Näytetään tekstit, joissa on tunniste gpl. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste gpl. Näytä kaikki tekstit
1.30
Light Aircraft Pilot License - LAPL. Uusi ja ihmeellinen lupakirjaluokka, joka ei vaadi ammattilentäjätason kouluttautumista ja jonka medikaali on pidempään voimassa. Kuten jo aiemmin kirjoitin, olin harkinnut jo jonkin aikaa lentsikan hankkimista. Kun täydellistä ultraa ei löytynyt, päädyin RV:hen ja LAPL(A)-kouluttautumiseen.
Kuka kouluttaisi?
Etsin ja kyselin syksyllä 2014 kouluttajaa. Aeropole ja Salpis olivat jo siinä hilkulla, mutta Blue Skies Aviation Oy tarjosi jo valmista pakettia e-teorioineen. Myöhemminhän mm. Malmin ilmailukerho on alkanut tarjota LAPLia, varmaan moni muukin. Päädyin sitten opiskelemaan vesisläisen nuoren firman kurssille.
Pohjatiedot, teoria, hyvitykset
Ketjutus lupakirjoissani menee GPL 1981 --> MGPL 2009 --> UPL 2009. Saisin näistä jotain hyvityksiä.
Olin printtauttanut GPL/MGPL:ni LAPL (S) + TMG:ksi uusinnan yhteydessä, nythän se on voimassa iänkaiken. UPL säilyi kansallisena kirjana muuttumattomana. Moputiimaa minulle oli kertynyt 60-70h ja purtsikalla runsaat 200h, ultralla taas 260h. Sain näistä hyvityksiä.
GPL/MGPL-teoriat luetaan hyödyksi ja teoriakursseja pitikin suorittaa vain 5/9 eli lennonteoria, lentotoiminta, suoritusarvot ja lennon suunnittelu, ilma-aluksen yleistuntemus ja lentosuunnistus. Vanhoista kelpasivat siis ilmailun säädökset, ihmisen suorituskyky ja rajoitukset, meteorologia ja radiopuhelinliikenne. Näin ollen teoriakurssin - jonka voi tosiaan suorittaa erikseenkin - hinta aleni mukavasti. UPL-pilotit joutuvat kyllä tekemään kaikki teoriat.
LAPL(A):n suorittamiseen pystymetsäläinen tarvitsee vähintään 30 lentotuntia. Muuten kokemusta kerännyt ultra/mopupilotti voi saada hyvitystä tuosta enintään puolet. Jos taas on mopukirja eli LAPL(S)+TMG ja vähintään 21 PIC-tuntia, on vaadittu minimilentotuntimäärä 3 eli käytännössä tyyppikoulutus. Edullista!
Tässä törmätäänkin valitettavaan lapsukseen suomalaisessa tulkinnassa. EASA on nimenomaisesti lausunut, että kaikki vanha kokemus on hyvitettävä täysimääräisesti kansallisesta vastaavaan EASA-lupakirjaan. Nyt Suomessa kuitenkin tulkitaan niin, että moputunnit pitää lentää päällikkönä sen jälkeen, kun tuo LAPL(S)+TMG on printattu! Voi mikä virhe! Toivottavasti se korjataan pian. Ilmoitin kyllä Trafille, että mikäli tulkinta selkeytyy myöhemmin, tulen hakemaan asiassa korvauksia, vaikka kysymys on "vain" noin 2,5 tuhannesta eurosta.
Lupakirjaluokat ovat niin uusia, että monet aukot joudutaan vielä korjaamaan. Ehkä hieman huvittavanakin yksityiskohtana eräältä mopuopettajalta oltiin vaatimassa tarkastuslentoa, että hänelle voitaisiin merkitä TMG-laajennus LAPL(A):han. Hän koulutti samaan aikaan täysillä uusia mopulentäjiä MGPL-lupakirjallaan. Byrokratian tiet ovat joskus tuntemattomia.
Kurssimateriaali
Klikkasin itseni kurssille syyskuussa ja pari päivää ilmoittautumisesta kolahti postiluukusta yhtäkkiä mainio kakkara mallikartta ja plotteri. Mukava ylläri, tuli hieman odottamatta
Tuo kakkara osoittautui tomivaksi ja hyväksi, sillä siihen on kirjoitettu käyttöohjeet itse laitteeseen. Näin se toimii tentissäkin tosi hyvin.
Nettiteoriatunnaritkin toimivat ja aloin tutustua aiheeseen Nettikurssi Aviatron kattaa 90% oppitunneista ja lähitunneilla sitten syvennellään.
Aviatron
Olen aikanaan tehnyt diplomityökseni lastuavan työstön tietokoneavusteisen opetusohjelman. Olikin mielenkiintoista kokeilla, miten tällainen ratkaisu toimi lentokoulutuksessa.
Etusivu
Koulutusympäristössä on kaikki tarpeellinen: viestittely, konevaraukset, lentopäiväkirjat, koulutusmateriaalit, mallitentit...ja vielä suoritustilannekin linkin takana.
Ainakin käyttöliittymä oli heti alusta alkaen selkeä.
Sisältöä on tosi paljon, ja aikaa siihen varattu määräysten mukaisesti. Alkuun klikkailin sivuja eteenpäin ja katselin vain että aikaa kuluu, mutta heti ensimmäisissä harjoitustehtävissä huomasin, että nämä asiathan pitää lukea ja opetella! OMG!!
Lukujen ja harjoitustehtävien jälkeen pääsin kokeilemaan hyvin samankaltaisia tenttejä kuin Trafi esittää. Pari tenttiä jouduin uusimaan, mutta lopulta pääsin tekemään varsinaiset paperitentit koululentojen yhteydessä. Tämä on edellytys Trafin tenttiin pääsemiseen.
Lennot
Aloitin lentokoulutuksen vasta tammikuussa. Lentolaitteena käytimme Blueskiesin Cessnoja: OH-DBE Rotax 100 hv + vakiokierrospotkuri, OH-DBS tavallinen 150 tehonalennuksella - tai siltä se tuntui. Ensimmäisillä koululennoilla katsottiin perusasioiden osaaminen ja sen jälkeen heti yksinlentotarkkari.
Tällainenko tää nyt sit on
Paljon läpilaskuja, perusharjoittelua. Ensimmäinen yksinlento oli jälleen jännittävä. Tällä kertaa lensin sen Lappeenrantaan ja jatkoin sieltä Mikkelin kautta takaisin Vesikselle.
Kohti Lappeenrantaa
Odottavan aika on pitkä. Onneksi Cessna on niin hidas kone, että sillä tulee tunteja nopeasti. Olin suorittanut vaaditut lentotunnit huhtikuun puoliväliin mennessä. Lentotuntien laskennassakin kävi pieni fiba: määräysten mukaan vähintään puolet tiimasta pitää lentää opettajan kanssa ja olin lentänyt tunnin liikaa yksin. Kävimme BF-Lennon C152:lla OH-CTH tekemässä tuon tunnin - kone kun oli Blue Skiesin koulutusluvissa.
Gentlemen fly Cessnas?
Tunnit tulivat täyteen nopeasti. Lensin tarkkarin jo huhtikuun lopussa, Trafin tenttien jälkeen. Kaikki tentit menivät kerralla läpi.
Tarkastuslento oli mielenkiintoinen, mukava ja sekin opettavainen. Kaiken kaikkiaan tämäkin meni hyvin ja lupakirja kolahti postista muutamassa päivässä.
LAPL (A)
Tuota harmittavaa tuntihyvitysten tulkintavirhettä lukuunottamatta homma sujui hyvin. Hinnastot löytyvät ao. koulujen nettisivuilta.
Nyt saan siis lentää max 2000 kg MTOW koneita max 3 matkustajan kanssa. Rajoite on ok, varsinkin kun se hankkimani kone on 2-paikkainen RV-6. Sen tyypittäminen alkoikin heti lupakirjan saapumisen jälkeen, mutta jääköön se toiseen tarinaan.
10.46
Tekniikka kehittyy ja sitä voi yhä paremmin käyttää oman toimintansa tutkimiseen ja kehittämiseen. Tutkiskelin jo aikanaan loggerikäyriä SeeYoulla ja totesin silloin, että yleensä kaarroin vähän liian aikaisin nostoon. Muutenkin noita logeja on hyvä tutkiskella ja katsella esim. parhaista nostomaastoista oppimiseen.
Volkslogger the Original
Sunnuntain lennolla minulla oli mukana perusloggeri (Volkslogger) joka kerää lentodataa oletuksena 4 sekunnin välein. Olin syöttänyt sinne reitin ja näin siten koko ajan kompassisuunnan ja etäisyyden seuraavaan käännepisteeseen. Volksloggeria voi säätää useammillakin PC-sovelluksilla sarjaportin kautta. Nykyään tietokoneissa ei enää ole sarjaportteja, joten käytin loggerin omalaatuista käyttöliittymää. Näppärää jos osaa.
Varsinainen suunnistus sujui kartalla ja kompassilla hyvinkin, mutta ilmatilarajoja varten pidin käynnissä Air Navigation Pro:ta iPhonessani. ANP:sta saa logitiedoston helposti ladattua yhdistämällä iPhone/iPad verkkoon (wlan) ja asettamalla web-serveri päälle - löytyy helposti asetuksista. Samalla tulee näkyviin web-servon osoite ja tallennettuja lentoja pääsee selailemaan helposti.
Lennot tallettuvat kml-muodossa ja ovat näin ollen suoraan katseltavissa Google Earthissa. Kokeilin sunnuntain lennon analysointia ja kyllähän siitä taas jotain sai irti.
Koko lento näkyy
Koko tallennettu lento näkyy tietenkin kartalla. Näkyviin saa myös korkeuskäyrän. Tässä sunnuntain lentoni Hämeenlinnan suunnalta katsottuna, korkein kohta on tuossa Hämeenkosken tienoilla.
Korkeimmalla 1960 metriä
Siinä korkein kohta, 1960 metriä merenpinnasta.
Viimeinen kunnon nosto
Viimeisessä kunnon nostossa (alla punainen ympyrä) pääsin vähän reiluun 1300m. Kunnon softat kertovat myös noston voimakkuuden, Google Earth ei siihen pysty.
Final glide
Punaisen ympyrän kohdalla oli kantavaa, kokeilu alemman sinisen kohdalla ei tuottanut tulosta. Pikkuinen cumuluksen näköinen pilvi ylemmän sinisen ympyrän kohdalla ei nostanut. Vaikka "luovutin" jo, kävin katsomassa aurinkopisteen keltaisen ympyrän kohdalla - ei. Vihreä ympyrä näyttää laskupaikan tarkastusympyrän, laskukierros ja pellolle. Tuulinuoli oikealla arvioituna järven pinnasta - oli kyllä melkein tyyntä..
Lasku ja laskukiito
Vielä on laitteissa vähän kehitettävää, jäin näköjään ilmaan roikkumaan ja menin tielle vaikka olin pellolla. No, keltaisella on arvailtu maakiito.
Syvempääkin analyysia voisi tehdä, tarkastella maastoa tarkemmin ja katsoa mikä nosti ja mikä ei, vaikuttiko maaston muoto jne. "Ammattipurjelentäjillä" nämä ovat tietenkin selkäytimessä, mutta meille harrastelentäjille tämä voi antaa paljonkin nopeaa oppia.
Näprätään siis niitä laitteita siellä lennolla, ne auttavat oppimaan!
Sunnuntain lennolla minulla oli mukana perusloggeri (Volkslogger) joka kerää lentodataa oletuksena 4 sekunnin välein. Olin syöttänyt sinne reitin ja näin siten koko ajan kompassisuunnan ja etäisyyden seuraavaan käännepisteeseen. Volksloggeria voi säätää useammillakin PC-sovelluksilla sarjaportin kautta. Nykyään tietokoneissa ei enää ole sarjaportteja, joten käytin loggerin omalaatuista käyttöliittymää. Näppärää jos osaa.
Varsinainen suunnistus sujui kartalla ja kompassilla hyvinkin, mutta ilmatilarajoja varten pidin käynnissä Air Navigation Pro:ta iPhonessani. ANP:sta saa logitiedoston helposti ladattua yhdistämällä iPhone/iPad verkkoon (wlan) ja asettamalla web-serveri päälle - löytyy helposti asetuksista. Samalla tulee näkyviin web-servon osoite ja tallennettuja lentoja pääsee selailemaan helposti.
Lennot tallettuvat kml-muodossa ja ovat näin ollen suoraan katseltavissa Google Earthissa. Kokeilin sunnuntain lennon analysointia ja kyllähän siitä taas jotain sai irti.
Koko tallennettu lento näkyy tietenkin kartalla. Näkyviin saa myös korkeuskäyrän. Tässä sunnuntain lentoni Hämeenlinnan suunnalta katsottuna, korkein kohta on tuossa Hämeenkosken tienoilla.
Siinä korkein kohta, 1960 metriä merenpinnasta.
Viimeisessä kunnon nostossa (alla punainen ympyrä) pääsin vähän reiluun 1300m. Kunnon softat kertovat myös noston voimakkuuden, Google Earth ei siihen pysty.
Lentoreitin analyysia
Toteutuneelta lentoreitiltä voi katsoa arvailuja, tuossa keltaisen ympyrän kohdalla oli aurinkoinen alue. Ei nostoa.
Lopun alku
Liu'un päässä nousin vielä muutaman kymmenen metriä, mutta missasin nostot, jos niitä tuossa oli.
Punaisen ympyrän kohdalla oli kantavaa, kokeilu alemman sinisen kohdalla ei tuottanut tulosta. Pikkuinen cumuluksen näköinen pilvi ylemmän sinisen ympyrän kohdalla ei nostanut. Vaikka "luovutin" jo, kävin katsomassa aurinkopisteen keltaisen ympyrän kohdalla - ei. Vihreä ympyrä näyttää laskupaikan tarkastusympyrän, laskukierros ja pellolle. Tuulinuoli oikealla arvioituna järven pinnasta - oli kyllä melkein tyyntä..
Vielä on laitteissa vähän kehitettävää, jäin näköjään ilmaan roikkumaan ja menin tielle vaikka olin pellolla. No, keltaisella on arvailtu maakiito.
Syvempääkin analyysia voisi tehdä, tarkastella maastoa tarkemmin ja katsoa mikä nosti ja mikä ei, vaikuttiko maaston muoto jne. "Ammattipurjelentäjillä" nämä ovat tietenkin selkäytimessä, mutta meille harrastelentäjille tämä voi antaa paljonkin nopeaa oppia.
Näprätään siis niitä laitteita siellä lennolla, ne auttavat oppimaan!
17.16
Olen haaveillut kunnon purjelentoreissuista pitkin talvea. Kevään mittaan olen katsellut taivaan täyttyvän kuplivista cumuluksista. Sainkin jo huhtikuussa aikaiseksi kevättarkkarin ja harjoituslentoakin, kunnes sunnuntaina päätin säätietojen pohjalta lähteä lentämään ihan kunnolla.
Ajelin kentälle aamutuimaan eikä kentällä ollut kuin Seppo ennen minua. Hallit auki ja koneet pihalle jo ysiltä. Varjoliitäjät aloittelivat jo toimintaansa ja hiljalleen valmistellen koneita siirrettiin kentän päähän. Virittelin vielä loggerin mukaan IHAN VARMUUDEN VUOKSI - olinhan ajatellut lentää 300 kilsan kolmion Hyvinkää-Hämeenlinna-Selänpää-Hyvinkää. Ensimmäiset vinttaukset saatiin aikaan jo klo 11 jälkeen ja minä lähdin matkaan klo 11.45.
Kohti ääretöntä ja sen yli - osa kaksi!
Hyvä vinttaus ja hyvä tuuri, pääsin suoraan nostoon. Hyvinkäällä kentän päällä purjelentoalue yltää 4000ft merenpinnan päällä eli reilut 1100 metriä. Siirryin tuulen mukana vähän sivuun mutta kävin vielä kuittaamassa lähtölinjan kentän takana, sain tuhrattua siihen parikymmentä minuuttia aikaa. Matkaan kuitenkin!
Etelä-Suomi oli nätti kuin postikortti jälleen kerran. Hyvät nostot vauhdittivat matkaa ja pikapuoliin olin Hämeenlinnassa. Vähän ennen kaupunkia bongasin vähän korkeammalla pari muuta purtsikkaa ja kohta alkoi tulla SM-kisakoneitakin vastaan.
PapaFoxtrot siinä liihottaa
Keli oli mitä mainioin. Nostot olivat voimakkaita ja niitä oli paljon. Matka jatkui kovaa tahtia itään.
Hyvin nousee ja aurinko paistaa
Vanajavesi ja Päijänne kiiluivat peileinä ja pitkillä liu'uilla matka sujui mukavaa vauhtia.
Järvi
Kesä-Suomi
Parhaat nostot vetivät variometrin tappiin ja keskinostoissa välähti jopa vitosella alkavia lukuja. Korkeimmillaan pääsin yli 1800 metriin.
4,6m/s ei oo huono
Vastaan tuli lisää kisakoneita.
Oranssi huomioväri
Lahden seudulla löysin hyvän noston n. kilometrin korkeudesta, kun alla oli ystävällisesti joku toinen purjelentäjä merkkaamassa paikkaa. Seurasin konetta mutta jossain vaiheessa se katosi näkyvistä - joko peltoon tai pois.
.JPG)
.JPG)
Nätti se on silti
Soitin Vekulle Hyvinkäälle: "Tehtävä suoritettu, kone ja mies ehjänä". Sen jälkeen aloin soitella kyytiä kotia päin, mahtaisikohan kukaan jaksaa...
Maalaismaisemaa
...ja heti tärppäsi. Kimmo oli heti valmis ja lähti vaihtamaan autoa koukulliseen. Lähdin tutkimaan pellolle aiheuttamiani vahinkoja.
Laskusuunnasta
Pelto oli ihan hyvä ja kova laskupaikka. Reunaeste oli lopulta aika matala.
Reunapuskat
Reunaesteiden jälkeen vedin lentojarrut täysille, ja kone tuli alas hieman pitkällä mutta riittävän lähellä kuitenkin.
Kosketuskohta
Kosketuskohta löytyi hyvin ja jarrutusjälki kaarsi kuten olin ohjannutkin
Jarrutusjälki
Tutkailin myös viereistä peltoa, jota olin harkinnut. Se oli nuorella oraalla ja reunalla oli korkea mäki. Lisäksi pellon poikki meni puhelinlanka. Huono olisi ollut.
Vaihtoehto? Ei.
Laittelin koneen kabiinin kiinni ja hakuporukka soittelikin arviota - tunnin päästä täällä! Ei siis hätää, vieressähän oli Iitin Matkakeidas, jokaisen matkaajan levähdyspaikka #1!
Parkissa
Kävin syömässä ja juomassa ja tulin katselemaan cumulusten leikkiä pellon ympärillä. Ne tuntuivat menevän piiriä ja kasvavan kuin herkkusienet vesisateella. Oikeastaan oli aika leppoisaa, kun ei ollut todellakaan kiirettä yhtään mihinkään. Kuppila vieressä mutta pellollakin viihtyi. Otin valmiiksi korkeusvakaajan koneesta irti.
Pellolla ilman korkeusvakaajaa
Kohta iloinen hakuporukka saapuikin naureskellen - auto täynnä! Oo, tämähän käy sitten näppärästi...
Mukava näky
...ja viereen asti pääsi autolla
PAITSI että sitten se pirun tappi putosi ruohikkoon. Wingletin kiinnitystappi luiskahti maahan, eikä sitä löytynyt vaikka etsittiin pari tuntia.
.JPG)
Tuossa se tappi on, ihan tuossa jossain
Lopulta onneksi ymmärsimme lopettaa ja lähdettiin hakupihville. Kahvila maastolaskupaikan vieressä on selkeä plussa. Kaikesta huolimatta päätin palkita itseni tuopposella, olinhan jo syönyt aiemmin päivällä.
Miksi sitten kävi näin? Tämä osittainen lentotallenne auttaa anylsoimaan asiaa - alkuperäinen kml-tiedosto ja siitä tehty kmz-video aukeavat Google Earthiin.
Luin säätä väärin ja luotin, että sateen toisella puolella ollut keli jatkuisi hyvänä. Ilmeisesti jokin säärintaman tai lämpötila-alueen reuna kuitenkin muutti tilannetta juuri siksi hetkeksi, että räpsähdys kävi. Viimeisestä nostosta olisin päässyt liukuun sateen läpi kohti kotikenttää ja todennäköisesti päässytkin sinne, mutta halusin jatkaa suorituslentoa. Nyt kävi sitten näin.
Pellon valinta onnistui hyvin vaikka se vähän lyhyt olikin (reilut 200 metriä). Laskeutuminen onnistui vaurioitta. Hakuporukka oli kyllä viitseliäisyytensä lisäksi tosi mukava, kiitos Kimmo, Nuutti, Maija ja Juuso! Yksi hieno ilmailukokemus tuli lisää, eikä vähiten avuliaisuuden ansiosta.
Purjelento on hienoa!
Ajelin kentälle aamutuimaan eikä kentällä ollut kuin Seppo ennen minua. Hallit auki ja koneet pihalle jo ysiltä. Varjoliitäjät aloittelivat jo toimintaansa ja hiljalleen valmistellen koneita siirrettiin kentän päähän. Virittelin vielä loggerin mukaan IHAN VARMUUDEN VUOKSI - olinhan ajatellut lentää 300 kilsan kolmion Hyvinkää-Hämeenlinna-Selänpää-Hyvinkää. Ensimmäiset vinttaukset saatiin aikaan jo klo 11 jälkeen ja minä lähdin matkaan klo 11.45.
Kohti ääretöntä ja sen yli - osa kaksi!
Hyvä vinttaus ja hyvä tuuri, pääsin suoraan nostoon. Hyvinkäällä kentän päällä purjelentoalue yltää 4000ft merenpinnan päällä eli reilut 1100 metriä. Siirryin tuulen mukana vähän sivuun mutta kävin vielä kuittaamassa lähtölinjan kentän takana, sain tuhrattua siihen parikymmentä minuuttia aikaa. Matkaan kuitenkin!
Etelä-Suomi oli nätti kuin postikortti jälleen kerran. Hyvät nostot vauhdittivat matkaa ja pikapuoliin olin Hämeenlinnassa. Vähän ennen kaupunkia bongasin vähän korkeammalla pari muuta purtsikkaa ja kohta alkoi tulla SM-kisakoneitakin vastaan.
Keli oli mitä mainioin. Nostot olivat voimakkaita ja niitä oli paljon. Matka jatkui kovaa tahtia itään.
Vanajavesi ja Päijänne kiiluivat peileinä ja pitkillä liu'uilla matka sujui mukavaa vauhtia.
Parhaat nostot vetivät variometrin tappiin ja keskinostoissa välähti jopa vitosella alkavia lukuja. Korkeimmillaan pääsin yli 1800 metriin.
Vastaan tuli lisää kisakoneita.
Lahden seudulla löysin hyvän noston n. kilometrin korkeudesta, kun alla oli ystävällisesti joku toinen purjelentäjä merkkaamassa paikkaa. Seurasin konetta mutta jossain vaiheessa se katosi näkyvistä - joko peltoon tai pois.
Tyyntä!
Olin jo ohittanut Lahden kun kyselin kavereilta, missä ovat. Kääntyivät jo takaisin kohti Hyvinkäätä, kun jo ohittamani pilvi oli alkanut sataa. Olin sen paremmalla puolella ja sää näytti edessäpäin edelleen hyvältä: aurinko paisteli hiekkakuoppiin ja cumulusta pukkasi taivaanrannassa. Hyvä yli 4-metrinen ja hieman madaltuneessa säässä kohti seuraavaa nostoa.
Liu'un aikana kokeilin yhtä lupaavahkon näköistä hiekkakuoppaa mutta se ei toiminut, menin suoraan kohti pilvensutturaa joka oli selvästi nosto. Saavuin sen kohdalle kantavaan ja lähdin hakemaan sitä pilven lupaamaa nostoa. Aurinko paistoi kankaalle ja ylempänäkin oli hyvän näköisiä pilvilaattoja, ei kuitenkaan mitään cumulusta. Oikein mukavaa ja tasaista keliä, ei liikkunut ylös eikä alas. Korkeus alkoi olla jo vähän vähissä ja tarkastelin tilannetta.
.JPG)
Päijänne kimmelteli näin
Täällä ei ole nostoja.
Selänpäähän oli matkaa enää 40 km ja kesä kauneimmillaan. Olin jo vilkuillut että maa allani täyttyi pelloista, joten kaivoin ja käänsin, josko nyt jotain löytyisi. Vielä viimeinen yritys kohti mukavaa muhkua järven rannalla - ei mitään, ei liikahdustakaan.
Lensin takaisin mantereen päälle ja katselin peltoja jo vähän lähempää. Puhelin- ja sähköjohtoja meni siellä ja täällä ja jotkin pellot olivat kovin vihreitä - uutta kasvustoa siis, juuri istutettua. Lopulta valitsin ruman pellontyngän, jonka arvelin niitetyksi. Peltosarka oli vielä mukavasti lähestymissuunnaltaan avoin pitkälle joten kiersin sen ja liityin laskukierrokseen. Kavereille radiolla tietoa että nyt mennään - "minä en ainakaan ehdi tänään hakemaan..." kuului jo ennen kuin pääsin laskeutumaan.
Maaliinlaskukisoista oli hyötyä. Lähestyin sarkaa ja ylitin edeltävän puskaston sopivasti kuin Hyvinkään kentällä. Kosketuspiste tuli saralle aika kauas, 50 metriä reunasta. Kosketuksessa painoin pyöräjarrut pohjaan ja kone liukui liukkaalla eteenpäin. Polkaisin koneen kaartoon ja sivuvastus jarrutti niin, että n. 80 metrin maakiidon jälkeen kone pysähtyi. Puhhhhhhh...hengissä.
Tuolta tultiin. Ja keli näyttää edelleen hyvältä.
Nousin koneesta ja tarkistin vauriot. Runko oli ehjä, siivet olivat puhtaat. Hei, tämähän onnistui!
.JPG)
Ihan hyvin se oikeasti meni
Soitin Vekulle Hyvinkäälle: "Tehtävä suoritettu, kone ja mies ehjänä". Sen jälkeen aloin soitella kyytiä kotia päin, mahtaisikohan kukaan jaksaa...
...ja heti tärppäsi. Kimmo oli heti valmis ja lähti vaihtamaan autoa koukulliseen. Lähdin tutkimaan pellolle aiheuttamiani vahinkoja.
Pelto oli ihan hyvä ja kova laskupaikka. Reunaeste oli lopulta aika matala.
Reunaesteiden jälkeen vedin lentojarrut täysille, ja kone tuli alas hieman pitkällä mutta riittävän lähellä kuitenkin.
Kosketuskohta löytyi hyvin ja jarrutusjälki kaarsi kuten olin ohjannutkin
Tutkailin myös viereistä peltoa, jota olin harkinnut. Se oli nuorella oraalla ja reunalla oli korkea mäki. Lisäksi pellon poikki meni puhelinlanka. Huono olisi ollut.
Laittelin koneen kabiinin kiinni ja hakuporukka soittelikin arviota - tunnin päästä täällä! Ei siis hätää, vieressähän oli Iitin Matkakeidas, jokaisen matkaajan levähdyspaikka #1!
Kävin syömässä ja juomassa ja tulin katselemaan cumulusten leikkiä pellon ympärillä. Ne tuntuivat menevän piiriä ja kasvavan kuin herkkusienet vesisateella. Oikeastaan oli aika leppoisaa, kun ei ollut todellakaan kiirettä yhtään mihinkään. Kuppila vieressä mutta pellollakin viihtyi. Otin valmiiksi korkeusvakaajan koneesta irti.
Kohta iloinen hakuporukka saapuikin naureskellen - auto täynnä! Oo, tämähän käy sitten näppärästi...
PAITSI että sitten se pirun tappi putosi ruohikkoon. Wingletin kiinnitystappi luiskahti maahan, eikä sitä löytynyt vaikka etsittiin pari tuntia.
.JPG)
Tällainen tappi ei voi hävitä ruohikkoon, eihän?
Miksi sitten kävi näin? Tämä osittainen lentotallenne auttaa anylsoimaan asiaa - alkuperäinen kml-tiedosto ja siitä tehty kmz-video aukeavat Google Earthiin.
Luin säätä väärin ja luotin, että sateen toisella puolella ollut keli jatkuisi hyvänä. Ilmeisesti jokin säärintaman tai lämpötila-alueen reuna kuitenkin muutti tilannetta juuri siksi hetkeksi, että räpsähdys kävi. Viimeisestä nostosta olisin päässyt liukuun sateen läpi kohti kotikenttää ja todennäköisesti päässytkin sinne, mutta halusin jatkaa suorituslentoa. Nyt kävi sitten näin.
Pellon valinta onnistui hyvin vaikka se vähän lyhyt olikin (reilut 200 metriä). Laskeutuminen onnistui vaurioitta. Hakuporukka oli kyllä viitseliäisyytensä lisäksi tosi mukava, kiitos Kimmo, Nuutti, Maija ja Juuso! Yksi hieno ilmailukokemus tuli lisää, eikä vähiten avuliaisuuden ansiosta.
Purjelento on hienoa!
13.12
Ilmailun sekakäyttäjänä lajieni painopisteet vaihtelevat vuodenaikojen mukaan. Ultrailu on kyllä vienyt mennessään, ehkä vähän sattumankin takia: Malmin kentälle on vain kilometri matkaa. Purtsikkaa kaipaan paljon ja mopuilu on taas hieman erilaista. Ei parempaa, ei huonompaa, vaan erilaista.
Yllätyksekseni huomasin aurinkoisen lauantaiaamun pelottaneen muut kerholaiset ja MILK-koneet olivat vapaana. Hetken harkinnan jälkeen päätin heti, että lähden katsomaan Hyvinkäälle josko purjelentoa olisi tarjolla
Tuttu näky, pyöreä kurkkaa hallin nurkan takaa
Ehdin matkaan ennen tornin avautumista, joten byrokratiaa ei tarvittu. Rullaillessani kohti lähtöpaikkaa näin taas jotain hienoa tai muuten vain mielenkiintoista.
Diamond
Joku oli upottanut kuplavolkkarin ohjaamon ruottalaisen lentsikan päälle
Onkohan siellä jo joku, aika hiljaiselta näyttää
Matkaan oli lähdössä muitakin, CAY ja BDA lähtivät peräkkäin reissuun.
CAY ja BDA lähtöpaikalla 18
Kyllä se sieltä nousi sitten kuitenkin..
Lensin peltikoneita seuraten Degeriin ja jatkoin yksin Hyvinkäälle. Kentällä oli taitolentsikka rullailemassa kevättestejä, muuten vielä hiljaista. Haa, koulukone ja hinuri oli siirretty ulos hallista, voisiko tosiaan olla näin hyvä tuuri...
HyIK:n hinauskone Rallye OH-SEW
Päristimet parkkeerataan sivummalle Lentokoneiden tieltä
Kentällä tosiaan oli valmistauduttu esittelylennolle. Pääsin heti kuskaamaan AS-K21:ta kentän päähän. Iso koulukone vaatii hinausauton lisäksi jonkun joka ohjaa konetta siivenkärjestä. Yksipaikkaisiin on yleensä rakennettu maakuljetusvälineistö, jonka avulla koneen saa hinattua vetokoukulla yksinkin kentälle.
Volvo on yksi suositelluista purjekoneen maahinausajoneuvoista
AS-K21 on hyvä ja suosittu koulupurjekone
Hyvinkään Ilmailukerho kouluttaa yhdellä suosituimmista kaksipaikkaisista. Samanlaisia koneita on Suomessa paljon, mm. Nummelan koulukoneet ovat myös askeja. Koneen suoritusarvot ovat tällaiset:
Purtsikka on jo pitkään ollut ilmassa, hinuri vielä kiihdyttää.
Esittelylennot ovat mukavia. Joskus niistä jopa ilmaantuu uusia harrastajia lajin piiriin. Tällä kertaa porukkaa oli enemmänkin katsomassa tapahtumaa ja kerroimme kerholaisten kanssa purjelennosta ja ilmailusta yleensä. Kiinnostusta tuntui riittävän.
Esittelylennon jälkeen pääsin lentämään oman tarkastuslentoni. Kerhon linjaus on, että 3kk tauon jälkeen lennetään kerhotarkkari opettajan kanssa.
Tällä kertaa lähtötapana oli lentokonehinaus. Lensin aikanaan kurssini lekosta, tuttua puuhaa. Jutustelimme Vekku-opettajan kanssa nousun aikana hinaustavoista: vintturihinaus on lyhyt ja helppo vaikka näyttääkin aika hurjalta, lekohinaus vaatii totuttelua ja tarkkaavaisuutta. Vintturinousijat tuntuvat vähän karsastavan lentokoneen perässä roikkumista, sehän kestää kuitenkin aina sen 5+ minuuttia kun vintturista nousu on alle minuutin. No, ylös on päästävä ja minä olen kaikkiruokainen.
Tarkkarilla tulee joka kevät muistutus siitä, miksi purjelentoa kannattaa lentää. Koneen käsittely ja hiljaisuus on aivan omaa luokkaansa verrattuna moottorikaahailuun. Kyllä, purjelento on nimenomaan LENTÄMISTÄ.
Aika voimakas, suoraan kiitotien suunnasta puhaltanut tuuli hajotti nostot. Pari kantavaa löytyi mutta keskittäminen niihin ei onnistunut. Tuuli vei konetta yhden kaarron aikana paljon mukanaan. Moottorilennon jälkeen tarkkailin tietoisesti korkeutta erityisen hyvin, paluuta ylös kun ei ainakaan tällä kelillä ollut. Muutama kaarros, paluu laskukierroksen alkuun ja myötätuuliosalle.
Olimme sopineet hallilaskun joten normaalin lähestymisen loppuvaiheessa lykkäsin jarrut kiinni ja liitelin pitkin pintaa. Korkeuden alkaessa hiipua otin lopulta jarrut auki ja laskin koneen kenttään. Ilman lentojarruja purtsikan laskeminen vaatisi todella pitkän baanan ja sivuluisun hallinnan.
Laskeutuminen onnistui jotenkin oudon pehmeästi, ilmeisesti jatkuvasta, säännöllisestä ilmailusta on hyötyä lajien välilläkin. Rullailin kiitotietä sopivasti asematason risteykseen ja kesän purtsikkakausi oli avattu!
Hyvinkään aktiviteeteista ja käytännöistä löytyy hyvin tietoa osoitteesta www.hyik.fi, kannattaa käydä tutustumassa lentäen tai maita myöten. Muuta ilmailutoimintaa ei kannata pelätä, sekaan mahtuu aina joustavasti.
Kerhotyötä kentällä
Kevättoimet olivat käynnissä muutenkin Hyvinkäällä. Grob-moottoripurjekone veteli viimeisiään - siis huoltomielessä.
Håku rasvaa peräsinlaakeria
Muut kerholaiset avustavat aktiivisesti
Huollon sankarit
Kerhotyön arvo on suuri, ilman vapaaehtoisia lentohinnat olisivat aivan eri luokkaa. Grob-päällikkö Håkanin apuna oli tällä kertaa monta innokasta, joten hommat sujuivat vauhdilla. Itse pääsin pitelemään sivuperäsimen yläpäätä asennuksen aikana - vähän noloa että panokseni jäi tällä kertaa tähän, oli kiire lentopalloilemaan. Pari testiä kuitenkin ehdittiin tehdä.
Grob-ohjaamo valmistumassa
Moottori on jo huollettu
Mallailimme nimittäin iPadia kojetauluun. Laitehan ei ole mikään virallinen lentokonevaruste, mutta irtotelineellä ja tupakansytytinlaturilla apuvälineen voisi sijoittaa hyvin näkyviin. Air Navigation Pro näkyviin ja lentoon.
iPad kojetaulussa
Hyvin se siihen sopisi, ajatusta on hyvä jalostaa. Lähdin kuitenkin paluumatkalle purjekoneiden munia väistellen. Näitähän pullahtelee keväisin lentokenttien nurkille paljonkin.
Noista niitä purjekoneita tulee
Mäntsälän Ilmailukerhon Hyvinkään varikko
Lentämään on helpointa ja parasta mennä lentämällä, tämä on tietenkin selvää.
Purjelentokausi on alkanut!
Yllätyksekseni huomasin aurinkoisen lauantaiaamun pelottaneen muut kerholaiset ja MILK-koneet olivat vapaana. Hetken harkinnan jälkeen päätin heti, että lähden katsomaan Hyvinkäälle josko purjelentoa olisi tarjolla
Ehdin matkaan ennen tornin avautumista, joten byrokratiaa ei tarvittu. Rullaillessani kohti lähtöpaikkaa näin taas jotain hienoa tai muuten vain mielenkiintoista.
Matkaan oli lähdössä muitakin, CAY ja BDA lähtivät peräkkäin reissuun.
Lensin peltikoneita seuraten Degeriin ja jatkoin yksin Hyvinkäälle. Kentällä oli taitolentsikka rullailemassa kevättestejä, muuten vielä hiljaista. Haa, koulukone ja hinuri oli siirretty ulos hallista, voisiko tosiaan olla näin hyvä tuuri...
Kentällä tosiaan oli valmistauduttu esittelylennolle. Pääsin heti kuskaamaan AS-K21:ta kentän päähän. Iso koulukone vaatii hinausauton lisäksi jonkun joka ohjaa konetta siivenkärjestä. Yksipaikkaisiin on yleensä rakennettu maakuljetusvälineistö, jonka avulla koneen saa hinattua vetokoukulla yksinkin kentälle.
Hyvinkään Ilmailukerho kouluttaa yhdellä suosituimmista kaksipaikkaisista. Samanlaisia koneita on Suomessa paljon, mm. Nummelan koulukoneet ovat myös askeja. Koneen suoritusarvot ovat tällaiset:
- Pituus: 8.35 m
- Kärkiväli: 17.00 m
- Korkeus: 1.55 m
- Siipipinta-ala: 18.0 m2
- Tyhjäpaino: 360 kg
- Maksimipaino: 600 kg
- Maksiminopeus: 280 km/h
- G-rajat: +6.5/-4
- Liitoluku: 34
- Pienin vajoamisnopeus: 0.65 m/s
Esittelylennot ovat mukavia. Joskus niistä jopa ilmaantuu uusia harrastajia lajin piiriin. Tällä kertaa porukkaa oli enemmänkin katsomassa tapahtumaa ja kerroimme kerholaisten kanssa purjelennosta ja ilmailusta yleensä. Kiinnostusta tuntui riittävän.
Esittelylennon jälkeen pääsin lentämään oman tarkastuslentoni. Kerhon linjaus on, että 3kk tauon jälkeen lennetään kerhotarkkari opettajan kanssa.
Tällä kertaa lähtötapana oli lentokonehinaus. Lensin aikanaan kurssini lekosta, tuttua puuhaa. Jutustelimme Vekku-opettajan kanssa nousun aikana hinaustavoista: vintturihinaus on lyhyt ja helppo vaikka näyttääkin aika hurjalta, lekohinaus vaatii totuttelua ja tarkkaavaisuutta. Vintturinousijat tuntuvat vähän karsastavan lentokoneen perässä roikkumista, sehän kestää kuitenkin aina sen 5+ minuuttia kun vintturista nousu on alle minuutin. No, ylös on päästävä ja minä olen kaikkiruokainen.
Tarkkarilla tulee joka kevät muistutus siitä, miksi purjelentoa kannattaa lentää. Koneen käsittely ja hiljaisuus on aivan omaa luokkaansa verrattuna moottorikaahailuun. Kyllä, purjelento on nimenomaan LENTÄMISTÄ.
Aika voimakas, suoraan kiitotien suunnasta puhaltanut tuuli hajotti nostot. Pari kantavaa löytyi mutta keskittäminen niihin ei onnistunut. Tuuli vei konetta yhden kaarron aikana paljon mukanaan. Moottorilennon jälkeen tarkkailin tietoisesti korkeutta erityisen hyvin, paluuta ylös kun ei ainakaan tällä kelillä ollut. Muutama kaarros, paluu laskukierroksen alkuun ja myötätuuliosalle.
Olimme sopineet hallilaskun joten normaalin lähestymisen loppuvaiheessa lykkäsin jarrut kiinni ja liitelin pitkin pintaa. Korkeuden alkaessa hiipua otin lopulta jarrut auki ja laskin koneen kenttään. Ilman lentojarruja purtsikan laskeminen vaatisi todella pitkän baanan ja sivuluisun hallinnan.
Laskeutuminen onnistui jotenkin oudon pehmeästi, ilmeisesti jatkuvasta, säännöllisestä ilmailusta on hyötyä lajien välilläkin. Rullailin kiitotietä sopivasti asematason risteykseen ja kesän purtsikkakausi oli avattu!
Hyvinkään aktiviteeteista ja käytännöistä löytyy hyvin tietoa osoitteesta www.hyik.fi, kannattaa käydä tutustumassa lentäen tai maita myöten. Muuta ilmailutoimintaa ei kannata pelätä, sekaan mahtuu aina joustavasti.
Kerhotyötä kentällä
Kevättoimet olivat käynnissä muutenkin Hyvinkäällä. Grob-moottoripurjekone veteli viimeisiään - siis huoltomielessä.
Kerhotyön arvo on suuri, ilman vapaaehtoisia lentohinnat olisivat aivan eri luokkaa. Grob-päällikkö Håkanin apuna oli tällä kertaa monta innokasta, joten hommat sujuivat vauhdilla. Itse pääsin pitelemään sivuperäsimen yläpäätä asennuksen aikana - vähän noloa että panokseni jäi tällä kertaa tähän, oli kiire lentopalloilemaan. Pari testiä kuitenkin ehdittiin tehdä.
Mallailimme nimittäin iPadia kojetauluun. Laitehan ei ole mikään virallinen lentokonevaruste, mutta irtotelineellä ja tupakansytytinlaturilla apuvälineen voisi sijoittaa hyvin näkyviin. Air Navigation Pro näkyviin ja lentoon.
Hyvin se siihen sopisi, ajatusta on hyvä jalostaa. Lähdin kuitenkin paluumatkalle purjekoneiden munia väistellen. Näitähän pullahtelee keväisin lentokenttien nurkille paljonkin.
Lentämään on helpointa ja parasta mennä lentämällä, tämä on tietenkin selvää.
Purjelentokausi on alkanut!