23.52
Kuhmon ilmailutapahtuma aikataulutettiin tänä vuonna kahdelle päivälle. Viime vuoden myrskytuulen väistämiseksi oli varauduttu siirtämään varsinaista tapahtumaa tarpeen mukaan. Tällä kertaa lauantai osui paremmin.
Lentokentän tarkastus
Perjantaina klo 12 kymmenkunta ukkoa + parikymmentä muuta kiinnostunutta kuitenkin ajeli kentälle katsomaan tilannetta. Paikalla oli 60-luvun aktiiveja mutta myös nykyisiä lentäjiä. Rautavaaralta oli tulossa purjekonekin paikalle mutta sää oli aivan liian matala purjelentoon - sääli, sillä juuri ennen ja jälkeen taivas olisi sallinut mitkä vain kuperkeikat!
Hannu Kyllönen (UPL) vaihtaa kokemuksia Altti Riihosen kanssa. Takana Tapio Moilanen, kerhon perustajapuheenjohtaja Ahti Riihonen, Matti Nurminen (selin), Olavi Heikkinen ja Tauno Hyvönen.
Sää ei suosinut lentämistä, joten kentän nykytilannetta tarkasteltiin maan pinnalta. Kenttä käveltiin läpi ja ihmeteltiin pinnan kovuutta. Kuuluipa siellä paljon muisteluita vanhoista ajoista - "tästä se silloin alkoi..."
Merkinantopaikka siirrettiin jokunen vuosi sitten hyvälle paikalle kentän keskivaiheille. Tuuliolot selviävät hyvin laskua varten.
Tarkastuskävelyn jälkeen palattiin kentän länsipäähän. Jonkin verran ihmisiä kävi perjantaina tutustumassa tilanteeseen. Pilvipohjat olivat OVC004 (tarkistettiin laskukierroksella) joten joukko siirtyi keskustelemaan kalateltalle.
Tältä se silloin kauan sitten näytti. Samat kaverit vetimen pelleillä.
Kalateltalla riitti juttua
Kalateltalla riitti juttua
Lauantai 17.7.2010
Lauantaiaamuna valmistelut alkoivat jo varhain. Paikalliset kerholaiset rakensivat telttaa ja muita valmiuksia. Yllättäen sain soiton kentältä - eihän tänne ole opastusta! Väsäsimme äkkiä pienen kyltin ja ripustimme sen paikalleen matkalla kentälle.
Juha laskeutuu C150:llään (OH-CGD)
Altti Riihonen lentää
Kajaanissa toimivan Kainuun moottorilentäjät ry:n C172 OH-CMI tuli käymään tapahtumassa paikan päällä. Myöhemmin illalla yhdistyksen toinen kone, OH-BMK kävi vielä lentämässä kentän yli - satuin vielä olemaan tankkaamassa konetta aamun kotimatkaa varten.
Ihmisiä alkoi saapua tapahtumaan jo puoli yhdentoista tienoilla. Ensimmäiset vierailijat saapuivat Sotkamosta ja Rautavaaralta yhdentoista jälkeen.
Yksi ensimmäisistä oli Teuvo Okkosen Jabiru
Nurmisen Matti opastaa
Koneita saapui yksi kerrallaan päivän mittaan. Kiinnostunutta porukkaa riitti paljon, arvioimme että yhteensä paikalla kävi kolmisensataa henkeä.
Juha laskeutuu C150:llään (OH-CGD)
Kyllösen Hannu oli suostutellut perhettään pitämään buffetia ja se toimikin hyvin: kahvia, pullaa, makkaraa, limpparia - juuri niitä, mitä fly-in kaipaa. Nykyisin monikin lentokenttä on "kuiva", jopa Kuopiossa joutuu turvautumaan kolikkoautomaattiin. Täällä sentään sai eväät kentältä joten jatkolennot olivat turvallisempia.
Kävin itse lennättämässä vanhoja KuIK-ukkoja tutuissa maisemissa. Tiimaa jokaisella oli varmasti enemmän kuin minulla, mutta yksikään ei tunnustanut pelkäävänsä kovin paljon.
Altti Riihonen lentää
Suurimmasta lentokone- ja yleisömäärästä ei tullut otettua kuvia, mutta tässä yksi tärähtänyt kuva pieneltä tapahtuma-alueeltamme.
Kajaanissa toimivan Kainuun moottorilentäjät ry:n C172 OH-CMI tuli käymään tapahtumassa paikan päällä. Myöhemmin illalla yhdistyksen toinen kone, OH-BMK kävi vielä lentämässä kentän yli - satuin vielä olemaan tankkaamassa konetta aamun kotimatkaa varten.
Tero Karppinen, Matti Nurminen, isä-Heikki, minä, Altti Riihonen ja Tauno Hyvönen potretissa (kuva R. Tuomola)
Tilaisuuden loppuvaiheilla saapui vielä yksi yllätysvieras Jyväskylässä. Peter Tähtisen Piper Arrow taittoi matkan 1h12 minuutissa. Lentopinnalla 70 paistoi aurinko ja Ontojärven päällä autopilotti toi koneen pilvien läpi. Maanäkyvyys oli alkanut jo 2100 jalassa ja kone laskeutui varmasti Kuhmon uudelle kentälle. Olin itse ilmassa samaan aikaan enkä ensi meinannut millään havaita konetta, kunnes loppuosakaarto paljasti sen ja säntäsin perään.
OH-PMI jo parkissa
Arrow oli tilaisuuden ylivoimaisesti parhaiten varusteltu kone. IFR-kelpoinen laite sisäänvedettävillä laskutelineillä on vaikuttava matkantekoväline. Kone oli käynyt Maltallakin, puhumattakaan nyt muista saarista.
Juntus-Alpo kuikkii ohjaamoon.
Ohjaamo on hyvin varusteltu
Yleisöä riitti iltapäivään mutta kerholennätettäviä vielä pidempään. Viimeisen keikan heitin kuuden pintaan, ja Jalkasen Seppo (vanha KuIK-aktiivi) pääsi katsomaan kyliä ensimmäisen kerran yli kymmeneen vuoteen.
Tilaisuus oli kaikin puolin mukava ja kenttä hyvä. Sää sattui tällä kertaa onneksi sallimaan lennot paljon paremmin kuin viime vuonna: täysin tyyntä, joten nousut ja laskut voitiin tehdä eri suuntiin.
Valitettavasti pari konetta ei päässyt perille, koska matkalla pilvet hipoivat maan reunoja - no, ensi vuonna sitten!
Fly-in:n mielenkiintoisinta antia tuntuivat olevan nimenomaan lentokoneet. Aika moni kävi kyselemässä mahdollisuutta päästä kyytiin, mutta aika ei yksinkertaisesti sallinut. Lensin päivän aikana 9 lentoa ja yhteensä reilut 2 tuntia ja pari muuta kaveria samoin. Varsinaista yleisölennätystä ei tällä kertaa ollut, mutta sille tuntuisi olevan tilausta.
Kuten edellisestä jutusta näkyy, Kainuussa on paljon lennettävää ja nähtävää. Toivottavasti harraste viriää, koska se johtaa väistämättä myös lentopaikkojen kunnossa pysymiseen ja paikalliseen kalustoon. Kuhmossa on jo pari ultramiestä, tiedä vaikka siellä vielä joskus purjelennettäisiin. Kenttä on ainakin kunnossa.
Tankkiauto Ford Ka
Kävin illalla tankkaamassa Grobin kotimatkaa varten ja täyttelin siinä matkapäiväkirjan. Toista tuntia vierähti vielä kentälle pöllähtäneiden parin Sotkamon lentäjän kanssa jutellessa. Ei ollut huono päivä, ei!
0.10
Ilmailutapahtumaa odotellessa olin varannut päivän Kainuun tutustumiskierrokselle. Jätimme tällä kertaa Sotkamon ja Vaalan väliin ja lähdimme isäni kanssa kierrokselle Kajaaniin ja Suomussalmelle. Samalla oli tarkoitus tutustua Pohjois-Kuhmon maisemiin.
Starttasimme aamupäivästä länteen kohti Kajaania. Keli oli lämmin, länsituuli hidasti hieman etenemistä mutta taivas oli kirkastunut edellisen päivän udusta. Aivan mainiota, siis.
Ontojärven länsireuna ylittyy juuri, kohti seikkailuja!
Sotkamon lentokenttä
Sotkamossa ei ole varsinaista lentokenttää, mutta paikallinen harrastaja Teuvo Okkonen on rakentanut hienon varalaskupaikan Saijanlahden rannalle. Pienellä etsimisellä se löytyikin Sotkamon itäpuolelta. Kentän pituus on n. 500 metriä ja reunaesteitä riittää, mutta kyllä ultralla tähän mahtuu hyvinkin.
Kenttä sijaitsee Saijanlahdentien varrella
Kentän toisessa päässä kulkee voimalinja, jota tästä kuvasta ei kyllä näy.
Sotkamon keskusta
Sotkamon Kokkovaara
Grob pääsi taas käymään Kajaanin tornin juurella
Kentän päihin on lisätty tai päällystetty uudestaan pätkät
Suomussalmen infotaulu
...ja ikkunasta erottui juuri moottoroitu Ka-6Cr
Ylitimme Moisiovaaran kylän ja yllätyksekseni seuraavana päivänä täältä tulikin lentoharrastaja tutustumaan tarkemmin Grobiin Kuhmon kentälle.
Kosken ohi on rakennettu aikanaan uittokanava
Jysmänniemi keskellä, Selkäsaaret oikealla
Niemen rannalla on viitisen mökkiä, mutta vain laiturit erottuvat. Pohjoispuoli on Naturaa
Kuvan keskellä olevalla aukiolla oli ennen koulu, joka paloi muutama vuosi sitten. Nykyisin vanhassa asuntola/ruokalarakennuksessa toimii tervakeskus. Vanha opettajain asunto on vuokrattavissa erittäin edullisesti eikä paikka ole mikään maailman huonoin!
Ilmoitustaulut
Kynnys erottuu
No se oli sitten sileä ja kova.
Ilta-aurinkoon
Auringossa
Kenttä sijaitsee Saijanlahdentien varrella
Kentän toisessa päässä kulkee voimalinja, jota tästä kuvasta ei kyllä näy.
Sotkamo-Kajaani
Sotkamon kirkonkylä on rakennettu kapealle kannakselle. Kuuluisa pesiskenttä ja Vuokatti merkkaavat paikkaa.
Sotkamon keskusta
Jatkoimme länteen kohti Kajaania. Matkalla bongasimme vielä sukumme emotilan, Kokkovaaran. Tila on ollut sukumme hallussa 1800-luvun lopulta lähtien, ja sitä viljelevät nykyään isäni serkun lapset.
Sotkamon KokkovaaraKajaanin lentokenttä
Kajaanin lentokentälle liikennöi kesäaikaan yksi kone päivässä. Kiitotie 25-07 on vallitseviin tuuliin nähden mainio. Kenttä on Oulujärven rannalla, joten tuulikin on yleensä tasainen.
Saapumassa Kajaaniin
Grob pääsi taas käymään Kajaanin tornin juurella
Kajaanissa oli hiljaista. Kentän reunalla häämötti polttoainepiste. Vaikka olin tankannut Joensuussa, oli tankissa tilaa joten rullasin koneen tankkauspaikalle. Laitteisto näytti aivan uudelta mutta minkään firman merkintöjä ei ollut missään - lieneekö Neste (oli kuulema lopettanut jo 2004), Shell vai joku aivan muu?
Päätimme kokeilla ja maksuautomaatti hyväksyikin Visan. Turailimme letkut ja maadoitukset paikalleen ja ihmettelimme, kun automaatti ei lupauksistaan huolimatta käynnistynyt. Tuli hieman sellainen hämmentynyt olotila.
Juuri kun olimme hämmentyneet lopullisesti, kuului viereisen hallin reunalta huuto HALUAISITTEKO POLTTOAINETTA?!
Kunnossapidon mies tuli auttamaan. Polttoainepiste toimii manuaalisesti, koska sitä uudistetaan ja Shell ei ole saanut vielä aivan kaikkia yhteyksiä toimimaan. Polttoainetta kuitenkin tuli ja se maksettiin monimutkaisella käsihöylä-elektroninen varmennus -yhdistelmällä. Notamia kannattaa noudattaa, tunnin varoitusajalla saa kaverin antamaan bensaa. Tällä kertaa kävi tuuri, sillä lomalta palaamassa ollut kaveri ei muistanut, alkoiko vuoro klo 13 vai klo 15. Olimme tietenkin paikalla vähän vaille yksi.
Pohjois-Kainuuseen
Jatkoimme tankkauksen jälkeen matkaa kohti pohjoista, määränpäänä Suomussalmen lentokenttä. Matkalla näimme muutamia tuttuja paikkakuntia nyt ilmasta.
Lopulta Suomussalmen kenttä alkoi häämöttää alapuolella. Vähän ennen kenttää näimme ison porolauman makailemassa hiekkatiellä. Kenttä tuntui olevan keskellä ei-yhtään-sitten-yhtään-mitään, mutta hienossa kunnossa ja hienon näköinen. Viereinen joki on suorastaan kaunis.
Suomussalmen lentokenttä
Suomussalmen lentokenttä
Kentän päihin on lisätty tai päällystetty uudestaan pätkät
Suomussalmen lentokenttä
Lentokentällä oli hiljaista. Kenttä tuntui hylätyltä. Infotaulukin oli aikalailla vanhentunut.
Suomussalmen infotaulu
Parkkeerasimme Grobin seisonta-alueelle ja lähdimme tutkimaan tilannetta.
Kentän reunalla oli uusi parakki mutta vanhan parakin ovi oli auki. Edessä oli vanha Kontio-Sisu aura-auto, joka oli kyllä aivan ehjä - vähän ilmaa puuttui eturenkaasta.
Parakissa oli jännä tunnelma. Aivan kuin porukka olisi lähtenyt sunnuntaina lentoviikonlopun jälkeen viikoksi töihin ... 20 vuotta sitten. Parakissa oli paljon lentotarpeita ja historiallista dokumentaatiotakin.
Kuumassa ilmassa päätimme vielä käydä katsomassa kentän toisella puolella olevaa hienoa peltihallia. Se olikin kuin uusi.
...ja ikkunasta erottui juuri moottoroitu Ka-6Cr
Olen aikanaan 80-luvun alussa lentänyt tuolla kuutosella Rautavaaralla, käsittääkseni kyseessä oli vanha OH-268.
Matkaan lähtiessä vielä postikortti- ja turistikuvaus:
Minä, Grob, Suomussalmi
Jatkoimme matkaa kohti Iivantiiraa ja Pohjois-Kuhmoa. Maisema on jylhää ja hiljaista. Kiintopisteitä löytyy miljoonittain, ovat vain vähän samannäköisiä nuo männyt.
Ylitimme Moisiovaaran kylän ja yllätyksekseni seuraavana päivänä täältä tulikin lentoharrastaja tutustumaan tarkemmin Grobiin Kuhmon kentälle.
Tiirailimme itään ja seurasimme tilannetta tarkkaan kartalta. Tänne ei tee mieli eksyä, jos GPS päästää savuja. Selkeitä maamerkkejä erottui jo, järveet oli helppo tunnistaa ja Kostamus häämötti rajan takana juuri ja juuri.
Kostamus-rata
Kävimme kuvaamassa tuttavan mökkiä Iivantiirassa ja jatkoimme kohti Lentuaa.
Nivan kylä Pohjois-Kuhmossa
Nivalla kasvatetaan kaloja kosken reunalla
Kostamus-rata
Kävimme kuvaamassa tuttavan mökkiä Iivantiirassa ja jatkoimme kohti Lentuaa.
Nivan kylä Pohjois-Kuhmossa
Nivalla kasvatetaan kaloja kosken reunalla
Kosken ohi on rakennettu aikanaan uittokanava
Nivalta olikin enää pari minuuttia omalle mökkiniemellemme. Suuntasimme kohti Lentuan isoa selkää ja Jysmänniemeä. Pekin tila on olosuhteisiin nähden tosi iso, mukava nähdä että viljelyä vielä pystytään harjoittamaan täälläkin.
Jysmänniemi keskellä, Selkäsaaret oikealla
Niemen rannalla on viitisen mökkiä, mutta vain laiturit erottuvat. Pohjoispuoli on Naturaa
Seuraavaksi käänsimme Varajokea pitkin kohti lapsuudenmaisemiani Kuhmon Niemisen kylällä. Nieminen on saanut nimensä Niemisjärvestä, järven nimeämiselle syy näkyy alla.
Kuvan keskellä olevalla aukiolla oli ennen koulu, joka paloi muutama vuosi sitten. Nykyisin vanhassa asuntola/ruokalarakennuksessa toimii tervakeskus. Vanha opettajain asunto on vuokrattavissa erittäin edullisesti eikä paikka ole mikään maailman huonoin!
Niemisen niemessä asutaan. Vasemmalla Mikkola, oikeassa laidassa Heikkilä ja sen vieressä Mattila. Pikkuniemessä takana Veikkola.
ADIZ-rajoitusalue iski uhkaavasti päälle joten en uskaltanut lennellä aivan kylän päälle. Käännyimmekin kohti keskustaa.
Kaarsimme tyhjäkäynnillä keskustan yli lentokentälle laskukierrokseen. Sää oli suorastaan mainio ja lentäminen helppoa.
Kentällä oli yllättäen traktori töissä. Edellisenä päivänä seisontapaikan reunalla olleet kasat olivat tasaantuneet. Traktorin puikoissa oli Pekka Pääkkönen, joka on ultrakevytkurssilla.
Tuo on varmasti neliveto
Tuo on varmasti neliveto
Keskustelimme hetken tulevien päivien ohjelmasta, jota Pekka oli koordinoimassa paikallisesti muutaman muun nykyaktiivin kanssa. Ultraintoa tuntuisi olevan, ja kenttä on siihen hyvässä kunnossa.
Kentän uusi päällikkö oli hankkinut jo perusinfotaulun kentälle, mutta pystytimme lisäksi hieman suuremman ilmoitustaulun tapahtumaa varten eri ilmailulajien esittelyä varten. Hieno siitä tuli (demo-versio)!
Kävelimme vielä päällystetyn osuuden päähän katsomaan, miltä se näyttää ja tuntuu.
Ilmoitustaulut
Kynnys erottuu
No se oli sitten sileä ja kova.
Illalla palasin vielä haikailemaan, pitäisikö lähteä yölennolle. Katselin siinä kenttää ja n. 22.30 paikallinen Cessnamies saapui isänsä kanssa, joten he hoitelivat tällä kertaa lentopuolen. Näytti kyllä hienolta.
Ilta-aurinkoon
Auringossa
Ajelin mökille ja pysähdyin vielä matkalla ottamaan kuvan keskiyön aikaan.
Klo 00.00.
Jatkoa seuraa.