23.22
En ollut aiemmin lentänytkään suihkukoneella joten apukuski oli tarpeen. Nurmisen Matti odottikin jo rakennuksen aulassa Tane-setäni kanssa.
Ensimmäisenä lentolaitteena rakennuksessa vastaan tuli legendaarinen Link Trainer.
Tähtäsimme kuitenkin suoraan huipulle joten jätimme Linkin rauhaan. Akatemian valikoima on monipuolinen ja simulaattorit aikalailla täyteen bookattuja
DC-9 on vielä lentokoneen näköinen, muut simut ovat aikalailla saman näköisiä kuutioita. Tuulilasia myöten laite näytti oikean koneen keulalta.
Finnairin värit kruunaavat
Lentotehtävämme alkoi lyhyelle briefingillä aiheeseen. Jokaiselle simulle näytti olevan oma briefinginsä, jossa kerrattiin tai esiteltiin tilanne ja tehtävä yleisellä tasolla.
Koneen hallintalaitteisto käytiin läpi valokuvien avulla. Aika selkeää. Edelliset lentäjät laskeutuivat sopivasti briefingin päättyessä ja pääsimme siirtymään ohjaamoon. Jo yleiskuva ovelta oli hieno!
Koska minä ja mukana ollut setäni olemme molemmat kokeneita lentäjiä, ei puolen tunnin briefingin jälkeen paljon ohjeistusta tarvittu vaan ajoimme koneen kiitotien päähän ja valmistauduimme lentämään. Tane lopetti purjelennon 40 vuotta sitten ja minä aloitin 30 vuotta sitten.
Lyhyt tsekkilista käytiin läpi ja Matti kertasi vielä proseduurit. Kiitotie näkyi yllättävän selkeänä ja kirkkaana edessä. Laipat 15 astetta, jarrut pohjaan, moottorin kierrokset huolella nousutehoille....JA SITTEN MENTIIN!
Kone kiihtyi suhteellisen nopeasti. Vaikka ilta oli aivan tyyni, sai polkimilla hieman polkea että kone pysyi kiitotien keskellä nousukiidossa. "One hundred" - "check" - "Vee one, rotate" ja aloin vetää nokkaa ylös, samantien tulikin jo "Vee two" ja lisää vetoa. "Vedä vedä, ollaan vielä maassa". Nokka 15 asteeseen ja kone irtosi pikapuoliin. Telineet ylös ja korkeutta, tuhannessa jalassa laipat ja kohta myös solakot sisään. Lennossa!!!
Vii van!
Öinen Helsinki on ihan nätti
Kone tuntui ilmassa hyvin todelliselta. Lähestyminen sujui mittareilla kohtuullisesti ja loppuosa laskusta ihan visuaalissakin. Ilma oli kirkas ja valot samoin. Pientä kolahtelua tuli välillä takaa, varmaan lentoemot lykkivät niitä kärryjä koloihinsa? Vai olikohan se hydrauliikan pientä välystä...
Laskeutuminen oli mielenkiintoinen mutta lopulta helppo. Konetta sai työntää aikalailla, laskuasento oli pientä loppuvetoa lukuunottamatta aika etukenoisen tuntuinen. Kannuskone on aika erilainen joo...ja PAPI-valoja ja liukukulmamittaria seuraten kone osui niin lähelle kynnystä, nokka alas ja jarrua, reverssit - ja voila, seuraavalle lennolle voitiin lähteä siitä mihin pysähdyttiin!
Lentelimme setäni kanssa vuorotellen muutaman keikan. Toisella lennolla kävimme Hyvinkäällä kääntymässä ja teimme pitkän lähestymisen 15:lle. Lennot voidaan tallentaa simun PC:lle, alla esimerkkinä juuri tuo Hyvinkään keikka, siitä 15:n matalalähestymisen jälkeen ylösveto ja tiukka kaarto 22:lle. Osui se.
Ohjaamo
DC-9:n ohjaamo on aika vanha, konehan on 70-luvulta. Kaikki mittarit ja laitteet tuntuivat kuitenkin toimivan - niin no enpä olisi huomannut niitä puuttuvia. Tässä muutamia yksityiskohtia ohjaamon varustuksesta.
ATK siellä taustalla
Simulaattori toimii tietenkin automaattisen tietojenkäsittelyn avulla. Tässä tapaukessa kyseessä on todellakin aito ATK, ei mikään ICT. Simulaattorin käyttökulut ovat varmasti aikamoiset jo sähkönkulutuksenakin.
Simulaattorin suurin ongelma on vanha ikä. Elektroniikka alkaa jo vähän brakailla eikä varaosia ole olemassa. Innokkaat huoltomiehet fiksaavat minkä pystyvät, tämä on historiallista!.
Kaiken kaikkiaan hieno laitteisto ja hyvin huollettu, koska toimii edelleen! Mallinnuksia näytti olevan moneen lähtöön ja systeemi toimi lennossakin ihan mainiosti.
Kokemus!
Todella mielenkiintoinen kokemus kaiken kaikkiaan. Koneen lentäminen tuntui helpohkolta, tosin vieressä istui tuhansien tuntien lentokapteeni. Simulaattori oli hyvässä kunnossa ja liikkeet tekivät lentämisestä hyvin aidon tuntuista.
Lentosuorituksemme taukopaikalla kävi pari kaveria mittailemassa simua. Tarkoitus on ilmeisesti siirtää laitteisto johonkin muualle. Lisätietoja asiasta löytyy Ilmailumuseon www-sivuilta, josta löytyvät varausohjeetkin - jos aikoja vielä riittää. Ilmeisesti vielä on hetki aikaa, mutta toivoa simun säilymisestä jossain muodossa saattaa ollakin.
Ja hyvä matkakone se on. Tultiin takaisin just siihen auton vierelle mistä lähdettiinkin
Muitakin simuja
Koulutuskeskuksessa on tosiaan muitakin simuja. Saimme onnekkaasti opastuksen vielä näiden käytävien läpi ja näimme modernejakin laitteita.
Lähetä kommentti