17.16
Olen haaveillut kunnon purjelentoreissuista pitkin talvea. Kevään mittaan olen katsellut taivaan täyttyvän kuplivista cumuluksista. Sainkin jo huhtikuussa aikaiseksi kevättarkkarin ja harjoituslentoakin, kunnes sunnuntaina päätin säätietojen pohjalta lähteä lentämään ihan kunnolla.
Ajelin kentälle aamutuimaan eikä kentällä ollut kuin Seppo ennen minua. Hallit auki ja koneet pihalle jo ysiltä. Varjoliitäjät aloittelivat jo toimintaansa ja hiljalleen valmistellen koneita siirrettiin kentän päähän. Virittelin vielä loggerin mukaan IHAN VARMUUDEN VUOKSI - olinhan ajatellut lentää 300 kilsan kolmion Hyvinkää-Hämeenlinna-Selänpää-Hyvinkää. Ensimmäiset vinttaukset saatiin aikaan jo klo 11 jälkeen ja minä lähdin matkaan klo 11.45.
Kohti ääretöntä ja sen yli - osa kaksi!
Hyvä vinttaus ja hyvä tuuri, pääsin suoraan nostoon. Hyvinkäällä kentän päällä purjelentoalue yltää 4000ft merenpinnan päällä eli reilut 1100 metriä. Siirryin tuulen mukana vähän sivuun mutta kävin vielä kuittaamassa lähtölinjan kentän takana, sain tuhrattua siihen parikymmentä minuuttia aikaa. Matkaan kuitenkin!
Etelä-Suomi oli nätti kuin postikortti jälleen kerran. Hyvät nostot vauhdittivat matkaa ja pikapuoliin olin Hämeenlinnassa. Vähän ennen kaupunkia bongasin vähän korkeammalla pari muuta purtsikkaa ja kohta alkoi tulla SM-kisakoneitakin vastaan.
PapaFoxtrot siinä liihottaa
Keli oli mitä mainioin. Nostot olivat voimakkaita ja niitä oli paljon. Matka jatkui kovaa tahtia itään.
Hyvin nousee ja aurinko paistaa
Vanajavesi ja Päijänne kiiluivat peileinä ja pitkillä liu'uilla matka sujui mukavaa vauhtia.
Järvi
Kesä-Suomi
Parhaat nostot vetivät variometrin tappiin ja keskinostoissa välähti jopa vitosella alkavia lukuja. Korkeimmillaan pääsin yli 1800 metriin.
4,6m/s ei oo huono
Vastaan tuli lisää kisakoneita.
Oranssi huomioväri
Lahden seudulla löysin hyvän noston n. kilometrin korkeudesta, kun alla oli ystävällisesti joku toinen purjelentäjä merkkaamassa paikkaa. Seurasin konetta mutta jossain vaiheessa se katosi näkyvistä - joko peltoon tai pois.
.JPG)
.JPG)
Nätti se on silti
Soitin Vekulle Hyvinkäälle: "Tehtävä suoritettu, kone ja mies ehjänä". Sen jälkeen aloin soitella kyytiä kotia päin, mahtaisikohan kukaan jaksaa...
Maalaismaisemaa
...ja heti tärppäsi. Kimmo oli heti valmis ja lähti vaihtamaan autoa koukulliseen. Lähdin tutkimaan pellolle aiheuttamiani vahinkoja.
Laskusuunnasta
Pelto oli ihan hyvä ja kova laskupaikka. Reunaeste oli lopulta aika matala.
Reunapuskat
Reunaesteiden jälkeen vedin lentojarrut täysille, ja kone tuli alas hieman pitkällä mutta riittävän lähellä kuitenkin.
Kosketuskohta
Kosketuskohta löytyi hyvin ja jarrutusjälki kaarsi kuten olin ohjannutkin
Jarrutusjälki
Tutkailin myös viereistä peltoa, jota olin harkinnut. Se oli nuorella oraalla ja reunalla oli korkea mäki. Lisäksi pellon poikki meni puhelinlanka. Huono olisi ollut.
Vaihtoehto? Ei.
Laittelin koneen kabiinin kiinni ja hakuporukka soittelikin arviota - tunnin päästä täällä! Ei siis hätää, vieressähän oli Iitin Matkakeidas, jokaisen matkaajan levähdyspaikka #1!
Parkissa
Kävin syömässä ja juomassa ja tulin katselemaan cumulusten leikkiä pellon ympärillä. Ne tuntuivat menevän piiriä ja kasvavan kuin herkkusienet vesisateella. Oikeastaan oli aika leppoisaa, kun ei ollut todellakaan kiirettä yhtään mihinkään. Kuppila vieressä mutta pellollakin viihtyi. Otin valmiiksi korkeusvakaajan koneesta irti.
Pellolla ilman korkeusvakaajaa
Kohta iloinen hakuporukka saapuikin naureskellen - auto täynnä! Oo, tämähän käy sitten näppärästi...
Mukava näky
...ja viereen asti pääsi autolla
PAITSI että sitten se pirun tappi putosi ruohikkoon. Wingletin kiinnitystappi luiskahti maahan, eikä sitä löytynyt vaikka etsittiin pari tuntia.
.JPG)
Tuossa se tappi on, ihan tuossa jossain
Lopulta onneksi ymmärsimme lopettaa ja lähdettiin hakupihville. Kahvila maastolaskupaikan vieressä on selkeä plussa. Kaikesta huolimatta päätin palkita itseni tuopposella, olinhan jo syönyt aiemmin päivällä.
Miksi sitten kävi näin? Tämä osittainen lentotallenne auttaa anylsoimaan asiaa - alkuperäinen kml-tiedosto ja siitä tehty kmz-video aukeavat Google Earthiin.
Luin säätä väärin ja luotin, että sateen toisella puolella ollut keli jatkuisi hyvänä. Ilmeisesti jokin säärintaman tai lämpötila-alueen reuna kuitenkin muutti tilannetta juuri siksi hetkeksi, että räpsähdys kävi. Viimeisestä nostosta olisin päässyt liukuun sateen läpi kohti kotikenttää ja todennäköisesti päässytkin sinne, mutta halusin jatkaa suorituslentoa. Nyt kävi sitten näin.
Pellon valinta onnistui hyvin vaikka se vähän lyhyt olikin (reilut 200 metriä). Laskeutuminen onnistui vaurioitta. Hakuporukka oli kyllä viitseliäisyytensä lisäksi tosi mukava, kiitos Kimmo, Nuutti, Maija ja Juuso! Yksi hieno ilmailukokemus tuli lisää, eikä vähiten avuliaisuuden ansiosta.
Purjelento on hienoa!
Ajelin kentälle aamutuimaan eikä kentällä ollut kuin Seppo ennen minua. Hallit auki ja koneet pihalle jo ysiltä. Varjoliitäjät aloittelivat jo toimintaansa ja hiljalleen valmistellen koneita siirrettiin kentän päähän. Virittelin vielä loggerin mukaan IHAN VARMUUDEN VUOKSI - olinhan ajatellut lentää 300 kilsan kolmion Hyvinkää-Hämeenlinna-Selänpää-Hyvinkää. Ensimmäiset vinttaukset saatiin aikaan jo klo 11 jälkeen ja minä lähdin matkaan klo 11.45.
Kohti ääretöntä ja sen yli - osa kaksi!
Hyvä vinttaus ja hyvä tuuri, pääsin suoraan nostoon. Hyvinkäällä kentän päällä purjelentoalue yltää 4000ft merenpinnan päällä eli reilut 1100 metriä. Siirryin tuulen mukana vähän sivuun mutta kävin vielä kuittaamassa lähtölinjan kentän takana, sain tuhrattua siihen parikymmentä minuuttia aikaa. Matkaan kuitenkin!
Etelä-Suomi oli nätti kuin postikortti jälleen kerran. Hyvät nostot vauhdittivat matkaa ja pikapuoliin olin Hämeenlinnassa. Vähän ennen kaupunkia bongasin vähän korkeammalla pari muuta purtsikkaa ja kohta alkoi tulla SM-kisakoneitakin vastaan.
Keli oli mitä mainioin. Nostot olivat voimakkaita ja niitä oli paljon. Matka jatkui kovaa tahtia itään.
Vanajavesi ja Päijänne kiiluivat peileinä ja pitkillä liu'uilla matka sujui mukavaa vauhtia.
Parhaat nostot vetivät variometrin tappiin ja keskinostoissa välähti jopa vitosella alkavia lukuja. Korkeimmillaan pääsin yli 1800 metriin.
Vastaan tuli lisää kisakoneita.
Lahden seudulla löysin hyvän noston n. kilometrin korkeudesta, kun alla oli ystävällisesti joku toinen purjelentäjä merkkaamassa paikkaa. Seurasin konetta mutta jossain vaiheessa se katosi näkyvistä - joko peltoon tai pois.
Tyyntä!
Olin jo ohittanut Lahden kun kyselin kavereilta, missä ovat. Kääntyivät jo takaisin kohti Hyvinkäätä, kun jo ohittamani pilvi oli alkanut sataa. Olin sen paremmalla puolella ja sää näytti edessäpäin edelleen hyvältä: aurinko paisteli hiekkakuoppiin ja cumulusta pukkasi taivaanrannassa. Hyvä yli 4-metrinen ja hieman madaltuneessa säässä kohti seuraavaa nostoa.
Liu'un aikana kokeilin yhtä lupaavahkon näköistä hiekkakuoppaa mutta se ei toiminut, menin suoraan kohti pilvensutturaa joka oli selvästi nosto. Saavuin sen kohdalle kantavaan ja lähdin hakemaan sitä pilven lupaamaa nostoa. Aurinko paistoi kankaalle ja ylempänäkin oli hyvän näköisiä pilvilaattoja, ei kuitenkaan mitään cumulusta. Oikein mukavaa ja tasaista keliä, ei liikkunut ylös eikä alas. Korkeus alkoi olla jo vähän vähissä ja tarkastelin tilannetta.
.JPG)
Päijänne kimmelteli näin
Täällä ei ole nostoja.
Selänpäähän oli matkaa enää 40 km ja kesä kauneimmillaan. Olin jo vilkuillut että maa allani täyttyi pelloista, joten kaivoin ja käänsin, josko nyt jotain löytyisi. Vielä viimeinen yritys kohti mukavaa muhkua järven rannalla - ei mitään, ei liikahdustakaan.
Lensin takaisin mantereen päälle ja katselin peltoja jo vähän lähempää. Puhelin- ja sähköjohtoja meni siellä ja täällä ja jotkin pellot olivat kovin vihreitä - uutta kasvustoa siis, juuri istutettua. Lopulta valitsin ruman pellontyngän, jonka arvelin niitetyksi. Peltosarka oli vielä mukavasti lähestymissuunnaltaan avoin pitkälle joten kiersin sen ja liityin laskukierrokseen. Kavereille radiolla tietoa että nyt mennään - "minä en ainakaan ehdi tänään hakemaan..." kuului jo ennen kuin pääsin laskeutumaan.
Maaliinlaskukisoista oli hyötyä. Lähestyin sarkaa ja ylitin edeltävän puskaston sopivasti kuin Hyvinkään kentällä. Kosketuspiste tuli saralle aika kauas, 50 metriä reunasta. Kosketuksessa painoin pyöräjarrut pohjaan ja kone liukui liukkaalla eteenpäin. Polkaisin koneen kaartoon ja sivuvastus jarrutti niin, että n. 80 metrin maakiidon jälkeen kone pysähtyi. Puhhhhhhh...hengissä.
Tuolta tultiin. Ja keli näyttää edelleen hyvältä.
Nousin koneesta ja tarkistin vauriot. Runko oli ehjä, siivet olivat puhtaat. Hei, tämähän onnistui!
.JPG)
Ihan hyvin se oikeasti meni
Soitin Vekulle Hyvinkäälle: "Tehtävä suoritettu, kone ja mies ehjänä". Sen jälkeen aloin soitella kyytiä kotia päin, mahtaisikohan kukaan jaksaa...
...ja heti tärppäsi. Kimmo oli heti valmis ja lähti vaihtamaan autoa koukulliseen. Lähdin tutkimaan pellolle aiheuttamiani vahinkoja.
Pelto oli ihan hyvä ja kova laskupaikka. Reunaeste oli lopulta aika matala.
Reunaesteiden jälkeen vedin lentojarrut täysille, ja kone tuli alas hieman pitkällä mutta riittävän lähellä kuitenkin.
Kosketuskohta löytyi hyvin ja jarrutusjälki kaarsi kuten olin ohjannutkin
Tutkailin myös viereistä peltoa, jota olin harkinnut. Se oli nuorella oraalla ja reunalla oli korkea mäki. Lisäksi pellon poikki meni puhelinlanka. Huono olisi ollut.
Laittelin koneen kabiinin kiinni ja hakuporukka soittelikin arviota - tunnin päästä täällä! Ei siis hätää, vieressähän oli Iitin Matkakeidas, jokaisen matkaajan levähdyspaikka #1!
Kävin syömässä ja juomassa ja tulin katselemaan cumulusten leikkiä pellon ympärillä. Ne tuntuivat menevän piiriä ja kasvavan kuin herkkusienet vesisateella. Oikeastaan oli aika leppoisaa, kun ei ollut todellakaan kiirettä yhtään mihinkään. Kuppila vieressä mutta pellollakin viihtyi. Otin valmiiksi korkeusvakaajan koneesta irti.
Kohta iloinen hakuporukka saapuikin naureskellen - auto täynnä! Oo, tämähän käy sitten näppärästi...
PAITSI että sitten se pirun tappi putosi ruohikkoon. Wingletin kiinnitystappi luiskahti maahan, eikä sitä löytynyt vaikka etsittiin pari tuntia.
.JPG)
Tällainen tappi ei voi hävitä ruohikkoon, eihän?
Miksi sitten kävi näin? Tämä osittainen lentotallenne auttaa anylsoimaan asiaa - alkuperäinen kml-tiedosto ja siitä tehty kmz-video aukeavat Google Earthiin.
Luin säätä väärin ja luotin, että sateen toisella puolella ollut keli jatkuisi hyvänä. Ilmeisesti jokin säärintaman tai lämpötila-alueen reuna kuitenkin muutti tilannetta juuri siksi hetkeksi, että räpsähdys kävi. Viimeisestä nostosta olisin päässyt liukuun sateen läpi kohti kotikenttää ja todennäköisesti päässytkin sinne, mutta halusin jatkaa suorituslentoa. Nyt kävi sitten näin.
Pellon valinta onnistui hyvin vaikka se vähän lyhyt olikin (reilut 200 metriä). Laskeutuminen onnistui vaurioitta. Hakuporukka oli kyllä viitseliäisyytensä lisäksi tosi mukava, kiitos Kimmo, Nuutti, Maija ja Juuso! Yksi hieno ilmailukokemus tuli lisää, eikä vähiten avuliaisuuden ansiosta.
Purjelento on hienoa!
1 Response to "Purjelennon huumaa korkealla ja matalalla"
13. kesäkuuta 2013 klo 9.31
Lähetä kommentti