18.08
Niin, kesähän tuli sitten lopultakin. Kuumaa, lämmintä ja aurinkoista. Koulutkin loppuivat ja teinit riensivät juhliinsa - meiltäkin yksi pääsi yläasteelta.
Nikkilän kirkko
Nätti Nikkilän kirkko erottuu selvästi keskellä peltoja. Tästä on helppo löytää Degeriin, seuraa vain etelän puolella lähellä alkavaa voimalinjaa. Nikkilän kirkko on selvästi erossa EFHK CTR:stä joten sen päällä on turvassa.
Talman laskettelukeskus
Talma on lähialueen rajalla, joten pysyttelen aina sen itäpuolella. Tuo iso varasto takana on jo sitten Hki-Vantaan lähialueella.
EFHV etelästä
Kaarto loppuosalle
Tuossa törmällä on vähän pyörteitä
Parkissa Hyvinkäällä
Purjelento siis jäi tältä päivältä, ja siihen varatulla parituntisella pitäisi tehdä jotain. Kävin syömässä kerholla jätskin ja tsiigailemassa grillillä, kun mitään ei tapahtunut. Juttelin siinä istuneen kaverin kanssa ja mietiskelin, josko Vesivehmaalle..hän ehdotti Räyskälää ja sehän olikin hyvä vaihtoehto!
EFHV 04 lähtöpaikka
Farewell Hyvinkää!
Tuo tie vie mökille. Metsässä on Kyöstilä.
Mökkikylä
Siitä järven toiselle puolelle katsomaan Marikan tädin kotikoivua, jota terrorisoin lentomelulla kierroksen verran. Aika paljon uimareitakin oli järvellä..
Ojajärven mökkilaitureita
Paavon ja Ritvan laituri
Myötätuuli lykki kovaa vauhtia kohti Räyskälää. Sinne siis.
Varmaan senkin takia vielä aamulla yksi koneistamme oli vapaana, joten päätin lähteä Hyvinkäälle katselemaan, jos vaikka ihan purjelentämään pääsisi. Rän, Zephyr alle ja menoksi.
Odotus Alfa 09
Poikkikiitotie oli käytössä ja "laskevan Cessnan jälkeen" pääsin liikkeelle.
Poikkikiitotie oli käytössä ja "laskevan Cessnan jälkeen" pääsin liikkeelle.
Taas on kapteenin sää OK - CAVOK
Kuvailin Hyvinkään suuntaan pari omaa maamerkkiäni. Käytän näitä suunnistuksen apuna ja varmistaakseni etten eksy Hevan alueelle.
Nätti Nikkilän kirkko erottuu selvästi keskellä peltoja. Tästä on helppo löytää Degeriin, seuraa vain etelän puolella lähellä alkavaa voimalinjaa. Nikkilän kirkko on selvästi erossa EFHK CTR:stä joten sen päällä on turvassa.
Talma on lähialueen rajalla, joten pysyttelen aina sen itäpuolella. Tuo iso varasto takana on jo sitten Hki-Vantaan lähialueella.
Keltainen piippu
Keltainen piippu näkyy Järvenpään eteläpuolella aika kauas. Tämäkin kuva on otettu pitkällä zoomilla kaukaa, kuten sumu kertoo. Taas itäpuolelta kiertäen ei osu boeingeihin.
Hyvinkää
EFHV alkoikin siintää kohta ja huutelin käytettäviä kiitoteitä. Hyvinkäällä oli pari purtsikkaa ilmassa, PIK-20 ja K-8b. Laskeuduin varmaan ensimmäisen kerran ultralla kiitotielle 12, jonka reunalla venaili pari lennokkikaveriakin. Lennokki oli onneksi maassa. 12:n loppuosalla on pientä pyörteilyä, kun rinne nostaa tuulen ja pyöryttää mukavasti sitä eestaas ja sivuttain. Tarkkana vaan niin kyllä siitä pääsee.
Aika kova vastatuuli niin laskukiito pysähtyi jo ennen 22-04 ja rullasin hallille. Siellähän viimeistä konetta - Grobia - työnnettiin jo halliin joten päivä oli finito.
Purjelento siis jäi tältä päivältä, ja siihen varatulla parituntisella pitäisi tehdä jotain. Kävin syömässä kerholla jätskin ja tsiigailemassa grillillä, kun mitään ei tapahtunut. Juttelin siinä istuneen kaverin kanssa ja mietiskelin, josko Vesivehmaalle..hän ehdotti Räyskälää ja sehän olikin hyvä vaihtoehto!
K-8b - joku onnekas pääsi oikeasti lentämään!
Tuulikin oli sopivasti kohti Räyskälää joten matkaan mars. Tuuli kentällä oli sen verran heikentynyt, että lähdin nollaneloselta.
Ojajärvi
Lensin kohti ilmailun Pesää ja matkalla pyörähdin monivuotisen kesäpaikkamme, Kyöstilän päällä. Vanha paperitehtaan toimihenkilöiden mökkikylä on mainiolla paikalla Ojajärven rannalla.
Mökkikylä
Siitä järven toiselle puolelle katsomaan Marikan tädin kotikoivua, jota terrorisoin lentomelulla kierroksen verran. Aika paljon uimareitakin oli järvellä..
Myötätuuli lykki kovaa vauhtia kohti Räyskälää. Sinne siis.
Räyskälä
Alkuperäinen hurja 12 minuutin GPS-lentoaika-arvio venähti 17 minuuttiin kun pyörin järven päällä. Räyskälässä oli 12 käytössä ja pöllähdin sinne hinauskoneen jälkeen laskuun. Pitkä on sekin kiitotie.
Räyskälä 12 left, right on se tynkä tuolla metsäsaarekkeen takana.
Rullasin kuppilalle ja sammutin propellon stoppo-asentoon asfaltilla. Yleisö hurrasi kuppilan terassilla arvellen, että oli kiire kaljalle tai kauhea pissihätä. Ei kumpikaan, en vain viitsinyt kivittää potkuria.
Jannuille Jaffaa. Nuo munkit ovat aivan liian tyrkysti aseteltuna siihen tiskille. Hyväää...
Terassilla olikin mukavaa. Otin Jaffan ja munkin mutta jutuista sai paljon irti. Vaikka osa keskustelusta aaltoili 1976 MM-purtsikoista, Rautavaaralla kukistuneesta Blanikista pikkusaunaan, tuli esiin minusta tärkeääkin asiaa, nimittäin...
Painopiste osuu koneissa kokonaismassasta huolimatta useimmiten hyvin oikealle raja-alueella. Laskurillahan sen näkee, ja jokainen tarkistaa painopisteensä itse niin ei tule yllätyksiä. Joka tapauksessa väärä painopiste on hengenvaarallinen. Itse käytän Excel-OFP-laskuria, joka näyttää painopisteen - lentämissäni koneissa sitä ei oikein saa pois rajoista.
Juuso rullaa CSX:llä
Hyvä juttutuokio olisi voinut jatkua pitkäänkin, mutta tie vie. Vielä tuli ilmi, että Räyskälä on tänä kesänä jonkin aikaa käytettävissä klo 21 asti moottorikoneillakin.
Pojat lähtivät terassilta saunaan ja minä kohti Torbackaa.
Matka jatkuu
Terassilla kaverit olivat kyselleet Zephyrin matkanopeutta. Päätinkin tsekata oikean toteuman, kun muistelin sen olevan 180 plusmiinus. Trimmasin koneen vaakalentoon 4600 kierroksella, tässä tulos:
4600 rpm, 190 km/h
Kokeilin vielä 4800 kierroksella ja tulos yllätti - hyvä keli ja potkurinkulmat?
4800 rpm, 210 km/h (näyttäisi olevan loivassa liu'ussa
Gepsissä ei ollut Torbackaa suoraan valittavana joten katselin kartasta suunnan ohi Nummelan. Lähestyin kentän paikkaa mutta missäs missäs...aika hankala se oli yhtäkkiä sieltä bongata. Löytyihän se kuitenkin
Tuossa metsikön takana, parkissa oleva lentsikka paljastaa
Siinähän on lentokenttä! EFTO!
Kylä on melunvaimennusaluetta joten kiertelin kauempaa oikeaan myötätuuleen. Laskeuduin ensimmäistä kertaa täältä päin, yleensä tuuli on ollut päinvastaisesta suunnasta.
Siihen kynnykselle vaan
EFTO on 360 metriä pitkä ja tällä tuulella sinne oli mukava ja helppo laskeutua. Nurmikenttä on pehmeä ja kosketus oli kuin sametille olisi laskenut. Rullasin parkkiin hetkeksi.
EFTO-asukas
Nurmikentän rauhaa
Taidekuva
Yritin soittaa kotiplaanin Malmille mutta kun vastausta ei tullut, jatkoin rohkeasti kohti Espoota ja Helsinkiä.
Ready for departure
Matkalla oli mukavia maisemia, Kirkkonummi laajenee kovasti ja jännän näköisiä asuinalueita on tehty sinne ja tänne. Espoossa bongasin lehtiinkin päässeen Villa Miniaton. Muutama miljoona ylimääräistä niin voisi ostaa vesilentosataman itselleen.
Villa Miniato
Kohta vastaan tuli tuttua maisemaa, hääjuhlapaikkamme Villa Rulludd löytyi taas niemestään
Villa...
Rulludd!
Kello oli sen verran sopivasti että näin paljon lähteneitä lauttoja Ruotsiin ja Eestiin. Aika paljon niitä näyttää tuosta yli menevän.
Viikkari seuraa Siljaa
Stadin edessä oli enemmänkin veneitä ja laivoja. Yksi iso erottui selkeästi, jokin risteilyalus jossa kannen uima-allas kyllä näytti aika tyhjältä. Iso oli ja Tallinnaan taisi suunnata.
Joku wunderbaum of the seas tms.
Navakka vastatuuli hidasti vähän ja meren päällä ollut tasainen keli vaihtui tosipompotteluun Nokan jälkeen, maan päällä. Kohta kotikenttä kuitenkin jos häämötti ja lasku suoraan vastatuuleen onnistui hyvin. Kone pysähtyi ennen 18-36:tta joten pääsin rullaamaan suoraan hallille.
EFHF Helsinki-Malmi
Kentällä törmäsin vielä tuoreeseen pilottiin, joka arpoi, oliko tuuli liian kova hänelle. Oli juuri saanut lupakirjan. Siinä juteltiin ja muistutin, että vain hän voi päättää ja jos epäilyttää, ehtii huomennakin ilmaan. Juttua riitti vaikka kuinka pitkään kun katseltiin Zephyriä ja juteltiin koneiden pesusta ja vaikka mistä purjelennosta. Tuulikin alkoi siinä jo hiljalleen hiipua. Pääsin lopulta lähtemään kuitenkin kotiin grillaamaan, saunaan ja sohvalle muistelemaan mainiota lentopäivää.
Tätä harrastelentämistä voisi kyllä tehdä vaikka työkseen!
Mekka, Finland: harrasteilmailun pesäpaikka Lopen Räyskälässä.
Rullasin kuppilalle ja sammutin propellon stoppo-asentoon asfaltilla. Yleisö hurrasi kuppilan terassilla arvellen, että oli kiire kaljalle tai kauhea pissihätä. Ei kumpikaan, en vain viitsinyt kivittää potkuria.
Jannuille Jaffaa. Nuo munkit ovat aivan liian tyrkysti aseteltuna siihen tiskille. Hyväää...
Terassilla olikin mukavaa. Otin Jaffan ja munkin mutta jutuista sai paljon irti. Vaikka osa keskustelusta aaltoili 1976 MM-purtsikoista, Rautavaaralla kukistuneesta Blanikista pikkusaunaan, tuli esiin minusta tärkeääkin asiaa, nimittäin...
Painavalla koneella lentäminen
Vaikka ylipainoja vältetäänkin, olisi hyvä puhua siitä, miten painavalla koneella lennetään, miten isoilla painoilla selviää hengissä. Keskustelua ei oikein ole, uskallusta vai halua? Saa nähdä, tuleeko tästä avauksesta yhtään keskustelua.
Lennän itse yleensä yksin, ja tuo jutustelu sai miettimään: onhan se nyt aivan eri asia lähteä kahdestaan kaverin kanssa kuin pienillä bensoilla yksin. En ole itse tutkinut asiaa tarkemmin, joten täytyy jutskata kokeneempien kanssa.
Olen kuitenkin lentänyt kahdestaankin silloin tällöin. Isoilla painoilla nousukiito on pidempi. Kärsimätön saattaisi vetää koneen liian aikaisin ilmaan, mutta kyllä se sieltä nousee kun odottaa. Ultrilla kaveri yleensä kuitenkin hämmästyy - "ai se nousi näin nopeasti". Alinopeudella ei kannata yrittää ylös, senhän näki jo aikanaan siitä Malmin Piper-onnettomuudesta. Onneksi kukaan ei sielläkään kuollut.
Olen kuitenkin lentänyt kahdestaankin silloin tällöin. Isoilla painoilla nousukiito on pidempi. Kärsimätön saattaisi vetää koneen liian aikaisin ilmaan, mutta kyllä se sieltä nousee kun odottaa. Ultrilla kaveri yleensä kuitenkin hämmästyy - "ai se nousi näin nopeasti". Alinopeudella ei kannata yrittää ylös, senhän näki jo aikanaan siitä Malmin Piper-onnettomuudesta. Onneksi kukaan ei sielläkään kuollut.
Jollain oli purtsikassa sähkömoottori. Näppärää.
Nousun jälkeen maavaikutus auttaa paljon siihen, että saa tarpeeksi nopeutta varsinaisen nousun tueksi. Vaikka ultrat yleensä menevät ristinä, raskaalla koneella kannattaa olla tarkkana. Kyllä ultrakin sakkaa jos oikein yrittää. Sakkausnopeudet nousevat raskaalla koneella lennettäessä.
Pitääpä selata noita Onnettomuustutkinnan julkaisuja, löytyykö sieltä lisää suoranaisesti ylipainosta johtuneita onnettomuuksia.
Hyvä juttutuokio olisi voinut jatkua pitkäänkin, mutta tie vie. Vielä tuli ilmi, että Räyskälä on tänä kesänä jonkin aikaa käytettävissä klo 21 asti moottorikoneillakin.
Pojat lähtivät terassilta saunaan ja minä kohti Torbackaa.
Terassilla kaverit olivat kyselleet Zephyrin matkanopeutta. Päätinkin tsekata oikean toteuman, kun muistelin sen olevan 180 plusmiinus. Trimmasin koneen vaakalentoon 4600 kierroksella, tässä tulos:
Kokeilin vielä 4800 kierroksella ja tulos yllätti - hyvä keli ja potkurinkulmat?
Gepsissä ei ollut Torbackaa suoraan valittavana joten katselin kartasta suunnan ohi Nummelan. Lähestyin kentän paikkaa mutta missäs missäs...aika hankala se oli yhtäkkiä sieltä bongata. Löytyihän se kuitenkin
Kylä on melunvaimennusaluetta joten kiertelin kauempaa oikeaan myötätuuleen. Laskeuduin ensimmäistä kertaa täältä päin, yleensä tuuli on ollut päinvastaisesta suunnasta.
EFTO on 360 metriä pitkä ja tällä tuulella sinne oli mukava ja helppo laskeutua. Nurmikenttä on pehmeä ja kosketus oli kuin sametille olisi laskenut. Rullasin parkkiin hetkeksi.
Yritin soittaa kotiplaanin Malmille mutta kun vastausta ei tullut, jatkoin rohkeasti kohti Espoota ja Helsinkiä.
Ready for departure
Matkalla oli mukavia maisemia, Kirkkonummi laajenee kovasti ja jännän näköisiä asuinalueita on tehty sinne ja tänne. Espoossa bongasin lehtiinkin päässeen Villa Miniaton. Muutama miljoona ylimääräistä niin voisi ostaa vesilentosataman itselleen.
Kohta vastaan tuli tuttua maisemaa, hääjuhlapaikkamme Villa Rulludd löytyi taas niemestään
Kello oli sen verran sopivasti että näin paljon lähteneitä lauttoja Ruotsiin ja Eestiin. Aika paljon niitä näyttää tuosta yli menevän.
Stadin edessä oli enemmänkin veneitä ja laivoja. Yksi iso erottui selkeästi, jokin risteilyalus jossa kannen uima-allas kyllä näytti aika tyhjältä. Iso oli ja Tallinnaan taisi suunnata.
Navakka vastatuuli hidasti vähän ja meren päällä ollut tasainen keli vaihtui tosipompotteluun Nokan jälkeen, maan päällä. Kohta kotikenttä kuitenkin jos häämötti ja lasku suoraan vastatuuleen onnistui hyvin. Kone pysähtyi ennen 18-36:tta joten pääsin rullaamaan suoraan hallille.
Kentällä törmäsin vielä tuoreeseen pilottiin, joka arpoi, oliko tuuli liian kova hänelle. Oli juuri saanut lupakirjan. Siinä juteltiin ja muistutin, että vain hän voi päättää ja jos epäilyttää, ehtii huomennakin ilmaan. Juttua riitti vaikka kuinka pitkään kun katseltiin Zephyriä ja juteltiin koneiden pesusta ja vaikka mistä purjelennosta. Tuulikin alkoi siinä jo hiljalleen hiipua. Pääsin lopulta lähtemään kuitenkin kotiin grillaamaan, saunaan ja sohvalle muistelemaan mainiota lentopäivää.
Mekka, Finland: harrasteilmailun pesäpaikka Lopen Räyskälässä.
2 Responses to "Kesä tuli! Miten painava kone lentää?"
3. kesäkuuta 2013 klo 10.29
Puhut koko ajan kirjoituksessa EFHKn TMAsta vaikkakin tarkoitat varmaan EFHKn lähialuetta eli CTRää.
Fellow Aviator
3. kesäkuuta 2013 klo 10.42
Lähetä kommentti