14.22
GoPro on napannut hyvän osuuden action-kameroiden markkinoista. Vanha SD-Heroni sai arvoisensa hautajaiset, kun se lopulta hajosi fyysisesti. Vaikka iPhonella saa maniota videota, hankin nyt HD Hero Black 3+:n videokameraksi.
Paketissa tuli muutama perusteline, toivottavasti vanhan kameran liittimet ovat vielä jossain laatikoissa tallessa. Vanhathan ovat yhteensopivia keskenään.
.JPG)
Siinä niitä palasia on. Vedenpitävä teline on vakuuttava ja paljon paremman oloinen kuin aiemmassa mallissa
Uusi kamera on paljon pienempi kuin vanha ja mekaaniselta olemukseltaan paljon jämäkämpi. Selvä ero vanhaan on akku (vanhassa patterit) ja lataus USB:n kautta. Kaukosäädinkin on mukana, mutta iPhonen GoPro-app tekee sen aika tarpeettomaksi. Nyt kuvan näkee ja sitä voi tähtäillä puhelimesta wifi-yhteyden kautta.
.PNG)
GoPro app iPhonessa. Näpräpräp
Testailin kameraa jouluna ja kävin lentelemässäkin sen kanssa. Muutama havainto:
- akku kestää lopulta aika vähän aikaa, jos kameraa ei sammuta kun sitä ei käytä. Pitää opetella tunnistamaan lataustilanne ja wifi-säädöt tuosta appista (ja muistaa sammuttaa virta välillä).
- wifi tai jokin kuumentaa kameraa kovasti, jokin taitaa viedä paljon virtaa
- laitteen "natiivi"-liittymä (kamerassa) on sinänsä ihan looginen, mutta lähes yhtä hankala käyttää kuin ennenkin. Eipä sitä paljon tarvitse käyttääkään kun on toi app
- firmware-päivitys on helppoa - ohjeet löytyvät hyvin GoPro-webistä. Toisaalta, miksi näitä pitää päivitellä?
Kuvanlaatu on hyvä. Black 3+ on sarjan huippumalli, mutta aloin kyllä miettiä olisiko silverillä tms. pärjännyt. Tuo paras kuvanlaatu on sellaista, jota ei taida ikinä tarvita (tai sitä tarvitsevat lähinnä elokuvausalan ammattilaiset).
Telineitähän tuohon kameraan löytyy sitten vaikka kuinka. Listauksia saa googlella, esim. http://www.digitarvike.fi/gopro_muut_osat ja Flightforumilla asiasta on keskusteltu mm. tässä ja tässä. Kerhojen käytännöt koneisiin kiinnittämisestä vaihtelevat (mm. imukuppeja ei aina voi käyttää).
.JPG)
Käsittelemätön kuva Helsingin edustalta 25.12.2013.
Kokosin tämän videon testiksi joulupäivän lennolta. Alla myös vertailuksi vanha vintturinousu, joka on otettu SD-Herolla. Uudemmassa videossa moottorin surina tuli kyllä hyvin videolle mutta peitin sen silti. Vanhassa videossa äänikin on mukana (purjelento on hiljaisempaa). Hyvin tuo uusikin kamera äänen nappaa, paremmin kuin vanha.
Testilento uuden kameran kanssa Stadin päällä
Vanha SD-Hero toimi myös ihan hyvin. Sinne jää maapallo
Loppujen lopuksi - ei se kyllä kamerasta ole kiinni vaan kuvaajasta. Hyviä kuvia tällä kameralla saa, nyt pitää vain suunnitella, mistä niitä ottaa. Toivottavasti kevään ja kesän mittaan löytyy paljon kuvattavaa!
Paketissa tuli muutama perusteline, toivottavasti vanhan kameran liittimet ovat vielä jossain laatikoissa tallessa. Vanhathan ovat yhteensopivia keskenään.
.JPG)
Siinä niitä palasia on. Vedenpitävä teline on vakuuttava ja paljon paremman oloinen kuin aiemmassa mallissa
Uusi kamera on paljon pienempi kuin vanha ja mekaaniselta olemukseltaan paljon jämäkämpi. Selvä ero vanhaan on akku (vanhassa patterit) ja lataus USB:n kautta. Kaukosäädinkin on mukana, mutta iPhonen GoPro-app tekee sen aika tarpeettomaksi. Nyt kuvan näkee ja sitä voi tähtäillä puhelimesta wifi-yhteyden kautta.
.PNG)
- akku kestää lopulta aika vähän aikaa, jos kameraa ei sammuta kun sitä ei käytä. Pitää opetella tunnistamaan lataustilanne ja wifi-säädöt tuosta appista (ja muistaa sammuttaa virta välillä).
- wifi tai jokin kuumentaa kameraa kovasti, jokin taitaa viedä paljon virtaa
- laitteen "natiivi"-liittymä (kamerassa) on sinänsä ihan looginen, mutta lähes yhtä hankala käyttää kuin ennenkin. Eipä sitä paljon tarvitse käyttääkään kun on toi app
- firmware-päivitys on helppoa - ohjeet löytyvät hyvin GoPro-webistä. Toisaalta, miksi näitä pitää päivitellä?
Appissa kuvaa voi katsella isonakin. Jostain luin että tuo 720 sopii parhaiten liikkuvan kuvan kuvaamiseen. Tosi hyvä apu kameran suuntaamiseen.
Telineitähän tuohon kameraan löytyy sitten vaikka kuinka. Listauksia saa googlella, esim. http://www.digitarvike.fi/gopro_muut_osat ja Flightforumilla asiasta on keskusteltu mm. tässä ja tässä. Kerhojen käytännöt koneisiin kiinnittämisestä vaihtelevat (mm. imukuppeja ei aina voi käyttää).
.JPG)
Kokosin tämän videon testiksi joulupäivän lennolta. Alla myös vertailuksi vanha vintturinousu, joka on otettu SD-Herolla. Uudemmassa videossa moottorin surina tuli kyllä hyvin videolle mutta peitin sen silti. Vanhassa videossa äänikin on mukana (purjelento on hiljaisempaa). Hyvin tuo uusikin kamera äänen nappaa, paremmin kuin vanha.
Testilento uuden kameran kanssa Stadin päällä
Vanha SD-Hero toimi myös ihan hyvin. Sinne jää maapallo
Loppujen lopuksi - ei se kyllä kamerasta ole kiinni vaan kuvaajasta. Hyviä kuvia tällä kameralla saa, nyt pitää vain suunnitella, mistä niitä ottaa. Toivottavasti kevään ja kesän mittaan löytyy paljon kuvattavaa!
1.07
Kävimme itsenäisyyspäivän kunniaksi Göteborgissa hoitelemassa firman ja Idan juttuja. Lauantaipäivä jäi yllättäen vapaaksi, joten tutkiskelin hieman paikkakunnan ilmailutarjontaa. Jo perjantaina olimme käyneet katsomassa Varbergs Flygklubbia ja erittäin tuulista Varbergin nurmilentokenttää. Nyt jäi sopiva väli tutustua Göteborgin Aeroseumiin ja viereiseen Göteborg City Airportiin.
Aeroseum sijaitsee jonkin verran Göteborgista Osloon päin. Nopein reitti olisi tällä kertaa ollut paljon nopeampi, satuin valitsemaan navigaattorista jonkin scenic routen asuinalueiden läpi. Lopulta Draken osoitti kohti museota.
Pääsyliput maksettiin jo sisääntuloväylällä, lipunmyyjä puhui yllättäen hieman suomea - "mummo opetti".
Aurinkoinen mutta tuulinen jäätävä keli olisivat saaneet hippulatkin vinkumaan kun juoksimme luolaan. Aika massiivisia rakenteita, varmaan jostain ydinuhan synkimmiltä vuosilta.
Heti sisäänkäynnin jälkeen alkoi näyttelykokoelma. Luola vietti loivasti alaspäin. Ensimmäisenä oli viimeisen päälle fiksattu North American Harvard -harjoituskone.
Helikoptereita - varsinkin näitä amerikkalaisperäisiä kuljetuskoptereita - oli luola pullollaan. Näyttelyssä taisi olla enemmän koptereita kuin Suomen ilmavoimilla on ikinä ollutkaan.
Heti kolmannen koneen kohdalla oli ryhmä seuraamassa esittelyä. Esittelykierrokset ovat lisämaksuttomia, mutta aikataulun takia emme jääneet kuulemaan mielenkiintoisia historiikkeja.
Saab 29 Tunnan oli ensimmäinen ruotsalainen suihkuhävittäjä. Ruotsissakin oli ensin Vampireita, mutta oma kone saatiin aikaiseksi aika pian. Wikipedia kertoo taustoja.
Näyttelyssä oli faktatietoa seinätauluina jonkin verran, mm. atomipommeista.
Ensimmäisessä näyttelytilassa oli lopuksi vielä muutama kopteri ja vähän maakalustoa.
Lopuksi oli vielä ilmavoimien salainen ase, Saab 900!
Alamäen lopussa oli paloseinä ja ovien takaa aukenikin isompi halli. Eipä tässä vielä kaikki!
Luolassa oli lisää helikoptereita ja Drakeneita puhumattakaan muista lentsikoista
Lentämisen teoriastakin oli ihan vähän juttua, lintujen siiven koostumuksesta ym.
Lapsille oli paljon kokeiltavaa ja nähtävää. Joulupukin helikopterin rupelit pyörivät!
Merivalvontakone Cessna 337 oli esillä. Ohjaamo näytti ihan Cessnalta.
Jostain muistan joskus lukeneeni, että tätä konetta olisi saanut lentää jopa 1-moottorikelpuutuksella. Tämä jää nyt vahvistettavaksi.
Merivalvonta oli omalla alueellaan esillä helikoptereineen pelastuslauttoineen.
Suurimmaksi osaksi kuitenkin näyttely on sotakalustoa, hyvinkin mielenkiintoista.
Lansenista suunniteltiin ensimmäistä ruotsalaista ydinpommittajaa. Ihan liuhakan näköinen peli. Hyrrr...ketähän ne ruottalaiset olisivat pommittaneet?
yksi luolahaara oli varattu simulaattoreille. Piper, Bulldog ja kaksi Viggeniä olivat käytettävissä 50 kruunun korvausta vastaan - ei paha! Lentoaikaa sillä olisi saanut vartin. Juttelin vanhemman vahdin kanssa ja homma pyörii pitkälti vapaaehtoisvoimin. Mukavasti töissä oli nuoriakin, mutta ilmeisesti ilmailumuseoiden globaali ongelma - ukkoutuminen - on vallalla täälläkin.
Mainostin tulevaa Malmin fly iniä, annoin tarran ja jatkoimme matkaa.
Näyttelyalue jatkui Suomen ilmavoimien pienellä esittelyllä. Ruotsalaisten osuutta ja Suomen hakaristin historiaa oli laitettu seinille.
Ilmeisesti Ruotsissa suurenakin koettua DDR-uhkaa esiteltiin mainiolla, ei mitenkään ilmailuun liittyvällä esimerkillä. Pikkuinen hotellihuone oli varustettu vakoilukameroilla, joita voi katsella huoneen ulkopuolelta. Oli ne aika hyvin piilotettu, parin millin reiästä kamera kuvasi koko huoneen.
Pikkuosasto esitteli avaruustekniikkaa, satelliitteja ym.
Kalustoon olisi päässyt hyvin sisään, nämä kopterit tosin olivat aika riisuttuja lastenversioita.
Vieressä olikin mainio leikkipaikka, ihan kuppilan lähellä. Kahvilassa oli myytävän ruoan ja juoman lisäksi paljon hyvää ilmailuryjää
Kahvilan takana oli vielä kunnostus- ja kokoonpanoalue, jossa oli paljon työn alla ja valmiina olevaa lentolaitteistoa.
Lisää koottuja ja koottavia koneita jatkui vaikka kuinka
Pari 30-luvun paikallista edustajaakin on luolassa suojassa. Oli kyllä ensimmäinen kerta kun kuulin tästä Götaverken-lentsikasta.
Yksi Draken oli jätetty yleisön rikottavaksi eli sinne pääsi istumaan.
Luolaston ovella oli opastus katselupaikalle, ja kiipesimmekin vielä tarkistamaan kukkulan. Sinne oli tuotu katselijoille hieno vaunukin, tosin se oli nyt suljettu
Mäeltä oli hyvä näkymä Göteborg City Airportin baanoille. Kenttä on yleisilmailun ja parin halpisyhtiön käytössä: Ryanair lentää täältä 18 paikkaan, Wizzairkin kuuteen ja Götalandsflyg Visbyhyn.
Göteborg City Airport
Ajelimme museolta kentän ympäri katsomaan City Airportia. Aika pitkä matka, ei ihan kävelemällä menisi.
Jo lähestyessä kiinnitti huomiota suuri määrä parkkiksia ja samoin autoja. Alueet olivat täynnä.
Etsin tietenkin ensimmäisenä lentokerhojen hangaareja ja kerhotilat löytyivätkin saman tien.
Paljon muutakin kentältä löytyi.
Toimintaa oli vähän mutta puitteet mahtavat. Lähdimme jatkamaan matkaa kohti Landvetteriä, matkalla katsoimme vielä kiitotien...hieno!
Liikennekoneita ei tällä kertaa näkynyt. Kenttä on huiman pitkä ja hieno ja ottaa vastaan pienkoneitakin. Sinne kaikki katselemaan tulevien vuosien lentonäytöksiä - viimeisin oli tällainen!