13.12
Ilmailun sekakäyttäjänä lajieni painopisteet vaihtelevat vuodenaikojen mukaan. Ultrailu on kyllä vienyt mennessään, ehkä vähän sattumankin takia: Malmin kentälle on vain kilometri matkaa. Purtsikkaa kaipaan paljon ja mopuilu on taas hieman erilaista. Ei parempaa, ei huonompaa, vaan erilaista.
Yllätyksekseni huomasin aurinkoisen lauantaiaamun pelottaneen muut kerholaiset ja MILK-koneet olivat vapaana. Hetken harkinnan jälkeen päätin heti, että lähden katsomaan Hyvinkäälle josko purjelentoa olisi tarjolla
Tuttu näky, pyöreä kurkkaa hallin nurkan takaa
Ehdin matkaan ennen tornin avautumista, joten byrokratiaa ei tarvittu. Rullaillessani kohti lähtöpaikkaa näin taas jotain hienoa tai muuten vain mielenkiintoista.
Diamond
Joku oli upottanut kuplavolkkarin ohjaamon ruottalaisen lentsikan päälle
Onkohan siellä jo joku, aika hiljaiselta näyttää
Matkaan oli lähdössä muitakin, CAY ja BDA lähtivät peräkkäin reissuun.
CAY ja BDA lähtöpaikalla 18
Kyllä se sieltä nousi sitten kuitenkin..
Lensin peltikoneita seuraten Degeriin ja jatkoin yksin Hyvinkäälle. Kentällä oli taitolentsikka rullailemassa kevättestejä, muuten vielä hiljaista. Haa, koulukone ja hinuri oli siirretty ulos hallista, voisiko tosiaan olla näin hyvä tuuri...
HyIK:n hinauskone Rallye OH-SEW
Päristimet parkkeerataan sivummalle Lentokoneiden tieltä
Kentällä tosiaan oli valmistauduttu esittelylennolle. Pääsin heti kuskaamaan AS-K21:ta kentän päähän. Iso koulukone vaatii hinausauton lisäksi jonkun joka ohjaa konetta siivenkärjestä. Yksipaikkaisiin on yleensä rakennettu maakuljetusvälineistö, jonka avulla koneen saa hinattua vetokoukulla yksinkin kentälle.
Volvo on yksi suositelluista purjekoneen maahinausajoneuvoista
AS-K21 on hyvä ja suosittu koulupurjekone
Hyvinkään Ilmailukerho kouluttaa yhdellä suosituimmista kaksipaikkaisista. Samanlaisia koneita on Suomessa paljon, mm. Nummelan koulukoneet ovat myös askeja. Koneen suoritusarvot ovat tällaiset:
Purtsikka on jo pitkään ollut ilmassa, hinuri vielä kiihdyttää.
Esittelylennot ovat mukavia. Joskus niistä jopa ilmaantuu uusia harrastajia lajin piiriin. Tällä kertaa porukkaa oli enemmänkin katsomassa tapahtumaa ja kerroimme kerholaisten kanssa purjelennosta ja ilmailusta yleensä. Kiinnostusta tuntui riittävän.
Esittelylennon jälkeen pääsin lentämään oman tarkastuslentoni. Kerhon linjaus on, että 3kk tauon jälkeen lennetään kerhotarkkari opettajan kanssa.
Tällä kertaa lähtötapana oli lentokonehinaus. Lensin aikanaan kurssini lekosta, tuttua puuhaa. Jutustelimme Vekku-opettajan kanssa nousun aikana hinaustavoista: vintturihinaus on lyhyt ja helppo vaikka näyttääkin aika hurjalta, lekohinaus vaatii totuttelua ja tarkkaavaisuutta. Vintturinousijat tuntuvat vähän karsastavan lentokoneen perässä roikkumista, sehän kestää kuitenkin aina sen 5+ minuuttia kun vintturista nousu on alle minuutin. No, ylös on päästävä ja minä olen kaikkiruokainen.
Tarkkarilla tulee joka kevät muistutus siitä, miksi purjelentoa kannattaa lentää. Koneen käsittely ja hiljaisuus on aivan omaa luokkaansa verrattuna moottorikaahailuun. Kyllä, purjelento on nimenomaan LENTÄMISTÄ.
Aika voimakas, suoraan kiitotien suunnasta puhaltanut tuuli hajotti nostot. Pari kantavaa löytyi mutta keskittäminen niihin ei onnistunut. Tuuli vei konetta yhden kaarron aikana paljon mukanaan. Moottorilennon jälkeen tarkkailin tietoisesti korkeutta erityisen hyvin, paluuta ylös kun ei ainakaan tällä kelillä ollut. Muutama kaarros, paluu laskukierroksen alkuun ja myötätuuliosalle.
Olimme sopineet hallilaskun joten normaalin lähestymisen loppuvaiheessa lykkäsin jarrut kiinni ja liitelin pitkin pintaa. Korkeuden alkaessa hiipua otin lopulta jarrut auki ja laskin koneen kenttään. Ilman lentojarruja purtsikan laskeminen vaatisi todella pitkän baanan ja sivuluisun hallinnan.
Laskeutuminen onnistui jotenkin oudon pehmeästi, ilmeisesti jatkuvasta, säännöllisestä ilmailusta on hyötyä lajien välilläkin. Rullailin kiitotietä sopivasti asematason risteykseen ja kesän purtsikkakausi oli avattu!
Hyvinkään aktiviteeteista ja käytännöistä löytyy hyvin tietoa osoitteesta www.hyik.fi, kannattaa käydä tutustumassa lentäen tai maita myöten. Muuta ilmailutoimintaa ei kannata pelätä, sekaan mahtuu aina joustavasti.
Kerhotyötä kentällä
Kevättoimet olivat käynnissä muutenkin Hyvinkäällä. Grob-moottoripurjekone veteli viimeisiään - siis huoltomielessä.
Håku rasvaa peräsinlaakeria
Muut kerholaiset avustavat aktiivisesti
Huollon sankarit
Kerhotyön arvo on suuri, ilman vapaaehtoisia lentohinnat olisivat aivan eri luokkaa. Grob-päällikkö Håkanin apuna oli tällä kertaa monta innokasta, joten hommat sujuivat vauhdilla. Itse pääsin pitelemään sivuperäsimen yläpäätä asennuksen aikana - vähän noloa että panokseni jäi tällä kertaa tähän, oli kiire lentopalloilemaan. Pari testiä kuitenkin ehdittiin tehdä.
Grob-ohjaamo valmistumassa
Moottori on jo huollettu
Mallailimme nimittäin iPadia kojetauluun. Laitehan ei ole mikään virallinen lentokonevaruste, mutta irtotelineellä ja tupakansytytinlaturilla apuvälineen voisi sijoittaa hyvin näkyviin. Air Navigation Pro näkyviin ja lentoon.
iPad kojetaulussa
Hyvin se siihen sopisi, ajatusta on hyvä jalostaa. Lähdin kuitenkin paluumatkalle purjekoneiden munia väistellen. Näitähän pullahtelee keväisin lentokenttien nurkille paljonkin.
Noista niitä purjekoneita tulee
Mäntsälän Ilmailukerhon Hyvinkään varikko
Lentämään on helpointa ja parasta mennä lentämällä, tämä on tietenkin selvää.
Purjelentokausi on alkanut!
Yllätyksekseni huomasin aurinkoisen lauantaiaamun pelottaneen muut kerholaiset ja MILK-koneet olivat vapaana. Hetken harkinnan jälkeen päätin heti, että lähden katsomaan Hyvinkäälle josko purjelentoa olisi tarjolla
Ehdin matkaan ennen tornin avautumista, joten byrokratiaa ei tarvittu. Rullaillessani kohti lähtöpaikkaa näin taas jotain hienoa tai muuten vain mielenkiintoista.
Matkaan oli lähdössä muitakin, CAY ja BDA lähtivät peräkkäin reissuun.
Lensin peltikoneita seuraten Degeriin ja jatkoin yksin Hyvinkäälle. Kentällä oli taitolentsikka rullailemassa kevättestejä, muuten vielä hiljaista. Haa, koulukone ja hinuri oli siirretty ulos hallista, voisiko tosiaan olla näin hyvä tuuri...
Kentällä tosiaan oli valmistauduttu esittelylennolle. Pääsin heti kuskaamaan AS-K21:ta kentän päähän. Iso koulukone vaatii hinausauton lisäksi jonkun joka ohjaa konetta siivenkärjestä. Yksipaikkaisiin on yleensä rakennettu maakuljetusvälineistö, jonka avulla koneen saa hinattua vetokoukulla yksinkin kentälle.
Hyvinkään Ilmailukerho kouluttaa yhdellä suosituimmista kaksipaikkaisista. Samanlaisia koneita on Suomessa paljon, mm. Nummelan koulukoneet ovat myös askeja. Koneen suoritusarvot ovat tällaiset:
- Pituus: 8.35 m
- Kärkiväli: 17.00 m
- Korkeus: 1.55 m
- Siipipinta-ala: 18.0 m2
- Tyhjäpaino: 360 kg
- Maksimipaino: 600 kg
- Maksiminopeus: 280 km/h
- G-rajat: +6.5/-4
- Liitoluku: 34
- Pienin vajoamisnopeus: 0.65 m/s
Esittelylennot ovat mukavia. Joskus niistä jopa ilmaantuu uusia harrastajia lajin piiriin. Tällä kertaa porukkaa oli enemmänkin katsomassa tapahtumaa ja kerroimme kerholaisten kanssa purjelennosta ja ilmailusta yleensä. Kiinnostusta tuntui riittävän.
Esittelylennon jälkeen pääsin lentämään oman tarkastuslentoni. Kerhon linjaus on, että 3kk tauon jälkeen lennetään kerhotarkkari opettajan kanssa.
Tällä kertaa lähtötapana oli lentokonehinaus. Lensin aikanaan kurssini lekosta, tuttua puuhaa. Jutustelimme Vekku-opettajan kanssa nousun aikana hinaustavoista: vintturihinaus on lyhyt ja helppo vaikka näyttääkin aika hurjalta, lekohinaus vaatii totuttelua ja tarkkaavaisuutta. Vintturinousijat tuntuvat vähän karsastavan lentokoneen perässä roikkumista, sehän kestää kuitenkin aina sen 5+ minuuttia kun vintturista nousu on alle minuutin. No, ylös on päästävä ja minä olen kaikkiruokainen.
Tarkkarilla tulee joka kevät muistutus siitä, miksi purjelentoa kannattaa lentää. Koneen käsittely ja hiljaisuus on aivan omaa luokkaansa verrattuna moottorikaahailuun. Kyllä, purjelento on nimenomaan LENTÄMISTÄ.
Aika voimakas, suoraan kiitotien suunnasta puhaltanut tuuli hajotti nostot. Pari kantavaa löytyi mutta keskittäminen niihin ei onnistunut. Tuuli vei konetta yhden kaarron aikana paljon mukanaan. Moottorilennon jälkeen tarkkailin tietoisesti korkeutta erityisen hyvin, paluuta ylös kun ei ainakaan tällä kelillä ollut. Muutama kaarros, paluu laskukierroksen alkuun ja myötätuuliosalle.
Olimme sopineet hallilaskun joten normaalin lähestymisen loppuvaiheessa lykkäsin jarrut kiinni ja liitelin pitkin pintaa. Korkeuden alkaessa hiipua otin lopulta jarrut auki ja laskin koneen kenttään. Ilman lentojarruja purtsikan laskeminen vaatisi todella pitkän baanan ja sivuluisun hallinnan.
Laskeutuminen onnistui jotenkin oudon pehmeästi, ilmeisesti jatkuvasta, säännöllisestä ilmailusta on hyötyä lajien välilläkin. Rullailin kiitotietä sopivasti asematason risteykseen ja kesän purtsikkakausi oli avattu!
Hyvinkään aktiviteeteista ja käytännöistä löytyy hyvin tietoa osoitteesta www.hyik.fi, kannattaa käydä tutustumassa lentäen tai maita myöten. Muuta ilmailutoimintaa ei kannata pelätä, sekaan mahtuu aina joustavasti.
Kerhotyötä kentällä
Kevättoimet olivat käynnissä muutenkin Hyvinkäällä. Grob-moottoripurjekone veteli viimeisiään - siis huoltomielessä.
Kerhotyön arvo on suuri, ilman vapaaehtoisia lentohinnat olisivat aivan eri luokkaa. Grob-päällikkö Håkanin apuna oli tällä kertaa monta innokasta, joten hommat sujuivat vauhdilla. Itse pääsin pitelemään sivuperäsimen yläpäätä asennuksen aikana - vähän noloa että panokseni jäi tällä kertaa tähän, oli kiire lentopalloilemaan. Pari testiä kuitenkin ehdittiin tehdä.
Mallailimme nimittäin iPadia kojetauluun. Laitehan ei ole mikään virallinen lentokonevaruste, mutta irtotelineellä ja tupakansytytinlaturilla apuvälineen voisi sijoittaa hyvin näkyviin. Air Navigation Pro näkyviin ja lentoon.
Hyvin se siihen sopisi, ajatusta on hyvä jalostaa. Lähdin kuitenkin paluumatkalle purjekoneiden munia väistellen. Näitähän pullahtelee keväisin lentokenttien nurkille paljonkin.
Lentämään on helpointa ja parasta mennä lentämällä, tämä on tietenkin selvää.
Purjelentokausi on alkanut!
Lähetä kommentti