13.12
Ilmailun sekakäyttäjänä lajieni painopisteet vaihtelevat vuodenaikojen mukaan. Ultrailu on kyllä vienyt mennessään, ehkä vähän sattumankin takia: Malmin kentälle on vain kilometri matkaa. Purtsikkaa kaipaan paljon ja mopuilu on taas hieman erilaista. Ei parempaa, ei huonompaa, vaan erilaista.
Yllätyksekseni huomasin aurinkoisen lauantaiaamun pelottaneen muut kerholaiset ja MILK-koneet olivat vapaana. Hetken harkinnan jälkeen päätin heti, että lähden katsomaan Hyvinkäälle josko purjelentoa olisi tarjolla
Tuttu näky, pyöreä kurkkaa hallin nurkan takaa
Ehdin matkaan ennen tornin avautumista, joten byrokratiaa ei tarvittu. Rullaillessani kohti lähtöpaikkaa näin taas jotain hienoa tai muuten vain mielenkiintoista.
Diamond
Joku oli upottanut kuplavolkkarin ohjaamon ruottalaisen lentsikan päälle
Onkohan siellä jo joku, aika hiljaiselta näyttää
Matkaan oli lähdössä muitakin, CAY ja BDA lähtivät peräkkäin reissuun.
CAY ja BDA lähtöpaikalla 18
Kyllä se sieltä nousi sitten kuitenkin..
Lensin peltikoneita seuraten Degeriin ja jatkoin yksin Hyvinkäälle. Kentällä oli taitolentsikka rullailemassa kevättestejä, muuten vielä hiljaista. Haa, koulukone ja hinuri oli siirretty ulos hallista, voisiko tosiaan olla näin hyvä tuuri...
HyIK:n hinauskone Rallye OH-SEW
Päristimet parkkeerataan sivummalle Lentokoneiden tieltä
Kentällä tosiaan oli valmistauduttu esittelylennolle. Pääsin heti kuskaamaan AS-K21:ta kentän päähän. Iso koulukone vaatii hinausauton lisäksi jonkun joka ohjaa konetta siivenkärjestä. Yksipaikkaisiin on yleensä rakennettu maakuljetusvälineistö, jonka avulla koneen saa hinattua vetokoukulla yksinkin kentälle.
Volvo on yksi suositelluista purjekoneen maahinausajoneuvoista
AS-K21 on hyvä ja suosittu koulupurjekone
Hyvinkään Ilmailukerho kouluttaa yhdellä suosituimmista kaksipaikkaisista. Samanlaisia koneita on Suomessa paljon, mm. Nummelan koulukoneet ovat myös askeja. Koneen suoritusarvot ovat tällaiset:
Purtsikka on jo pitkään ollut ilmassa, hinuri vielä kiihdyttää.
Esittelylennot ovat mukavia. Joskus niistä jopa ilmaantuu uusia harrastajia lajin piiriin. Tällä kertaa porukkaa oli enemmänkin katsomassa tapahtumaa ja kerroimme kerholaisten kanssa purjelennosta ja ilmailusta yleensä. Kiinnostusta tuntui riittävän.
Esittelylennon jälkeen pääsin lentämään oman tarkastuslentoni. Kerhon linjaus on, että 3kk tauon jälkeen lennetään kerhotarkkari opettajan kanssa.
Tällä kertaa lähtötapana oli lentokonehinaus. Lensin aikanaan kurssini lekosta, tuttua puuhaa. Jutustelimme Vekku-opettajan kanssa nousun aikana hinaustavoista: vintturihinaus on lyhyt ja helppo vaikka näyttääkin aika hurjalta, lekohinaus vaatii totuttelua ja tarkkaavaisuutta. Vintturinousijat tuntuvat vähän karsastavan lentokoneen perässä roikkumista, sehän kestää kuitenkin aina sen 5+ minuuttia kun vintturista nousu on alle minuutin. No, ylös on päästävä ja minä olen kaikkiruokainen.
Tarkkarilla tulee joka kevät muistutus siitä, miksi purjelentoa kannattaa lentää. Koneen käsittely ja hiljaisuus on aivan omaa luokkaansa verrattuna moottorikaahailuun. Kyllä, purjelento on nimenomaan LENTÄMISTÄ.
Aika voimakas, suoraan kiitotien suunnasta puhaltanut tuuli hajotti nostot. Pari kantavaa löytyi mutta keskittäminen niihin ei onnistunut. Tuuli vei konetta yhden kaarron aikana paljon mukanaan. Moottorilennon jälkeen tarkkailin tietoisesti korkeutta erityisen hyvin, paluuta ylös kun ei ainakaan tällä kelillä ollut. Muutama kaarros, paluu laskukierroksen alkuun ja myötätuuliosalle.
Olimme sopineet hallilaskun joten normaalin lähestymisen loppuvaiheessa lykkäsin jarrut kiinni ja liitelin pitkin pintaa. Korkeuden alkaessa hiipua otin lopulta jarrut auki ja laskin koneen kenttään. Ilman lentojarruja purtsikan laskeminen vaatisi todella pitkän baanan ja sivuluisun hallinnan.
Laskeutuminen onnistui jotenkin oudon pehmeästi, ilmeisesti jatkuvasta, säännöllisestä ilmailusta on hyötyä lajien välilläkin. Rullailin kiitotietä sopivasti asematason risteykseen ja kesän purtsikkakausi oli avattu!
Hyvinkään aktiviteeteista ja käytännöistä löytyy hyvin tietoa osoitteesta www.hyik.fi, kannattaa käydä tutustumassa lentäen tai maita myöten. Muuta ilmailutoimintaa ei kannata pelätä, sekaan mahtuu aina joustavasti.
Kerhotyötä kentällä
Kevättoimet olivat käynnissä muutenkin Hyvinkäällä. Grob-moottoripurjekone veteli viimeisiään - siis huoltomielessä.
Håku rasvaa peräsinlaakeria
Muut kerholaiset avustavat aktiivisesti
Huollon sankarit
Kerhotyön arvo on suuri, ilman vapaaehtoisia lentohinnat olisivat aivan eri luokkaa. Grob-päällikkö Håkanin apuna oli tällä kertaa monta innokasta, joten hommat sujuivat vauhdilla. Itse pääsin pitelemään sivuperäsimen yläpäätä asennuksen aikana - vähän noloa että panokseni jäi tällä kertaa tähän, oli kiire lentopalloilemaan. Pari testiä kuitenkin ehdittiin tehdä.
Grob-ohjaamo valmistumassa
Moottori on jo huollettu
Mallailimme nimittäin iPadia kojetauluun. Laitehan ei ole mikään virallinen lentokonevaruste, mutta irtotelineellä ja tupakansytytinlaturilla apuvälineen voisi sijoittaa hyvin näkyviin. Air Navigation Pro näkyviin ja lentoon.
iPad kojetaulussa
Hyvin se siihen sopisi, ajatusta on hyvä jalostaa. Lähdin kuitenkin paluumatkalle purjekoneiden munia väistellen. Näitähän pullahtelee keväisin lentokenttien nurkille paljonkin.
Noista niitä purjekoneita tulee
Mäntsälän Ilmailukerhon Hyvinkään varikko
Lentämään on helpointa ja parasta mennä lentämällä, tämä on tietenkin selvää.
Purjelentokausi on alkanut!
Yllätyksekseni huomasin aurinkoisen lauantaiaamun pelottaneen muut kerholaiset ja MILK-koneet olivat vapaana. Hetken harkinnan jälkeen päätin heti, että lähden katsomaan Hyvinkäälle josko purjelentoa olisi tarjolla
Ehdin matkaan ennen tornin avautumista, joten byrokratiaa ei tarvittu. Rullaillessani kohti lähtöpaikkaa näin taas jotain hienoa tai muuten vain mielenkiintoista.
Matkaan oli lähdössä muitakin, CAY ja BDA lähtivät peräkkäin reissuun.
Lensin peltikoneita seuraten Degeriin ja jatkoin yksin Hyvinkäälle. Kentällä oli taitolentsikka rullailemassa kevättestejä, muuten vielä hiljaista. Haa, koulukone ja hinuri oli siirretty ulos hallista, voisiko tosiaan olla näin hyvä tuuri...
Kentällä tosiaan oli valmistauduttu esittelylennolle. Pääsin heti kuskaamaan AS-K21:ta kentän päähän. Iso koulukone vaatii hinausauton lisäksi jonkun joka ohjaa konetta siivenkärjestä. Yksipaikkaisiin on yleensä rakennettu maakuljetusvälineistö, jonka avulla koneen saa hinattua vetokoukulla yksinkin kentälle.
Hyvinkään Ilmailukerho kouluttaa yhdellä suosituimmista kaksipaikkaisista. Samanlaisia koneita on Suomessa paljon, mm. Nummelan koulukoneet ovat myös askeja. Koneen suoritusarvot ovat tällaiset:
- Pituus: 8.35 m
- Kärkiväli: 17.00 m
- Korkeus: 1.55 m
- Siipipinta-ala: 18.0 m2
- Tyhjäpaino: 360 kg
- Maksimipaino: 600 kg
- Maksiminopeus: 280 km/h
- G-rajat: +6.5/-4
- Liitoluku: 34
- Pienin vajoamisnopeus: 0.65 m/s
Esittelylennot ovat mukavia. Joskus niistä jopa ilmaantuu uusia harrastajia lajin piiriin. Tällä kertaa porukkaa oli enemmänkin katsomassa tapahtumaa ja kerroimme kerholaisten kanssa purjelennosta ja ilmailusta yleensä. Kiinnostusta tuntui riittävän.
Esittelylennon jälkeen pääsin lentämään oman tarkastuslentoni. Kerhon linjaus on, että 3kk tauon jälkeen lennetään kerhotarkkari opettajan kanssa.
Tällä kertaa lähtötapana oli lentokonehinaus. Lensin aikanaan kurssini lekosta, tuttua puuhaa. Jutustelimme Vekku-opettajan kanssa nousun aikana hinaustavoista: vintturihinaus on lyhyt ja helppo vaikka näyttääkin aika hurjalta, lekohinaus vaatii totuttelua ja tarkkaavaisuutta. Vintturinousijat tuntuvat vähän karsastavan lentokoneen perässä roikkumista, sehän kestää kuitenkin aina sen 5+ minuuttia kun vintturista nousu on alle minuutin. No, ylös on päästävä ja minä olen kaikkiruokainen.
Tarkkarilla tulee joka kevät muistutus siitä, miksi purjelentoa kannattaa lentää. Koneen käsittely ja hiljaisuus on aivan omaa luokkaansa verrattuna moottorikaahailuun. Kyllä, purjelento on nimenomaan LENTÄMISTÄ.
Aika voimakas, suoraan kiitotien suunnasta puhaltanut tuuli hajotti nostot. Pari kantavaa löytyi mutta keskittäminen niihin ei onnistunut. Tuuli vei konetta yhden kaarron aikana paljon mukanaan. Moottorilennon jälkeen tarkkailin tietoisesti korkeutta erityisen hyvin, paluuta ylös kun ei ainakaan tällä kelillä ollut. Muutama kaarros, paluu laskukierroksen alkuun ja myötätuuliosalle.
Olimme sopineet hallilaskun joten normaalin lähestymisen loppuvaiheessa lykkäsin jarrut kiinni ja liitelin pitkin pintaa. Korkeuden alkaessa hiipua otin lopulta jarrut auki ja laskin koneen kenttään. Ilman lentojarruja purtsikan laskeminen vaatisi todella pitkän baanan ja sivuluisun hallinnan.
Laskeutuminen onnistui jotenkin oudon pehmeästi, ilmeisesti jatkuvasta, säännöllisestä ilmailusta on hyötyä lajien välilläkin. Rullailin kiitotietä sopivasti asematason risteykseen ja kesän purtsikkakausi oli avattu!
Hyvinkään aktiviteeteista ja käytännöistä löytyy hyvin tietoa osoitteesta www.hyik.fi, kannattaa käydä tutustumassa lentäen tai maita myöten. Muuta ilmailutoimintaa ei kannata pelätä, sekaan mahtuu aina joustavasti.
Kerhotyötä kentällä
Kevättoimet olivat käynnissä muutenkin Hyvinkäällä. Grob-moottoripurjekone veteli viimeisiään - siis huoltomielessä.
Kerhotyön arvo on suuri, ilman vapaaehtoisia lentohinnat olisivat aivan eri luokkaa. Grob-päällikkö Håkanin apuna oli tällä kertaa monta innokasta, joten hommat sujuivat vauhdilla. Itse pääsin pitelemään sivuperäsimen yläpäätä asennuksen aikana - vähän noloa että panokseni jäi tällä kertaa tähän, oli kiire lentopalloilemaan. Pari testiä kuitenkin ehdittiin tehdä.
Mallailimme nimittäin iPadia kojetauluun. Laitehan ei ole mikään virallinen lentokonevaruste, mutta irtotelineellä ja tupakansytytinlaturilla apuvälineen voisi sijoittaa hyvin näkyviin. Air Navigation Pro näkyviin ja lentoon.
Hyvin se siihen sopisi, ajatusta on hyvä jalostaa. Lähdin kuitenkin paluumatkalle purjekoneiden munia väistellen. Näitähän pullahtelee keväisin lentokenttien nurkille paljonkin.
Lentämään on helpointa ja parasta mennä lentämällä, tämä on tietenkin selvää.
Purjelentokausi on alkanut!
0.27
Pirkkalan käytännöt ovat muuttuneet ja tuntuvat muuttuvan edelleen. Kävin ensimmäisen kerran kentällä mopukurssin aikana ope-Penan kanssa, ja parkkasimme Grobin tornin eteen, briefingin välittömään läheisyyteen. Koneelle kuljettiin samasta turvatarkastuksesta kuin liikennekoneillekin ja briefingissä oli ihmisiä.
Nykyään yleisilmailukoneille on oma parkkiksensa kakkosterminaalin suunnalla ja itsepalvelubriefing ykkösterminaalissa. Yleisilmailijoille on oma turvatarkastuksensa siinä sivummalla. Käväisin kiirastorstaina kentällä, tässä pari vinkkiä matkalle.
Menomatka etelästä johti tietenkin Pirkkalan tutkaa kutsuen ennen MIL CTA:ta, lähestymisalueen raja ilmoitellen ja sitten LEMPOn kautta. LEMPO on Lempäälässä ja lennot on opastettu niemimaan molemmin puolin oikeanpuoleista liikennöintiä. Muistithan muuten ilmoittaa sotilaslennonjohtoalueelle saapumisen ajoissa...niin minäkin! Se on arkena auki!
LEMPO soikoon
Käytännössä ja 24 käytössä ollessa LEMPOsta saa yleensä selvityksen perusosalle 24. Hyvä maamerkki on Näsinneula, se näkyy yleensä hyvin ja suunnistaminen on helppoa.
Siellä se on.
Kenttä onkin sitten sen verran iso että siitä on hankala erehtyä tai osua ohi. LDG-kartta tietenkin auttaa. Loppuosalla on aikaa tähtäillä kynnykselle.
Loppuosalle 24
Pikkukoneilla laskeutuminen sujuu helposti ja monesti 24-laskussa voi poistua jo GOLFista, viimeistään HOTELista. Viimeksi sain lähtöselvityksen HOTELin kautta kun Ryanair käynnisteli jo siinä T2-kohdalla koneitaan.
EFTP plattakartta
Yleisilmailukoneiden parkkialue on nykyään heti oikealla (punaiset ympyrät). Parkkitilaa on aitojen takana kiitotien puoleisella reunalla ja muutama myös aitojen terminaalien puolella, tankin lähellä (korttiautomaatti).
Tämä parkkis oli jonkin firman mutta sain luvan jättää koneen siihen hetkeksi.
Kentältä poistuminen ja sinne tuleminen on oma proseduurinsa. Yleisilmailijoiden kulkuportti on vihreän ympyrän kohdalla. Jos kentälle saapuu vaikkapa taxilla, kannattaa ajattaa suoraan tämän sinisen parakin luokse (taas se vihreä ympyrä). Oven vieressä on puhelinnumero josta saa valvojan kiinni. Joskus kestää hetken, että joku saapuu avaamaan - tällä kertaa koputus tuotti tuloksen
Otin kesällä pari kuvaa tästä turvastakin.
Yleisilmailijoiden turvatarkastus
Nyt käydessäni kysäisin riisuutuessani että "mitenkä paljon" niin sain vastausta että "no omalle koneellesihan sinä olet menossa". Aika turhauttavaa, mutta asiallisesti homma meni. Avaimet tiskiin, läppäri kassista jne.
Ihan semmoinen oikea läpivalaisulaitekin ja metallinpaljastin
Näkymä parkkipaikalta terminaalille
Pirkkala on ihan kiva paikka käydä, terminaalissa saa yleensä juotua kahvitkin. Keskustaan on vähän pitkä matka, taksi maksaa yli 30 euroa. Jotain busseja kulkee ja kun Ryanair lisää vuorojaan, niitä menee yhä useammin.
Parkkipaikka aidan tällä puolella
Parkkikselta (ainakaan sieltä aidatulta puolelta) ei saa kulkea ilman saattajaa turvaportille, sama juttu takaperin. Puhelinnumerot löytyvät portilta. Kesällä turvaa tekemään ja saattamaan tuli tällainen ajoneuvo.
Nykyään yleisilmailukoneille on oma parkkiksensa kakkosterminaalin suunnalla ja itsepalvelubriefing ykkösterminaalissa. Yleisilmailijoille on oma turvatarkastuksensa siinä sivummalla. Käväisin kiirastorstaina kentällä, tässä pari vinkkiä matkalle.
Menomatka etelästä johti tietenkin Pirkkalan tutkaa kutsuen ennen MIL CTA:ta, lähestymisalueen raja ilmoitellen ja sitten LEMPOn kautta. LEMPO on Lempäälässä ja lennot on opastettu niemimaan molemmin puolin oikeanpuoleista liikennöintiä. Muistithan muuten ilmoittaa sotilaslennonjohtoalueelle saapumisen ajoissa...niin minäkin! Se on arkena auki!
Käytännössä ja 24 käytössä ollessa LEMPOsta saa yleensä selvityksen perusosalle 24. Hyvä maamerkki on Näsinneula, se näkyy yleensä hyvin ja suunnistaminen on helppoa.
Kenttä onkin sitten sen verran iso että siitä on hankala erehtyä tai osua ohi. LDG-kartta tietenkin auttaa. Loppuosalla on aikaa tähtäillä kynnykselle.
Pikkukoneilla laskeutuminen sujuu helposti ja monesti 24-laskussa voi poistua jo GOLFista, viimeistään HOTELista. Viimeksi sain lähtöselvityksen HOTELin kautta kun Ryanair käynnisteli jo siinä T2-kohdalla koneitaan.
Yleisilmailukoneiden parkkialue on nykyään heti oikealla (punaiset ympyrät). Parkkitilaa on aitojen takana kiitotien puoleisella reunalla ja muutama myös aitojen terminaalien puolella, tankin lähellä (korttiautomaatti).
Kentältä poistuminen ja sinne tuleminen on oma proseduurinsa. Yleisilmailijoiden kulkuportti on vihreän ympyrän kohdalla. Jos kentälle saapuu vaikkapa taxilla, kannattaa ajattaa suoraan tämän sinisen parakin luokse (taas se vihreä ympyrä). Oven vieressä on puhelinnumero josta saa valvojan kiinni. Joskus kestää hetken, että joku saapuu avaamaan - tällä kertaa koputus tuotti tuloksen
Otin kesällä pari kuvaa tästä turvastakin.
Nyt käydessäni kysäisin riisuutuessani että "mitenkä paljon" niin sain vastausta että "no omalle koneellesihan sinä olet menossa". Aika turhauttavaa, mutta asiallisesti homma meni. Avaimet tiskiin, läppäri kassista jne.
Ihan semmoinen oikea läpivalaisulaitekin ja metallinpaljastin
Pirkkala on ihan kiva paikka käydä, terminaalissa saa yleensä juotua kahvitkin. Keskustaan on vähän pitkä matka, taksi maksaa yli 30 euroa. Jotain busseja kulkee ja kun Ryanair lisää vuorojaan, niitä menee yhä useammin.
Parkkikselta (ainakaan sieltä aidatulta puolelta) ei saa kulkea ilman saattajaa turvaportille, sama juttu takaperin. Puhelinnumerot löytyvät portilta. Kesällä turvaa tekemään ja saattamaan tuli tällainen ajoneuvo.
Turvallinen olo
Paluumatkan Hyvinkäälle lensin Räyskälän kautta, kuppila oli sielläkin auki. Mukavaa Airnavigation Pro-testailua kirjoittelen varmaan lisääkin joskus myöhemmin.
AirNavigation Pro ohjaa kohti kotia
23.22
En ollut aiemmin lentänytkään suihkukoneella joten apukuski oli tarpeen. Nurmisen Matti odottikin jo rakennuksen aulassa Tane-setäni kanssa.
Ensimmäisenä lentolaitteena rakennuksessa vastaan tuli legendaarinen Link Trainer.
Tähtäsimme kuitenkin suoraan huipulle joten jätimme Linkin rauhaan. Akatemian valikoima on monipuolinen ja simulaattorit aikalailla täyteen bookattuja
DC-9 on vielä lentokoneen näköinen, muut simut ovat aikalailla saman näköisiä kuutioita. Tuulilasia myöten laite näytti oikean koneen keulalta.
Finnairin värit kruunaavat
Lentotehtävämme alkoi lyhyelle briefingillä aiheeseen. Jokaiselle simulle näytti olevan oma briefinginsä, jossa kerrattiin tai esiteltiin tilanne ja tehtävä yleisellä tasolla.
Koneen hallintalaitteisto käytiin läpi valokuvien avulla. Aika selkeää. Edelliset lentäjät laskeutuivat sopivasti briefingin päättyessä ja pääsimme siirtymään ohjaamoon. Jo yleiskuva ovelta oli hieno!
Koska minä ja mukana ollut setäni olemme molemmat kokeneita lentäjiä, ei puolen tunnin briefingin jälkeen paljon ohjeistusta tarvittu vaan ajoimme koneen kiitotien päähän ja valmistauduimme lentämään. Tane lopetti purjelennon 40 vuotta sitten ja minä aloitin 30 vuotta sitten.
Lyhyt tsekkilista käytiin läpi ja Matti kertasi vielä proseduurit. Kiitotie näkyi yllättävän selkeänä ja kirkkaana edessä. Laipat 15 astetta, jarrut pohjaan, moottorin kierrokset huolella nousutehoille....JA SITTEN MENTIIN!
Kone kiihtyi suhteellisen nopeasti. Vaikka ilta oli aivan tyyni, sai polkimilla hieman polkea että kone pysyi kiitotien keskellä nousukiidossa. "One hundred" - "check" - "Vee one, rotate" ja aloin vetää nokkaa ylös, samantien tulikin jo "Vee two" ja lisää vetoa. "Vedä vedä, ollaan vielä maassa". Nokka 15 asteeseen ja kone irtosi pikapuoliin. Telineet ylös ja korkeutta, tuhannessa jalassa laipat ja kohta myös solakot sisään. Lennossa!!!
Vii van!
Öinen Helsinki on ihan nätti
Kone tuntui ilmassa hyvin todelliselta. Lähestyminen sujui mittareilla kohtuullisesti ja loppuosa laskusta ihan visuaalissakin. Ilma oli kirkas ja valot samoin. Pientä kolahtelua tuli välillä takaa, varmaan lentoemot lykkivät niitä kärryjä koloihinsa? Vai olikohan se hydrauliikan pientä välystä...
Laskeutuminen oli mielenkiintoinen mutta lopulta helppo. Konetta sai työntää aikalailla, laskuasento oli pientä loppuvetoa lukuunottamatta aika etukenoisen tuntuinen. Kannuskone on aika erilainen joo...ja PAPI-valoja ja liukukulmamittaria seuraten kone osui niin lähelle kynnystä, nokka alas ja jarrua, reverssit - ja voila, seuraavalle lennolle voitiin lähteä siitä mihin pysähdyttiin!
Lentelimme setäni kanssa vuorotellen muutaman keikan. Toisella lennolla kävimme Hyvinkäällä kääntymässä ja teimme pitkän lähestymisen 15:lle. Lennot voidaan tallentaa simun PC:lle, alla esimerkkinä juuri tuo Hyvinkään keikka, siitä 15:n matalalähestymisen jälkeen ylösveto ja tiukka kaarto 22:lle. Osui se.
Ohjaamo
DC-9:n ohjaamo on aika vanha, konehan on 70-luvulta. Kaikki mittarit ja laitteet tuntuivat kuitenkin toimivan - niin no enpä olisi huomannut niitä puuttuvia. Tässä muutamia yksityiskohtia ohjaamon varustuksesta.
ATK siellä taustalla
Simulaattori toimii tietenkin automaattisen tietojenkäsittelyn avulla. Tässä tapaukessa kyseessä on todellakin aito ATK, ei mikään ICT. Simulaattorin käyttökulut ovat varmasti aikamoiset jo sähkönkulutuksenakin.
Simulaattorin suurin ongelma on vanha ikä. Elektroniikka alkaa jo vähän brakailla eikä varaosia ole olemassa. Innokkaat huoltomiehet fiksaavat minkä pystyvät, tämä on historiallista!.
Kaiken kaikkiaan hieno laitteisto ja hyvin huollettu, koska toimii edelleen! Mallinnuksia näytti olevan moneen lähtöön ja systeemi toimi lennossakin ihan mainiosti.
Kokemus!
Todella mielenkiintoinen kokemus kaiken kaikkiaan. Koneen lentäminen tuntui helpohkolta, tosin vieressä istui tuhansien tuntien lentokapteeni. Simulaattori oli hyvässä kunnossa ja liikkeet tekivät lentämisestä hyvin aidon tuntuista.
Lentosuorituksemme taukopaikalla kävi pari kaveria mittailemassa simua. Tarkoitus on ilmeisesti siirtää laitteisto johonkin muualle. Lisätietoja asiasta löytyy Ilmailumuseon www-sivuilta, josta löytyvät varausohjeetkin - jos aikoja vielä riittää. Ilmeisesti vielä on hetki aikaa, mutta toivoa simun säilymisestä jossain muodossa saattaa ollakin.
Ja hyvä matkakone se on. Tultiin takaisin just siihen auton vierelle mistä lähdettiinkin
Muitakin simuja
Koulutuskeskuksessa on tosiaan muitakin simuja. Saimme onnekkaasti opastuksen vielä näiden käytävien läpi ja näimme modernejakin laitteita.
