Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkalento. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkalento. Näytä kaikki tekstit

Rutiiniretkelle Ruotsiin - varför inte!

Timo Hyvönen

, , ,

Tyttäreni Ida on asunut jo toistakymmentä vuotta Ruotsissa, Kungsbackassa. Paikka on länsirannikolla, joten sinne tulee harvemmin lähdettyä kyläilemään. Nyt hän oli tulossa koko tallin joukolla Eskilstunaan ratsastuskilpailuihin, joten etäisyys alkoi tuntua siedettävältä. Lentomatka Savikosta Eskilstunaan oli vain parisen tuntia. Windy kertoi, että ke-to säät olisivat lentokelpoisia, joten päätin lähteä käymään. 

Matkan vaarallisin osuus? No jos olisin moottoripyörällä, ehkä...

Tankkailin Savikossa koneen, tarkastin ja lähdin matkaan. Lähdön kannalta erinomainen, kiitotien suuntainen vastatuuli ei ollut matkaa arvellen niin kovin hyvä. No, 30 kts vastatuulta matkalentokorkeudella ei kai haittaa?

OFP ja kartta

Perinteistä Ruotsin karttaa ei tietenkään ollut valmiina. Harvoinpa sitä nykyään tartteekaan, mutta vanhasta oppineena printtasin ajantasaisen reittikartan Skydemonista. Varmistin vielä että kartalla näkyivät Arlandan IFR-pisteet - kerran se lennonjohto komensi lentelemään jotain sellaista kohti, mutta enhän minä sitä silloin osannut etsiä. Silloin päästiin magneettisuunnalla oikeaan suuntaan. Pari taajuutta oli demonin listalla väärin: Nummelasta tuli listalle vain ATIS ja Turusta tutka, joka ei tietenkään vastannut. Pitää antaa palautetta.


Suomi!

Matkan alettua lentelin hetken matalissa kunnes Helsingin tutkan puhetulvassa tuli tauko. Pyysin ja sain korkeudeksi jo TMA:lla 5000 ft ja se tasoitti kulkua mukavasti. Vastatuulen vaikutus pienestä sivutuulikulmasta johtuen oli vain 10-15 kts joten tuulta päin...

Saaristossa ja meren päällä on tasaista

Pari pientä sadekuuroa putsasi konetta. Rannikon jälkeen kulku tasoittui entisestään ja pilvet karkasivat kauas. Lensin selväti Maarianhaminan eteläpuolelta, mutta yhtäkkiä joku ruotsalainen ilmoitteli lähestymisestään.

SEMMI oli matkalla Maarianhaminaan

Torni oli suljettu mutta Hiltus-Pete ilmoitteli tämän ruotsalaisille. Diamond meni Maarianhaminaan laskuun, ilmoitti harjoittelevansa myös ILS-lähestymisiä. 

Sverige!

Pian olinkin jo Ruotsissa, ilmoittelin tulostani Sweden Controlille vaikka se ei olekaan pakollista, ilmatilahan on valvomatonta. Lentelin 5000ft ja sain luvan vaihtaa Stockholm Approachille vähän ennen TMA:lle tuloani.

Kohti Tukholmaa

Sain selvityksen aluksi jatkaa reitillä ja lupasin tehdä jatkossa ihan miten lennonjohto haluaa. Hetken kuluttua lennonjohtaja kovasti pahoitellen kertoi että Arlandan ja Bromman kiitotiejärjestelyjen takia minun pitäisi kiertää Bromman kautta. No sehän sopi!

Globen. 360 sen päällä 95 kertaa? En pyytänyt.

Hetken kuluttua tuli kaino pyyntö, voisinko lentää hetken aikaa suoraan etelään. No sekin sopi minulle. Edestä menikin jokin liikennekone ihan samalla korkeudella. Lennonjohdon avulla on kiva lentää, kun ei tarvitse itse huolehtia niin paljon vaan apuja tulee. 

Brommaa kohti

Pienen hetken päästä sain taas luvan jatkaa kohti Brommaa, ja sehän alkoikin näkyä melkein heti. Samalla lähestymisen taajuus vaihtui, Tukholma on ymmärrettävästi jaettu pariin alueeseen. 

Edelleen vilkas liikennekenttä

Bromma on nätti, kokonaisuus kunnossa ja sijainti mitä parhain. Hienoa että se on säilynyt edelleen normikäytössä, toivotaan hyvää jatkoa. 

Pari pikku mutkaa johdettuna

Loppumatka Eskilstunaan olikin lyhyt. Korkeudesta johtuen otin ensin yhteyttä Västeråsin torniin, joka selvitti minut Eskilstunan VFR-pisteeseen LINDON 3000ft tai alle. Hetken kuluttua sainkin jo ohjeen ottaa yhteyttä Eskilstunan AFIS-taajuudella, mutta eihän sieltä vastannut kukaan.


Kysyin hätäisenä jo Västeråsista ja kerroin jatkavani normaalisti lähestymisestä. Eskilstunassa on töissä vain yksi henkilö, ja Västeråsin kaveri oli saanut hänet kiinni puhelimella. Sain samoin tein normaalit ohjeistukset ja pääsin laskuun 15kts sivutuulessa... hyvin se meni! Lentoaika 2h18 min

Aika suora lento

Olin ollut yhteydessä Eskilstunan moottorilentokerhoon ja saanut sieltä hyvät ohjeet: kone parkkiin klubin eteen nurtsille, kirjaus vieraskirjaan ja vältät laskeutumismaksut, skannaat klubin ovelta qr-koodin niin pääset sisään. Ja niinhän se kaikki toimi - qr-skannaus vei rekisteröitymiseen jonne email-osoitteen antamalla sai ovikoodin! 

Snygg!

Klubirakennus on iso, kuppilan lisäksi löytyy koulutustilaa, vessat, vaikka mitä. Kuppilassa toimii kyllä vain käteinen tai Swish, kumpaakaan ei ollut mutta eipä ollut nälkäkään.

Viranomaistietoa

Klubitietoa

Kerholla oli todella siistiä ja ilmoitustauluilla oli hyvin ajantasaista ja järjestelmällistä tietoa, ml. poikkeamaprosessien ohjeistukset. Varsinkin tuo ovikoodi & rekisteröitymisen kautta saatava pääsy kerhotiloihin herätti hyviä kehitysajatuksia kotimaahankin.

Parkkipaikka

Ruohon leikkaa automaattinen Husqvarna. Kokonaisuus on tosi siisti. Polttoaineet tuolla oikealla

Varsinainen matkan tarkoitus oli tosiaan tavata Ida & porukat ja tutustua ratsastuskisamaailmaan. Sundbyholmissa järjestettiin isot monipäiväiset esteratsastuskisat, jotka olivat myös Ruotsin mestaruuskisat. Ruotsissa tuo ratsastus on hieman eri mittaluokassa kuin Suomessa.

Ida esitteli kisapaikat ja tarjosi jätskin!

En jäänyt kuitenkaan nukkumaan hevostalliin enkä hevosautoonkaan vaan menin keskustan Elite-hotelliin - 1hh hinta aamiaisineen oli 800SEK eli n. 67 euroa. Ennen Viro oli halpa, nyt se näyttää olevan tuo Ruotsi. 

Illalla kävin keskustassa kävelemässä ja kuuntelemassa bändiä kattoterassilla. Vähän viileä keli verrattuna Suomen helteisiin.

Tak Terassene ja Joku Paikallinen Bändi

Hotellin vieressä oli kävelykatu jossa ravintoloita toisensa vieressä. Niillä oli kyllä paljon ihmisiä keskiviikkoiltaa viettämässä

Aamulla oli aikaa ja Idan puoliso Jonathan kuskasi minut katsomaan Eskilstunan toista lentokenttää, Ekebytä. Alunperin yritin päästä sinne mutta kenttä on puhdas purjelentokenttä eikä siellä voi lentää moottorikoneilla (kunnan määräys). Kenttä on tosi lähellä keskustaa ja iso kuin mikä! https://www.eskilstunaflygklubb.se/ 

Purjelentokerhon taloja
...on monta, oikealla sauna!

Kiitotie on ruohoa ja iso - 850*150m

Kentällä toimii myös lennokkikerho
Loistava ajatus rakentaa kentän viereen ratsastuskoulu - jokaiselle jotakin!

Palasimme kuitenkin pian ratsastuskisapaikalle. Pari tippumista ja loukkaantumista, hirveästi hevosia ja isoja hepparekkoja, tuhansia ihmisiä ympäri Eurooppaa. Sää oli mainio ja heppojen hyppelyt mitä mielenkiintoisinta katsottavaa - "MELKEIN TIPAHTI!!"

Hoppppsis

Ida ja minä

Ida tuli toiseksi, 0,6 sekuntia...aijaijai...

Ida on ollut hevosammattilainen jo vuosia ja osallistuu kisoihin työpaikkansa omistajaperheen kanssa. Nyt alla oli hyvä hevonen ja tulos oli erityisen hyvä. Isä näköjään voi vaikuttaa lastensa menestykseen!

Vähän turhankin kiirehtimisen takia varsinainen suoritus jäi kyllä minulta näkemättä, sillä halusin osuttaa paluumatkan valoisaan aikaan ja hyvään säähän, palasin siis lentokentälle.

Hangaarissa oli mielenkiintoisia koneita

Cessnaa ja vielä mitä

200hv, kuskaa tuota Lancairia 190 kts

Juttelin hetken Lancairin omistajan kanssa. Hänellä oli joitain vuosia sitten ollut laskutelineongelma, toinen pääteline ei tullut ulos. Laskussa tuli vaurioita, joiden korjaus oli nyt valmis. Korona-ajan ongelmien takia lopulta helpoin vaihtoehto oli hankkia moottoriksi tämä 200hv ULPower. Ongelmaksi tuli vain moottorin sisäänajo - kone meni sillä niin kovaa, ettei täyden kaasun sisäänajo oikein onnistunut!! No, kone lentää jo normaalist, mutta olipahan nätti moottorikin: kevyempi ja tehokkaampi kuin vanha Lycoming.

Tankilla

Pian olin kuitenkin valmis jatkamaan matkaa. Tein plaanin klubilla ja soitin kentän päällikölle tankkauksesta - sain ohjeen rullata polttoainesäiliöiden luo kunhan olen valmis. Tarjolla oli 100LL ja UL91, päädyin kuitenkin vanhaan varmaan 100LL.

79 litraa sinne meni

Lyijytön UL91 olisi ollut hieman halvempaa (en kysynyt hintaa) mutta eipä tuo 100LL niin kallista ollut - nykykurssilla 2,64eur/litra. Suomessa normaali hinta näyttää olevan 3,577eur/litra. Eläköön se pieni ero (vai isoko)? Mistähän tuo johtuukaan? Kello olikin jo sen verran että plaani-ikkuna oli auki joten tankkauksen jälkeen vain menoksi!

ESSU 18

AFIS-lentoonlähtö oli normaali, hyvät neuvot tuulista ja transponderkoodi ja fly safe!

Eskilstuna

Lentelin aika matalalalla kohti Tukholmaa. Kerholaisetkaan eivät osanneet neuvoa hyviä temppuja päästä suoraan korkealla - toki se olisi pyytämällä onnistunut. Päätin katsoa taas maisemareitin lähestymisalueiden ali Tukholman itäpuolelle. Ihmettelin reitillä näkyvää FRÖLUNDA MICROLIGHT -kenttää mutta huutelin sinne sitten ilmoituksia ja kas - siellä joku Dynamic teki läpäreitä. Ohi mentiin.

Frölundan ultrakenttä kuvan keskellä oleva vihreä viiva pellolla

Skå-Edeby on tuossa rannalla vähän kauempana

Tukholmassa on tosiaan toinenkin pienempi kenttä Skå-Edeby. Sinne asti ei näkynyt, mutta se on jännästi Bromman alueen reunassa. 

Ruuhkan jälkeen on korkeampaa

Frölundan kohdalla valvomattoman yläraja on 1200ft mutta aika pian se nousee 2000 jalkaan. Ruuhkakohdan jälkeen pyysin ja sain Stockholm Approachilta jälleen korkeudeksi 5000ft - huom tasan, ei "tai alle". Sillä korkeudella lensinkin sitten ulos TMA:lta.
Valvomattomana kuin taivaan lintu

Viikkari tuli vastaan

Ilmoitin olemassaoloni kuitenkin Sweden controlille ja sain sieltä tiedon ettei muuta liikennettä ole ja Maarianhaminan torni on auki. Kohta sain myös kehotuksen siirtyä heidän jaksolleen.

Mariehamn jossain tuolla

Maarianhaminasta oli lähdössä liikennekone Tukholmaan ja kopteri teki kauempana etsintää. Tasaista ja mukavaa yläilmatilassa, kone lenteli itsekseen.

Few
Lensin ihan Turun alueen rajaa joten pyysin ja sain selvityksen FL75 tai alle. Menin aika höyryisten alapilvien yläpuolella kohti Savikkoa. Nummelassa oli voimassa purjelentovaraukset, mutta pyysin taas jatkaa 5000ft niidenkin jälkeen ja sekin onnistui. Yhtäkkiä olinkin jo parin minuutin päässä Savikosta ja syöksyin myötätuuleen 23. 

Kotihallilla

Laskeutuminen oli hyvä suoraan vastatuuleen ja ruohokenttähän on aina mukavan pehmoinen. Lentoaika oli nyt vain 1h40 min, melkoinen ero! Tosin koko matkan korkealla lentäen se olisi ollut vielä 5 min lyhyempi, mutta katselin Tukholman maisemat vähän alempaa tällä kertaa. 

Kovaa ja korkealla

Reissu oli helppo, lennonjohtajat jotenkin hyvällä tuulella kaikkialla, Eskilstunan molemmat lentokerhot auttoivat mielellään ja polttoainetta sai halvalla. Ja Ida melkein voitti ratsastuskisansakin! 

Kotona

Savikossa oli parikin lentäjää juuri lähdössä paikallislennoille joten juttua riitti heti laskun jälkeen. Laitoin koneen halliin ja juuri kun olin ajamassa pois kentältä, puhelin soi 03-alkuisesta numerosta. Niinpä tietenkin...vastasinkin suoraan "Joo hengissä ollaan, kiitos ja anteeksi". Muista päättää lentosuunnitelmasi!





































Potkuri uusiksi experimentaliin

Timo Hyvönen

, ,

Lentelin 4. toukokuuta Helsinki-Vantaalta (EFHK) Kuhmoon (EFKH) tarkoituksenani remontoida sieltä juuri ostamaamme kesätaloa. Matka sujui normaalisti ja olin hyvissä ajoin iltapäivällä laskussa viikkoa aikaisemmin talven jäljiltä avatulle Kuhmon kentälle. Laskeutuminen sujui normaalisti.

Hevalla lähdössä juttelin 3 sanaa HEMS-porukankin kanssa

EFKH Kuhmo - tunti ja kolme varttia myöhemmin.

Rullasin Kuhmon kiitotietä 30 tyhjäkäynnillä kun tunsin koneen vauhdin vähän hidastuvan. Kiitotien 12 pää on alempana kuin muu kiitotie, ja se pysyy kosteampana hieman muuta kenttää pidempään. Arvailin, että pehmeä pinta (joka tarkastelussa osoittautui painuvan vain alle sentin) hidasti konetta, joten päätin rullata öljysoralla päällystettyä rullaustietä pitkin hallille. 

Painoin oikeaa poljinta ja jarrua. Käännöksessä kiitotieltä rullaustielle oikea pääteline meni sivumpaan jyrätyltä kivituhkalta ja upposi yllättäen jarrun lukitsemana hiekkaan. Koneen pyrstö nousi niin paljon, että toinen potkurinlapa osui maahan. Moottori sammui. 

Etummainen on potkurin osuma, sen takana jarrujäljet. Pinta petti kivituhkan ulkopuolella.

Hyppäsin koneesta, totesin tilanteen - toisen potkurinlavan kärki oli taipunut. Rullasin koneen hallille sitä kovaa rullaustietä pitkin, parkkeerasin ja sidoin sen ja laitoin kabiinisuojan päälle. Sitten Tokmannille remonttikamoja ostamaan! Keittiötähän tänne tultiin tekemään!

Voi rähmä!

No rakennettiin se keittiö tässä välissä
...ja välillä grillattiin

Seuraavien päivien lumisateen ja keittiöremontin jälkeen tulin tutkimaan tilannetta. Potkurin kärki oli taipunut joitain senttejä, ja arvioimme porukalla mahdollista oikaisua - alumiini kyllä oikenee. Lopulta kuitenkin asiantuntijoiden avulla päätös oli helppo: uusi potkuri on hankittava. Kone piti kuitenkin iskutarkastaa, joten aikaa oli. 

Oikenisikohan...

Ei se kovin pahasti mennyt

Vaihtoon!

Laitoin kyselyä Van'sille ja facebookin Van's ryhmään. Italiasta olisi löytynyt vähän käytetty melkein samanlainen Sensenich, kuitenkin hieman loivemmalla nousulla. Aiempikin oli kyllä kiertänyt hyvin sekä lentoonlähdössä että korkealla lentäessä täysille kierroksille asti. Van's kertoi uudelle potkurille pitkän toimitusajan, ja kun GT Propellersin aktiivinen myyntimies teki Tarjouksen Josta Ei Voi Kieltäytyä, ryhdyimme valmistelemaan koneeseen uuden ja ihan uudenlaisen, maassa säädettävän puukomposiittipotkurin asennusta koneeseen.

GT Propellers GT3 G 44

Otin yhteyttä Traficomiin muutostyöstä. Potkurin vaihto luokiteltiin suureksi muutostyöksi, joka vaatii muutostyöluvan, koelento-ohjelman ja työn valvojan. Minulla on kyllä huolto-oikeus koneeseeni, mutta tällaiseen muutokseen on syytä olla kokenutta tukea. Kyllösen Jaska ryhtyikin tähän tehtävään, ja apua siitä olikin - sekä teknistä että henkistä!

Tässä välissä pystytettiin uusi kerhotilakin hallin viereen
Kuhmolaisen Crosslamin CLT-levystä tuli talo klik-klak

Potkuri laitettiin tilaukseen ja irroitimme moottorin Kuhmon lentokonehallissa. Iskutarkastuspaikka löytyi Joen Serviceltä Joensuusta, jonne vein moottorin. Lahden Mikko pystyi tekemään experimental-tarkastuksen mekaanikkona, ja Trafin neuvojen mukaisesti sovimme vaadittavan katsastuksen sekä iskutarkastukselle että potkurinvaihdolle. 



Malisen Arin tekemä moottorinosturi toimi hyvin

Tuumainen kiintolenkkiavainsarja ja ruuvimeisseli riittivät lähes kaikkeen

Irti on

Kohti Joensuuta auringossa

Moottori tarkastettiin eikä iskuvaikutuksia ollut, mutta nokka-akselissa oli pientä syöpymän alkua, joten uusi nokka ja nostimet laitettiin tilaukseen. Koronaviiveidenkin takia moottorille tehtiin odotusaikana perushuoltoa - sylinterit hoonattiin & uudet männänrenkaat vaihdettiin, venttiilit läpättiin. Kokoamisen jälkeen moottori maalattiin ja koottiin.  

Ehjä se oli

Potkuri saapui juuri sopivasti esittelyä varten Kuhmo Fly Iniin. Kerroin tapahtuneesta ja vertailimme vanhaa ja uutta potkuria. Yksi myyntiargumentti oli moottoripyörävertaus käynnin tasaisuudesta Harley Davidsonin ja nelipyttyisen Bemarin välillä. Mikäpäs siinä. 

Potkuri esillä Kuhmo Fly Inissä
Vanha ja uusi

Moottori odotti nokka-akselia edelleen. Odotusaikana lomailimme ja maalailimme uutta taloamme, lentelin Kuhmon Ilmailukerhon Zephyrillä ja pääsinpä kokeilemaan vesilentoakin!

Fly Topi fly!

Tilusten tarkistus - pieni valkokattoinen talo lähes keskellä kuvaa on nyt meidän



Yhdellä reissulla löytyi kulotus, joka piti käydä tarkistamassa - oli se hallinnassa

Kesäisintä lentoa mitä voi keksiä!

Korpi-Kainuun keskellä, Lentuan rannalla.


Lopulta osat saapuivat maailmalta, ja moottori kokoontui pikavauhtia. Potkurin ja lohkon välinen välikappale (spacer) vaati pienen koneistustyön, joka tehtiin Kuhmossa Karhu Koneistuksella. 

Kone kasassa taas

Noudin koneen Joensuusta. Takaisin asentaminenkin oli yllättävän helppoa hyvällä opastuksella ja purkuvaiheen dokumentaatiolla.

LYCOMING IRROITA JA KIINNITÄ

Letkuja

Putkia

Paikallaan, ja potkuri sopii 

Karhu-koneistus avarsi välipalan reikiä

Välikappaleen kanssa potkuri meni koneen nokalle ihan heittämällä. Kiinnityspulttien kiristäminen ei ole ihan yksinkertaista: potkurinnavassa on melko ahtaat koloset, joihin tuleviin pinnapultteihin pitää saada asetettua mutterit niiden kiristystä varten. Mutterit ovat taas varmistettuna putkisokilla, joiden läpi vedetään vielä varmistuslanka. Kiristäminen pitää tehdä asteittain ympäri kehää, mutta kyllä se sieltä onnistui. Momenttia varten tarvitaan avoleukainen momenttiavain, lenkki ei kolosessa olevaan mutteriin mahdu.

Konetta siinä kootessani kuulin radiosta yllättäen jonkun lähestyvän Kuhmoa. Hetken kuluttua Suomen uusin Pilatus PC-12 laskeutui kentälle noutamaan karhuturisteja takaisin kotiinsa. Aika hieno peli sekin on!

Pilatus kylässä

Kun potkurinnapa oli paikallaan, koitti jännityshetki - saadaanko moottori käyntiin? Koneessa olevien Emag-elektronisen sytytysjärjestelmän kanssa on yleensä helppo toimia, mutta nyt oli kaksi johtoa eksynyt väärinpäin hyvästä dokumentoinnista riippumatta (valokuvat & tarkka tekstikuvaus purkutyöstä). Aika pian asia selvisi, sytytys meni kohdilleen ja moottori jyrähti käyntiin!

Koossa on

Lähteekö käyntiin?

Käynnistyksen jälkeen moottori alkoi lämmetä ja rasvat ja maalit hieman kärytä. Istuin ohjaamossa jalat tiukasti jarruilla ja mietin, miten pääsisin tarkastamaan mahdolliset öljyvuodot. Noh, hiffasin sitten heti, että eihän tässä koneessa ole potkuria paikallaan, vain lavat. Menin ulos tutkimaan moottorin liitoskohdat, eikä öljyä valunut mistään. Pelokkaana jäähdytyksen toimivuudesta sammutin koneen mahdollisimman pian.

Käykäykäykäy...

Asensin moottorisuojat ja potkurinlavat paikoilleen. Kaadoin uuden spinnerin asfaltille, ettei se näyttäisi liian uudelta vanhaan koneeseen. Perhanan naarmut. Kone oli kuitenkin hyvin valmis katsastukseen, jonka Sami kävi tekemässä Kuhmossa 26.7. Mukava tarkastelu, pari hyvää yleisvinkkiä, eksymätaulukon ja johtokiinnitysten korjauskehotus ja sain koneelle koelentoluvan.

RV on nyt Räyhä-Veikko

Heti katsastuksen jälkeen alkoikin potkurinkulmien etsiminen. 

Potkurin saa säädettyä vaivatta 17 mm kiintoavaimen, 35Nm mahdollistavan momenttiavaimen ja kulmamittarilla olevan vatupassin kanssa. Kokeilimme kolmenlaisia potkurinkulmia, kunnes totesimme yhden toimivan suhteellisen hyvin nousumatkan & nopeuden suhteen. Asetimme kulmat lapoihin tarkasti ja aloitin koelennot. Moottori piti myös sisäänajaa, joten lentämistä riitti!

Potkuri on nyt kolmilapainen

Myöhemmin ostin Motonetista vielä parinkympin digitaalisen vesivaa'an, joka toimii tässä työssä erinomaisesti. "Analogisella" vaa'allakin olimme saaneet lavat 0,1 asteen tarkkuudella samoihin kulmiin.

Valituilla kulmilla nousumatka ilman laippoja oli 150m ja kone otti sujuvasti täydet kierrokset matkalennossa. Koska moottorin olisi saanut tällä asetuksella jopa ylikierroksille, iteroin myöhemmin  vielä lisää. Lopulta päädyin kulmiin joissa staattinen kierrosluku on n. 2000 rpm ja matkanopeus 2600 kierroksella 1000 jalan korkeudessa nousi jopa 168 solmuun. Nousumatka ykköslaipoilla ruohokentällä on näillä kulmilla n. 155 metriä, ei paha. 

Myöhemmin jatkoin vielä testailuja. Nyt matkanopeudeksi tulee 150-160 solmua 2300-2400 rpm. Iha ok!

156 kts

2400 rpm

Muutostyön minimivaatimus oli 10 koelentotuntia. Tämä täyttyi viikossa, joten varsinainen lupa ilmailuun on paperitöitä vailla. Potkuri tuntuu tehokkaalta nousussa näillä asetuskulmilla mutta tosi tehokkaalta matkalennossa: nopeuslisäys on selkeä: Savikko-Kuhmo: Maximum Altitude: 8 438 ft, Maximum Speed: 259 kt, Average Speed: 156 kt

Takaisin taivaalla

Käväisin koelennolla katsomassa synnyinkylääni Niemistä - asuin ensimmäiset 12 vuotta tuossa oikealla näkyvän mutkan kohdalla, rannan puolella. 


Hinnat:

- iskutarkastus n. 7000€

- potkuri n. 5500€ (- alennukset)

- Kuljetukset Kuhmo-Joensuu-Kuhmo n. 200€/suunta

- Moottorin irrotus ja kiinnitys 20h/suunta (https://www.lycoming.com/sites/default/files/SSP-875-1.pdf) josta vakuutusyhtiö korvasi puolet mekaanikon tuntihinnalla laskettuna

Omaksi kustannukseksi jäivät sitten

- nokka-akseli & nostimet n. 3000€

- sylinterien kunnostus n. 1000€

- omavastuu 500€