle tuli pesiskentän päältä normaalisti. Hieman liian pieni loppuveto osutti vähän nokkapyörääkin maahan - "oho" kirvoitti matkalaiselta hätäisen "MITÄ?"n. Ei hätää, olisi se lasku vaan vähän nätimpikin voinut olla.

Laskun jälkeen menimme jätskille AirHotelliin. Aurinkoinen terassi oli kuuma ja mukava. Jätski maistui.

Tässäkö tämä nyt sitten olisi, takaisin Malmille?

No ei.

Päätin esitellä vähän lentokentän toimintaa. Kävimme NLK:n toimistolla, joka oli tyhjänä - kahvipannu oli täynnä, vähän vanhaa? Katselimme karttoja seinällä, esittelin reittejämme. Suuntasimme hallille katsomaan pursikoneita. Joo, olin lentänyt niistä useimmilla, LUIY:n LS-nelkkuja.

Sieltähän löytyi sitten kantapeikkojakin, Huovialan Rami oli parin kaverin kanssa fiksailemassa jotain härveleitä koneeseen. Vaihdettiin kuulumisia Nummelan ASKien pelto- ja kovista laskuista sekä Hyvinkään PIK-telinevammasta.

Matkalainen tais jo vähän kyllästyä hienoihin juttuihimme joten kävimme tsekkaamassa hallissa lojuvat Grobin ja Taylorcraftin. Takanurkassa oli hieno punakeltainen Tuulia - joo, sekin on moottoripurjekone. Huomautin vielä lentokonehallin tutusta hajusta -"eihän täällä haise mikään". Niin, ei sitä välttämättä heti huomaa, ennen kuin sitä kaipaa.

Ulkona näytin vielä hienon Hinun ja hiivimme takaisin koneelle. Viritetty pursikonekin siirtyi jo lähtöpaikalle kun rullailimme lähtöön. Retken kunniaksi nousin 600 metriin - tännehän ne purjekoneetkin aina vedetään. Maailma on niin erilainen ylempää.

Kotimatka alkoi syöksyllä pintoihin. Matka Espoon telkkarimaston ja Degerin kautta oli antoisa, monta tuttua nähtävyyttä oli reitillä. Degerin jälkeen Hakunila ja Jakis kiinnittivät huomiota, ja laskun jälkeen pesimme koneen, halliin, ovet kiinni.

Tässäkö se sitten oli?

Ei, vaan vielä Hopealintuun. Siellähän istuivatkin Pertti ja Samuli joltain reissuiltaan palanneina. Onneksi olimme jo lopettaneet päivän lentotoiminnan joten tuopposet kourassa liityimme seuraan. Muutama lentojuttu ehdittiin siinä vaihtaa, mietittiin miten kone lentäisi vielä nopeammin ja paremmin ja pitäisikö kabiini pestä mikrokuidulla vai säämiskällä.

Sitten alkoikin olla kauppa-aika ja piti lähteä eteenpäin.

Jäin miettimään, mikä tässä ilmailussa on sitä parasta. Nousuko? Vai lasku? Vai se liitely (tai päristely) siellä ilmassa? Paikasta toiseen siirtyminen? Räyskälän munkit? Airhotellin jätskit? Vai olisiko se sittenkin se hallilla hengailu? Purtsien työntäminen kentän päähän? Siipien peseminen? Tonkasta tankkaus? Lentsikkahallin haju?

Pelkkää lentämistä voi harrastaa Finnairilla, ja sitä olen saanut itse tehdä liikaakin. Kyllä yleisilmailuun kuuluvat kaikki edellisen kappaleen asiat ja paljon muutakin. Mistä löydät yhtä innokasta porukkaa yhden aiheen ympärillä? Asiaa auttaa vielä se, että lentokenttä on "muualla", irti tästä päivästä.

Minulla on tuuria, koska oma lentokenttä löytyy 3 minuutin matkan päästä. Harmi, ettei Malmilla voi purjelentää - vielä. Suosittelen ilmailuharrastetta varauksetta: monipuolista liikuntaa, virikettä aivoille, vielä laajempi skaala uusia kavereita kuin armeijassa ja suorastaan ainutlaatuisia kokemuksia!