0.10
Kuhmo Fly-In 2: Kainuun kierros 15.7.2010
Timo Hyvönen
Ilmailutapahtumaa odotellessa olin varannut päivän Kainuun tutustumiskierrokselle. Jätimme tällä kertaa Sotkamon ja Vaalan väliin ja lähdimme isäni kanssa kierrokselle Kajaaniin ja Suomussalmelle. Samalla oli tarkoitus tutustua Pohjois-Kuhmon maisemiin.
Starttasimme aamupäivästä länteen kohti Kajaania. Keli oli lämmin, länsituuli hidasti hieman etenemistä mutta taivas oli kirkastunut edellisen päivän udusta. Aivan mainiota, siis.
Ontojärven länsireuna ylittyy juuri, kohti seikkailuja!
Sotkamon lentokenttä
Sotkamossa ei ole varsinaista lentokenttää, mutta paikallinen harrastaja Teuvo Okkonen on rakentanut hienon varalaskupaikan Saijanlahden rannalle. Pienellä etsimisellä se löytyikin Sotkamon itäpuolelta. Kentän pituus on n. 500 metriä ja reunaesteitä riittää, mutta kyllä ultralla tähän mahtuu hyvinkin.
Ylitimme Moisiovaaran kylän ja yllätyksekseni seuraavana päivänä täältä tulikin lentoharrastaja tutustumaan tarkemmin Grobiin Kuhmon kentälle.
Kuvan keskellä olevalla aukiolla oli ennen koulu, joka paloi muutama vuosi sitten. Nykyisin vanhassa asuntola/ruokalarakennuksessa toimii tervakeskus. Vanha opettajain asunto on vuokrattavissa erittäin edullisesti eikä paikka ole mikään maailman huonoin!
Sotkamo-Kajaani
Sotkamon kirkonkylä on rakennettu kapealle kannakselle. Kuuluisa pesiskenttä ja Vuokatti merkkaavat paikkaa.
Jatkoimme länteen kohti Kajaania. Matkalla bongasimme vielä sukumme emotilan, Kokkovaaran. Tila on ollut sukumme hallussa 1800-luvun lopulta lähtien, ja sitä viljelevät nykyään isäni serkun lapset.
Kajaanin lentokenttä
Kajaanin lentokentälle liikennöi kesäaikaan yksi kone päivässä. Kiitotie 25-07 on vallitseviin tuuliin nähden mainio. Kenttä on Oulujärven rannalla, joten tuulikin on yleensä tasainen.
Saapumassa Kajaaniin
Kajaanissa oli hiljaista. Kentän reunalla häämötti polttoainepiste. Vaikka olin tankannut Joensuussa, oli tankissa tilaa joten rullasin koneen tankkauspaikalle. Laitteisto näytti aivan uudelta mutta minkään firman merkintöjä ei ollut missään - lieneekö Neste (oli kuulema lopettanut jo 2004), Shell vai joku aivan muu?
Päätimme kokeilla ja maksuautomaatti hyväksyikin Visan. Turailimme letkut ja maadoitukset paikalleen ja ihmettelimme, kun automaatti ei lupauksistaan huolimatta käynnistynyt. Tuli hieman sellainen hämmentynyt olotila.
Juuri kun olimme hämmentyneet lopullisesti, kuului viereisen hallin reunalta huuto HALUAISITTEKO POLTTOAINETTA?!
Kunnossapidon mies tuli auttamaan. Polttoainepiste toimii manuaalisesti, koska sitä uudistetaan ja Shell ei ole saanut vielä aivan kaikkia yhteyksiä toimimaan. Polttoainetta kuitenkin tuli ja se maksettiin monimutkaisella käsihöylä-elektroninen varmennus -yhdistelmällä. Notamia kannattaa noudattaa, tunnin varoitusajalla saa kaverin antamaan bensaa. Tällä kertaa kävi tuuri, sillä lomalta palaamassa ollut kaveri ei muistanut, alkoiko vuoro klo 13 vai klo 15. Olimme tietenkin paikalla vähän vaille yksi.
Pohjois-Kainuuseen
Jatkoimme tankkauksen jälkeen matkaa kohti pohjoista, määränpäänä Suomussalmen lentokenttä. Matkalla näimme muutamia tuttuja paikkakuntia nyt ilmasta.
Lopulta Suomussalmen kenttä alkoi häämöttää alapuolella. Vähän ennen kenttää näimme ison porolauman makailemassa hiekkatiellä. Kenttä tuntui olevan keskellä ei-yhtään-sitten-yhtään-mitään, mutta hienossa kunnossa ja hienon näköinen. Viereinen joki on suorastaan kaunis.
Suomussalmen lentokenttä
Suomussalmen lentokenttä
Suomussalmen lentokenttä
Lentokentällä oli hiljaista. Kenttä tuntui hylätyltä. Infotaulukin oli aikalailla vanhentunut.
Parkkeerasimme Grobin seisonta-alueelle ja lähdimme tutkimaan tilannetta.
Kentän reunalla oli uusi parakki mutta vanhan parakin ovi oli auki. Edessä oli vanha Kontio-Sisu aura-auto, joka oli kyllä aivan ehjä - vähän ilmaa puuttui eturenkaasta.
Parakissa oli jännä tunnelma. Aivan kuin porukka olisi lähtenyt sunnuntaina lentoviikonlopun jälkeen viikoksi töihin ... 20 vuotta sitten. Parakissa oli paljon lentotarpeita ja historiallista dokumentaatiotakin.
Kuumassa ilmassa päätimme vielä käydä katsomassa kentän toisella puolella olevaa hienoa peltihallia. Se olikin kuin uusi.
Olen aikanaan 80-luvun alussa lentänyt tuolla kuutosella Rautavaaralla, käsittääkseni kyseessä oli vanha OH-268.
Matkaan lähtiessä vielä postikortti- ja turistikuvaus:
Minä, Grob, Suomussalmi
Jatkoimme matkaa kohti Iivantiiraa ja Pohjois-Kuhmoa. Maisema on jylhää ja hiljaista. Kiintopisteitä löytyy miljoonittain, ovat vain vähän samannäköisiä nuo männyt.
Ylitimme Moisiovaaran kylän ja yllätyksekseni seuraavana päivänä täältä tulikin lentoharrastaja tutustumaan tarkemmin Grobiin Kuhmon kentälle.
Tiirailimme itään ja seurasimme tilannetta tarkkaan kartalta. Tänne ei tee mieli eksyä, jos GPS päästää savuja. Selkeitä maamerkkejä erottui jo, järveet oli helppo tunnistaa ja Kostamus häämötti rajan takana juuri ja juuri.
Kostamus-rata
Kävimme kuvaamassa tuttavan mökkiä Iivantiirassa ja jatkoimme kohti Lentuaa.
Nivan kylä Pohjois-Kuhmossa
Nivalla kasvatetaan kaloja kosken reunalla
Kostamus-rata
Kävimme kuvaamassa tuttavan mökkiä Iivantiirassa ja jatkoimme kohti Lentuaa.
Nivan kylä Pohjois-Kuhmossa
Nivalla kasvatetaan kaloja kosken reunalla
Nivalta olikin enää pari minuuttia omalle mökkiniemellemme. Suuntasimme kohti Lentuan isoa selkää ja Jysmänniemeä. Pekin tila on olosuhteisiin nähden tosi iso, mukava nähdä että viljelyä vielä pystytään harjoittamaan täälläkin.
Seuraavaksi käänsimme Varajokea pitkin kohti lapsuudenmaisemiani Kuhmon Niemisen kylällä. Nieminen on saanut nimensä Niemisjärvestä, järven nimeämiselle syy näkyy alla.
Kuvan keskellä olevalla aukiolla oli ennen koulu, joka paloi muutama vuosi sitten. Nykyisin vanhassa asuntola/ruokalarakennuksessa toimii tervakeskus. Vanha opettajain asunto on vuokrattavissa erittäin edullisesti eikä paikka ole mikään maailman huonoin!
Niemisen niemessä asutaan. Vasemmalla Mikkola, oikeassa laidassa Heikkilä ja sen vieressä Mattila. Pikkuniemessä takana Veikkola.
ADIZ-rajoitusalue iski uhkaavasti päälle joten en uskaltanut lennellä aivan kylän päälle. Käännyimmekin kohti keskustaa.
Kaarsimme tyhjäkäynnillä keskustan yli lentokentälle laskukierrokseen. Sää oli suorastaan mainio ja lentäminen helppoa.
Kentällä oli yllättäen traktori töissä. Edellisenä päivänä seisontapaikan reunalla olleet kasat olivat tasaantuneet. Traktorin puikoissa oli Pekka Pääkkönen, joka on ultrakevytkurssilla.
Tuo on varmasti neliveto
Tuo on varmasti neliveto
Keskustelimme hetken tulevien päivien ohjelmasta, jota Pekka oli koordinoimassa paikallisesti muutaman muun nykyaktiivin kanssa. Ultraintoa tuntuisi olevan, ja kenttä on siihen hyvässä kunnossa.
Kentän uusi päällikkö oli hankkinut jo perusinfotaulun kentälle, mutta pystytimme lisäksi hieman suuremman ilmoitustaulun tapahtumaa varten eri ilmailulajien esittelyä varten. Hieno siitä tuli (demo-versio)!
Kävelimme vielä päällystetyn osuuden päähän katsomaan, miltä se näyttää ja tuntuu.
Illalla palasin vielä haikailemaan, pitäisikö lähteä yölennolle. Katselin siinä kenttää ja n. 22.30 paikallinen Cessnamies saapui isänsä kanssa, joten he hoitelivat tällä kertaa lentopuolen. Näytti kyllä hienolta.
Klo 00.00.
Jatkoa seuraa.
Lähetä kommentti