Juhannustaikaa Aaron kanssa

Timo Hyvönen

, , , ,

Pari vuotta sitten kävimme Aaron kanssa Vampulassa Leevi Laitisen synttärijuhlilla. Reissu oli muuten ihan mukava, mutta paluumatkalla tullut pahoinvointi pysäyttivät lentoharrasteen pitkäksi aikaa. Juhannusaattona sain kuitenkin poitsun taas houkuteltua mukaani jätskikeikalle Hyvinkäälle. 

Siinä se kone on. DS:llä voi ottaa kuvia

Keli oli aurinkoinen ja hieman sivutuulinen mutta oikein hyvä lentokeli. Nostin Arskan paikalleen ja sidoin kiinni penkkiin. Hyvät tyynyt korokkeina auttoivat näkemään kunnolla ulos, turvaistuinta ei enää tarvittu.

 Pitkästä aikaa ohjaamossa, aurinkolasit ja Nintendo mukana

 Pieni hymykin irtosi kun luurit saatii korville

Pientä jännitystä oli havaittavissa, kun rullasimme kohti 18 lähtöpaikkaa. "Pitäisikö mun sittenkin laittaa aurinkolasit" - "joo, nyt on hyvä kun ollaan vielä maassa". Ilman sen kummempia erikoisuuksia pääsimme kuitenkin ilmaan ja kohti Degeriä.

Vakavana lähdön jälkeen

Aloimme katsella maisemia ja aivan spontaanisti Aaro ihmetteli, miten paljon metsää joka puolella on. Katsoimme Vuosaaren tornin ja tunneliaukot, satamakin näkyi. Degerissä lähdimme seuraamaan sähkölinjaa kohti Nikkilää. Sähkölinjoja bongailtiinkin pitkin matkaa, niitäkin on paljon kun niihin kiinnittää huomiota. 

Nikkilän kirkko! Tuossa!

Pikkupojan kanssa lentäessä tulee seurattua vähän erilaisia asioita. Yhtäkkiä maassa näkyi "koriskenttä tai jokin sellainen". Erään pellon keskellä seisoi yksikseen iso puu, ja sekös nauratti. Ridasjärvessä kasvava vihreä lauttarykelmä kummastutti myös. 

Perillä onnellisesti!

Vielä ennen laskeutumista Aaro ihmetteli - "sanon tämän varmaan jo toisen tai kolmannen kerran, mutta täällä on ihan hirveästi metsää". Juttelimme vielä rakennusmaan vähäisyydestä. Hehe.

Kiersimme Hyvinkään kentän ja tuuli oli vaihtelevasti suoraan pääkiitotien sivusta. Päätin laskeutua 04:lle ja loppuosalla bongasimme kentän reunalta useampia retkiryhmiä viettämässä juhannusta. Mikäs sen mukavampi paikka, mäntykankaan reunalla hiljaisuudessa. 

Laskeutuminen oli lyhyt kuin lentotukialukselle ja pääsimme parkkiin kolmoshallin eteen. Tämä osa lennosta oli sujunut mukavasti ja ilman ongelmia, lähdimme siis tutustumaan kentän antiin.

Grob hallissa

Bongasimme Grobin siiven toisen hallin sisältä ja kävimme tsekkaamassa vanhan tutun. 

 Ai niin siinä oli nää alaikkunatkin

Grobilla lentelimme aikanaan muutaman kesäretken, mukavan lupsakoita reissuja.

Grobilla pari vuotta sitten mentiin näin

Nyt oli kuitenkin jo aika irtautua vastaanottajien tervehtimisistä ja siirtyä asiaan eli kerholle!

Hyvinkään ilmailukerhon kerhorakennus on toiminut joskus Finnairin terminaalinakin

Kerhokämpän rappusilla

...eli JÄÄTELÖKAAPILLE! Tikkuja vai tuutteja - no tietenkin tuutti kouraan ja maiskuttelemaan.

 Tuutti oli saman värinen kuin paita ja sekös nauratti

Menimme istuskelemaan kentän reunalle. Hiljaista oli. Keskustelimme ja tutkiskelimme purjelentosään kehittymistä. Kimmo oli käynyt Tampereen suunnalla - siis PIRKKALAN.

 Loppuukse jo

Saimme jopa meistä kuvan. Näitä yhteiskuvia tulee otettua aivan liian vähän, kun yleensä olen itse kameran takana.
 Lentäjäsankarit uusien haasteiden edessä

Vielä viimeinen vesihuikka jätskin päälle ja olikin aika lähteä kohti kotia. Keli houkutti Räyskälään ja Nummelaan ja ja ja..."iskä, meidän piti lentää Hyvinkäälle ja sitten suoraan takaisin Malmille". Ok, näinhän se oli, meinasi jo unohtua.

Juosten hallille

 Ilmailumaisemaa

Kävimme vielä vilkaisemassa hallissa koneita. Jokin aika sitten hukkaamani winglet-tappikin oli saatu korvattua ja LS-7 oli lentokunnossa. Hieno lentopäivä oli ollutkin purtsikoilla.

Hallissa on monenlaisia koneita, tässä Eurostar

Aaro katseli Zephyriä ja arveli, että osaisi varmaan itsekin jo nousta sinne. Opastin astintapin käyttöön ja poks, poitsu oli yhtäkkiä jo kabiinissa ihan itse.

 Osataan jo!

Rullailimme tällä kertaa lähtöpaikalle 22 ja katselimme U585:n läpäreitä - silläkin koneella olemme joskus lentäneet kahdestaan. Aaro muistikin, että joskus radio sammui kun sähköt menivät. Se oli juuri tuolla koneella, latausrele oli hajonnut.
 Laskuun...
..ja taas nousuun

Mietiskelin hieman, miten paluumatka sujuisi. Tulomatkalla ei ollut ollut mitään ongelmia ja juttuakin riitti koko matkaksi. Lentoonlähtötarkastuksessa tutkimme siivekkeistä, miten kone oikeasti kaartaa ja miten siivekkeet toimivat. Ihan kiinnostavaa!

No, vielä lähtökuva odotuspaikalla ja matkaan kohti Malmia


Ready for departure

Nousu ja kaarto matkaan ja pulina alkoi taas. Tutkiskelimme taas erilaisia nostoja. Selitin miten hakkuuaukeilta nousee ilmaa ja päälle tulee pilvi noston merkiksi.

Tuossa on nosto!

Paluumatkalla kävimme läpi mittareita. Ihmettelin, miten Aaro tiesi kaiken paitsi CHT:n - "noku mä osaan englantia". Öljynlämpö- ja paineetkin olivat tuttuja, varmaan jostain autopeleistä? Cylinder Head Temperature ei ihan auennut, piti selittää.


 Melkein hymy?


 Valopää!

Matkalla kävimme bongaamassa Marikan kotitalon, "tuolla äiti asui pienenä". Katsoimme maamerkkejä, keltaisen savupiipun Järvenpään reunalla ja jälleen Nikkilän kirkon.

Siinä se kirkko taas on

Aaro seurasi matkaa kartalta ja gepsistä. "Onks nää pyöreät lentokenttiä, onko toi Malmi?!" Joo, näinhän se oli.
Homebaseleg

Laskussa Aaro ihmetteli että kone on aivan vinossa. Suora sivutuuli väänsi nokkaa vähän tuuleen päin. Kun oikaisin koneen pinnassa kiitotien suuntaiseksi, tuli hyväksyvä tuomio - "no nyt tää on hyvin suorassa".

 Hyvin meni!

Lento oli aivan mahtava eikä paha olokaan tullut. Mutta eihän lento lopu siihen kun kone laskeutuu, sitten alettiin lopputöihin.

 Miksi ne siivet pitää pestä?

Tarkastimme hyttystilanteen siivissä, ja Aaro pääsikin niitä kastelemaan kun hain rätin.

 Siivet vetiseksi

 Kabiiniin reilusti vettä

"Peseksä tän potkurinkin" - joo-o. Peräsinkin kasteltiin ja pyyhittiin. Trimmiläppä korkeusperäsimessä ihmetytti joten tutkimme sen toiminnan vielä erikseen.

 Mikä tuo pikku läppä on ja miksi siinä on NO PUSH?
 Tämä on trimmi!

Selitin trimmin toiminnan ja näytin ohjaamosta, miten sähkötrimmi toimii. Sekös hauskutti kun suriseva servo veti läppää ylös alas.

Kone vielä halliin eli...
 Lentokonepallo paikalleen
Siinähän se on!

Ennen halliin työntämistä laitoimme LENTOKONEPALLON eli suojapallon tuohon pyrstörautaan. Sillä on helppo tökkiä naapurikoneiden siipiä, joten suojus on hyvä olla paikallaan. 

Vielä hallin ovet kiinni

Suljimme yhdessä hallin ja lähdimme kotia kohti. Hauska havainto - Nintendoa ei tarvittukaan matkalla lainkaan! Olin luvannut, että Hyvinkäältä lähtien sitä saa pelata. Taisi unohtua koko laite ennen kuin kerättiin kamat ja lähdettiin kohti kotia.

Kaikki mukana!

Oli hienoa saada poitsu taas mukaan lennolle ja parasta oli, että asia kiinnosti eikä pahaa oloa tullut. Parasta matkaseuraa!

 Aaro Iivari, lentäjä-ässä kolmannessa polvessa?

Kotona alettiinkin sitten tehdä herkkuruokaa ja se DS:kin tuli taas käyttöön. Lentojätskin päälle maistui lentohamppari. Katsotaan, jos tästä saisi nyt taas kaveria muillekin lennoille!

Jättihampurilainen

0 Responses to "Juhannustaikaa Aaron kanssa"

Lähetä kommentti