23.52
Kuhmon ilmailutapahtuma aikataulutettiin tänä vuonna kahdelle päivälle. Viime vuoden myrskytuulen väistämiseksi oli varauduttu siirtämään varsinaista tapahtumaa tarpeen mukaan. Tällä kertaa lauantai osui paremmin.
Lentokentän tarkastus
Perjantaina klo 12 kymmenkunta ukkoa + parikymmentä muuta kiinnostunutta kuitenkin ajeli kentälle katsomaan tilannetta. Paikalla oli 60-luvun aktiiveja mutta myös nykyisiä lentäjiä. Rautavaaralta oli tulossa purjekonekin paikalle mutta sää oli aivan liian matala purjelentoon - sääli, sillä juuri ennen ja jälkeen taivas olisi sallinut mitkä vain kuperkeikat!
Hannu Kyllönen (UPL) vaihtaa kokemuksia Altti Riihosen kanssa. Takana Tapio Moilanen, kerhon perustajapuheenjohtaja Ahti Riihonen, Matti Nurminen (selin), Olavi Heikkinen ja Tauno Hyvönen.
Sää ei suosinut lentämistä, joten kentän nykytilannetta tarkasteltiin maan pinnalta. Kenttä käveltiin läpi ja ihmeteltiin pinnan kovuutta. Kuuluipa siellä paljon muisteluita vanhoista ajoista - "tästä se silloin alkoi..."
Merkinantopaikka siirrettiin jokunen vuosi sitten hyvälle paikalle kentän keskivaiheille. Tuuliolot selviävät hyvin laskua varten.
Tarkastuskävelyn jälkeen palattiin kentän länsipäähän. Jonkin verran ihmisiä kävi perjantaina tutustumassa tilanteeseen. Pilvipohjat olivat OVC004 (tarkistettiin laskukierroksella) joten joukko siirtyi keskustelemaan kalateltalle.
Tältä se silloin kauan sitten näytti. Samat kaverit vetimen pelleillä.
Kalateltalla riitti juttua
Kalateltalla riitti juttua
Lauantai 17.7.2010
Lauantaiaamuna valmistelut alkoivat jo varhain. Paikalliset kerholaiset rakensivat telttaa ja muita valmiuksia. Yllättäen sain soiton kentältä - eihän tänne ole opastusta! Väsäsimme äkkiä pienen kyltin ja ripustimme sen paikalleen matkalla kentälle.
Juha laskeutuu C150:llään (OH-CGD)
Altti Riihonen lentää
Kajaanissa toimivan Kainuun moottorilentäjät ry:n C172 OH-CMI tuli käymään tapahtumassa paikan päällä. Myöhemmin illalla yhdistyksen toinen kone, OH-BMK kävi vielä lentämässä kentän yli - satuin vielä olemaan tankkaamassa konetta aamun kotimatkaa varten.
Ihmisiä alkoi saapua tapahtumaan jo puoli yhdentoista tienoilla. Ensimmäiset vierailijat saapuivat Sotkamosta ja Rautavaaralta yhdentoista jälkeen.
Yksi ensimmäisistä oli Teuvo Okkosen Jabiru
Nurmisen Matti opastaa
Koneita saapui yksi kerrallaan päivän mittaan. Kiinnostunutta porukkaa riitti paljon, arvioimme että yhteensä paikalla kävi kolmisensataa henkeä.
Juha laskeutuu C150:llään (OH-CGD)
Kyllösen Hannu oli suostutellut perhettään pitämään buffetia ja se toimikin hyvin: kahvia, pullaa, makkaraa, limpparia - juuri niitä, mitä fly-in kaipaa. Nykyisin monikin lentokenttä on "kuiva", jopa Kuopiossa joutuu turvautumaan kolikkoautomaattiin. Täällä sentään sai eväät kentältä joten jatkolennot olivat turvallisempia.
Kävin itse lennättämässä vanhoja KuIK-ukkoja tutuissa maisemissa. Tiimaa jokaisella oli varmasti enemmän kuin minulla, mutta yksikään ei tunnustanut pelkäävänsä kovin paljon.
Altti Riihonen lentää
Suurimmasta lentokone- ja yleisömäärästä ei tullut otettua kuvia, mutta tässä yksi tärähtänyt kuva pieneltä tapahtuma-alueeltamme.
Kajaanissa toimivan Kainuun moottorilentäjät ry:n C172 OH-CMI tuli käymään tapahtumassa paikan päällä. Myöhemmin illalla yhdistyksen toinen kone, OH-BMK kävi vielä lentämässä kentän yli - satuin vielä olemaan tankkaamassa konetta aamun kotimatkaa varten.
Tero Karppinen, Matti Nurminen, isä-Heikki, minä, Altti Riihonen ja Tauno Hyvönen potretissa (kuva R. Tuomola)
Tilaisuuden loppuvaiheilla saapui vielä yksi yllätysvieras Jyväskylässä. Peter Tähtisen Piper Arrow taittoi matkan 1h12 minuutissa. Lentopinnalla 70 paistoi aurinko ja Ontojärven päällä autopilotti toi koneen pilvien läpi. Maanäkyvyys oli alkanut jo 2100 jalassa ja kone laskeutui varmasti Kuhmon uudelle kentälle. Olin itse ilmassa samaan aikaan enkä ensi meinannut millään havaita konetta, kunnes loppuosakaarto paljasti sen ja säntäsin perään.
OH-PMI jo parkissa
Arrow oli tilaisuuden ylivoimaisesti parhaiten varusteltu kone. IFR-kelpoinen laite sisäänvedettävillä laskutelineillä on vaikuttava matkantekoväline. Kone oli käynyt Maltallakin, puhumattakaan nyt muista saarista.
Juntus-Alpo kuikkii ohjaamoon.
Ohjaamo on hyvin varusteltu
Yleisöä riitti iltapäivään mutta kerholennätettäviä vielä pidempään. Viimeisen keikan heitin kuuden pintaan, ja Jalkasen Seppo (vanha KuIK-aktiivi) pääsi katsomaan kyliä ensimmäisen kerran yli kymmeneen vuoteen.
Tilaisuus oli kaikin puolin mukava ja kenttä hyvä. Sää sattui tällä kertaa onneksi sallimaan lennot paljon paremmin kuin viime vuonna: täysin tyyntä, joten nousut ja laskut voitiin tehdä eri suuntiin.
Valitettavasti pari konetta ei päässyt perille, koska matkalla pilvet hipoivat maan reunoja - no, ensi vuonna sitten!
Fly-in:n mielenkiintoisinta antia tuntuivat olevan nimenomaan lentokoneet. Aika moni kävi kyselemässä mahdollisuutta päästä kyytiin, mutta aika ei yksinkertaisesti sallinut. Lensin päivän aikana 9 lentoa ja yhteensä reilut 2 tuntia ja pari muuta kaveria samoin. Varsinaista yleisölennätystä ei tällä kertaa ollut, mutta sille tuntuisi olevan tilausta.
Kuten edellisestä jutusta näkyy, Kainuussa on paljon lennettävää ja nähtävää. Toivottavasti harraste viriää, koska se johtaa väistämättä myös lentopaikkojen kunnossa pysymiseen ja paikalliseen kalustoon. Kuhmossa on jo pari ultramiestä, tiedä vaikka siellä vielä joskus purjelennettäisiin. Kenttä on ainakin kunnossa.
Tankkiauto Ford Ka
Kävin illalla tankkaamassa Grobin kotimatkaa varten ja täyttelin siinä matkapäiväkirjan. Toista tuntia vierähti vielä kentälle pöllähtäneiden parin Sotkamon lentäjän kanssa jutellessa. Ei ollut huono päivä, ei!
Lähetä kommentti