1.36
Pitkään valmisteltu Kuhmo Fly In järjestettiin 20.-22.7. Kuhmon lentokentällä. En pystynyt itse osallistumaan käytännön fyysisiin järjestelyihin, mutta auttelin minkä pystyin etelästä organisoinnissa. Pääsin vähän etuajassa lähtemään paikan päälle jo keskiviikkona 18.7., kun HyIK:n Grob vapautui ja pakkauduin matkaan keskiviikkoiltana.
JoutsenGrob Hyvinkäällä
Tankkauspistoolissa on sokka
Menomatka itsessään oli ihan mielenkiintoinen. Tankkailin koneen rauhassa HyIK:n mainiosta autobensasäiliöstä.
Kontissa on iso tankki, pumppu, pitkä letku, sammutin...
Tankkasin koneen täyteen, yksin kun olin liikkeellä. Olin seurannut sääennustetta koko päivän ja tiesin, että Keski-Suomessa oli tulossa vastaan sateita. Ajoitinkin lähdön sopivasti illansuuhun, koska ennuste oli että sateet vaimenisivat.
Ilmailu on ihanaa!
Nousun jälkeenkin näkyi jo kaukana sadekuuroja. Ne olivat kuitenkin pieniä ja kaukana.
Lahessa ei satanut, tuolla lännessä satoi
Suunnistuksessa luotin nyt ensimmäistä kertaa pelkkään GPS-karttaan. Tämä siis tarkoitti sitä, että paperikartta oli enää näytillä, en sinänsä seurannut sormella sieltä menemistä. Kuten kuvasta näkyy, käytössä oli kolme eri GPS:ää: Garmin 196 ja kaksi Air Navigation Pro:ta, iPhonessa ja iPadissa. Samaahan ne näyttivät koko ajan.
Lasisyliohjaamo
Olin onnistunut vääntämään iPadista jonkin asetuksen niin, että METAR-datat päivittyivät satunnaisesti. Huonon säät lentoasemat näkyivät punaisena ja hyvän vihreinä. Matka eteni leppoisasti aika tyynessä kelissä.
Lännessä oli koko ajan kirkasta
Pieksämäen seuduilla alkoi tulla vastaan pieniä sadekuuroja. En väistänyt niitä ihan pienimpiä, kaartelin vähäsen etten joutunut rankkasateisiin. Ropisipas...
Vettä. Itikat lähtevät tuulilasista
Sää oli vähän suttuista mutta koko ajan lännessä oli pakoreitti kirkkaaseen. Tiedä vaikka joutuisi Kalajoen hiekoille? No ei kai..
Sunny beach
Rintaman etureunan sadekuurojen jälkeen keli kirkastui. Höyrypilviä nousi sateisesta maasta. Pilvikatto oli kuitenkin jossain kaukana ylhäällä. Kuopion TMA:lle saapuessa lennonjohtaja kyseli säätä - "mielenkiintoinen, alhaalla on hapsuja mutta muuten kovasti kirkasta".
Höyrykone
Lennonjohtaja kertoi, että EFKU päällä sää-atk piirsi 6-700 jalan pilviä. Erikoista, keli näytti kovasti mainiolta eteenpäin.
Puijokin jo näkyy
..mutta tulihan se vastaan. Valkoinen muuri kohosi seinänä edessä. Ennen lähialuetta kaarsin länteen kohti aukkoa. Näinpähän jonkin iiiison louhoksenkin ensimmäisen kerran, yleensä kun on tullut lennettyä suoraan EFKU yli. Ei, tämä ei ole Siilinjärven Kemira vaan jokin muu.
Louhos alla
Muuri jatkui ja kehittäjä näytti olevan Tahkovuori. Seurailin sen reunaa, jännä kun maasta alkoi selkeästi sumuseinä suoraan taivaaseen.
FOG!
Lensin kohti aurinkoa. Mietiskelin, pitäisikö muuttaa plaani suoraan Iisalmeen, sinne näytti olevan keliä. Aikaahan oli, kiirettä ei. Tahkon reunan jälkeen maan väliin alkoi kuitenkin nousta aukkoa!
I can see!
Pyysin selvitystä lähialueen läpi pohjoiseen, ja ystävällinen lennonjohtaja sellaisen myönsikin. Lähdin menemään kohti Rautavaaraa...
EFRA
...joka ilmestyikin heti kohta viereen. Ilmoittelin ohilennosta mutta yleisöä ei näkynyt eikä kuulunut. Ennusteenkin mukaisesti saderintamat olivat jakautuneet ja matka jatkui Valtimon yli kohti Kuhmoa.
Valtimossa jo näkyikin jotain
Pieniä sadekuuroja oli vielä loppumatkalla piristämässä menoa. Haa, vähemmän pesuhommia!
Sataa sataa ropiseeeee...
Keli oli muuten tyyntä ja sopivaa, mitä nyt välillä hapsuillen aika matalaa. Taivaanranta kuitenkin näkyi koko ajan joten kuuroja väistellen kohti määränpäätä...
Tyyni
Olin laittanut plaaniin jonkin verran vastatuulivaraa ja aika toteutuikin lopulta viiden minuutin tarkkuudella. Kuhmon kenttä tuli näkyviin leveämpänä kuin koskaan - kenttä näytti jo ilmasta oikein hyvältä.
EFKH
Seisontapaikalla oli vielä jotain työkoneita mutta hallin vierellä nurmikko vihersi ja seisontapaikka näytti aikalailla valmiilta.
Uusi halli ja seisontapaikka
Takaoikealla höyrypilvi otti tilaa joten menin suoraan laskuun. Ennuste ja todellisuus osuivat hyvin yhteen.
Idästä nousee usva
Kenttä oli tyhjillään, rullailin seisontapaikalle. Laskukuva asfalttikoneen edessä...
Grob Kuhmossa
Päällystemassa oli loppunut hieman kesken joten kone oli jäänyt 12 koekäyttöpaikan viereen odottamaan. Punainen!
Tämä ei hevillä lennä
Kentälle oli rakennettu liikenne/tarkkailutorni, joka oli pakko tsekata vielä illalla. Hyvät näköalat! Lopulta tilasin taksin infotaulun ohjeen mukaan. Samalla alkoi sataa. Mietitytti, mitenhän sen varsinaisen fly inin käy. Ja aamulla pitäisi tulla vielä talkoisiinkin. Hyvin taksi osasi sekä kentälle että vanhempieni kotiovelle.
Kuhmon kenttää tornista
Lento kesti vähän kierrellen huonoissa tuulissa 3h05min Hyvinkäältä. Malmilta perille on päässyt joskus 2,5 tunnissakin. Maisemat olivat matkalla mainioita ja ainoa valvottu alue Kuopio antoi radioliikennebyrokratiansa ohessa mukavaa turvan tunnetta. Kun lennonjohtajakin oli neuvova, avulias ja joustava, meni lento mukavasti ja muistin päättää plaaninkin laskun jälkeen. Torstaina olikin kentällä tiedossa jo paljon talkootyötä, siitä seuraavaksi...
Kaivoin vielä illalla sadetutkasta historiatiedon. Ennuste osui kerrankin oikeaan, Venäjältä tullut saderintama pilkkoutui kahtia. Tuosta välistä pääsin perille!
Helppoahan se oli, seurasi vain punaista viivaa
Menomatka itsessään oli ihan mielenkiintoinen. Tankkailin koneen rauhassa HyIK:n mainiosta autobensasäiliöstä.
Tankkasin koneen täyteen, yksin kun olin liikkeellä. Olin seurannut sääennustetta koko päivän ja tiesin, että Keski-Suomessa oli tulossa vastaan sateita. Ajoitinkin lähdön sopivasti illansuuhun, koska ennuste oli että sateet vaimenisivat.
Nousun jälkeenkin näkyi jo kaukana sadekuuroja. Ne olivat kuitenkin pieniä ja kaukana.
Suunnistuksessa luotin nyt ensimmäistä kertaa pelkkään GPS-karttaan. Tämä siis tarkoitti sitä, että paperikartta oli enää näytillä, en sinänsä seurannut sormella sieltä menemistä. Kuten kuvasta näkyy, käytössä oli kolme eri GPS:ää: Garmin 196 ja kaksi Air Navigation Pro:ta, iPhonessa ja iPadissa. Samaahan ne näyttivät koko ajan.
Olin onnistunut vääntämään iPadista jonkin asetuksen niin, että METAR-datat päivittyivät satunnaisesti. Huonon säät lentoasemat näkyivät punaisena ja hyvän vihreinä. Matka eteni leppoisasti aika tyynessä kelissä.
Pieksämäen seuduilla alkoi tulla vastaan pieniä sadekuuroja. En väistänyt niitä ihan pienimpiä, kaartelin vähäsen etten joutunut rankkasateisiin. Ropisipas...
Sää oli vähän suttuista mutta koko ajan lännessä oli pakoreitti kirkkaaseen. Tiedä vaikka joutuisi Kalajoen hiekoille? No ei kai..
Rintaman etureunan sadekuurojen jälkeen keli kirkastui. Höyrypilviä nousi sateisesta maasta. Pilvikatto oli kuitenkin jossain kaukana ylhäällä. Kuopion TMA:lle saapuessa lennonjohtaja kyseli säätä - "mielenkiintoinen, alhaalla on hapsuja mutta muuten kovasti kirkasta".
Lennonjohtaja kertoi, että EFKU päällä sää-atk piirsi 6-700 jalan pilviä. Erikoista, keli näytti kovasti mainiolta eteenpäin.
..mutta tulihan se vastaan. Valkoinen muuri kohosi seinänä edessä. Ennen lähialuetta kaarsin länteen kohti aukkoa. Näinpähän jonkin iiiison louhoksenkin ensimmäisen kerran, yleensä kun on tullut lennettyä suoraan EFKU yli. Ei, tämä ei ole Siilinjärven Kemira vaan jokin muu.
Muuri jatkui ja kehittäjä näytti olevan Tahkovuori. Seurailin sen reunaa, jännä kun maasta alkoi selkeästi sumuseinä suoraan taivaaseen.
Lensin kohti aurinkoa. Mietiskelin, pitäisikö muuttaa plaani suoraan Iisalmeen, sinne näytti olevan keliä. Aikaahan oli, kiirettä ei. Tahkon reunan jälkeen maan väliin alkoi kuitenkin nousta aukkoa!
Pyysin selvitystä lähialueen läpi pohjoiseen, ja ystävällinen lennonjohtaja sellaisen myönsikin. Lähdin menemään kohti Rautavaaraa...
...joka ilmestyikin heti kohta viereen. Ilmoittelin ohilennosta mutta yleisöä ei näkynyt eikä kuulunut. Ennusteenkin mukaisesti saderintamat olivat jakautuneet ja matka jatkui Valtimon yli kohti Kuhmoa.
Pieniä sadekuuroja oli vielä loppumatkalla piristämässä menoa. Haa, vähemmän pesuhommia!
Keli oli muuten tyyntä ja sopivaa, mitä nyt välillä hapsuillen aika matalaa. Taivaanranta kuitenkin näkyi koko ajan joten kuuroja väistellen kohti määränpäätä...
Olin laittanut plaaniin jonkin verran vastatuulivaraa ja aika toteutuikin lopulta viiden minuutin tarkkuudella. Kuhmon kenttä tuli näkyviin leveämpänä kuin koskaan - kenttä näytti jo ilmasta oikein hyvältä.
Seisontapaikalla oli vielä jotain työkoneita mutta hallin vierellä nurmikko vihersi ja seisontapaikka näytti aikalailla valmiilta.
Takaoikealla höyrypilvi otti tilaa joten menin suoraan laskuun. Ennuste ja todellisuus osuivat hyvin yhteen.
Kenttä oli tyhjillään, rullailin seisontapaikalle. Laskukuva asfalttikoneen edessä...
Päällystemassa oli loppunut hieman kesken joten kone oli jäänyt 12 koekäyttöpaikan viereen odottamaan. Punainen!
Kentälle oli rakennettu liikenne/tarkkailutorni, joka oli pakko tsekata vielä illalla. Hyvät näköalat! Lopulta tilasin taksin infotaulun ohjeen mukaan. Samalla alkoi sataa. Mietitytti, mitenhän sen varsinaisen fly inin käy. Ja aamulla pitäisi tulla vielä talkoisiinkin. Hyvin taksi osasi sekä kentälle että vanhempieni kotiovelle.
Lento kesti vähän kierrellen huonoissa tuulissa 3h05min Hyvinkäältä. Malmilta perille on päässyt joskus 2,5 tunnissakin. Maisemat olivat matkalla mainioita ja ainoa valvottu alue Kuopio antoi radioliikennebyrokratiansa ohessa mukavaa turvan tunnetta. Kun lennonjohtajakin oli neuvova, avulias ja joustava, meni lento mukavasti ja muistin päättää plaaninkin laskun jälkeen. Torstaina olikin kentällä tiedossa jo paljon talkootyötä, siitä seuraavaksi...
Kaivoin vielä illalla sadetutkasta historiatiedon. Ennuste osui kerrankin oikeaan, Venäjältä tullut saderintama pilkkoutui kahtia. Tuosta välistä pääsin perille!
Lähetä kommentti