Laskuja ja nousuja

Timo Hyvönen

, ,

Sunnuntaina paistoi aurinko ja kuuma kesätaivas poltteli lentämään. Otin pari nousu- ja laskuvideota Malmilta, Forssasta ja Kiikalasta.

Ensimmäisenä lasku Kiikalaan. Tuuli oli suoraan kiitotien suuntainen ja lasku 18:lle normaali parista puuskasta huolimatta. Loppuosalla oli hyvä kantava alue ja lasku meinasi pitkittyä mutta ei sitten pahemin pitkittynytkän.



Laskeutuminen Kiikala 18

Kiikalassa vartin viivähdys testaten mm. kentällä sijainnut hieno nahkanojatuoli. Lentoonlähtö Kiikalasta ja kaarto nousussa Forssan suuntaan - ainakin kiitotietä riitti. Nousussa huomasin lentokonehallilla liikettä, harmi että ehdin jo lähteä matkaan - olisi ollut mukava jakaa kokemuksia

Nousu Kiikala 18

Lähestyminen ja lasku Forssaan olivat GPS:n kanssa huomattavan paljon helpommat kuin pelkän kartan avulla. Kenttäkin erottui jo selkeästi kauempaa. Laskukierros pellon päällä on miellyttävä, tosin laskussa kävi ilmi että eturengas oli tyhjentynyt.


Lasku Forssa 22

Renkaan paikkauksen jälkeen matka pääsi jatkumaan Räyskälään, jonka laskuvideo jäi kesken akkujen loppumisen takia. Tässä kuitenkin lentoonlähtö Forssasta. Rullaustie on suljettu joten kiitotietä käytetään molempiin suuntiin.



Lentoonlähtö Forssa 22

Sokerina pohjalla vielä rullaus Malmilla asemataso 2:lta 18:n yli Mike-Juliet ja rullaustietä pitkin 09-27:n yli odotukseen Bravo josta lentoonlähtö ja lento Nokan kautta länteen.




Rullaus ja lentoonlähtö Malmilta

Surprise 6.6.2010

moonraker56

,

Really this is all Wittgenstein's fault - I mean, the form of this blog. I'll explain later. Let's go back to 6th June, 1971. I'm on a quickie out-and-return from Nummela to Hyvinkää in our (Cumulus') beautiful turquoise blue Vasama Victor Alpha Juliet. Dryish thermals ahead of a weak warm front, surface wind from about SW, upper wind from the NW. About half-way home from Hyvinkää (this is 1971: I'm not troubled by any air traffic control, "their" airspace base is 6000 ft), I find a rather rough dry thermal and work it up to about 5000 ft, but then lose it and head out westwards ... into very weak smooth lift. Hm ... feels like wave (I'd been to the wave camps at Kebne and Pallas) ... and so it turns out. Backwards and forwards along a SW - NE imaginary line, and soon approaching 6000ft I ask Helsinki ATC for clearance upwards: refused. Oh well ... back to Nummela. My first thermal wave.

Jump 39 years to 6th June, 2010. Hyvinkää. No great expectations, looks like dry thermals below increasing medium-level cloud. Let someone else try: send out the Astir dove from the ark - but the dove doesn't return, he's in lift. Now a serious rush for take-off, behind the other Astir and the LS-7. Sitting in the Hyvinkää Ilmailukerho's ASK-21 with Roger, chatting in our own tongue, we still don't expect much - just a quick local flight, I want to try the latest version of Cumulus (see Cumulus flight navigator), Roger wants to get acquainted with the countryside.

No luck: 4 minute circuit.

Try again - this time we find some weak stuff, and slowly but ever more surely we extract ourselves from the G47 ABC "prison", 4000ft, 5000ft, finally FL60. All the time lift improving, and then real cumulus. But - best of all - wave clouds. To continue we have to be in D or E, so we push further north, with the navigator giving us confidence that we have bags of height to get home. The clouds get ever firmer, and now, for the first time we feel, in clear air, between cumulus streets, the unmistakable silky-smooth wave. Going still one step northwards, we finally reach even better wave lift. We are still below cloudbase, but now we cruise along in the clear air in a WSW - ENE direction in weak but steady lift. Up, up, past cloudbase; now we can see that the NWly flanks of the cumulus streets are here and there smooth, like gently rolling hillsides. Above us, much higher, a long lenticular cloud bank helps us keep our direction parallel to its edge. We do a few circles in the lift, and the navigator confirms that we are in a NW'ly flow, one at right angles to that of the convection layer where we had earlier circled in thermals. Looks like thermal wave.

We reluctantly break off our dream flight at FL95 - why didn't we have the confidence to ask for more before take-off? Now back home, enjoying our more than adequate height, funnelling ourselves down and in through C and B into A.

Esa and Kari have arranged a grill evening, bless them: club members gather round and sit in the soft evening sunshine and talk, or just listen. But for me, and I guess for Roger too, we are still up there, amidst the peace and beauty of the cloudscapes, floating about without a care in the world. It's difficult to come back down to earth.


Oh yes - what about Ludvig W., how did he get into this? At the beginning I sat looking at the blank screen, trying to think how to start this blog. With such marvellous experiences to express, but so many conflicting thoughts, too. Why am I writing this, for whom, how can I explain these sensations of joy and satisfaction? And in Finnish, still a foreign language for me after all these (45) years? Wittgenstein's famous dictum about what can and what cannot be said came uninvited to mind. I turned to the Oxford Dictionary of Quotations to see what L.W. had really said. P. 824. So that was it? Not very impressive after all - but, hey, what's this he said, too - this is my problem in a nutshell: "The limits of my language mean the limits of my world" (Tractatus Logico-Philosophicus (1922)). That's what's holding me back - trying to express my dearest thoughts in a language other than my own. Why not write in English? (small voice: "No-one will read it anyway, so what does it matter, except to you yourself?). Done. I read quotations from the next author (P.G. Wodehouse 1881 - 1975), and feel much better. Then I read those from the previous author (George Wither 1588 - 1667), and feel much, much worse. Thank God for flying in sailplanes.

Savossa ja idässä

Timo Hyvönen

Lauantain lentoretki suuntasi kaverini Teemun kanssa hänen synnyinseuduilleen, Siilinjärven Rissalaan. Tulkkihan oli tietehhiiii miäränpiässä tarpeen mutta matkalle mahtui hyviä kokemuksia ja muutamia huomioita.

Julma pilootti valmistautumassa matkalentoon Malmin odotuksessa

Malmilta matkaan

Oli synkkä ja myrskyinen yö...ei vaan kirkas, hieman tuulinen päivä. Tein briefingissä lentosuunnitelman EFLA-EFPK-Kalla-EFKU ja varasin n. 10 minuuttia läpilaskuihin (RMK/TGL EFLA jne). Tämä osoittautui myöhemmin riittämättömäksi.

Kone palautui Turusta käyttöömme hyvissä ajoin. "Pikkuisen pomppuista, matkanopeus oli välillä vain 125 km/h" totesi lennonopettaja. Meidän reitillämme tuuli oli pääosin sivusta ja pintavoimakkuus oli lähdön aikoihin n. 12 kts. Tankkauksessa lorautimme osan bensasta varmuuden vuoksi ohjaamon puolelle, perr...no, se haihtui ennen lähtöä.
Suora vastatuuli, lähtö kiitotieltä 27 ja 18-36:n kohdalla oltiin jo näin korkealla

Käytössä oli vähän harvemmin käytetty kiitotie 27. Valokuvauslento OH-NEU ohitti odotuspaikalla vauhdinottoon aivan kiitotien päähän. Syy selvisi kun odotimme kakkosena vuoroamme: Cessna kiihdytti pinnassa hurjaan vauhtiin ja polttariseurueen kohdalla kone lähti suorastaan ultrakevytmäiseen nousuun. Sain omaan nousuuni luvan oikeaan kaartoon ja kävimme moikkaamassa koti-tapanilalaisia.

Tapanila-Mosabacka. Kotitalo on kuvan alareunassa keskellä, siinä puiden peitossa.

Lahti-Vesivehmaa

Esittelin Teemulle ilmatilarajoituksia kun porrastuimme 1000 -> 1300 -> 2500 jalkaa lähestymisalueilla, kunnes pääsimme pienempien pomppujen seuraan ylemmäs. Keli oli aika moukkuinen, kunnon purjelentosää pienestä tuulesta huolimatta.

Matka Vesikselle sujui sukkelaan n. 170 km/h maakeskinopeudella tuulesta huolimatta. Vesivehmaalla käytössä oli kuuluisa kiitotie 25.
Vesivehmaan sotamuistomerkki

Lennonjohtotornin näköisen talon seinällä luki "Vesis klubi" ja "Vain jäsenille". Ovet olivat lukossa. Löysimme onneksi vesihanan museon seinustalta, jano.


Vesis-klubin edessä parkissa

Museo oli auki ja on nyt kesällä auki viikonloppuisin klo 11-18 pl. juhannus. Pääsymaksu on vaivainen 3 euroa ja ryhmillekin museon saa auki muina aikoina 20 eurolla.

Vesivehmaan museo

Valitettavasti emme ehtineet tutustua tosi mielenkiintoisen näköiseen tarjontaan kiireisinä turisteina vaan lähdimme jatkamaan matkaa.

OH-NTE oli seurannut meitä Malmilta harjoittelemaan sivutuulilaskuja

Pieksämäki-Naarajärvi

Naarajärvelle edetessä harjoittelimme karttasuunnistusta, ja melko hyvin se onnistuikin. Huomasin, että plaanin aikataulu ei tule onnistumaan - Vesivehmaalla menikin 20 minuuttia - joten otin yhteyttä radiolla Tampereen alueeseen ja lisäsin matka-aikaa etteivät huolestu.

Mikähän vana tuolla on - Obama tule apuun!

Matkalla näytti siltä, että siellä täällä olisi sadekuuroja, mutta ne olivatkin maahan asti ulottuvia sumupilviä. Jännä sääilmiö, jonka Robin varmaan voi selittää.

Pieksämäki-Naarajärvi

Naarajärvellä oli käynnissä motskariharjoittelua uuden näköisellä harjoitteluradalla. Saimme normaalin korpikenttäselvityksen lennonjohdolta laskuun.
Jäyhä lennonjohtaja tarkkaili toimiamme. Selvitykset olivat korpikentän luonteen mukaisia:
" ".

Kentällä oli pirun kylmä. Soitin varmuudeksi jo seuraavan lentosuunnitelman Kuopiosta Varkauteen, ettemme jäisi kentälle turhaan jumiin. Kuopio on sotilaskenttä ja lentosuunnitelma pitää tehdä jo tuntia ennen lähtöä. Vähän käy sääliksi paikallislentäjiä, luulisi että jokin helpompi menetelmäkin toimisi, ei kenttä ihan niin vilkas ole.
Naarajärven sotamuistomerkki

Kuopijo

Kuopion lähestymisalue on laaja ja autio. Melkein heti Naarajärveltä nousun jälkeen aloitimme keskustelun Kuopion tornin kanssa. Saimme selvityksen alueille alle 3500 jalkaa, vaikka unohdin mainita lentokorkeutemme (3250 jalkaa). Mukavaa, että lennonjohtaja vinkkasi asiasta. Hän sanoi myös, että kentän ja keskustan päällä on juuri sadekuuro ja tuuli oli kova ja puuskainen.

Sovimme, että tarkastellaan tilannetta lähempänä, TMA-rajalta on kuitenkin matkaa n. 20 minuuttia matkaa kentälle. Kiertelin sumu/tihkupilviä kohti kaapuntia. Yllättäen erään pilven reunalla oli kunnon puuska. Teemu kiristi puuskan jälkeen lannevyötä. Kabiini ei rikkoutunut, pää lienee tarpeeksi pehmeä.

Jännä sääilmiö. Tuo ei ole sadetta vaan sumua

Sadepilvi väistyi ja tuulikin hieman laantui, pääsimme hyvin laskuun suoraan kaupungin yli kulkematta Kallan kautta. Kosketusnopeus oli GPS:n mukaan n. 64 km/h.

Perillä Kuopiossa

Teemun isä oli vartioinut armeija-aikanaan hartaasti tässä tornissa ollutta tutkakupua - turhaan, se oli nyt varastettu!

Migi lähtövalmiina suoraan toimintaan

Kuopion lentokenttä

Lentokentällä oli hiljaista. Yksi matkustaja odotteli muutaman tunnin päästä lähtevää Lappeenrannan lentoa, vai liekö ollut jatkamassa Riikaan. Järkytys kuitenkin odotti heti terminaalissa: SUIHKARI OLI KIINNI! Hartaasti odotettua kahvia ja pullaa ei siis saataisikaan!

Äh, lauantaisin suljettu

Päätimme käydä briefingissä tsekkaamassa tilanteen. Olin jo kertonut Teemulle että tämä on vain itsepalvelutiski nykyään ja kaikki on keskitetty Helsinkiin mutta yllättäen toimistolla olikin ihmisiä! Keskustelimme sen verran, että kävi ilmi että varsinaista neuvontaa he eivät saa antaa, vaikka ovatkin siellä muuten paikalla. Muita tehtäviä toki on turvassa ja Hki-Vantaalta ulkoistettuna, mutta varsinainen kielto tehdä lennonneuvontaa kun siihen aikaa olisi kuulosti oudolta.

Mukava uutinen oli se, ettei tämä muutos ollut vaikuttanut henkilöstöön, irtisanomisia ei ollut tarvittu.

Turvauduimme kolikkoautomaattiin (varaa kolikoita!) sokeritasapainon palauttamiseksi. Päätimme jatkaa matkaa heti, mutta uhkaava sadekuuro näytti tulevan päälle ja odotimme laskuvarjokerhon terassilla (kiitos sohvasta ja wlanista, älkää nyt sulkeko sitä). 6 astetta (plus) ja pieni ropina alkoi, vilutti raskaasti. Odotimme sadetta. Odotimme.


Kuopion lentoasema

Ei sitä tullutkaan! Vilkaisin kerhon katon yli ja kuuro menikin eri suuntaan. Äkkiä koneeseen ja selvitystä kehiin, rullaten odotukseen ja lentoon. Lennonjohtaja oli hyvin avulias, saimme säätiedot ja suorat selvitykset kohti Varkautta. Aika hiljaistahan siellä oli, muita ei tänä aikana näkynyt tai kuulunut.
Kuopio kylpi jo ilta-auringossa - satamakaupunki tämäkin
Varkaus

Keli alkoi parantua, Kallaves oli uskomattoman kaunis.

Kallavesi itään

Varkauden tehtaiden jälkeen vehreä Joroisten kenttä näkyikin ja huimasi suuruudellaan ja laajuudellaan. Harmi ettei sillä taida nykyisin olla pahemmin oikeastaan mitään käyttöä.

Joroisten kenttä vehreänä

Myötätuuliosa kiitotielle 32 ravisteli metsän päällä hiukan mutta järven yläpuolella oli rauhallista. Jälleen suora vastatuulilasku, n. 13 kts.


Kaunis kenttä kerää turisteja valokuvailemaan

Kentällä oli pari Nesteen Jet-A1-tankkia mutta 100LL:ää ei tarjoiltu. Kävimme tutkimassa hienoa EU(?)-terminaalia, kuin pakasta vedetty! Siirtäisivät vaikka Kuhmoon niin olisi (minulle) enemmän käyttöä.

Parkissa platalla

Teemun astma oli Kuopion jälkeen ahistanut hengitystä niin että jumppailimme hetken availlen hengitystä kunnes jatkoimme Mikkeliin.

Matkalla Mikkeliin näimme myös tällaisen autoradan


Mikkeli

Kenttä on lähes keskustassa. Lähestyminen jäi hieman korkeaksi ja loppuosalla ihmettelin jo että mahdunkohan tuohon lainkaan. Vedin täydet laipat ja laskin nopeuden 80 km/h ja jopas tultiin kuin hissillä alas.
Mikkelin lentoasema

Korkeahko metsä kentän reunoilla aiheutti erittäin voimakkaan gradientin, joten loppuvaiheessa sai nopeuden kanssa olla erittäin tarkkana.


Letkusta kerrankin

Mikkelissä yllätyin: Nesteen 100LL-automaatti oli edelleen paikallaan! Tankkasimme siis lyijyä parikymmentä litraa, vaikka bensa olisikin saattanut riittää perille asti. Ei se reservi haittaakaan.

Neste on lopettamassa jakeluketjuaan. Vielä bensaa kuitenkin saa

Utti

Matkalla Uttiin oli vaara-alue D14A. Bulletinista olin huomannut sen olevan lauantaina aktiivinen, mutta tarkistin asian vielä alueesta - kyllä, siellä oltiin gineksessä ja IT-tykit harjoituksissaan. Päätin siis kiertää alueen, joka muuten on uusimmissa kartoissa isompi kuin vanhemmissa.

Utti lännestä

Utin kenttä on hurjan iso. Liitelimme lähemmäs kiitotien loppupäätä laskussa ja rullasimme laskuvarjokerholle katselemaan. Toimintaa oli kuulema yritelty koko päivän mutta vain neljä pokaa oli onnistunut. Pilvikatto oli häirinnyt korkeita hyppyjä.

Parkkipaikkaa

Saimme ystävälliseltä laskuvarjoilijalta kyydin ABC:lle tutkimaan Antonovia ja Messerschmittiä, samalla tietenkin saimme lopultakin juomaa ja ruokaa. Hän neuvoi myös oikopolun takaisin kerholle.
ABC:n Antonoviin pääsee sisälle

Neuvostoliitossa lentäjät olivat lukittuna ohjaamoon

Suomen Messerschmittien tulokset olivat huimaavia

Oikotie ABC:ltä kentälle menee tästä.

Kentällä tutustuin lähemmin hyppyjuna OH-SIS:n jonka viimeksi tapasin Räyskälässä. Silloin näkymä Grobin takaikkunasta oli tällainen.


MÄ SYÖN SUT!

Lähtiessä vaihdoimme vielä pari sanaa paikallisen lentäjän kanssa ja hän kertoi, että Neste sulkeekin 100LL-asemansa vasta syksyllä. Itä-Suomi jää silloin aika autioksi, kun Shellejä ei siellä pahemmin ole. Minkähän kentän lähiseudulta löytyisi autobensa-asemia?

Utin kiitotie on leveä ja pitkä

Teemu keskittyy nousukiitoon Utin kentällä.

Kouvolan ratapiha kimmeltää

Malmille

Utista suuntasimme suoraan Malmille. Nousimme katsomaan maisemia 6500 jalkaan. Laskeva aurinko ja autereinen Etelä-Suomi suorastaan huimasivat. Huh, Suomi on kaunis.
Suomenmaa

Lähestyimme Hki-Vantaan TMA:ta ja aloin työnnellä korkeuksia pois. Ilmailun kriittinen juttu lähestymisalueiden koosta ja ilmatilarajoituksista pyörivät mielessä, kun Kouvolan jälkeen mentiin alas turvaamaan isojen liikennekoneiden laskeutumispolkuja. Viimeistään kun Porvoon jälkeen jouduttiin alas 1300 jalkaan, alkoi vähän harmittaa. Onko tämä nyt oikeasti aivan välttämätöntä?

Kone pestynä

Helsingin korpikenttä oli tyhjillään ja laskeuduimme suoraan 27:n kautta hallille. Kone puhtaaksi, kirjat kuntoon ja kotiin...paitsi että meidät oli lukittu häkkiin!

Päivystäjä tuli avaamaan asemataso 2:n lukon ja kertoi, että portit suljetaan 21 aikoihin jos liikettä ei näy. Päivystäjähän on paikalla 22.30 asti ja tavoitettavissa radiolla tai puhelimitse. Saimme portin auki ja pääsimme ansaitulle oluelle!

Opetuksia

Ainahan sitä oppii vielä tässäkin iässä. Nämä muutamat jutut jäivät tästä retkestä mieleen.

- tuulisena päivänä kannattaa kokeilla eri korkeuksien tuulioloja säätiedotteen lisäksi ihan käytännössäkin - matkanopeudessa voi olla huomattavia eroja
- pitäisi oikeasti tarkistaa, mistä saa ruokaa TAI pitää sitä mukana. Päähän alkaa jossain vaiheessa muuten sattua
- Nesteen bensaa saa vielä tämän kesän ajan (syyskuuhun asti)
- Shellin automaatteihin sopivat kortit kannattaa tarkistaa, kaikki eivät käykään (kun Shell lakkautti kerhoilta niitä kortteja)
- Reissuun kantsii ilman muuta lähteä kaverin kanssa, reissuista saa näin paljon enemmän irti
- Kannattaa varata aikaa ja välilaskuja paljon, kentillä on yleensä mukavia ihmisiä - lentäjiä!

Dokumentti mukavasta reissusta